Voiko terapia viedä huonompaan kuntoon

Mistä tietää että kemiat pelaa terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää että kemiat pelaa terapiassa?

Kai sen ainakin tuntee, jos tulee sellainen olo, että tämä ei ole ihan mun juttu.

Voi olla, että se tapa millä terapeutti käsittelee asiat ei sovi minulle. Sen tietää, kun käy juttusilla. Voi olla, että sen miettii käynnin jälkeen...että miltä tuntui. Sitten ilmoittaa. Että joo tulen tai, että en tule...katselen vielä muita, että tämä ei tuntunut minulle oikealta jutulta tässä kohtaa elämääni.

Luottaa siihen omaan tunteeseen. Se on se tärkein, koska omia juttuja siinä aletaan yhdessä työstämään....eikä se onnistu, jo se oma itse ei koe olevansa oikeassa/ turvallisessa paikassa.

Opetella tuntemaan mikä on itselle hyvä. Eihän seillä terapiassa kaikki aina oo kivaa.

Eikä pitäisi ollakaan, kun mennään työstämään vaikeita asioita.

Se vie energiaa ja se vaatii kanttia. Siitä myös saa niin paljon.

Vaisto ja järki...niitä kannattaa kuunnella.

Mitä se terapia auttaa jos on köyhä, ruma ja tyhmä. Sitten sanotaan että kaikki on sun päässäsi ja asenteissasi.

Olen aikanaan käynyt pariinkin otteeseen psykoterapiassa, päihdeterapiassa ja sitten taas psykoterapiassa. Aina on tuntunut siltä, että niissä vain veivataan menneissä eikä ole tarkoituskaan mennä eteenpäin. Tässä hiljattain kun kävin verenpaineasioissa terveyskeskuksessa minulle tarjottiin psykoterapiaa, johon totesin etten lähde minnekään puhumaan lauseita joita minun odotetaan sanovan - viimeisimmän terapeutin vastaanotolla erehdyin sanomaan miltä minusta tuntuu, niin oltiin jo poliisia soittamassa paikalle...

Vierailija kirjoitti:

Olisko lääkkeet parempi

Eivät ole toisiian poissulkevia.

85€/h kiitos! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

terapeutti toppuutteli ja lopulta lopetti keskustelun aiheesta kuin aiheesta sanomalla "me varmasti vielä palaamme tähän myöhemmin". Olen käynyt terapiassa nyt tasan kaksi vuotta, eikä tätä palaamista ole vielä tapahtunut.

Tuo oli kyllä tuttua puuhaa minunkin psykoterapiassa.

Palataan ja palataan.. Palataan viiden tai kuuden vuoden päästä. Silloin asia ei edes vaivaa sinua. Pitkään yerapiaan herättelevä tarve. Näin olet vuosi toisensa jälkeen analyyttisessa terapiassa.

Jos ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa kestääkseen terapian - niin silloin ollaan väärässä terapialajissa. Varsinkaan psykodynaamista ei tule aloittaa huonossa kunnossa vaan silloin kuin on terve. Psykodynaaminen ei ole kriisissä tukemista eikä kriisiterapiaa, se on matka sinuun itseesi, jossa terapuetti annostelee eri tunteita kuten häpeä, raivo, mitättömyys ja viha. Sitten kun ongelma asettuu sinun ja terapeutin väliin, eli alat vihaamaan terapeuttia joka vie sinut kerta toisensa jälkeen niin voimattomaksi, että et enään jaksa ja kiljut apua, niin terapia on onnistunut. Tunnet itsesi paremmin, ymmärrät että vika ei ole koskaan terapeutissa, vaan iyse vastaat tunteistasi mitä terapeutti on sinulle annostellut. Ja se miksi sinusta tuntuu pahalle, on se että vika on vanhemmissasi, he ovat aina kaltoinkohdelleet jolllain tavoin. Miksi vihaat terapeuttiasi - syy johtuu varhaislapsuudestasi ja itsestäsi - ei terapeutista.

Se kuka laittaa lapsensa analyyttiseen menetelmään, jonka käsikirjoitus on jo ennalta määrätty onkin sitten toinen kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää että kemiat pelaa terapiassa?

Kai sen ainakin tuntee, jos tulee sellainen olo, että tämä ei ole ihan mun juttu.

Voi olla, että se tapa millä terapeutti käsittelee asiat ei sovi minulle. Sen tietää, kun käy juttusilla. Voi olla, että sen miettii käynnin jälkeen...että miltä tuntui. Sitten ilmoittaa. Että joo tulen tai, että en tule...katselen vielä muita, että tämä ei tuntunut minulle oikealta jutulta tässä kohtaa elämääni.

Luottaa siihen omaan tunteeseen. Se on se tärkein, koska omia juttuja siinä aletaan yhdessä työstämään....eikä se onnistu, jo se oma itse ei koe olevansa oikeassa/ turvallisessa paikassa.

Opetella tuntemaan mikä on itselle hyvä. Eihän seillä terapiassa kaikki aina oo kivaa.

Eikä pitäisi ollakaan, kun mennään työstämään vaikeita asioita.

Se vie energiaa ja se vaatii kanttia. Siitä myös saa niin paljon.

Vaisto ja järki...niitä kannattaa kuunnella.

Näin juuri. Jos terapia ei onnistu, vika on asiakkaassa. Terapeutti rikkoo lakeja ja eettisiä ohjeita, jos ei luo turvallista ilmapiiriä, mukaudu asiakkaan rytmiin ja jatkaa terpiaa minkä tietää olevan vahingollinen.

Mutta käytännössä kuinka yllä kuvattiin, vastuu on aina kuitenkin potilaalla itsellään. Terapeutti vastaa omasta kukkarostaan ja sinä olet hänen palkkansa.

Nostetaas tämä ketju esille

Vierailija kirjoitti:

Ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta ajattelisin että joskus on parempi olla turhaa kaivamatta menneitä asioita turhan syvältä, vaan yrittä antaa anteeksi ja mennä eteenpäin. Tietty joissain tapauksissa on parempi käsitellä asiat ja ne voivat tehdä kipeetä käsittelyvaiheessa. Mutta sitten toivon mukkaan helpottaa.

Voisitko perustella vastauksesi? Miksi ja kenen kannalta on parempi ettei asioita liian syvältä? Entä jos ainoa keino parantua on selvittää ongelmat juurta jaksain. Ei sieltä mielen syövereistä mitään sellaista voi paljastua, mitä ei olisi jo kokenut.

Mä tiesin alusta alkaen, että kun alan käsitellä vuosikymmenet hautaamiani asioita, tottakai tulee ensin kurjempi olo. Näin kuitenkin myös arvon sen suon läpi rämpimisessä, nyt olen vapaa siitä taakasta ja pystyn osallistumaan elämään nykyhetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä psykoterapia voi viedä huonompaan suuntaan, joka tarkoittaa sitä että kyse ei ole terapiaprosessiin kuuluvista tunteista, vaan puoskaroinnista. Sellainen on erityisen vakavaa silloin, jos terapiassa kävijä on työkyvytön, eikä hän saa henkistä tukea keltään muultakaan, vaan terapeutti on ainoa, jolle puhua. Tällöin epätoivo kasvaa, joka saattaa ajaa itsemurhaan.

 

Minusta psykoterapian onnistumiseen vaikuttaa moni tekijä. Ei todellakaan ole selvää, että se onnistuisi. Voi vain kysyä, kuinka moni oikeasti on hyötynyt psykoterapiasta? Aina, kun jossain on enemmän juttua mielenterveyshoidosta, esille tulee väite tutkimuksista, joiden mukaan psykoterapia on tehokasta, josta hyötyy suurin osa. Hienoa, jos näin on, mutta silti suhtaudun väitteeseen kriittisesti.

 

Kiinnostaisi tietää kyseisistä tutkimuksista enemmän. Esim. minkä takia henkilö käy terapiassa : onko taustalla lapsuudessa koettua väkivaltaa ja muuta traumaattista, vai jotain helpommin hoidettavaa ongelmaa, lisäksi psyykenlääkkeiden käyttö ja sen hetkinen elämäntilanne vaikuttaa. Itse kävin psykoterapiassa ja käytin psyykenlääkkeitä. Voin sanoa, että psyykenlääkkeillä on vääristävä vaikutus, jolloin ei välttämättä osaa kritisoida saamaansa terapiaa. Puoskariterapeutilla ei taas toimi itsekritiikki, joten tällaisessa tilanteessa potilas on heitteillä.

 

Ja mitä tulee elämäntilanteeseen, on hieman eri asia käykö töissä ja on muutenkin aktiviteetteja sekä sosiaalista elämää, kuin jää sairaslomalle uupumuksen ja masennuksen takia, mutta taustalla vielä lapsena koettua perheväkivaltaa yms. Jos asuu yksin, eikä ole ystäviä ja harrastuksia, on oikeasti todella vaikea nousta tuollaisesta tilanteesta. 

Psykoterapeuttien pitäisi ymmärtää rajansa, eikä luulla että he voivat hoitaa ketä tahansa.

 

Se, miksi suhtaudun kriittisesti väitteisiin psykoterapian tehokkuudesta perustuu myös omiin kokemuksiini. Olen ollut muutaman terapeutin hoidettavana ja muutamassa perhetapaamisissa, en voi kuin ihmetellä uskoivatko nekin terapeutit olevansa hyviä ja ammattitaitoisia? Eivät olleet. Taitamattomuuden lisäksi käytös on usein sopimatonta. Joko se on ilkeää, tylyä, epäkohteliasta tai sitten hymistelyä. Ihmettelen, hyötyykö joku todellakin tuollaisten ammattilaisten hoidosta, vai minäkö ja perheeni vain saimme tuollaista kokea? 

 

Olen tullut siihen tulokseen, että psykoterapia ja muu mielenterveyshoito on tarkoitettu aika helpoille oppikirja/naistenlehtimaisille tapauksille, joilla on lisäksi läheisiä tukemassa. Muille apua on huomattavasti vaikeampi löytää. Toisaalta jos on vielä muutenkin erikoinen kuten minä, on mahdollista ettei sopivaa terapeuttia tai lääkäriä löydy milloinkaan, vaan jää sairauden vangiksi. Tällainen on varsin ikävää, mutta ei enää ihmetytä kun tietää terveydenhoidon tilan ja sen miten tässä maassa suhtaudutaan erilaisuuteen.

 

Olisi muutenkin tärkeää, jos asioita käsiteltäisiin julkisuudessakin laajemmin ja kriittisemmin. Nykyään saa liian yksipuolisen ja harhaanjohtavan kuvan mm. psykoterapiasta. Mutta ehkä ihmiset eivät haluakaan tietää, vaan tuudittautua sivistysvaltion luomaan ihannekuvaan, jossa luuseritkin saavat korkeatasoista palvelua, jos vain sitä hakevat ja sinne pääsevät. Heh heh! :D

 

 

Onko sinulla ollut vaikeuksia hillitä itseäsi, oletko traumatisoinut jonka rajoja on rkkottu ja vastaat rajojesi ylitykseen puolustautumalla. Pidätkö itseäsi väkivaltaisena?

5

Arvostan näitä artikkeleita, joissa on kuvattu hoitotoimenpiteitä: https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/gusta…

https://yle.fi/uutiset/3-10979255

Vierailija kirjoitti:

Me ihmiset olemme erilaisia ja aina ei kaikille sovi vanhojen asioiden kaivelu ja vatvominen ja miettiminen.

Joskus vaan on hyväksyttävä että minulla oli tällainen lapsuus/menneisyys ja koska mennyttä ei voi muuttaa niin keskitän ajatukseni ja voimavarani tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Minä ainakaan en olisi halunnut terapiasta mitään päänsilitystä tai tukea siihen, millainen lapsuus ja myöhempiä vaiheita on ollut vaan ihan vaan ammattilaisen kertomaa faktaa siitä, miten se vaikuttaa / on vaikuttanut ja millaisia tunteita ja vaiheita on normaalia käydä läpi samaan tapaan kuin vaikka surun vaiheet. Mutta tuollaista tietopitoista konsultaatiota on ihan mahdoton saada mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi suurimmista ongelmista terapiassa on se, että terapeutti saattaa tulkita potilaan aivan väärin jo heti alussa, ja pitää kiinni itsepintaisesti omista vääristä käsityksistään. Vaikka potilas huomaisi, että nyt on terapeutilla väärät käsitykset, ei niiden oikaisemiseen ole potilaalla juuri mitään mahdollisuutta. Jos potilas yrittää oikaista väärät luulot, ei terapeutti usko häntä, ja saattaa jopa mennä puolustuskannalle. Terapeutti ei yleensä halua myöntää edes itselleen olleensa väärässä, ja haluaa pitää yllä auktoriteettiasemaansa potilaan edessä. Ehkä väärässä olemisen myöntäminen horjuttaisi terapeutin auktoriteettia ja uskoa omaan ammattitaitoonsa, ja siitä johtuu aggressiivinen puolustuskannalla oleminen.

Käsitteet projisointi ja vastustus antavat kaiken vallan terapeutille. Jos terapiassa eletetään transferenssia, eli symbioottista suhdetta jossa minä ja hän menevät sekaisin, kumpi on minä ja kunpi hän, provosoidaan ja triggeröidään kipupisteitä sekä altistetaan väkivallalle - hups, väkivaltayllykkeille sekä tutkitaan milloin mieli hajoaa tai sietokyky on kasvannut niin, ettei ihminen enään puolustaudu ollaan päästy hyvään vaiheeseen terapiassa, potilas ei enään reagoidu.

Toisaalta väkivaltaankin aina tottuu, tähän on käsite esim. Tukholman syndrooma. Ja sietokyky kasvaa. Jos ei totu, mieli hajoaa dissosiaation keinoin. Dissosiaatio on aina merkki vakavasta uhasta ja traumasta, mutta jos se tapahtuu terapiassa on se merkki ihmisen kyvyttömyydestä ja sietokykyä pitää kasvattaa niin paljon, että potilas saa valmiudet sietää tilabteita niin paljon, ettei enään dissosioidu.

Jos ajaudut terapiassa psykoosin partaalle, mutta jos sinut on tulkittu persoonallisuushäiriöiseksi, niin kyse ei ole psykoosista vaan paranemisesta, jossa ihminen alkaa ottaa vastuuta käytöksestään. Mutta mikä on yerapeutin vastuu väkivallasta, dissosiaatioista ja hämärryrrämisestä ja potilssn voinnin huononemisesta?

Ei mikään. Terapeutin vastuusyta puhutaan paljon, mutta jos psykoterapeutti on väkivaltatriggereiden, provosointi sekä mitätöinti, lyttäämisterapian kannattaja, kyse on vain hoitomenetelmästä, jossa saat terveemmän käsityksen itsestäsi, kun ongelmien purku ja viha estetään, on se tieteellisesti todistettu mekanismi, jolla viha kääntyy sisäänpäin ja saadaan aikaiseksi masennus sekä murhayllykkeet. Kun nämä saadaan herätettyä, voi potilaan hoito ja kannettelu alkaa.

Tällöin potilas vaatii paljon tukea, jotta kestäisi ne tuskat mitä sisällään kantaa (viha joka on käänneety ulkoisesta ympäristöstä sisään itsevihaksi).

Muitakin suuntauksia on, kuin mielen tutkimiseen perustuvat analyyttiset - joita on verrattu pahimmillaan jopaväkivaltakokemukseen tai raiskaukseen.

Jos kyse on psykodynaamisesta lähtökohdasta niin se mitä tapahtuu sinun ja terapeutin välillä on se konsultaation lähde. Terapeutti aktiivisesti kommentoi kuinka kokee negatiivisella tavalla nyt ja tässä taphtuvan suhteen.. monesti todetaan, että potilas haluaisi saada mitä pitäisi tehdä ja toimia eri tilanteissa neuvoja, mutta varsinkin persoonallisuushäiriöiset närkästyvät kun terapeutti osoittaakin henkilöön itseensä persoonalisuuden vajaavuuteen olevat kasvutarpeet. Ja ei riitä, että tiedostaa vaan pitää kokemuksesta oppia - behavioristinen teoria, kannusta toinen tekemään tyhmää, mutta sitten hauku päälle kuinka tyhmä toinen oli.

A) terapeutti annostelee tunteita ja kun saa sinut pois tolaltasi - muuttuu suunta yht äkkiä "tuntuuko pahalta hunajaisella äänellä" ymmärrät, että kyse onkin vain terapiasta ja päätät kestää.. ja vastaat kieltävästi. Samalla ajattelit, että jos toi terapeutti ei näe asiaa, on hön idiootti. Mutta olet sisukas.

B) kun et osannut reagoida oikein, terapeutti valittaa kun terapiasta ei tule mitään koska potilas on sitä ja tätä huonoa ja hänellä on sitä ja tätä ongelmaa.

C) potilas yrittää entistä enemän, se onkin terapian tarkoitus, saada potilas työskentelemään enemmän. Terapeutti on kuin valtaistuimella oleva kungatar tai kunigas, joka tylysti annostelee armopaloja tai valittaa jatkuvasti tai on hiljaa odottaen transferenssimateriaalia kieli vyön alla, jotta voisi alkaa leikkimään "de ja vu" leikkejä, jotta potilas voisi siirtää tunteensa häneen ja näin kokea uudelleen kaiken "turvallisessa ympäristössä".

D) samalla altistetaan potilas uhkatilanteille jälkeen (esimerkiksi koulukiusauksen uhri vastaaville kiusaustilanteille, jotta sietäisi muita paremmin

E ihminen ei ole tyhmä vaan alkaa välttelemäään aiheita, joita terapeutti kerää transferenssimateriaaliksi - jotka iskee takaisin sietämättöminä kipupisteiden triggerointeinä ja "altistushoitona"

F) terapeutti varmistuu, että potilas on persoonallisuushäiröinen ja tuo joka kerta esille kuinka potilas ei parane tästä ilman pitkää terapiaa ja vika on tiedostamattomassa, jonka potilas on piilotanut.

E)Terapian tehtävänä on paljastaa se ja terapeutti työskentelee yhä kovemmin sen parissa minkä ajattelee paljastavan potilaan tuskan ja ongelman. Potilaan puhuessa muista aiheista, terapeutti muistuttaa kuinka terapiasta ei tule mitään vuorovaikutusongelman vuoksi joka potilaalla on. Terapeutti keskeyttää aiheet, joista potilas haluaisi puhua. Terapeutin mielestä potilas vaan välttelee sitä aihetta missä vika tiedostomattomassa on. Potilaan mielestä tilanne on lähinnä gaslightingia eikä saa puhua mistä haluaa, kun terapeutti tulkitsee täysin päin vaistoin ja sanoottaa tätä aktiivisesti potilaalle.

Ö) potilas joutuu psykoosiin tai masentuu. Masentuminen ei johdu terapiasta vaan terapeutti on onnistunut vaan paljastamaan piilevän masennuksen. Toisaalta potilas on lukenut pitkiä litannioita millaisissa häiriöissä potilaan masennuksen herättäminen on terapiassa tärkeää ja osaa ymmärtää, että jatkuva vuorovaikutuksen mitätöinti, potilaan menneisyydessä pahan olon vellominen ja mielen sekä normaalinen defenssien purkaminen ja tutkiminen voivat tietyillä tavoin synnyttää masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on psykodynaamisesta lähtökohdasta niin se mitä tapahtuu sinun ja terapeutin välillä on se konsultaation lähde. Terapeutti aktiivisesti kommentoi kuinka kokee negatiivisella tavalla nyt ja tässä taphtuvan suhteen.. monesti todetaan, että potilas haluaisi saada mitä pitäisi tehdä ja toimia eri tilanteissa neuvoja, mutta varsinkin persoonallisuushäiriöiset närkästyvät kun terapeutti osoittaakin henkilöön itseensä persoonalisuuden vajaavuuteen olevat kasvutarpeet. Ja ei riitä, että tiedostaa vaan pitää kokemuksesta oppia - behavioristinen teoria, kannusta toinen tekemään tyhmää, mutta sitten hauku päälle kuinka tyhmä toinen oli.

A) terapeutti annostelee tunteita ja kun saa sinut pois tolaltasi - muuttuu suunta yht äkkiä "tuntuuko pahalta hunajaisella äänellä" ymmärrät, että kyse onkin vain terapiasta ja päätät kestää.. ja vastaat kieltävästi. Samalla ajattelit, että jos toi terapeutti ei näe asiaa, on hön idiootti. Mutta olet sisukas.

B) kun et osannut reagoida oikein, terapeutti valittaa kun terapiasta ei tule mitään koska potilas on sitä ja tätä huonoa ja hänellä on sitä ja tätä ongelmaa.

C) potilas yrittää entistä enemän, se onkin terapian tarkoitus, saada potilas työskentelemään enemmän. Terapeutti on kuin valtaistuimella oleva kungatar tai kunigas, joka tylysti annostelee armopaloja tai valittaa jatkuvasti tai on hiljaa odottaen transferenssimateriaalia kieli vyön alla, jotta voisi alkaa leikkimään "de ja vu" leikkejä, jotta potilas voisi siirtää tunteensa häneen ja näin kokea uudelleen kaiken "turvallisessa ympäristössä".

D) samalla altistetaan potilas uhkatilanteille jälkeen (esimerkiksi koulukiusauksen uhri vastaaville kiusaustilanteille, jotta sietäisi muita paremmin

E ihminen ei ole tyhmä vaan alkaa välttelemäään aiheita, joita terapeutti kerää transferenssimateriaaliksi - jotka iskee takaisin sietämättöminä kipupisteiden triggerointeinä ja "altistushoitona"

F) terapeutti varmistuu, että potilas on persoonallisuushäiröinen ja tuo joka kerta esille kuinka potilas ei parane tästä ilman pitkää terapiaa ja vika on tiedostamattomassa, jonka potilas on piilotanut.

E)Terapian tehtävänä on paljastaa se ja terapeutti työskentelee yhä kovemmin sen parissa minkä ajattelee paljastavan potilaan tuskan ja ongelman. Potilaan puhuessa muista aiheista, terapeutti muistuttaa kuinka terapiasta ei tule mitään vuorovaikutusongelman vuoksi joka potilaalla on. Terapeutti keskeyttää aiheet, joista potilas haluaisi puhua. Terapeutin mielestä potilas vaan välttelee sitä aihetta missä vika tiedostomattomassa on. Potilaan mielestä tilanne on lähinnä gaslightingia eikä saa puhua mistä haluaa, kun terapeutti tulkitsee täysin päin vaistoin ja sanoottaa tätä aktiivisesti potilaalle.

Ö) potilas joutuu psykoosiin tai masentuu. Masentuminen ei johdu terapiasta vaan terapeutti on onnistunut vaan paljastamaan piilevän masennuksen. Toisaalta potilas on lukenut pitkiä litannioita millaisissa häiriöissä potilaan masennuksen herättäminen on terapiassa tärkeää ja osaa ymmärtää, että jatkuva vuorovaikutuksen mitätöinti, potilaan menneisyydessä pahan olon vellominen ja mielen sekä normaalinen defenssien purkaminen ja tutkiminen voivat tietyillä tavoin synnyttää masennuksen.

FF) potilas ajattelee, että terapeutti on rahanahne hullu ja tuo esille tämän terapeutille. Terapeutti osoittaa empatiaa kuinka potilas voi kuvitella näin. Potilaalla on kiintymyssuhdetrauma, koska ei pysty muodostamaan turvalisia ja kestäviä ihmissuhteita. Terapeutti kuvaa tämän kuinka tietelliset psykodynaamiset artikkelit opastavat, mikäli potilas kokee terapeutin rahanahneena. Kyse on kiintymyssuhdeongelmasta, jos potilas vaan ikinä ajatteleekin jotain tämmöistä, että terapeutti tekisi töitä itsekkäästä rahasyystä.FFF) potilas joutuu psykoosiin tai masentuu. Masentuminen ei johdu terapiasta vaan terapeutti on onnistunut vaan paljastamaan piilevän masennuksen. Toisaalta potilas on lukenut pitkiä litannioita millaisissa häiriöissä potilaan masennuksen herättäminen on terapiassa tärkeää ja osaa ymmärtää, että jatkuva vuorovaikutuksen mitätöinti, potilaan menneisyydessä pahan olon vellominen ja mielen sekä normaalinen defenssien purkaminen ja tutkiminen voivat tietyillä tavoin synnyttää masennuksen.

FFFF) potilas lähtee kävelemään, irroittautuminen on hankalaa tai potilas on epähuomiossaan allekirjoittanut terapiasopimuspaperin mistä ei pääse eroon. Tai potilas oppii muuttamaan käytöstään, jotta ei saisi osakseen terapeutin iskuja. Ehkäbpotilaan mieli dissoisoituu, joka on puolustautumiskeino.. tai sitten potilas joutuu psykoosiin ja menee M1 lähetteellä osastolle.

Osin fiktiivinen tarina. Terapia parantaa, mutta VAIN jos potilaan ja terapeutin vuorovaikutus toimii. Mikäli ei, niin olo pahenee ja terapia voi sairastuttaa tosi pahasti.

Terapiaan pitäisi olla pakollinen opas.. harva eses ymmärtää, että miten terapia voisi olla vahingollinen? Kyllä voi ja suurin haittavaikutus ei suinkana ole terapian keskeytyminen vaan mielenterveysongelmien paheneminen. Jos terveydenhuollossa on hoitaja jolla on riski potilasturvallisuuden vaarantamiselle ja jopa itsemurhien kasvavalle riskille niin heidät pitää ohjata potilastyöstä muualle, ehkä toiselle alalle?

Kävin reilu viisi vuotta terapiassa. Alkoholisoiduin loppuaikana eikä terapia tuntunut enää etenevän, joten lopetin sen. Nyt muutama vuosi lopettamisen jälkeen olen edelleen alkoholisoitunut. Että tiedä sitten oliko sen arvoista. Tuntuu, että sovin entistä huonommin yhteiskuntaan. Ennen terapiaa olin kylmempi ja pinnallisempi. Elämä oli helpompaa. Lääkitys on tapissaan, jotta jaksan ja viitsin käydä töissä. Todellinen minä kyseenalaistaa koko systeemiä liikaa. Terapia vain pahensi sitä puolta minussa.

Tutkittu juttu, että 1/6 terapeutista on potilaalleen haitallinen

Yle Perjantai keräsi huonoja terapiakokemuksia – moni kokee terapian henkisenä pahoinpitelynä: “Paras vertaus on raiskaus, siltä se tuntui"

https://yle.fi/uutiset/3-11115006

Huonoista terapiakokemuksista jokaisen tulisi rohkaistua ilmoittamaan Aville. Näin huonoja terapeutteja saataisiin kitkettyä pois markkinoilta.