Miten teidän vanhemmat suhtautuivat erouutisiin?
Eli jos olette eronneet tai harkinneet eroa, kuinka teidän vanhemmat asiaan suhtautuivat?
Olen itse jokin aika sitten eronnut ja olen jotenkin ymmälläni. Äidilleni tämä ero tuntui olevan kova paikka ja nyt asiat on kääntyneet niin, että minä lohdutan ja tuen äitiäni kun hänellä on vaikeaa.
Isäni jopa välillä sanoo minulle että kun äitisi on nyt niin surullinen.
Onko muille käynyt näin?
Kommentit (5)
Äitisi on kypsymätön. Muistan kun omat vanhemmat erosi riitaisasta suhteesta ja äidin sukulaisille se oli kova paikka. Itkivät ja voivottelivat, yksi jopa piti mykkäkoulua pitkän ajan. Näin lapsenkin näkökulmasta se oli todella noloa heiltä.
Ehkä äitisi on oikeassa, jospa teidän eronne on turha?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä äitisi on oikeassa, jospa teidän eronne on turha?
Eikös sivullisten mielestä kaikki erot ole turhia, koska eivät ole eläneet pariskunnan kanssa 24/7?
En muistaakseni edes kertonut asiaa. Siis minään ”erona”. Jossain vaiheessa jutellessa se varmaan tuli esiin, etten enää kestä ääliömäistä lasten isää enkä perhe-elämää ja haluan muuttaa erilleen ja asua ihan yksin. Mitäpä äiti siihen olisi sanonut, itse erosi isästäni paljon aikaisemmin, kuin mä lasten isästä. Mä jaksoin 10v. lasten tulon jälkeen, äitini vain 2,5v.
Tein siis häntä onnistuneemman miesvalinnan.
Narsku. Kääntää huomion itseensä, kun ei kestä että huomio kääntyy sinuun oletetun surusi myötä.