Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaaja ihmissuhdeammattiin aikuisena?
15.11.2013 |
Tunnetko ketään ex-koulukiusaajaa joka olisi aikuisena opiskellut ammattiin jossa tehdään läheisesti töitä ihmisten (mahdollisesti vaiketa asioita kokeneiden) kanssa? Esim. psykologi, sosiaalityöntekijä, opettaja, lääkäri?
Mitä ajattelet tästä? Millaiset seikat saavat kiusaajan valitsemaan ihmisläheisen ammatin? Voiko koulukiusaaja muuttua, vai onko siellä pohjalla aina loppujen lopuksi sama ihminen?
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Niinpä. Uhrikortti on silti kiva vetää esiin aina tarpeen tullen.
Lukiossa luokkamme pahimman tyrannin haaveammatti oli lääkäri, vaikka hän vihasi aivan avoimesti mm. lapsia ja oli kaiken kaikkiaan hirveä manipuloija ja kyykyttäjä. Hän ihaili leikkauksia, ja kaikenlaista sisäelinten tonkimista. En tiedä toteutuiko tämä haave, mutta toivon ettei ainakaan elävien ihmisten kanssa työskentele.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Etttä kiusatun pitää aina olla kiltti ja alistua, olla samaa mieltä?
Vautsi, taisi psykologi vetää herneet nenään kun ei saanutkaan kiitosta ja aplodeja selviydyttyään rankasta elämästään.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Etttä kiusatun pitää aina olla kiltti ja alistua, olla samaa mieltä?
Vautsi, taisi psykologi vetää herneet nenään kun ei saanutkaan kiitosta ja aplodeja selviydyttyään rankasta elämästään.
[/quote]
En ole tuo psykologi. "kiusatut" vaan eivät aina ole läpeensä hyviä ihmisiä ja kiusaajat läpeensä pahoja. Niin kuin täälläkin näkee, kun kiusatut innostuvat jengillä kiusaamaan. I rest my case.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ikäluokkani naispuolisista koulukiusaajista on nykyään lähi- tai sairaanhoitajia. Miespuolisia kiusaajia taas yhdisti jostain syystä jääkiekkoharrastus...
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Mä en tuota yllä olevaa kommenttia kirjoittanut, mutta ei kiltteys tarkoita sitä, etteikö voisi nasevasti, joskus jopa ilkeillen kommentoida. Ilkeä kommentti ei ole kiusausta, jos se on vain yksi ilkeä kommentti. Näin mä se näen.
Kiusaminen on pitkäkestoista, jatkuvaa toisen ihmisen loukkaamista ja tarkoituksena on satuttaa ja joskus jopa tuhota toinen. Se on joskus suoranaista pahuutta. Joskus tyhmyyttä. Ja joskus harvoin tietämättömyyttä.
Ja mä en muuten ole ikinä joutunut kiusatuksi. Ei kiusaajat uskalla, jos on vahva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:35"]
Lukiossa luokkamme pahimman tyrannin haaveammatti oli lääkäri, vaikka hän vihasi aivan avoimesti mm. lapsia ja oli kaiken kaikkiaan hirveä manipuloija ja kyykyttäjä. Hän ihaili leikkauksia, ja kaikenlaista sisäelinten tonkimista. En tiedä toteutuiko tämä haave, mutta toivon ettei ainakaan elävien ihmisten kanssa työskentele.
[/quote]
Varmaan ihan sopiva esim kirurgiksi. Tai patologiksi. Mutta kuvailemasi luonteenpiirteet viittaavat enemmän kirurgityyppiin, jos vain kyvyt ovat riittäneet. Eipähän siinä hommassa hyvä ollakseen ihan kamalasti ihmissuhdetaitoja tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Etttä kiusatun pitää aina olla kiltti ja alistua, olla samaa mieltä?
Vautsi, taisi psykologi vetää herneet nenään kun ei saanutkaan kiitosta ja aplodeja selviydyttyään rankasta elämästään.
[/quote]
En ole tuo psykologi. "kiusatut" vaan eivät aina ole läpeensä hyviä ihmisiä ja kiusaajat läpeensä pahoja. Niin kuin täälläkin näkee, kun kiusatut innostuvat jengillä kiusaamaan. I rest my case.
[/quote]
Ei tietenkään, mutta koulukiusaamisen puolustaminen (esim. vetoamalla lapsuuteen) ja kiusattujen syyttäminen siitä että kertovat avoimesti kokemuksistaan eivätkä pysty sympatiseeraamaan kiusaajia on AINA LÄPEENSÄ PASKAA TOIMINTAA.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Mä en tuota yllä olevaa kommenttia kirjoittanut, mutta ei kiltteys tarkoita sitä, etteikö voisi nasevasti, joskus jopa ilkeillen kommentoida. Ilkeä kommentti ei ole kiusausta, jos se on vain yksi ilkeä kommentti. Näin mä se näen.
Kiusaminen on pitkäkestoista, jatkuvaa toisen ihmisen loukkaamista ja tarkoituksena on satuttaa ja joskus jopa tuhota toinen. Se on joskus suoranaista pahuutta. Joskus tyhmyyttä. Ja joskus harvoin tietämättömyyttä.
Ja mä en muuten ole ikinä joutunut kiusatuksi. Ei kiusaajat uskalla, jos on vahva ihminen.
[/quote]
...eh, sehän siinä juuri on, että kiusaamista ei yleensä määritellä juurikaan muuten, kuin että tuntee tulleensa kiusatuksi.
Tahallinen ilkeily minusta yleensä on kiusaamista. Jos se tapahtuu kerran, silloin se on kertaluontoista kiusaamista, jos taas monta kertaa niin jatkuvaa kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Etttä kiusatun pitää aina olla kiltti ja alistua, olla samaa mieltä?
Vautsi, taisi psykologi vetää herneet nenään kun ei saanutkaan kiitosta ja aplodeja selviydyttyään rankasta elämästään.
[/quote]
En ole tuo psykologi. "kiusatut" vaan eivät aina ole läpeensä hyviä ihmisiä ja kiusaajat läpeensä pahoja. Niin kuin täälläkin näkee, kun kiusatut innostuvat jengillä kiusaamaan. I rest my case.
[/quote]
Ei tietenkään, mutta koulukiusaamisen puolustaminen (esim. vetoamalla lapsuuteen) ja kiusattujen syyttäminen siitä että kertovat avoimesti kokemuksistaan eivätkä pysty sympatiseeraamaan kiusaajia on AINA LÄPEENSÄ PASKAA TOIMINTAA.
[/quote]
Perun puheeni: kyllä ihmisen täytyy olla läpeensä paha, jos näkee kiusaamisen puolustelun oikeutettuna. Miinuspeukuttaja oli varmaan mahtava koulukiusaaja ja jatkaa nyt työpaikkakiusaajana.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Etttä kiusatun pitää aina olla kiltti ja alistua, olla samaa mieltä?
Vautsi, taisi psykologi vetää herneet nenään kun ei saanutkaan kiitosta ja aplodeja selviydyttyään rankasta elämästään.
[/quote]
En ole tuo psykologi. "kiusatut" vaan eivät aina ole läpeensä hyviä ihmisiä ja kiusaajat läpeensä pahoja. Niin kuin täälläkin näkee, kun kiusatut innostuvat jengillä kiusaamaan. I rest my case.
[/quote]
Ei tietenkään, mutta koulukiusaamisen puolustaminen (esim. vetoamalla lapsuuteen) ja kiusattujen syyttäminen siitä että kertovat avoimesti kokemuksistaan eivätkä pysty sympatiseeraamaan kiusaajia on AINA LÄPEENSÄ PASKAA TOIMINTAA.
[/quote]
Perun puheeni: kyllä ihmisen täytyy olla läpeensä paha, jos näkee kiusaamisen puolustelun oikeutettuna. Miinuspeukuttaja oli varmaan mahtava koulukiusaaja ja jatkaa nyt työpaikkakiusaajana.
[/quote]
Tuo oli varmaan taas vain esimerkki nasevasta kommentista hyväntahtoiselta ihmiseltä? Jos kanssasi on eri mieltä, niin silloin on suoraan saatanan lapsi tai peräti piru itse? Mieti joskus itse miltä omat kommenttisi muista voivat tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Etttä kiusatun pitää aina olla kiltti ja alistua, olla samaa mieltä?
Vautsi, taisi psykologi vetää herneet nenään kun ei saanutkaan kiitosta ja aplodeja selviydyttyään rankasta elämästään.
[/quote]
En ole tuo psykologi. "kiusatut" vaan eivät aina ole läpeensä hyviä ihmisiä ja kiusaajat läpeensä pahoja. Niin kuin täälläkin näkee, kun kiusatut innostuvat jengillä kiusaamaan. I rest my case.
[/quote]
Ei tietenkään, mutta koulukiusaamisen puolustaminen (esim. vetoamalla lapsuuteen) ja kiusattujen syyttäminen siitä että kertovat avoimesti kokemuksistaan eivätkä pysty sympatiseeraamaan kiusaajia on AINA LÄPEENSÄ PASKAA TOIMINTAA.
[/quote]
Perun puheeni: kyllä ihmisen täytyy olla läpeensä paha, jos näkee kiusaamisen puolustelun oikeutettuna. Miinuspeukuttaja oli varmaan mahtava koulukiusaaja ja jatkaa nyt työpaikkakiusaajana.
[/quote]
Tuo oli varmaan taas vain esimerkki nasevasta kommentista hyväntahtoiselta ihmiseltä? Jos kanssasi on eri mieltä, niin silloin on suoraan saatanan lapsi tai peräti piru itse? Mieti joskus itse miltä omat kommenttisi muista voivat tuntua.
[/quote]
Hahhahhaa. Tuntuuko noin pahalta etteivät uhrisi vaikenekaan tekojasi kuoliaaksi?
^ Mitäpä voi muuta tuohon sanoa, selvästi hyvän ihmisen tekstiä!
Olen itse asiassa pyytänyt anteeksi kiusatuksi tulleelta, mutta hän ei vuosikymmentenkään jälkeen siihen pystynyt. Siksi olen itse päättänyt, että anteeksiantoni itselleni on oman selviytymiseni kannalta tärkeää. Kiusaaminen (vaikkei puolusteltavaa olekaan) on toisinaan annettu rooli, josta heikon itsetunnon omaavan nuoren on todella vaikea pyristellä irti. t.psykologi
Olen itse asiassa pyytänyt anteeksi kiusatuksi tulleelta, mutta hän ei vuosikymmentenkään jälkeen siihen pystynyt. Siksi olen itse päättänyt, että anteeksiantoni itselleni on oman selviytymiseni kannalta tärkeää. Kiusaaminen (vaikkei puolusteltavaa olekaan) on toisinaan annettu rooli, josta heikon itsetunnon omaavan nuoren on todella vaikea pyristellä irti. t.psykologi
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?
[/quote]
Mitä ihmettä - muutuvatko kiusatut kiusaajiksi heti mahdollisuuden saadessaan? Kaikki eivät ilmeisesti sittenkään ole vain kilttejä tyttöjä joiden suurin toive aina on, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sama koskee myös muitakin yllä kirjoittaneita.
[/quote]
Etttä kiusatun pitää aina olla kiltti ja alistua, olla samaa mieltä?
Vautsi, taisi psykologi vetää herneet nenään kun ei saanutkaan kiitosta ja aplodeja selviydyttyään rankasta elämästään.
[/quote]
En ole tuo psykologi. "kiusatut" vaan eivät aina ole läpeensä hyviä ihmisiä ja kiusaajat läpeensä pahoja. Niin kuin täälläkin näkee, kun kiusatut innostuvat jengillä kiusaamaan. I rest my case.
[/quote]
Ei tietenkään, mutta koulukiusaamisen puolustaminen (esim. vetoamalla lapsuuteen) ja kiusattujen syyttäminen siitä että kertovat avoimesti kokemuksistaan eivätkä pysty sympatiseeraamaan kiusaajia on AINA LÄPEENSÄ PASKAA TOIMINTAA.
[/quote]
Perun puheeni: kyllä ihmisen täytyy olla läpeensä paha, jos näkee kiusaamisen puolustelun oikeutettuna. Miinuspeukuttaja oli varmaan mahtava koulukiusaaja ja jatkaa nyt työpaikkakiusaajana.
[/quote]
Tuo oli varmaan taas vain esimerkki nasevasta kommentista hyväntahtoiselta ihmiseltä? Jos kanssasi on eri mieltä, niin silloin on suoraan saatanan lapsi tai peräti piru itse? Mieti joskus itse miltä omat kommenttisi muista voivat tuntua.
[/quote]
Tässä on nyt useampi ihminen kommentoinut. Kaikki ei ole saman ihmisen kirjoituksia, jonka kyllä huomaa kirjoitustyylistä. Ylläolevassa lainauksessa ei ole esim yhtään mun kirjoittamaani kommenttia, vaikka olen ketjuun muutaman kerran mielipiteeni naputellutkin.
"Kiltti tyttö"
Joillekuille palstaileville tuntuu olevan vielä aikuisenakin kovin vaikeaa tajuta että kiusaaminen on väärin. Vesittää kyllä niin psykologin mainitseman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuuden. Kiusaaja ei muutu. Empatiakyvytön ei koskaan opi empatiaa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:48"]
En ole todellakaan ylpeä kiusaajan roolistani, mutta olen kyllä aikamoisen kamppailun käynyt asian kanssa jälkeenpäin. Syyllisyys ja pahan ihmisen status piti minua otteessaan vuosia ja oli vaikea nähdä ja hyväksyä itsessäni sitä paljoa hyvää, jota minussa kuitenkin on. Olin lapsi/nuori ja olen antanut itselleni anteeksi. Ja väitän, että nuo rankat kokemukset ovat olleet hyödyksi työssäni. Miten te ajattelette, että ihminen säilyisi ikuisesti samanlaisena, ilman muutoksen ja kypsymisen mahdollisuutta? Oletteko itse tismalleen samanlaisia kuin nuorena? t. psykologi
[/quote]
Epäilemättä olet sijoittunut johonkin rekrytointihommiin, niin saatpahan siellä leikkiä pikku jumalaa ja vedellä naruista häijysti mutta hienostuneesti kylmän hymysi takaa. Osuiko oikeaan?