Koulukiusaaja ihmissuhdeammattiin aikuisena?

up

Mielenkiintoinen kysymys. Itse tiedän monta (ex-)kiusaajaa, jotka ovat lastentarhanopettajia tai lastenhoitajia. Minustakin aika outo ammatinvalinta heille, enkä aluksi ollut uskoa parista tyypistä, että valitsivat tuollaisen alan.

Tiedän tällaisen ihmisen. Oli aikoinaan minulle erittäin hankala ja kyykytti kun tykkäsi, ja nykyään taitaa opiskella juurikin yllä mainituista ammateista (en mainitse tarkemmin). Olen yksinkertaisesti vain todennut, että ne parat jotka hänen "alaisuuteensa" päätyvät. 

Uskon yleensä vakaasti siihen, että ihminen muuttuu ja ala-asteikäinen hankala tapaus voi aikuisena olla jotakin ihan muuta. Tullut todella positiivisiakin yllätyksiä. :) Mutta tämä kyseinen henkilö oli samaa ihan sylivauvasta nuoreen aikuisuuteen, eli kyllä saa aika paljon töitä tehdä että siitä muuttuu.

Tiedä sitten, miksi juuri tämä ala. Nykyään vedotaan paljon siihen kuuluisaan "tunneälyyn", kai se sitten sitä on. No, yhtä kaikki itse pidän kilometreittäin etäisyyttä ja toivon, ettei esim. lapseni päädy hänen opetettavikseen, jos tälle alalle lopulta päätyy. 

Tunnen kyllä. Minusta kiusaaja voi ehdottomasti muuttua, eikä joku muinainen koulukiusaaminen nyt oikeastaan mitään kerro. 

Kiusaajat ovat kiusatessaan kuitenkin olleet lapsia, ja lapset on monella tapaa kehittymättömiä. On ihan normaalia että kun kasvaa ja aikuistuu, omaksuu kypsemmät arvot ja oppii hillitsemään "eläimellisempiä" vaistojaan kuten apinamaista halua kiipiä lauman hierarkiassa heikompia kiusaamalla.

Ja oma taustani on, että olen ollut kiusattu. En pidä kuitenkaan niitä kiusaajia mitenkään itseäni pahempana ihmisenä, ja luulen että olisin saattanut itsekin tilaisuuden tullen olla ehkä kiusaaja. Kyllä monella meistä on lapsena ja nuorena epäkypsiä toiveita päästä hinnalla millä hyvänsä toisten suosioon esimerkiksi, ja toisinaan kiusaaminen on siihen helppo keino.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 11:52"]

Mielenkiintoinen kysymys. Itse tiedän monta (ex-)kiusaajaa, jotka ovat lastentarhanopettajia tai lastenhoitajia. Minustakin aika outo ammatinvalinta heille, enkä aluksi ollut uskoa parista tyypistä, että valitsivat tuollaisen alan.

[/quote]

Lisäyksenä vielä, että tämä ei ole ollut Suomessa. Jos se nyt asiaa muuttaa, mutta ehkä kuitenkin jonkinverran on eroa, miten määrättyihin aloihin missäkin suhtaudutaan.

Luokan pahimmasta koulukiusaajasta tuli opettaja.

Ne pahimmat kiusurit (järjestelmällistä ja pitkäaikaista kiusaamista) eivät mihinkään kyllä muutu - sama kaiku on askelten jatko-opiskulussa ja sitten työssä. On syvällä luonteessa tuo piirre (esim. Stubb).

Sit on nää hännystelijät - ne on pikkasen eri asia. Voivat muuttuakin ja ennen kaikkea - voivat aidosti katua kiusaamiseen osallistumista. Joskus sellaiseen voi tavallaan ajautuakin, jos ei pidä varansa, ja nuorena usein arviointikyky pettää.

Mut tiedän mä kyllä hännystelijöitä, jotka ovat pysyneet ikuisina hännystelijöinä. Kerran prseennuolija, aina prseennuolija. Siis heidän kohdallaan.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:35"]

Monesta koulukiusaajasta tulee isona työpaikkakiusaaja. Kiusaamisen tavoista tulee hienostuneempia, mutta pohjavire on sama. Ja millä aloilla olikaan eniten ongemia työilmapiirissä... Kyllä, juuri niillä ihmissuhdealoilla!

[/quote]

Kouluikuraattori

Näinpä. ja nää kiusaajat ovat yleensä varsin sosiaalisia tapauksia, joten sinänsä menestyvät kyllä erilaisissa ihmissuhdeammateissa... toisin kuin moni kiusattu voi eristäytyä ihmisistä, ja se voi vaikuttaa hyvinkin pitkälle, kuten ammatinvalintaan -> ei ihmissuhdeammattiin..

Joo tiedän. Mun luokkakaverit. Opiskelin eräässä nimeltä mainitsemattomassa eteläisessä oppilaitoksessa kirkon nuorisotyön ohjaakaksi. Luokkani pojat haukkuivat mua lihavaksi, tyhmäksi, rumaksi, mieluummin kuulemma naidaan lehmää ku mua...

Kiusaaminen oli niin kamalaa, että jouduin vaihtamaan koulua.

Nämä kiusaajat työskentelevät suurin osa vielä nykyäänkin nuorisotyön ohjaajina eri puolella Suomea, seurakunnissa ja muuallakin. Terveisiä vaan heille. Kiusaamisesta on jo 20 vuotta ja haavat ovat vieläkin jäljellä ja itsetunto on nolla.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 21:47"]Mihin ammattiin kiusaajien teidän mielestänne sitten pitäisi kouluttautua?

Ihan mielenkiinnosta. Itse olen aikoinani ollut kiusattu, eli en kysele sillä...

[/quote]

Ei ainakaan nuorisotyöhon, kuten nämä mun kiusaajani. 19

up

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 11:52"]

Mielenkiintoinen kysymys. Itse tiedän monta (ex-)kiusaajaa, jotka ovat lastentarhanopettajia tai lastenhoitajia. Minustakin aika outo ammatinvalinta heille, enkä aluksi ollut uskoa parista tyypistä, että valitsivat tuollaisen alan.

[/quote]

Lastenhoitoalalla on todella huono työpaikkahenki, todettu monissa tutkimuksissa. Siirtyvät siis työpaikkakiusaajiksi...

[/quote]

Lapset ja lastenhyysääjät ovat roskasakkia. Ei mikään ihme, että alalla on huono työpaikkahenki.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:22"]

Minä olin kiusaaja ja hupsista vain, nyt psykologi. Ja voisinpa väittää, että ammatinvalintani on kummunnut pitkälti omista kokemuksistani. Kiusaajan osa ei ole mustavalkoisesti helppo, ei todellakaan.

[/quote]

Joo, sun elämä on ollut varmaan tosi rankkaa verrattuna kiusattuihin. Et ole itse saanut valita osaasi vaan kamala kohtalo teki susta koulukiusaajan. Varmaan uhrisi pakottivat sinut kiusaamaan heitä olemalla niin, mitä he sitten olivatkaan sinun mielestäsi.

Käsittääkseni on erityisopettaja. Kammottava ajatus, koska siinähän hän varmasti pääsee aika rauhassakin harjoittamaan sadistin luonnettaan. En sekuntiakaan usko että hän on ihmisenä muuttunut vähemmän pahaksi, ja tämän mielipiteeni perustan aikuisena tehtyyn havaintoon.

En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]

En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi

[/quote]

Kyllä mulla se perusluonne on sama. Mä olen "pehmeä", siis kiltti, ystävällinen, toiset huomioonottava jne. ja tällainen mä olen ollut aina. Ihan lapsesta saakka. 

Pehmeydestäni huolimatta mä olen myös erittäin vahva ihmisenä, vaikka moni kuvitteleekin, että tälläinen ihminen ei vahva voi olla. Mulla on järkkymättömän hyvä itsetunto ja mä kuljen aina omaa tietäni. En siis kyttää muita ja muiden valintoja, vaan teen niin kuin itse oikeeksi näen ja hyvältä tuntuu (kuitenkin toiset huomioonottaen). Ja tätäkin mä olen ollut aina.

Ajan mittaan olen toki kypsynyt ja viisastunut, mutta kyllä mä sisimmältäni olen se sama kiltti tyttö kuin lapsenakin. Tyttö, joka haluaisi vain, että kaikilla olis mukavaa ja hyvä olla.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]

En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi

[/quote]

Kyllä mulla se perusluonne on sama. Mä olen "pehmeä", siis kiltti, ystävällinen, toiset huomioonottava jne. ja tällainen mä olen ollut aina. Ihan lapsesta saakka. 

Pehmeydestäni huolimatta mä olen myös erittäin vahva ihmisenä, vaikka moni kuvitteleekin, että tälläinen ihminen ei vahva voi olla. Mulla on järkkymättömän hyvä itsetunto ja mä kuljen aina omaa tietäni. En siis kyttää muita ja muiden valintoja, vaan teen niin kuin itse oikeeksi näen ja hyvältä tuntuu (kuitenkin toiset huomioonottaen). Ja tätäkin mä olen ollut aina.

Ajan mittaan olen toki kypsynyt ja viisastunut, mutta kyllä mä sisimmältäni olen se sama kiltti tyttö kuin lapsenakin. Tyttö, joka haluaisi vain, että kaikilla olis mukavaa ja hyvä olla.

[/quote]

Unohdit mainita kuinka vaatimatonkin olet.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]

En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi

[/quote]

Kyllä se ihmisen perusolemus säilyy samana. Jos lapsena tai teini-ikäisenä nauttii toisten kärsimyksestä ja käyttää kärsimyksen tuottamiseen paljon aikaa, jopa suunnittelee sitä, kyllä se osa persoonaa säilyy siellä jossain aikuisenakin. Täydellisen empatiakyvytön ihminen ei koskaan opi tuntemaan aitoa empatiaa.

Mutta tosi hienoa hei että sinä olet itse antanut anteeksi itsellesi ja näet itsessäsi hyviä asioita. Sinun tekosihan on sillä sovitettu eikä muista mitään väliä.

Ne kiusatut sitten taas, no, vuosia rankan kiusaamisen kohteena olleet joutuvat yleensä elämään huonon itsetunnon ja epävarmuuden kanssa lopun elämäänsä. 

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]

En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi

[/quote]

Kyllä mulla se perusluonne on sama. Mä olen "pehmeä", siis kiltti, ystävällinen, toiset huomioonottava jne. ja tällainen mä olen ollut aina. Ihan lapsesta saakka. 

Pehmeydestäni huolimatta mä olen myös erittäin vahva ihmisenä, vaikka moni kuvitteleekin, että tälläinen ihminen ei vahva voi olla. Mulla on järkkymättömän hyvä itsetunto ja mä kuljen aina omaa tietäni. En siis kyttää muita ja muiden valintoja, vaan teen niin kuin itse oikeeksi näen ja hyvältä tuntuu (kuitenkin toiset huomioonottaen). Ja tätäkin mä olen ollut aina.

Ajan mittaan olen toki kypsynyt ja viisastunut, mutta kyllä mä sisimmältäni olen se sama kiltti tyttö kuin lapsenakin. Tyttö, joka haluaisi vain, että kaikilla olis mukavaa ja hyvä olla.

[/quote]

Unohdit mainita kuinka vaatimatonkin olet.

[/quote]

Mistä arvasit? Mä jätin kertomatta äo:n, koulutuksen, ammatin ja varallisuuden, kun en halunnut brassailla ;)