Onneksi olen elänyt vauvojen imettämisajan 90-luvun alussa

Uskallan olla omaa mieltä ja ohitan tyystin nuo kaikenlaiset besserwisser kommentit. Toki kuuntelen neuvoja ja tykkään keskustella asioista, mutta itse päätän millä tavalla teen asiat vaikka otankin hyviä ideoita vastaan kavereilta ja muilta. 

Mutta olen tuota monesti miettinyt, että jos minulla olisi vähän heikompi itsetunto ja luottamus siihen, että osaan tehdä järkeviä valintoja, niin itku olisi tullut monet kerrat. 

Mä olin imetysautomaatti omasta tahdostani mun lapsille 90-luvun alussa (olin myös 80-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa). Neljän ensimmäisen kohdalla sain puolustella neuvolassa ja varsinkin hammashoitolassa pitkää täysimetystä ja pitkää imetystä ylipätään. Täysimetin jo tuolloin sen puoli vuotta kaikkia lapsiani, mikä tuntui olevan ihan ennenkuulumatonta. Samoin yli vuoden ikäisten imettäminen oli ihan myrkkyä. Niin että ei sitä saanut rauhassa tuolloinkaan tehdä niin kuin itse halusi. Minä kuitenkin tein. 2000-luvun alussa neuvolan th jo kannusti pitkään imetykseen. 

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 13:38"]

enkä nänninatsien syyllistävillä aikakausilla 2000- 2010-luvuilla. Olisin nuorena äitiniä varmaan ahdistunut kaikista vaatimuksista olla täydellinen imetysautomaatti 1-2v, kutoa luomuvillasta pissapöksyt ja pestä pyykitkin pähkinöillä.

Tuntuu, että nykyisin ei saa olla rauhassa äiti pienokaisilleen, kuunnella omia tuntemuksiaan, keskustella oman äitinsä ja mummunsa kanssa. Sain neuvolastakin paljon hyviä ohjeita, nykysin neuvolaa vissiin kuuluu vihata? Naiset syyllistävät toisiaan verissäpäin keskustelupalstoila ja leikkipihoilla ja miehet ovat hiljaa taustalla, kun eivät kuitenkaan osaisi edes vaunuja työntää oikein. Anteeksi, liinaa sitoa oikein. Vaunuja ei kai enää saa käyttää? Tai ehkä sellaisia, joiden kanssa juostaan raskauskilot pois 4 viikossa.

Kriittiset lonkerot ulottuvat vauvan sosepurkkeihin, makuuhuone-elämään, kampauksen malliin, meikin määrään, kasvatusaatteisiin, vaatteisiin, päivähoitoratkaisuihin, KAIKKEEN.

Olen saanut lapsia toisen kierroksen liki nelikymppisenä, kaiken tämän keskelle. Suorituspaineiden kasaantumiselta on suojannut vain ikä ja kokemus.

 Mten te tämöän päivän pikkuvauvojen ja vaippaikäisten vanhemmat jaksatte? Uskallatteko olla omaa mieltä kaikessa?

[/quote]

Oli niin ERITTÄIN HYVÄÄ TEKSTIÄ että leveä hymy ilmestyi kasvoilleni. Myös minä saanut lapset -92-94-95 ja -03 ja ajattelen just tätä samaa. Huhu....

Joskus kannattaa antaa toisten kommentit mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toivottavasti mulla on tulevana äitinä niin vahva itsetunto ettei tarvi ottaa kaikkea itteensä. Neuvolasta mulla on tähän asti vain hyviä kokemuksia.

Niin se aika kultaa muistot. Toivottavasti pystyt antamaan omien lastesi ja näiden puolisoiden olla aikanaan itse omaa mieltänsä ja antaa heidän käyttää kestovaippoja ja imettämään tai juottaa korviketta oman halunsa mukaan.

olen imettänyt yms hoitanut lapset aina vaiston varassa, niin 90- luvun alussa kuin 2000-luvun alussa. ei kiinnosta muiden mielipiteet. siitä olen kiitollinen, ettei nettiä yms vielä ekojen lasten ollessa pieniä ollut.

käyn edelleen myös ulkona yms kun haluan, vaikka olenkin äiti ja vaimo ja aivan liian vanha yöelämään (palstan mukaan). toivottavasti mammoilla ei mene ilta pilalle, jos ne mut jossain bongaa.

t. 51 v

Mä sain lapseni ennen nettiä ja se on ollut TODFELLA HYVÄ ASIA! On ollut erittäin onnekasta ettei vauvapalstaa vielä silloin edes ollut ja sitten kun aloitin täällä käymisen lapseni olivat jo kouluiässä. Tämä netti on minusta se kaikkein pahin haitta monella eri tavalla.

Minulla myös lapset 90-luvun alussa, milloin esimerkiksi kiinteät aloitettiin 3 kuisena. 98-lapsi sitten olikin jo eu-lapsi ja kiinteät alkoi 4 kuisena :)

Komppaan ap sinua. Silloin oli aikaa hoitaa kaikki lapset kotona, kun ei mennyt koko päivä tietokoneella roikkuen. Puistoissakin oli paljon äitejä ja lapsia. 

Se oli hyvää aikaa olla pienten lasten äiti

ihme, että eu-lapsi alkaa kiinteät vasta 4 kk, niitä kun ei imetetä ollenkaan.

no:6

Todellakin olet asian ytimessä siinä mielessä, että pohdi mahdollista mummouttani jo. Lapsillani ja heidän puolisoillaan voi olla ihan erilainen ajatus ravitsemisesta, kasvattamisesta, arvoista, maailmankatsomuksesta. Minun ei kuulu mennä silloin korjailemaan ja muutatamaan heidän elämäänsä omani mukaiseksi.

Voisi se olla vaikeata, jos näkisin että omaa lapsenlasta kasvatetaan vaikkapa kovalla kurilla. Tai että hänellä ei olisi minkäänlaista vuorokausirytmiä, koulunkäyntiä pidettäisiin humpuukina.. tai ruokaa saisi vain hampurilaispaikoista. -Vaikea uskoa tuollaisiin ratkaisun kuitenkaan, heidän persoonansa vaikuttavat hyvin erilaisilta- Toivon, että omat lapseni silti kysyvät, jos ovat neuvottomia.  Niin minäkin tein omien vanhempieni kanssa. ap

Hyva kommentti ap:lta. Asun itse Keski-Euroopassa, ja sain viime vuonna esikoiseni. Seuraan kuitenkin suomalaisia keskusteluja ahkerasti ja valilla ahdistun niista. Olen ihan samaa mielta tuosta syyllistamisesta enka tajua, mista se kumpuaa Suomessa. Pitaisi kantaa kantoliinassa, vieda vauvaa kaiken maailman vauvasirkuksiin, olla kotona vuosikausia, synnytyksen on oltava "voimaannuttava kokemus" jne jne, tai muuten olet huono aiti. Ylipaataan moni Suomessa asuva kaverini on yhtakkia vauvan tulon jalkeen hurahtanut taysin vauvamaailmaan, ja ovat yhtakkia ekspertteja kaikesta mahdollisesta. Tunnen olevani valovuoden paassa tuosta maailmasta - vaikka onhan minullakin vauva, ja onnellinen sellainen myos.

Olen tehnyt kuten halusin ja vaikka neuvolan tädin kanssa kemiat ei mene yksiin niin sentään tämäkään ei ole syyllistänyt juuri mistään paitsi ehkä lievästi purkkiruuista kun en yrityksistä huolimatta saanut viimeisintä tykkäämään itsetehdyistä soseista. Viimeisintä imetin kyllä paljon kauemmin kuin koskaan ajattelin, mutta ei siksi, että olisin kokenut yhteiskunnan painostusta olla imetysautomaatti vaan koska olin laiska enkä jaksanut tapella silloin kun se lapselle oli niin tärkeää. Reilu parivuotiaana lopetus sujui sitten helposti ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Eikun joo onhan neuvolantäti siitä vähän hienovaraisesti syyllistänyt kun sanoin, että en perhekerhoihin menisi vaikka maksettaisiin kun en kestä akkalaumoja. Se on äitien mielenterveydelle kuulemma tärkeää  jauhaa kaltaisten kanssa vaipoista, valvomisista ja Liisa-Pekkojen viimeisistä tempauksista. Olen sitten mielummin mielenvikainen kun vietän vapaaehtoisesti aikaa naisryhmässä.

mä olin maailman paras imettäjä 90-luvun alussa ja vielä 2002-2003 välisenä aikanakin. 2004 syntyneen lapseni imetyksessä epäonnistuin täysin ja otin yhteyttä ystäväni suosittelemaan imetystukiryhmään. tiedä sitten, oliko vain helkkarin huono tuuri, tukihenkilöllä helkkarin huono päivä, vai olinko oikeasti helkkarin huono ihminen, kun sain kuulla, että me vanhat äidit olemme vain laiskoja ja siksi haluamme lopettaa imetyksen kolmen kuukauden ikään. henkilö oli kuulemma nähnyt tämän jo monta monta kertaa. 

jätin kuuntelemati ja kävin ostamassa tuttelia. hyvin kasvoi tämäkin poika. 

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 14:20"]

Eikun joo onhan neuvolantäti siitä vähän hienovaraisesti syyllistänyt kun sanoin, että en perhekerhoihin menisi vaikka maksettaisiin kun en kestä akkalaumoja. Se on äitien mielenterveydelle kuulemma tärkeää  jauhaa kaltaisten kanssa vaipoista, valvomisista ja Liisa-Pekkojen viimeisistä tempauksista. Olen sitten mielummin mielenvikainen kun vietän vapaaehtoisesti aikaa naisryhmässä.

[/quote]

On niitä neuvolan tätejäkin erilaisia. Kyselyissä tuli ilmi, ettei minulla ole lähistöllä mitään tukiverkkoja (miestäni lukuun ottamatta), mutta neuvolan täti ei mitenkään ohjannut minua paikallisiin perhekerhoihin, täällä on niitä ilmeisesti kaksi. Itse erikseen kysyin, onko täällä jotain perhekahvilatoimintaa, ja silloin th kaivoi paperin esiin. Minusta on ihan kiva mennä perhekerhoon kerran viikossa, näkee muitakin ihmisiä ja pääsee vähän juttelemaan muiden kanssa, vaikka nämä ovatkin täysin vieraita. Ei siellä mistään lasten tempauksista jutella, lähinnä äidit ovat siellä ohjaamassa lasten yhteisleikkejä. Siellä tulee suurin piirtein kysyttyä, kuinka vanha tuo teidän lapsi on, ei sen kummempaa. Lapset pitävät leikkiessään niin kovaa hälinää, ettei siellä edes kuulisi, mitä joku toinen äiti sanoo. Lapsia on mukava katsella, meillä kun on vain yksi lapsi ja kotona aina ihan hiljaista. Lapsikin sitten näkee, että on maailmassa muitakin lapsia ja mekkalaa ja menoa :) Muuten kykitään aina kotona kaksistaan, kun mieskin on jo palannut töihin.

Mun äiti taas (lapset 70-luvun lopussa, 80-luvun alussa ja 90-luvun alussa) harmittelee, että kun ei silloin saanut kunnon imetysohjeistusta, vaan vaadittiin jatkuvasti tuhruttelemaan korvikkeella. Hänellä meni meidän kahden vanhimman lapsen imetys sen takia pilalle. Kolmannen lapsen kohdalla taas vauva ei huolinut pulloa, mutta koska kukaan ei osannut neuvoa imuotteen kanssa, vauva hotki syödessään hirveästi ilmaa ja kärsi sitten vatsavaivoista.

Kolmannen lapsen kohdalla neuvolan kätilö (hän oli siis kätilö, ei th) moitti, kun äitini otti hänet aamutakissa vastaan eikä koti ollut tiptop. Oli niitä vaatimuksia ennenkin :)

Ja kyllä niitä kestovaippoja oli 90-luvun alussa, niitä käytettiin nuoremmalla sisaruksellani. Tosin ne ei ollut nykykestoihin verrattuna kovin hyviä, mistä äitini on myös hieman "kateellinen".

 Pitaisi kantaa kantoliinassa,

[/quote]

Mun ystävä on neuvolan th ja hän suosittelee kantoliinaa, etenkin perheille, joissa on paljon pieniä lapsia ja vauva. Vauvahan lakkaa monesti vaatimasta sitä huomiota, jos äidillä ei ole sitä antaa, eikä se ole hyvä juttu. Kantoliina on ennemmin iso apu kuin vaatimus.

90-luvulla ei ainakaan ollut tällaista kamalaa lasta stressaavaa julki-show-imetysrumbaa.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:26"]

90-luvulla ei ainakaan ollut tällaista kamalaa lasta stressaavaa julki-show-imetysrumbaa.

[/quote]

Mikäs se semmoinen tapahtuma on, en ole koskaan kuullutkaan! Milloin tuollaisia järjestetään?

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:26"]

90-luvulla ei ainakaan ollut tällaista kamalaa lasta stressaavaa julki-show-imetysrumbaa.

[/quote]

Lieköhän tää se sama julki-imetyshullu, joka tehtaili muutama kk sitten jatkuvasti asiaan liittyviä juttuja...

Samaa mieltä ap:n kanssa, paitsi että kyllähän silloin 90-luvun alussakin jo oli vahvasti se henki, että aina kun lapsi vähänkin inahtaa, anna rintaa. Ei se toiminut ainakaan meidän lasten tapauksessa, ja päätellen siitä, mitä lähipiirin kanssa asiasta tuli puhetta, myöskään heillä, vaan tuloksena oli  ähkipuhkisyötettyjä vauvoja, joilla oli infernaaliset vatsavaivat, kun pieni vatsalaukku oli koko ajan täynnä puoliksi sulanutta ja uutta sapuskaa sekaisin.  Minulle oli iso apu anopista, joka oli ammatiltaan pitkän linjan neuvolantäti. Sain hyviä vinkkejä ja uskalsin vähitellen käyttää omaa järkeä ja miettiä, mikä toimii meillä.