Lue keskustelun säännöt.
Olenko tyhmä? "uraäiti" avautuu
14.11.2013 |
Olenko nyt iha tyhmä, jos haluan vaihtaa kokoaikaisen vakkarityön osa-aikaiseen mahdollisesti määräaikaiseen työhön?
Olen tällä hetkellä töissä maineikkaassa yrityksessä. Monet antaisivat mitä tahansa, jos pääsisivät tähän paikkaan töihin.
Itsestä kuitenkin tuntuu, että en näe itselleni tulevaisuutta kyseisellä alalla. Työ on hyvin stressaavaa.
Olen aina ollut kunnianhimoinen työelämässä, mutta nyt on maailmankuvani alkanut muuttua ja haluankin tehdä jotain sellaista työtä, jossa minulla on muutakin elämää kuin vain se työ, joka on jatkuvasti mielessä, eikä mitenkään kovin positiivisessa mielessä.
Mitä tekisitte itse tässä tilanteessa?
Kommentit (25)
Niin,vakituiset ansiot. Nekään ei niin hirveästi päätä huimaa, että sen takia vaan voisin jäädä.
Uraa halusin joskus rakentaa ja tällä alalla varmasti pääsisikin hyvin uraa rakentamaan, mutta haluanko sitä enää? En tiedä.
Vakaa työympäristö..niin, haluanko tasaisen tylsää työympäristöä? En välttämättä.
Tämä on hyvin hankala tilanne itselleni, koska olen aina tehnyt osa-aikatyötä ja nyt kun pääsin kokoaikaiseksi, niin en haluakaan sitä. En halua sitä stressiä, joka minulla nyt on. En ole oma itseni ollut hetkeen. Mieskin on jo huolissaan..
En tiedä, vaikeaa tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole uraäiti, joten anna mennä vaihtoon.
En meinaa katkeroitua. Mutta haluan "rakentaa uraa" ihan eri alalla. Jos pitäisin tätä alaa ns. omana alanani, niin tuskin stressaisin ja kaipaisin muuta.
Rahallisesti tämä työ ei ole mikään kultakaivos, joten melkein saman palkan saa helpommallakin työllä.
Nyt ei ole isoja tuloja eikä vapaa-ajasta pysty nauttimaan.
Jos lähtisin nyt toiseen paikkaan töihin, olisi hetkellisesti tiukkaa, mutta pidemmän päälle saisin samaa palkkaa kuin nyt. Ja ei olisi niin stressaavaa. En tiedä.
Mukavaa kun voi anonyymisti pohtia näitä asioita täällä. Ääneen en näitä voisi pohtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ala? Tai minkätyyppinen tehtävä. Itse olen ollut todella stressaavissa tehtävissä ja nykyinen stressaava tehtävä ei enää aiheuta stressiä, ihan nautin olostani töissä ja kotona. Naiset on aika mammailijoita. Mielelläni pidän kohtuullisen palkkani ja esim maksan lapselle yliopisto-opinnot kun että mietin stressiä ja alan pakoilla.
No tod näk työnantajasi on onnellinen kun lähdet, ovat tehneet virhe rekrytoinnin, sitä sattuu melko usein.
Niin, sitä tässä pohdinkin, että miksi turhaan käyttäisin työnantajan resursseja siinä, että minua koulutetaan lisää ja lisää, jos minulla ei ole mitään motivaatiota taikka halua jäädä kyseiseen työpaikkaan.
Saavat sitten jonkun sinne, joka oikeasti haluaa alalle ja on motivaatiota ja halua kehittyä sen alan ammattilaiseksi. Minulla ei ole.
Olen tainnut tehdä ratkaisuni :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen ja uran luomisen yhdistäminen on äärettömän vaikeaa ja vaatii sopeutumista, joustamista, turhautumisen tunteita, ahdistuneisuutta ja tahtotilaa.
Minä olen nyt 10 vuotta yhdistänyt perhe-elämän ja uran luomisen ja ajoittain se tuntuu todella vaikealta. Mutta eteenpäin on menty ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Työ vie niin paljon elämästä että sen pitää olla myös antoisaa.
Monesti mietin että olisi niin helppo ja leppoisaa mennä vaikka kaupan kassalle istumaan. Kun työaika loppuu, se oikeasti loppuu. Ei tarvitsisi taistella, ei vääntää, ei stressata joka ikinen päivä. Mutta tiedän etten jaksaisi sellaista työtä kuin viikon tai kaksi. Haluan haasteita, haluan vaikeita aisoita, haluan näyttää mihin pystyn.
Mutta uran luominen ei onnistu monelta, ei mieheltä eikä naiselta. Se vaatii paljon. Ja vielä se että jaksaa nauttia perheestä ja muusta elämästä.
Mieti. Jos nyt ei paineensietokykysi riitä, hellitä, ja anna olla. Se ei tule helpottumaan tuosta.
Olen nyt tehnyt kokoaikatyötä vasta tosiaan melko vähän aikaa. Alakin on sellainen, johon ajauduin ihan sattumalta. Mielikuva alasta taisi olla ihan eri, mikä todellisuus on.
Tota sopeutumisongelmaa pohdin myös, mutta en tiedä onko se sitä. Toisaalta voihan se sitäkin hieman olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 18:04"]
Taisit jo itse vastata kysymyksen; arvosi ovat muuttuneet. Tee siis arvojesi mukaisia valintoja. Miksi toimia itseään vastaan, jos vaihtoehtoja on olemassa. Muutos on mahdollisuus! Ole rohkea!
[/quote] Veit sanat suustani, eli juuri näin. Onnea matkaan!
Mulla on usein mennyt puolikin vuotta ennen kuin olen alkanut viihtymään uudella työpaikalla. On vaatinut sen että olen osannut työni ja oppinut tuntemaan työkaverit hyvin. Stressiä uudessa työpaikassa on tullut siitä että koko ajan on joutunut venymään. Jos itse olisin antanut tuossa kohtaa periksi, olisin menettänyt aivan mahtavia työpaikkoja. Ja alkuun se pahoinvointi töissä ontodella mittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, se uran rakentaminen vaatii sitkeyttä. Jos alle vuodessa olet jo kyllästynyt ja etsit takaporttia koska et ole enää mukavuusalueellasi niin ehkä se uran luominen ei ole sinulle sopivaa etkä kestä sen todellisuutta. Mutta sitten sun pitää olla rehellinen itsellesi ja hakeutua tilanteisiin ja töihin joita siedät paremmin. Se että ensin haaveilit vakatöistä ja uudesta alasta ja kun saat ne niin heti olet hakemassa uutta kertoo ettet taida tietää missä olet hyvä, missä menee sun rajat ja halut. Sä tarvitset nyt aikaa itsetutkiskeluun ja vasta sitten tehdä ratkaisuja seuraavasta siirrosta työelämässä.
Tuo vähintään puolen vuoden alkushokki on ihan totta. Jos ei enää ole sopeutumisvaiheesta kyse, mieti ensin, mitä voisit nykyisessä työssäsi muuttaa tai tehdä eri tavalla, jotta viihtyisit, ennen kuin lähdet etsimään uutta työtä. Ota avuksi vaikkapa Saku Tuomisen kirjoittama Työkirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena jaksaa. Himmailla ehtii myöhemminkin. Näinä aikoina en vaihtaisi määräaikaiseen, enkä rupeaisi downshiftaamaan. Mutta se mitä voi tehdä, on järkeistää omaa toimintaa, priorisoida, tehostaa niin että tekee vain normityöajan verran.
Edellinen jatkaa. Ap uran rakentaminen vaatii korkeaa stressinsietokykyä, paineiden jatkuvaa kasaantumista ja sen kestämistä, usean vaikean asian samanaikaista hoitamista ja harvojen kiitosten saamista. Esimiehenä sä saat jatkuvasti suodattaa alaisten turhautumiset, vaatimukset, esimiehesi odotukset ja jatkuvan tulospaineen ja myös tunteen siitä että ikinä et ole tarpeeksi tehnyt. Sama tunne jatkuu kotona; eli missään et ole riittävästi. Jotta nämä kaikki elementit kestää on oltava hyvä paineen ja kritiikinsietokyky sekä hyvä itsetuntemus Että osaa laittaa rajat itselleen ja muille. Näin ainakin liike-elämän uranrakentajana voin sanoa, muista aloista en tiedä mutta uskoisin olevan aika samankaltaista.
Jos sä alle vuodessa olet jo kyllästynyt ja stressaantunut niin ehkä kannattaa miettiä mitä sä todella haluat ja mitkä sun odotukset työelämästä ja uranrakennuksesta on. Niitä Suomen Paras Työpaikka ympäristöjä on harvassa kuin lottovoittoja ja valtaosassa on aika kova meno ja kaaos josta pitää vaan löytää se on tasapaino.
Mun tuttu teki vastaavan vaihdon. Hallintotieteiden maisteri, fiksu ja oli pikkupomo asemassa. Aikansa siellä kituutti, sitten sai tarpeekseen jatkuvasta stressaamisesta ja vaihtoi tyystin alaa. Kokoaika työ, mutta aivottomaan asiakaspalveluun. Sellaiseen jossa ei tarvi ottaa vastuuta mistää, kunhan vaan tekee sen mitä sovittu. Ei stressiä ja huono palkka. Sano että on äärimmäisen onnellinen vaihdosta.
Nykyisessä työssä ei oikein pysty muuttamaan mitään tai tehdä eri tavalla asioita.
Olen kallistunut siihen suuntaan, että haluan tehdä aivotonta työtä, jossa tosiaan ei tarvitse stressata ja tuntea itseään huonoksi työntekijäksi jos ei ole tarpeeksi tehnyt, vaikka omat voimavarat on käytetty loppuun ja parhaansa on yrittänyt.
Siinä menee vapaa-aika ihan hukkaan kun ei pysty nauttimaan perheestä ja vapaa-ajasta.
Minulla on aina ollut hyvä paineensietokyky, mutta rajansa kaikella.
Koitan aina pitää mielessä sen että kuolinvuoteellaan kukaan ei sano, että olisinpa tehnyt enemmän töitä.
Ap, jos pärjäätte vähemmälläkin rahalla, tee niin kuin sydän sanoo.
Aivotonkin työ voi kyllä olla stressaavaa, koska se on niin puuduttavaa ja tylsää pitemmän päälle.
Ei kukaan muu sitä sun puolesta päätä. Mieti myös oletko valmis luopumaan siitä kaikesta muustakin? Vakituiset ansiot, uramahdollisuudet, vakaa työympäristö jne.