Onneksi olen elänyt vauvojen imettämisajan 90-luvun alussa

Samaa mieltä ap:n kanssa, paitsi että kyllähän silloin 90-luvun alussakin jo oli vahvasti se henki, että aina kun lapsi vähänkin inahtaa, anna rintaa. Ei se toiminut ainakaan meidän lasten tapauksessa, ja päätellen siitä, mitä lähipiirin kanssa asiasta tuli puhetta, myöskään heillä, vaan tuloksena oli  ähkipuhkisyötettyjä vauvoja, joilla oli infernaaliset vatsavaivat, kun pieni vatsalaukku oli koko ajan täynnä puoliksi sulanutta ja uutta sapuskaa sekaisin.  Minulle oli iso apu anopista, joka oli ammatiltaan pitkän linjan neuvolantäti. Sain hyviä vinkkejä ja uskalsin vähitellen käyttää omaa järkeä ja miettiä, mikä toimii meillä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 13:38"]

enkä nänninatsien syyllistävillä aikakausilla 2000- 2010-luvuilla. Olisin nuorena äitiniä varmaan ahdistunut kaikista vaatimuksista olla täydellinen imetysautomaatti 1-2v, kutoa luomuvillasta pissapöksyt ja pestä pyykitkin pähkinöillä.

Tuntuu, että nykyisin ei saa olla rauhassa äiti pienokaisilleen, kuunnella omia tuntemuksiaan, keskustella oman äitinsä ja mummunsa kanssa. Sain neuvolastakin paljon hyviä ohjeita, nykysin neuvolaa vissiin kuuluu vihata? Naiset syyllistävät toisiaan verissäpäin keskustelupalstoila ja leikkipihoilla ja miehet ovat hiljaa taustalla, kun eivät kuitenkaan osaisi edes vaunuja työntää oikein. Anteeksi, liinaa sitoa oikein. Vaunuja ei kai enää saa käyttää? Tai ehkä sellaisia, joiden kanssa juostaan raskauskilot pois 4 viikossa.

Kriittiset lonkerot ulottuvat vauvan sosepurkkeihin, makuuhuone-elämään, kampauksen malliin, meikin määrään, kasvatusaatteisiin, vaatteisiin, päivähoitoratkaisuihin, KAIKKEEN.

Olen saanut lapsia toisen kierroksen liki nelikymppisenä, kaiken tämän keskelle. Suorituspaineiden kasaantumiselta on suojannut vain ikä ja kokemus.

 Mten te tämöän päivän pikkuvauvojen ja vaippaikäisten vanhemmat jaksatte? Uskallatteko olla omaa mieltä kaikessa?

[/quote]

Ihana teksti! :D

Toisaalta niitä raskauskiloja ei saisi kuitenkaan karistaa liian nopeasti, eikä muutenkaan kiinnittää niin hirveästi itseensä huomiota, koska sinähän olet nyt olemassa vain lastasi varten...

Onneksi olen jo 29, (lapsen saadessani 28) ja luotan omaan, sekä miehen kykyyn hoitaa lastamme parhaalla mahdollisella tavalla. Imetys ei lähtenyt sujumaan ja sen kanssa ei ruvettu "tappelemaan" vaan annettiin sitten korviketta. Toki olisi pitänyt vaan pumpata, pumpata ja pumpata ja sitten vielä kerran pumpata! Vaikka äitiin sattuisi, lapsi olisi nälissään ja kaikki itkisivät!

Muutenkin tämä nykyinen ajatus siitä, että naisen kuuluu ikään kuin lakata olemasta, kun hänestä tulee äiti! Siis olla vain äiti ja puhua muiden äitien kanssa hienoilla sanoilla kaikista hienoista menetelmistä ja välineistä, joiden avulla ollaan niitä täydellisiä äitejä. Vaihtoehtoisesti valitetaan siitä, miten rankkaa on kun joutuu tekemään kaiken yksin. Todellisuudessa sen isän ei anneta osallistua, tai vähintäänkin pitää olla vieressä ohjeistamassa, miten päin se lusikka kuuluu lapsen suuhun laittaa...

Varmaan tän takia mulla ei ole niitä äitikavereita, ei sillä että olisin varsinaisesti etsinytkään... :D

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:26"]

90-luvulla ei ainakaan ollut tällaista kamalaa lasta stressaavaa julki-show-imetysrumbaa.

[/quote]

Mikäs se semmoinen tapahtuma on, en ole koskaan kuullutkaan! Milloin tuollaisia järjestetään?

[/quote]

Särkänniemessä kuulemma, ja ostareiden lounaspaikoissa ja kahviloissa.

Ihanaa, kerrankin naiset puhuu täällä asiaa! Lapseni on syntynyt -00 ja silti katselen ja kuuntelen kauhulla tätä hysteeristä keskustelua, joka pyörii oikeaoppisen lastenkasvatuksen ympärillä. Siskoni on syntynyt 60- luvulla ja itse 70-luvun alussa, on hauska kuunnella äitini juttuja vauvan hoidosta silloin. Kaikki oli kovin paljon vähemmän väärällä lailla vauvakeskeistä ja lapset kasvoivat siinä sivussa, kuitenkin aivan hyvässä huomassa ja rakkaudessa. 

Öh, minun mielestä on kyllä enemmän natsia vaatia että lapsi saa syödä vaan X tunnin välein vaikka kuinka huutaisi. Näinhän ennen ohjeistettiin, ja vielä 2007 syntyneen esikoisen aikana neuvolassa kysyttiin montako kertaa päivässä vauva syö. Minä olen kaikki kolme lastani pitänyt tyytyväisinä köllyköinä sillä että olen syöttänyt vähän joka kitinään. Siitä ruokarytmi sitten on itsekseen muotoutunut. 

Muutenkin noudatan sellaista luolanainen -ajattelua, eli mitä vaisto sanoo eikä neuvolan täti. Ja minun vaisto sanoo ettei vauvaa syötetä kellon kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 16:08"]

Öh, minun mielestä on kyllä enemmän natsia vaatia että lapsi saa syödä vaan X tunnin välein vaikka kuinka huutaisi. Näinhän ennen ohjeistettiin, ja vielä 2007 syntyneen esikoisen aikana neuvolassa kysyttiin montako kertaa päivässä vauva syö. Minä olen kaikki kolme lastani pitänyt tyytyväisinä köllyköinä sillä että olen syöttänyt vähän joka kitinään. Siitä ruokarytmi sitten on itsekseen muotoutunut. 

Muutenkin noudatan sellaista luolanainen -ajattelua, eli mitä vaisto sanoo eikä neuvolan täti. Ja minun vaisto sanoo ettei vauvaa syötetä kellon kanssa. 

[/quote]

Eihän siinä mitään, jos teillä on jatkuvan syöttämisen taktiikka tuottanut tyytyväisiä lapsia. Meillä ei tuottanut, vaan hirveitä vatsanpurujaan huutavia lapsia. Jos pitää ruokavälin parissa tunnissa, siitä on vielä pitkä matka natsimeininkiin. Mutta ehkä sananvalinta kuvaa hyvin juuri sitä, mistä ap:kin kirjoitti: siitä, miten syyllistetään ja käytetään raflaavia sanavalintoja  :D

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 16:08"]

Öh, minun mielestä on kyllä enemmän natsia vaatia että lapsi saa syödä vaan X tunnin välein vaikka kuinka huutaisi. Näinhän ennen ohjeistettiin, ja vielä 2007 syntyneen esikoisen aikana neuvolassa kysyttiin montako kertaa päivässä vauva syö. Minä olen kaikki kolme lastani pitänyt tyytyväisinä köllyköinä sillä että olen syöttänyt vähän joka kitinään. Siitä ruokarytmi sitten on itsekseen muotoutunut. 

Muutenkin noudatan sellaista luolanainen -ajattelua, eli mitä vaisto sanoo eikä neuvolan täti. Ja minun vaisto sanoo ettei vauvaa syötetä kellon kanssa. 

[/quote]

Eihän siinä mitään, jos teillä on jatkuvan syöttämisen taktiikka tuottanut tyytyväisiä lapsia. Meillä ei tuottanut, vaan hirveitä vatsanpurujaan huutavia lapsia. Jos pitää ruokavälin parissa tunnissa, siitä on vielä pitkä matka natsimeininkiin. Mutta ehkä sananvalinta kuvaa hyvin juuri sitä, mistä ap:kin kirjoitti: siitä, miten syyllistetään ja käytetään raflaavia sanavalintoja  :D

[/quote]

Ap taisi ihan itse käyttää tuota natsitermiä, eli kuka tässä nyt sitten ketäkin syyllistää.

Minä olen syntynyt 90-luvulla,en kauheasti tiedä sen ajan neuvolan ohjeita yms. Mutta meitäkin oli niin monta,että kaikki kasvettiin "siinä sivussa" Ei ollut turhaa kyttäämistä,ulkona pärjättiin keskenään,jos joku sai haaverin,äidille mentiin itkemään sisälle ja hän laittoi laastarin,siinä se. Pojilla oli jo pienenä omia mopoja ja mönkijöitä,niillä vietiin toisiamme kyydillä rinkiä ajaen,voi muistoja! :)

Mä syötin lapseni tasan 4 tunnin välein 4 kertaa päivässä 90-luvulla. Voi olla, että oli natsimeininkiä mutta se toimi. Sain olla siinä välissä vähän rauhassa eikä ollut syöttöpuuhia koko ajan. Kauppareissutkin sijoitin tämän neljän tunnin väliin, joten ei tarvinnut imettää kuin kotona.

Samaa sanoo äitini, joka sai kolme lasta 80-luvulla. On kuulemma minun puolestani jo ihan ahdistunut kaikista nykyajan vaatimuksista ja ohjeistuksista. Totesimme esikoiseni synnyttyä (2010) että lähes tulkoon kaikki neuvolan ohjeet olivat heittäneet häränpyllyä 25 vuodessa, vauvan nukuttamisasennosta imetykseen, unikouluista kiinteisiin, ja kaikkeen siltä väliltä. Se oli omasta mielestäni aika vapauttava tunne kun tämä tajuttiin. Nykyäänhän ei saisi missään nimessä kuunnella anoppien ja omien äitien vauvanhoitovinkkejä kun ne ovat kuulemma niin barbaarisia ja vanhaa tietoa. Harmi, sieltäkin voi tulla ihan hyviä hyväksi todettuja käytännönvinkkejä, henkisestä tuesta puhumattakaan. Ei sitä henkistä tukea voi oikein tulla, jos vastaanottaja kieltäytyy kaikista vinkeistä "väärinä".

Esikoiseni oireili vahvasti refluksiomaisesti, imetys vauvantahtisesti lisäsi vain refluksioireita. Vasta kun aloin kellottamaan hänen syömisiään, oireet vähenivät, hänelle tuli tarkka rytmi ja lopulta hyvät yöt. Tämä toinen taas, 6kk täysimetetty vauvantahtisesti, no, minkäänlaista rytmiä ei edelleenkään ole, valvottaa päivät ja yöt. Molemmat mummit vinkkaavat rytmittämistä ja unikoulua, ja minä taistelen vastaan. Ihan vaan kun mut on ehdollistettu siihen, että vauvantahtisesti, vaikka vuosi putkeen, vaikka nukkuisit yötkin puolen tunnin pätkissä... Taidan kohta kuunnella taas anoppiani ja äitiäni. :)

Mummut ja anopit arvoonsa, siellä se tieto ja kokemus on!

Pääasia, että löytää kaikista neuvoista sen, joka sopii omalle perheelle. Ei saa syyllistää muita pesupähkinöistä eikä Arielista, jokaisen pitää katsoa vain siihen omaan vaippakasaan ja pyykkikoriin.

No, kyllähän sitä kaikesta voi vetää herneen nenään jos sille linjalle lähdetään.

Kaikki riippuu niin itsetunnosta, siitä että luottaa omiin kykyihinsä äitinä. Kyllä minuakin neuvottiin esikoisen imetyksen suhteen, oli äitiä, siskoa, anoppia ja kaukaisempiakin antamassa neuvoja kun minä 31-vuotias ture äiti painiskelin imetysongelmien kanssa. Toki minua ahdisti ne ongelmat muttei neuvojat! Jotenkin uskon että ihmiset halusivat vain auttaa, eivätkä arvostella. Vauvakerhoissa ja muissa myös oli sina pullot ja korvikkeet mukana, mutten muista saaneeni arvostelua asiasta.

Toista lasta imetinkin sitten vähän yli 2-vuotiaaksi, enkä sitä juuri ole viitsinyt mainostaa, enkä kyllä ole peitellytkään. Itse ainakin koen jonkun verran syyllisyyttä siitä vaippavuoresta, jonka kaksi lastamme aiheuttaa. Arvostan kestovaippailijoita, mutten silti ole jaksanut edes yrittää kestovaipan käyttöä. Pampersit on niin paljon helpompia, enkä kaipaa yhtään lisätyötä pyykkien pesuun!  Joskus joku lapsetin kaveri kysyi, miksi en käytä kestovaippoja, ja minä vaan sanoin, etten ole jaksanut kun en kaipaa lisätyötä.

Elämä on niin paljon mukavempaa kun ei turhaan mieltään pahoita jokaisesta asiasta jonka on lukevinaan rivien välistä..!

Sinä sen sanoit, mitä olen itsekin jo pitkään ihmetellyt! Minusta on kummallista, että jotkut äidit oikein kilpailevat kasvatusmetodiensa paremmuudesta tai pitävät jotakin toista äitiä huonona pelkän ulkonäön perusteella. Todella kummalliseksi mennyt tämä maailma.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 16:08"]

Öh, minun mielestä on kyllä enemmän natsia vaatia että lapsi saa syödä vaan X tunnin välein vaikka kuinka huutaisi. Näinhän ennen ohjeistettiin, ja vielä 2007 syntyneen esikoisen aikana neuvolassa kysyttiin montako kertaa päivässä vauva syö. Minä olen kaikki kolme lastani pitänyt tyytyväisinä köllyköinä sillä että olen syöttänyt vähän joka kitinään. Siitä ruokarytmi sitten on itsekseen muotoutunut. 

Muutenkin noudatan sellaista luolanainen -ajattelua, eli mitä vaisto sanoo eikä neuvolan täti. Ja minun vaisto sanoo ettei vauvaa syötetä kellon kanssa. 

[/quote]

Eihän siinä mitään, jos teillä on jatkuvan syöttämisen taktiikka tuottanut tyytyväisiä lapsia. Meillä ei tuottanut, vaan hirveitä vatsanpurujaan huutavia lapsia. Jos pitää ruokavälin parissa tunnissa, siitä on vielä pitkä matka natsimeininkiin. Mutta ehkä sananvalinta kuvaa hyvin juuri sitä, mistä ap:kin kirjoitti: siitä, miten syyllistetään ja käytetään raflaavia sanavalintoja  :D

[/quote]

Ap taisi ihan itse käyttää tuota natsitermiä, eli kuka tässä nyt sitten ketäkin syyllistää.

[/quote]

Niinpä näkyi olevan - "Nänninatsi" :D :D :D 

Mun esikoinen syntyi 94 ja kuopus 2003. Ihan samalla lailla olen saanut olla äiti molemmilla kerroilla. 2000-luvulla sai vaan parempaa imetystukea kuin 90-luvulla.

Voi pyhä sylvi, vai että yhteiskunta painostaa imetykseen... No ehkä kuule kuitenkin ihan terve järki siihen "painostaa".

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 18:54"]

Voi pyhä sylvi, vai että yhteiskunta painostaa imetykseen... No ehkä kuule kuitenkin ihan terve järki siihen "painostaa".

[/quote]

Poimit yhden lauseen asiayhteydestään. Muuten tämä ketju on ihanan positiivinen ja kannustava, kiva näky av:lla !

up

Heh, itse olen jo lähtökohtaisesti tehnyt kaiken väärin, koska olen "lykännyt" tämän äitiyden sille pahemmalle puolelle 35 vuoden rajapyykkiä, ja minusta ei oikeasti olisi pitänyt kai äitiä ollenkaan tulla ilman kalliita ja henkisesti raastavia hedelmällisyyshoitoja.

Se hyvä puoli tässä vanhusäitiydessä on, että olen ollut pitkään melko vaativissa tehtävissä työelämässä, ja saanut sieltä perspektiiviä asioihin.  Olen oppinut ajattelemaan tuloslähtöisesti. Lastenkasvatuksessa se tulos, johon pyrin, on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi. Jos joku asia ei toimi, olen valmis ottamaan vastaan sitä koskevan rakentavan kritiikin ja parannusehdotukset. Mutta jos jotain tapaani tehdä asiota arvostellaan siitä huolimatta, että se selkeästi tuo tuloksia, annan arvostelun mennä ohi korvien. Tätä ajattelutapaa olen soveltanut myös äitiyteen. Niin kauan, kun lapsi on terve ja selkeästi onnellinen, koen tehneeni asiat oikein, olivat toiset tästä tavasta sitten mitä mieltä tahansa. Ymmärrän myös, että jollakin muulla joku muu tapa voi toimia paremmin, sillä lapsetkin ovat yksilöitä, joten en kuitenkaan lähde omaa tapaani tehdä asioita muille tyrkyttämään ainoana oikeana.

Minulle ap:n kaltaiset vähän vanhemmat äidit olivat kullanarvoisia, kun sain esikoiseni ja imetys ei onnistunut (en ole voinut imettää yhtäkään lapsistani.) Kun kaikki ympärilläni toistivat sitä samaa netistä lukemaansa mantraa kuin jumiin jäänyt levy (kyllä kaikilta imetys onnistuu, ilman imetystä vuorovaikutus lapseen häiriintyy, yritä vaan niin se onnistuu, kaikilla on ollut ongelmia) niin nämä vanhemmat äidit vaan onnittelivat vauvasta ja keskittyivät kaikkeen siihen, mikä meillä on hyvää ja hyvin. Moni sanoi, ettei ennen ollut tällaista, toisen ihmisen elämää ja yksityisyyttä kunnitoitettiin vähän eri tavoin, ja oli tärkeämpää että elämä menee eteenpäin, kuin että meneekö se nyt aivan täydellisesti ja kaikkien, tuntemattomienkin, mieliksi.