Rakastan introvertteja, ei-tunkeilevia ihmisiä.
Sellaisia, joista kyllä näkee (ainakin minä itsekin kohtalaisen introverttinä ihmisenä näen ihan heti ja helposti, vaikka jotkut kohkaajat eivät taida tajuta sellaisia ihmisiä kaiken kohkaamisensa keskeltä ollenkaan...) että he ovat ihan ystävällisiä kyllä hiljaisemmalla ja rauhallisemmalla tavallaan, mutta he vain antavat jokaiselle oman tilan, he eivät tunkeile toisten iholle koskaan liikaa, he ovat hienotunteisia ja hyväitsetuntoisiakin, mikä näkyy mm. siinä, etteivät he juurikaan harrasta ikävää selän takana juoruilua muista yms. Kunpa kaikki ihmiset olisivat enemmän sen kaltaisia! Niin moni työpaikka olisi silloin mukavampi, niin moni naapurusto sopuisampi, niin moni suku miellyttävämpi jne. jne. jne.
Kommentit (36)
Ehkäpä teitä muutamaa pidetään ylimielisinä ja itserakkaina, koska olette sitä? Ainakin kuulostaa siltä.
Jännä ketju. Ihanat ja mukavat introvertit haukkuvat ekstrovertteja. Onpa ihanaa ja rakastettavaa!
Niin samaa mieltä ap:n kanssa. Hienotunteiset ihmiset ovat parasta mitä tiedän, inhoan myös tunkeilevia ja kohkaavia ihmisiä.
Introverttien kanssa on vaan hankala ystävystyä, on minun kokemus. Itsekin introverttinä kaipaan toisen rauhallisen ja vakaan ihmisen seuraa, mutta mites se onnistuu kun ovatten omissa oloissaan. Tarvittais se extrovertti väliin tekemään ehdotuksia, jotta minne tänään mennään.
Elämän virrassa on toki monenlaista kulkijaa. En voi sanoa että inhoaisin jotakin ihmistyyppiä sinällään, kaikillahan meillä on oma elämänhistoriamme, ymmärryksemme ja kasvutarinamme, mutta kieltämättä kypsässä introverttiudessa on parhaimmillaan jotain vastaansanomatonta empatiaa ja syvällisyyttä, elämän ymmärrystä ajassa ja paikassa, syvällistä tietoisuutta kanssaihmisten olemisesta ja olemuksesta, tilan antamisesta, ikäänkuin kauniista sanattomasta käden ojennuksesta vierustoverille.
On siinä hyvää, sen minäkin miehenä rohkenen sanoa. Yhdyn ajatuksiisi!
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 16:35"]
Elämän virrassa on toki monenlaista kulkijaa. En voi sanoa että inhoaisin jotakin ihmistyyppiä sinällään, kaikillahan meillä on oma elämänhistoriamme, ymmärryksemme ja kasvutarinamme, mutta kieltämättä kypsässä introverttiudessa on parhaimmillaan jotain vastaansanomatonta empatiaa ja syvällisyyttä, elämän ymmärrystä ajassa ja paikassa, syvällistä tietoisuutta kanssaihmisten olemisesta ja olemuksesta, tilan antamisesta, ikäänkuin kauniista sanattomasta käden ojennuksesta vierustoverille.
On siinä hyvää, sen minäkin miehenä rohkenen sanoa. Yhdyn ajatuksiisi!
[/quote]
Vau, aikamoisia helmiä miehiksi täällä, ja otamme nyt huomioon senkin, että tämä on sentään av... :) ap
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 16:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 16:35"]
Elämän virrassa on toki monenlaista kulkijaa. En voi sanoa että inhoaisin jotakin ihmistyyppiä sinällään, kaikillahan meillä on oma elämänhistoriamme, ymmärryksemme ja kasvutarinamme, mutta kieltämättä kypsässä introverttiudessa on parhaimmillaan jotain vastaansanomatonta empatiaa ja syvällisyyttä, elämän ymmärrystä ajassa ja paikassa, syvällistä tietoisuutta kanssaihmisten olemisesta ja olemuksesta, tilan antamisesta, ikäänkuin kauniista sanattomasta käden ojennuksesta vierustoverille.
On siinä hyvää, sen minäkin miehenä rohkenen sanoa. Yhdyn ajatuksiisi!
[/quote]
Vau, aikamoisia helmiä miehiksi täällä, ja otamme nyt huomioon senkin, että tämä on sentään av... :) ap
[/quote] Aika vähällä sinulta heltiää tuo helmen status.
Minäkin olen aina pitänyt introverteistä, mutta vain sellaisista introverteistä, jotka eivät yritä väittää olevansa ekstroverttejä ja päteä sillä. (Tällaistakin on valitettavasti nähty.)
On kyllä äärimmäisen epäintroverttiä väittää olevansa ekstrovertti. En käsitä, miten näin olisi voinut päästä käymään, mutta onhan sitä kaikenlaista kummallista olemassa.
Tykkään myös ihmisistä, jotka eivät suotta takerru sanavalintoihin saivarrellakseen, eli muuttaakseen jotakin mukavaa joksikin ihan muuksi. Meillä päin niitä semmoisia kutsuttiin ilon pilaajiksi. ap
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 17:09"]
Tykkään myös ihmisistä, jotka eivät suotta takerru sanavalintoihin saivarrellakseen, eli muuttaakseen jotakin mukavaa joksikin ihan muuksi. Meillä päin niitä semmoisia kutsuttiin ilon pilaajiksi. ap
[/quote] Mistä sinä oikein valitat?
No, minä pidän rehellisistä ja aidoista, onnellisista ihmisistä joiden kanssa on helppo olla hiljaakin. Aika moni "introvertti" ei tällainen ole vaan hänen pitää korostaa omaa paremmuuttaan.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 16:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 16:35"]
Elämän virrassa on toki monenlaista kulkijaa. En voi sanoa että inhoaisin jotakin ihmistyyppiä sinällään, kaikillahan meillä on oma elämänhistoriamme, ymmärryksemme ja kasvutarinamme, mutta kieltämättä kypsässä introverttiudessa on parhaimmillaan jotain vastaansanomatonta empatiaa ja syvällisyyttä, elämän ymmärrystä ajassa ja paikassa, syvällistä tietoisuutta kanssaihmisten olemisesta ja olemuksesta, tilan antamisesta, ikäänkuin kauniista sanattomasta käden ojennuksesta vierustoverille.
On siinä hyvää, sen minäkin miehenä rohkenen sanoa. Yhdyn ajatuksiisi!
[/quote]
Vau, aikamoisia helmiä miehiksi täällä, ja otamme nyt huomioon senkin, että tämä on sentään av... :) ap
[/quote] :-D Tuohan oli tyhjyyttään kumisevaa, tärkeilevää sanahelinää. Samaa osastoa kuin se "syvällinen" mies, jonka deitti-ilmoitusta joku täällä analysoi joskus tällä viikolla. Sokerina pohjalla tämä reppana mainitsi lopuksi olevansa mies :-D :-D kerätäkseen naisilta päänsilitykset kotiin. Aina näkyy löytyvän naisia joihin uppoaa järkky skeida. Olihan se nyt tosi hienosti sanottu!
Tunnen tällaisen surkulimiehen, joka ilmaisee itseään "hienosti" ja lypsää sillä naisilta kipeästi kaipaamiaan kehuja. Hänen vaimonsa voisi kivasti lisävalaista, millainen helmi on kyseessä :-). Tämän yksilön tunteminen on miltei yhtä hienoa kuin jos tuntisi vaikka Mengelen.
Jos mies ei ole häiriintynyt niin se on helmi.
Se johtuu pelkästään siitä että suurin osa miehistä on enemmän tai vähemmän pimeitä, sen näkee av-miestenkin kommenteista.
Minä olen aivan äärimmäinen introvertti. Tarvitsen paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Ihmisille annan tilaa. Olen ystävällinen ja rauhallinen.
Negatiivista tässä introverttoudessa on, että parisuhteet eivät onnistu. Tarvitsen paljon enemmän omaa aikaa ja tilaa kuin mitä miehet mulle pystyy antamaan. Olen ollut sinkkuna vuosia.
Minäkin pidän introverteista ja toisia ekstrovertteja kammoksun. Jos puhuu ja pälättää ja heiluu ja hosuu koko ajan, niin menen ihan lukkoon ja tulen väsyneeksi. Introvertin kanssa on hienoa, kun voi olla hiljaa eikä tarvitse sanoa mitään.
Seurassa en uskalla koskaan sanoa mitään, mieluummin hymyilen kaikille hiljaa.