Olenko tyhmä? "uraäiti" avautuu
Olenko nyt iha tyhmä, jos haluan vaihtaa kokoaikaisen vakkarityön osa-aikaiseen mahdollisesti määräaikaiseen työhön?
Olen tällä hetkellä töissä maineikkaassa yrityksessä. Monet antaisivat mitä tahansa, jos pääsisivät tähän paikkaan töihin.
Itsestä kuitenkin tuntuu, että en näe itselleni tulevaisuutta kyseisellä alalla. Työ on hyvin stressaavaa.
Olen aina ollut kunnianhimoinen työelämässä, mutta nyt on maailmankuvani alkanut muuttua ja haluankin tehdä jotain sellaista työtä, jossa minulla on muutakin elämää kuin vain se työ, joka on jatkuvasti mielessä, eikä mitenkään kovin positiivisessa mielessä.
Mitä tekisitte itse tässä tilanteessa?
Kommentit (25)
Todellakin 20! Näitä näköalattomia ja elämän tapahtumattomuudesta katkeroituneita on paljon. Mutta aina vaan jauhetaan siitä kuolinvuoteen työntekemättömyyden ihanuudesta ja sen glorifioinnista. Tosiasia on että työ on suurimmalle osalle hyvin tärkeä osa-alue elämää ja antaa paljon muutakin kun palkkaa; Yhteisön, onnistumisia, kohtaamisia sekä rytmin elämään.hyvä palkkakin on hiton tärkeä jos haluaa tehdä elämässä muutkin kun kituuttaa. Se mahdollistaa matkustelun, vapauden valita mitä syödään ja harrastetaan, naiselle riippumattomuuden ja luo ylpeyden siitä että voi antaa lapsilleen enemmän mahdollisuuksia. Älkää naiset menkö siihen "sydämmen valinta ja arvot kohdallaan" halpaan. Hyvä työ ja kunnon palkka vaatii sitkeyttä ja epämukavuutta mutta on niin paljon parempi ratkaisu pitkällä tähtäimellä kun se kituuttaminen ja näinollen miehen varassa roikkuminen, niin rahallisesti kuin henkisestikin.
Taisit jo itse vastata kysymyksen; arvosi ovat muuttuneet. Tee siis arvojesi mukaisia valintoja. Miksi toimia itseään vastaan, jos vaihtoehtoja on olemassa. Muutos on mahdollisuus! Ole rohkea!
Miten kauan olet tehnyt kokoaikatyötä? Jos vasta vähän aikaa, voi olla kyse ihan vaan sopeutumisongelmasta. Ajan myötä mahdollisesti helpottaa. Itse en uskaltaisi vaihtaa vakityöstä määräaikaiseen. Voisitko tehdä tätä vakituista työtäsi osa-aikaisena?
Mä veikkaisin myös, että sulla on vain sopeutumisongelma (tai väliaikainen stressi, koska sulla vielä oletettavasti houlenpitoa vaativia lapsia.)
Sinuna panostaisin stressinhallinnan opetteluun työpaikan vaihdon sijaan.
Muista, että voit olla vanhana katkera myöskin saavuttamattomasta urasta, pienestä eläkkeestä ja siitä, että kaikki kehuvat vain miehesi saavutuksia.
(Tällaisiakin vanhoja naisia nimittäin on ihan riittävästi...)