Te joilla ei ole ystäviä yhtään, miten pärjäätte?

Iha jees. Ei haittaa yhtään.

Huonosti

Teen sitä mitä itse haluan silloin kun itse haluan. Ei tarvitse kysellä keneltäkään mitään eikä sovitella aikatauluja yhteen kenenkään kanssa. Helppoa ja kätevää.

Aika ankeaa, ainakin ajoittain.

Hyvin. Kiitos kysymästä!

Helpotti kun lopetin yrittämästä. Nyt vaan teen mitä haluan yksin.

Ehkä kannattaa tässä elämässä keskittyä ensin omaan hyvinvointiin.

Jos haikailee jotakin mitä ei ole, niin kyllähän se oma hyvinvointi kärsii.

Saattaa olla, että ei edes huomaa että kivoja asioita ja ihmisiä olisi siinä lähellä, kun haikailee jotakin muuta.

Itse on se lähin ystävä ja sitä itseä tulisi kohdella hyvin, suojella.

Huomata ne pienet jutut ja osata olla kiitollinen niistä, niin se luo itselle olemassa olevan olin.

Mä alan pärjätä paremmin, kun sisäistän nämä.

Olen ihmisten keskellä ollut yksinäinen, kun olen sielussani ollut yksinäinen.

Nyt teen niitä asioita, joista nautin ja tulee itselle hyvä olo.

Käyn uimassa, käyn kävelyllä.

Koetan keskittyä siihen mitä on, nyt.

Mulla on paljonkin ystäviä. Zinccis, äitihullu, Sanna-hullu, Porvoo-hullu, persujankkaaja ja lenkkeilyhullu.

Hyvin pärjään.

Päivisin olen arkisin töissä. Vapaa-ajalla teen mitä lystään ilman riippakiviä.

Tänne tulen sitten avautumaan jutuista.

Hyvin, töissä kun käy ja perheen kanssa touhuaa, niin hyvä vain ettei tarvitse enää ylimääräistä huolehdittavaa.

Taidan olla sitten melkein ainoa joka oikeasti kaipaa ystäviä. Kyllä tähän tietysti alkaa tottua, mutta kyllä silti ajattelen aina olevani ihan yksin ilman ketään ja se ei ole mukava ajatus kuitenkaan. En minäkään mitään suuria ihmismääriä kaipaa, mutta kyllä silti koen olevani yksinäinen.

Näin on ihan hyvä. Käyn kerran viikossa harrastuksessa, siellä on ihan mukava jutella niille ihmisille, vaikka ei vapaa-ajalla ystäviä olla. Ja sitten vaikka tätä palstaa paljon haukutaan, tämä on minulle erittäin tärkeä. Täällä voi keskustella ajankohtaisista asioista silloin kun itselle sopii ja täällä pyörii paljon mukavia ihmisiä, kun vaan osaa suodattaa ilkeilijät ja trollit. Sitten näen sukulaisia jonkin verran. Muutoin yksin on hyvä olla enkä oikeastaan kaipaa enää ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Helpotti kun lopetin yrittämästä. Nyt vaan teen mitä haluan yksin.

Tämän itsekin huomasin. Silloin kun jaksoin vielä yrittää löytää ystäviä tai miehen, olin todella huonovointinen ja sekaisin siinä pettymysten ja hyväuskoisuuden vuoristoradassa. Sitten kun luovutin kokonaan, aloin voida paremmin.

Keskityn todellakin siihen mitä minulla on. Vietän paljon aikaa esimerkiksi rakkaan äitini kanssa. Hän on iäkäs joten jonain päivänä häntäkään ei enää ole. Sitten minulle jää enää vain lemmikkien seura, mutta Luojalle kiitos niistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paljonkin ystäviä. Zinccis, äitihullu, Sanna-hullu, Porvoo-hullu, persujankkaaja ja lenkkeilyhullu.

Sori ohis, mutta kuka tuo lenkkeilyhullu on kun muut tunnistan?

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla sitten melkein ainoa joka oikeasti kaipaa ystäviä. Kyllä tähän tietysti alkaa tottua, mutta kyllä silti ajattelen aina olevani ihan yksin ilman ketään ja se ei ole mukava ajatus kuitenkaan. En minäkään mitään suuria ihmismääriä kaipaa, mutta kyllä silti koen olevani yksinäinen.

Minäkin kaipaan kyllä ystäviä ja koen olevani yksinäinen.

Hyvin, en kaipaa oikeastaan koskaan seuraa. Rakastan yksin olemista.

Kyllä joskus tulee mieleen, että olisi kiva, vaikka jotain uusia verhoja tai kukkakimppua tms näyttää jollekin. Pääpiirteittäin on helpompaa olla, ei tarvitse miettiä toisen asioita; se on raskasta.

Vietän päivät muistisairaan äitini kanssa (olen käytännössä palkaton omaishoitaja, vaikka en ole sitä virallisesti) ja olen niin uupunut, etten jaksa enempää ihmiskontakteja. Kun joku sukulainen tai perhetuttu soittaa ja ilmoittaa tulevansa käymään, ensimmäinen ajatukseni on "voi ei, älä tule". Jossain muussa elämäntilanteessa saattaisin kaivatakin ihmisseuraa, mutta nyt olen vain helpottunut, kun saan välillä olla yksin (lähinnä iltaisin tai varhain aamulla, kun äiti nukkuu).

Hyvin. Paremmin... monet ihmiset eivät ole ystävyyden arvoisia vaan itsekkäitä hyötyjiä ja kateellisia manipuloijia. Yök...

Hyvin. Ei jaksaisi kokoajan olla kylästelemässä, menossa jonnekkin tai olla puhelimessa jatkuvalla syötöllä.