Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten reagoisit, jos kuulet että läheinen tuttu on kuulunut uskonlahkoon??

Vierailija
12.11.2013 |

Tuli tuosta ketjusta mieleen, jossa pohdittiin miten suhtautuu, jos huomaa että joku ON uskovainen.

 

Mutta mitä jos kuulisit, että joku sinulle jollain tapaa läheinen ihminen (jota olet arvostanut esim. hyvänä työkaverina, tai on uusi ihastuksesi, tai muuta kautta uusi hyvä tuttu tms. ...) olisi kuulunut joskus menneisyydessään (esim. lapsuus ja nuoruus) johonkin tiukkaan uskonlahkoon (myöhempien aikojen pyhät l. mormonit, helluntaiseurakunta, jehovan todistajat tms.)

 

Ja sitten tämä henkilö olisi lähtenyt sieltä.

Romahtaisiko arvostuksesi tätä henkilöä kohtaan? Pitäisitkö häntä tyhmänä, epäluotettavana tms.?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
13.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

uppp

Vierailija
2/9 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhtautumiseni ei muuttuisi mitenkään negatiiviseksi. Lapsi ei ole voinut päättää mihin uskontoon vanhempansa on hänet kasvattanut.

 

Pitäisin vahvana ihmisenä jos on taistellut itsensä irti ja tuntisin kohtalotoverina sympatiaa. Voisin jopa saada hänestä ymmärtäväisen keskustelukumppanin ja jopa ystävystyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin symppaisin, kohtalotoverina. Kyllä riittäisi juttua pitkät tovit. Meitä lahkoista irtaantuneita on enemmän kuin uskoisikaan, se on vain niin vaikea asia puhua ja paljastaa tuttaville, että mieluummin sen salaa. Se on vähän kuin kertoisi istuneensa muutaman vuoden tuomion vankilassa tai olleensa naimisissa jonkun Auervaaran kanssa. 

Vierailija
4/9 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olisi lapsena lahkoon liitetty ja sittemmin omasta tahdosta siitä eronnut, arvostukseni häntä kohtaan nousisi. Pitäisin todella ihmisenä, joka osaa ajatella omilla aivoillaan ja uskaltaa elää kumartelematta kuvia.

 

Jos olisi itse aikuisena liittynyt lahkoon, olisin pettynyt. Pitäisin hieman yksinkertaisempana ja sellaisena, joka on muiden vietävissä. Tavallaan helppona nakkina, joka uskoo mitä vaan ajattelematta omilla aivoillaan. En välttämättä pitäisi enää niin luotettavana, koska olisi mahdollisuus, että hän taas hurahtaa johonkin muuhun uskontoon tai siihen samaan vanhaan lahkoonsa, ja silloin hänen tekonsa sanelisi taas enemmän se uskonto kuin oma järki.

Vierailija
5/9 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 23:09"]

Suhtautumiseni ei muuttuisi mitenkään negatiiviseksi. Lapsi ei ole voinut päättää mihin uskontoon vanhempansa on hänet kasvattanut.

 

 

[/quote]

Mutta entäpä jos henkilö on itse mennyt aikuisena tai nuorena aikuisena lahkoon ja siis itse valinnut tiensä? Muuttuuko suhtautumisesi siinä tapauksessa?

 

Vierailija
6/9 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 23:17"]

Jos olisi lapsena lahkoon liitetty ja sittemmin omasta tahdosta siitä eronnut, arvostukseni häntä kohtaan nousisi. Pitäisin todella ihmisenä, joka osaa ajatella omilla aivoillaan ja uskaltaa elää kumartelematta kuvia.

 

Jos olisi itse aikuisena liittynyt lahkoon, olisin pettynyt. Pitäisin hieman yksinkertaisempana ja sellaisena, joka on muiden vietävissä. Tavallaan helppona nakkina, joka uskoo mitä vaan ajattelematta omilla aivoillaan. En välttämättä pitäisi enää niin luotettavana, koska olisi mahdollisuus, että hän taas hurahtaa johonkin muuhun uskontoon tai siihen samaan vanhaan lahkoonsa, ja silloin hänen tekonsa sanelisi taas enemmän se uskonto kuin oma järki.

[/quote]

Tämän takia ei kannatakaan kertoa ihan kenelle tahansa menneisyydestään, koska kovin moni ajattelee olevansa itse niin fiksu ettei missään tapauksessa voisi koskaan horjahtaa samalla lailla. Todellisuudessa lahkoihin voi kuulua hyvinkin älykkäitä ihmisiä. Pahimmanlaatuiseen Aum Shinrikyo-lahkoon kuului japanilaisia tiedemiehiä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä kannattaako tällaisesta asiasta kuitenkaan avautua? (Esim. työpaikalla jos vaikak tietää, että suhtautuminen lahkoisin sinänsä on sellaista tavallisen negatiivista ja tuomitsevaa...)

 

Ja mikä olisi vielä "ok" ikä jolloin on lähtenyt. Esim. jos on lähtenyt vasta vaikka n. 25-vuotiaana, onko jo ollut "liian" vanha ja sikäli tyhmä että on niinkni pitkään ollut "mukana" touhussa?

 

 

Vierailija
8/9 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 23:22"]

Entä kannattaako tällaisesta asiasta kuitenkaan avautua? (Esim. työpaikalla jos vaikak tietää, että suhtautuminen lahkoisin sinänsä on sellaista tavallisen negatiivista ja tuomitsevaa...)

 

Ja mikä olisi vielä "ok" ikä jolloin on lähtenyt. Esim. jos on lähtenyt vasta vaikka n. 25-vuotiaana, onko jo ollut "liian" vanha ja sikäli tyhmä että on niinkni pitkään ollut "mukana" touhussa?

 

 

[/quote]

Kannattaa olla hyvin varovainen. Jos kaipaa avautumista siksi että tarvitsee apua ja kuuntelijaa, ei kannata avautua työpaikalla vaan ammatti-ihmiselle. Ellei tiedä, että toisella on jotain taustaa uskonnon kanssa, ei kannata puhua, muuten on riski tulla väärinymmärretyksi ja loukatuksi. Ihmisillä on todella stereotyyppinen kuva siitä mitä on liittyä johonkin hihhuliyhteisöön tai kuulua sellaiseen. 

 

Ehkä kannattaa ainakin tunnustella ensin, esim. keskustella jostain asiaa käsittelevästä kirjasta (esim Janne Villan "Hengellinen väkivalta", näitä on aika paljon hyviä). 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
12.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä ei ole sikäli tarvetta avautua tai keskustella aiheesta, mutta jotenkin tuntuu että elää edelleen tavallaan "kaksoiselämää", kun ei kerro asioita taustoistaan tai lapsuudestaan.

Jos esim. kahvipöydässä on ohimennen keskustelua jostain "hihhuli"-uskonnoista, olisi kai suoraselkäistä siinä yhteydessä sopivasti mainita omista taustoistaan, etenkin kun tietäisi miten ne asiat oikeasti on.

Tulee jotenkin epärehellinen pettäjä -olo, kun ei mainitse asiasta.

 

Toisaalta - väärinkäsitysten ja huhujen riski juoruilevassa yhteisössä on tosiaan suuri, eli haluaisi jonkinlaisen status quon säilyttää; mitä se kaikille kuuluu toisen yksityisasiat.

 

Mutta tuo tietysti aiheuttaa sen, ettei työkavereiden kanssa ystävyys voi ikinä kehittyä syvemmäksi... .Tai jos olisi joku ihastus, josta tietää että hän ei yhtään arvosta mitään uskovaisia, niin siihenpä jää... Jne.