Miksi päätit erota?

Miehen sivusuhteeseen päättyi kymmenen vuoden vuoden liitto, päätös oli todella helppo sen jälkeen. Olin jo pidempään aavistellut että miehellä on jotain tekeillä mutta todella kipeää se silti teki.

Mä en ole vielä avioeronnut, mut nyt kun ollaan menossa kohti aktiivimalli kakkosta, niin pistää tuumaamaan, jos ahdistelu työttömyydestäni alkaa tehostumaan tässä valtakunnassamme, jossa kela hoitaa sitten rahoituksen loppupeleissä, niin jos karenssia lykkää, ettei ole tällä paikkakunnalla, jossa mä asun edes haettavia työpaikkoja, niin jos on kuitenkin pakko hakea ohi ammattitaitohistoriansa jotain, niin onhan se nyt vallan naurettavan itkettävää, ettei työtön hae paikkaan, joka ei edes vastaa osaamistaan, ja siitä hyvästä sitten työkkäri lykkää karenssin, ja mä en saa siinä tapauksessa edes kelasta toimeentulotukea, koska puoliso tienaa sen verran, ettei tipu nytkään mitään toimeentuloasumis- ym. sosiaalisia tukiaisia.  

Se on sitten avioerohakemus käräjäoikeuteen ja erilleen muutto, ja sen jälkeen sitten toimeentulotuelle pelkästään, en mä jaksa enää alkaa pelleilemään tän valtion pöllöjen päättäjien pillin mukaan. Se on ero, ja kuitenkin vehtailemme puolisoni kanssa yhdessä  jatkossa, nimellisesti vaan asutaan sitten eri osoitteissa, ettäs sen pituinen se sitten.

Niinhän jotkut työttömät erosivat nimellisesti avioliitoistaan tarveharkinnaisen työmarkkinatuki-lain vallitessa 90 -luvun lopulta vuoteen 2014 saakka, eli erosivat ja muuttivat erilleen lapsineen tai ilman, ja sen jälkeen kelan ja kunnan rahahanat aukenivat, ja toisen puoliskon tulot eivät enää vaikuttaneet työttömän puoliskon etuisuuksiin. Juu, kyllä tuli kalliiksi kelalle sekin aika, kun hyvin toimeentulevat pariskunnat eroilivat tuon veemäisen tarveharkinnaisen työmarkkinatuki-lain takia

Justiinsa oli lööpeissä erillään asumisesta

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole vielä avioeronnut, mut nyt kun ollaan menossa kohti aktiivimalli kakkosta, niin pistää tuumaamaan, jos ahdistelu työttömyydestäni alkaa tehostumaan tässä valtakunnassamme, jossa kela hoitaa sitten rahoituksen loppupeleissä, niin jos karenssia lykkää, ettei ole tällä paikkakunnalla, jossa mä asun edes haettavia työpaikkoja, niin jos on kuitenkin pakko hakea ohi ammattitaitohistoriansa jotain, niin onhan se nyt vallan naurettavan itkettävää, ettei työtön hae paikkaan, joka ei edes vastaa osaamistaan, ja siitä hyvästä sitten työkkäri lykkää karenssin, ja mä en saa siinä tapauksessa edes kelasta toimeentulotukea, koska puoliso tienaa sen verran, ettei tipu nytkään mitään toimeentuloasumis- ym. sosiaalisia tukiaisia.  

Se on sitten avioerohakemus käräjäoikeuteen ja erilleen muutto, ja sen jälkeen sitten toimeentulotuelle pelkästään, en mä jaksa enää alkaa pelleilemään tän valtion pöllöjen päättäjien pillin mukaan. Se on ero, ja kuitenkin vehtailemme puolisoni kanssa yhdessä  jatkossa, nimellisesti vaan asutaan sitten eri osoitteissa, ettäs sen pituinen se sitten.

Niinhän jotkut työttömät erosivat nimellisesti avioliitoistaan tarveharkinnaisen työmarkkinatuki-lain vallitessa 90 -luvun lopulta vuoteen 2014 saakka, eli erosivat ja muuttivat erilleen lapsineen tai ilman, ja sen jälkeen kelan ja kunnan rahahanat aukenivat, ja toisen puoliskon tulot eivät enää vaikuttaneet työttömän puoliskon etuisuuksiin. Juu, kyllä tuli kalliiksi kelalle sekin aika, kun hyvin toimeentulevat pariskunnat eroilivat tuon veemäisen tarveharkinnaisen työmarkkinatuki-lain takia

Perheellisten kohdalla miehen elatusvelvollisuus lasketaan toimeentulotuessa tuloksi. Lisäksi työvoimapoliittisten velvoitteiden laiminlyönti leikkaa toimeentulotukea ensin 20, sitten 40 %. Ihan vaan ettei tule sitten yllätyksenä. Toki kun on sitten riittävän pitkään toimeentulotuella, niin lopulta alkavat kunnallisesta sosiaalihuollosta ohjata puolipakollisiin työtoimintatoimenpiteisiin, ellet saa uskoteltua olevasi vähintään mentaalisesti työkyvytön.

Erosin, koska mies ilmaisi kiinnostusta muihin naisiin. Ei hän lopulta ole kenenkään kanssa päätynyt yhteen.

Vuosien henkisen väkivallan jälkeen ihastuin toiseen, mikä sai minut tajuamaan kuinka vaakalaudalla avioliittomme onkaan. Rakkaus oli kuolemassa siihen paikkaan. Puolisoa ei kiinnostanut edes yrittää, päin vastoin ongelmien nostaminen esiin vain pahensi riitoja ja sai hänet raivoamaan enemmän minulle ja myös lapsille. Ei jäänyt vaihtoehtoja kuin erota osapuolten mielenterveyden rippeiden säilyttämiseksi.

En tiedä