Avoliitossa eläjien "hääpäivä"?

Me vietetään juhlistamalla sitä päivää, kun varsinaisesti sovittiin että seurustellaan, sitä edelsi noin puolen vuoden säätö, jolloin ei vielä seurusteltu, vaikka tunnettiinkin jo. Meille siis oli selvää tietty pvm, jolloin aloimme ajatella toisiamme puolisoina/kumppaneina/pariskuntana. Ei kyllä olla naimisiin menossa, ellei nyt jotain suurta omaisuutta nyt jostain siunaudu tai muuta ratkaisevaa tapahdu. 

Jos nimetä haluaa, niin jokin Meidän päivä on hyvä ilmaisu :) Me vietämme kymmenettä Meidän päiväämme tammikuussa <3

Kyllä me lasketaan vieläkin merkkipäiväksi "yhdessäolo"-ajan täydet vuodet, vaikka on oltu jo naimisissakin 20 vuotta. Merkittävämpi päivä tuo tapaamispäivä on kuin kihlajaispäivä ja ehkä jopa merkittävämpi kuin hääpäivä. Ilman häitäkin voisimme olla täsmälleen tässä samassa tilanteessa, mutta ei ilman tapaamista.

-M-71

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:51"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:40"]

Avoliittolaiset voisivat keksiä jotain omaakin, eikä vaan matkia naimisissa olevia. Te ette ole naimisissa!

[/quote]

No sielläpäs on nyt joku pikkuvaimo niin nokkapystyssä :D:D:D Mutta onneksi olkoon, kun kerran kun olet ihan naimisissa!! Kuvitteletko sen johdosta olevasi paljonkin parempi ihminen :P  

[/quote]

Mä en ole tuo edellinen, mutta ihmettelen kyllä samaa. Siis lähinnä, että miksi pitää avoliitossa kutsua toista esim. puolisoksi tai vaimoksi. Tai miksi pitää olla joku "hääpäivä" (varmaan seukkauspäivä tai tapaamispäivä ennemmin), miksi pitäisi saada perintöasiat ja muut samaksi kuin avioliitossa? Eikö siis voisi mennä naimisiin, jos haluaa elää kuten avioliitossa elävät? Että sitä en tässä taas tajua...

Ja olen kyllä itse ihan yhtä pässi ja köyhä kuin muutkin. ;)

[/quote]Ymmärrän kyllä avioliiton ja avoliiton eron ja sen että miksi joku haluaa pysyä avoliitossa. Mutta sitä en ymmärrä että avoliitosta yritetään tehdä avioliiton kaltainen huomioimalla avoliitto perintöasiossa tai eron osituksessa. Mitä helvettiä, sehän on juuri avoliiton idea että mitään sitoutumista taloudellisesti tai toisen kuoleman varalle ei haluta tehdä.

Eiköhän se ihan vuosipäivä ole (engl. anniversary). Itse en vielä naimisissa mutta muistetaan kuitenkin jotenkin vuosipäivää joka siis on päivä jolloin sovittiin seurustelusta. Sitten kun mennään naimisiin on vuosipäivän lisäksi hääpäivä ihan erikseen. Jokainen voi sitten itse päättää miten viettää vuosipäivää tai hääpäivää tai vaikka koiran nimipäivää, antaa ystävien naureskella.

No me ei kyllä juhlittu asiaa mitenkään. Emme muista tarkalleen, milloin olemme edes ekan kerran tavanneet (joskus muksuna) eikä meillä ole mitään päivää, jolloin alettiin seurustella. Alettiin vain olemaan yhdessä. Emmekä kyllä muista päivää, jolloin muutimme yhteen. 

Nykyisin emme juhli myöskään hääpäivää. Ensimmäisen hääpäivän unohti kumpikin ja seuraavina vuosina ollaan jouduttu tarkistamaan, että mikäs päivä me mentiinkään naimisiin (kuukauden sentään muistetaan :D).

Ollaan varmaan muiden mielestä tosi tylsä pariskunta :D

Ei todellakaan vietetä mitään vuosipäivää.En kaipaa mitään sellaista. Niin kuin en naimisiinmenoakaan.

N41

Oltiin avoliitossa 9 vuotta ennen kuin avioiduttiin. Juhlittiin seurustelun aloituspäivää. Vieläkin se juhla tuntuu oikeammalta kuin hääpäivä.

Mikäpä sinun kaverisi on teidän juhlille naureskelemaan? Onko se häneltä jotenkin pois että te juhlitte silloin?

mä olen törmännyt tohon samaan naureskeluun. Mekään ei olla miehen kanssa naimisissa, mutta hyvin sitoutuneita kuitenkin. Häät tulee ehkä joskus tai sitten ei.

Yhtä kaikki, viime vuonna halusin järjestää jotain mukavaa vuosipäivälle (joka on meidän "romanttisen" tapaamisen vuosipäivä, tunsimme kyllä jo aiemmin) ja kaveri kanssa naureskeli hyvin pilkallisesti, että ollaanko me jotain teinejä. Kyllähän se sinänsä pahalta tuntui, kun itse halusi iloita päivästä, jolloin tapasi oman kumppaninsa ja toisen mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä.

No, eipä hänestä kai olekaan, sinä aikana kun olen ollut mieheni kanssa yhdessä, on tää kaveri ehtinyt kolme kertaa avoliittoon ja naimisiinkin kaksi kertaa.. Nyt on menossa viides Elämän Mies tänä aikana..

Muistamme vain seurustelun aloituspäivää eikä sitäkään mitenkää suuresti. Tehdään aina ympäri vuoden kaikkea erikoista päivämääristä riippumatta :)

Minä ja aviomieheni juhlimme häiden vuosipäivää ja tapaamispäiväämme joka vuosi, ne ovat samana päivänä. Ja kihlojen vuosipäiväkin on kolme päivää ennen, sitä juhlitaan siinä samalla. Kätevää.

Olemme viettäneet tapaamispäivää merkkipäivänä. On niin helppoa sanoa mistä kaikki alkoi se oli ihan tietty päivä.

Emme ole juhlineet suureellisesti, vaan pitäneet kahdenkeskisen illan kotona. Yhdessä valmistettua ruokaa, koti oikein eriotyisen siisti, kynttilöitä palamaan ja viiniä pitemmän kaavan mukaan.

Nyt olemme naimisissa, mutta tapaamispäivä kulkee edelleen mukana muistelmissa. Tärkeä päivä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:16"]

Heh, en sitä todellakaan "hääpäiväksi" kutsunutkaan, puhuin ihan vain "vuosipäivästä". Silloin kun esikoinen oli pieni, kutsui hän meitä jonkun sadun mukaisesti "karhuperheeksi" ja vietimme aina vuosipäivänä "karhuperheen syntymäpäivää" :)

Ap

[/quote] Ai tää olikin homojen aloitus.

Sitoutumiskammon päivä? Lahjaksi kahleet, käsiraudat...

Me juhlittiin aikamme DBTLää. Ei tavattu silloin, mutta DBTLn aikana päätettiin että aletaan seurustella ihan vakavissamme. Sitten ne meni siirtämään DBTL heinäkuun puolelle eikä se enää tuntunut samalle... Joten lakkasimme viettämästä mitään vuosipäiviä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:38"]

Naurattaa nämä avoliittolaiset, ollaan niiiiin modernia eikä uskota avioliittoon, ei tarvita yhteiskuntaa tai Jumalia vahvistamaan liittoa. Silti kuitenkin haluttas juhlia sitä "hääpäivää", kutsutaan tyttöystävää vaimoksi ja haluttas samat oikeudet kun avioparit. Ja yeensä se on mies kuka ei sitä avioliittoa halua. Ehkäpä se on sitten helpompi lähteä lätkimään kun alkaa kämppiksen naama tympiä.

[/quote]

Mä en tunne ketään kuvailemasi kaltaista avoliittolaista. Minä olen ihan tyytyväinen statukseeni avopuolisona enkä halua naimisiin. Mies kai haluaisi kun on joskus enemmän tai vähemmän tosissaan kosinut. Kerran heitin että joo mennään vaan, ilman avioehtoa.. loppui ne ehdotukset sitten siihen. Hyvä niin.

Enemmänkin olen törmännyt näihin avioliiton tuputtajiin ja ihannoijiin. Joka kerta anoppilassa kysytään että milloin menette naimisiin. Omatkin vanhempani joskus. Ja muutkin vanhemmat ihmiset. Sitä minä en ymmärrä mikä siinä avioliitossa on niin hienoa.

Vietämme tapaamispäivää joka vuosi. Jotain mukavaa keksimme sille päivälle.

Tosin en asiasta kauheasti puhu kenellekään, joten en tiedä, miten paljon asialle muut nauraisivat.

(yhdessä 28 vuotta)

Me ollaan juhlittu vuosipäivää aina (tai ainakin jotenkin huomioitu). Hääpäivän sijoitimme vain muutaman päivän päähän tuosta vuosipäivästä, niin voimme kätevästi juhlia ne samalla kertaa. Tämä tuntuu oikeasti kivalle, sillä en haluaisi jättää kumpaakaan huomioimatta, mutta kaksi samantyyppistä päivää vuodessa tuntuisi vähän liialta. Nyt voidaan sitten aina juhlia sitä, että esim. "6 vuotta yhdessä, joista 3 naimisissa". Kihlapäivää ei sen kummemmin tule huomioitua, mutta toki silloin tulee tuota ihanaa kosintaa mietittyä.

Minä ja mieheni olemme naimisissa ja juhlimme vuosittain juurikin tapaamispäivää. Hääpäivää emme juhli laisinkaan. Meitä on moneksi!