Voiko terapia viedä huonompaan kuntoon

Näin juuri psykoterapeutti luo draaman keinoin näyttämön missä kaikki historia ja kokemus tulevat kohdistetuksi terapeuttiin. Terapeutti lyttää, mitätöi, haastaa, polkee, harrastaa gaslightingia - kaikkea jotta saisi transferenssimateriaalia, jotta tietäisi millä kulmalla iskisi vielä voimakkaammin, jotta saisi kaiken tuskan esiin. 

Ja tuotetua ne oireet - miksi ihminen on niin sairas - piilotettu skitsofrenia, riippuvuussuhde ongelma, vuorovaikutusongelma - ne kaikki terapeutti aiheuttaa sinulle, jotta ongelmasi tulisi näyttämölle, jotta saisit terveemmän käsityksesi itsestäsi ja jotta ymmärtäisit, että tarvitset pitkää terapiaa, kun nämä ongelmasi tulevat nyt esille - jotka ovat olleet pitkään tiedostamattomasi. Terapeutti valaisi - ja kertoo sinulle, että varhaisen vuorovaikutuksen vuoksi toistat nyt terapiassakin sitä ongelmaa. 

Ja että sinua pitää pahoinpidellä - jotta sietokykysy kasvaisi ja et olisi narsisti, joka syyttäisi muita ongelmistaan. 

Eli on potilaan vika - jos jatkuvasti ramppaa terapeutilla, mikä koko ajan lyttää, masentaa ja artikuloi ettei tästä tule mitään ja vika on potilaassa - muttei ehdota eteenpäin?

WRONG!

 

Laki sanoo, että potilas pitää ohjata eteenpäin mikäli ei koe kykenevänsä auttamaan potilasta. Jos tämä jätetään ja ulkoistetaan potilaalle, rikkoo terapeutti ja koko terapiayritys lakia! Varsinkin jos terapeutti vielä valituksessa vetoaa siihen, että potilaan olisi pitänyt (kesken lyttäämisen ja mitätöitymisen) nousta sen yläpuolelle ja vaatia tukea terapeutin vaihtoon. 

SInänsä kun sanot terapeutille, että vaihdan - terapeutti on kuin kamelontti ja vaihtaa tyyliä. JOS SE EI TOIMI ENSIMMÄISEN kuukauden aikana SE ei toimi ikinä ja on vahngollista. 

Terapeutit tietävät, että huono terapiasuhde on todistetusti vahingollista. SE kuka jatkaa sellaista, jossa suhde ei toimi - pitäisi haastaa oikeuteen. 

Ai niin - psykodynaaminen on sellaista, että terapeutti tekee ongelman potilaan ja terapeutin väliin jotta hoito voi alkaa. Amatööri ei kykene erottamaan onko kyse terapiasta vai toimimattomasta suhteesta. Yritykset ja terapeutit jotka näin toimivat, eivätkä tue vaihdossa eivät noudata lakeja vaan ovat rahanahneita. 

Jos potilas pitää terapeuttia rahanahneena, joka lyttää (kertoo ylemmydessään ja paremmuudessaan mitä kaikkea kehityskohteita, persoonan vikoja kuinka huono potilas on) - on oikeasti vain kiintymyssuhdeongelmainen - joka tarvitsee pitkää terapiaa. Ongelma johtuu vanhemmista, se pitää ymmärtää ja sitten terapian viimeiset vuodet menee siihen, että oppisi antamaan vanhemmilleen anteeksi sen vihan, minkä terapeutti on sytyttänyt. 

Jos potilas ei siis ymmärrä, että kyse on hoitosuhteesta ja terapeutissa on se kaikki hyvä ja potilaan pitää tuntea itsessään pahuus sekä jos potilas kuvittelee provosoinnin olevan vain rahanahneen terapeutin syytä - vika on oikeasti kiintymyssuhdetraumasta - potilas ei usko, että terapeutti haluaa auttaa. 

KYsymys - kuka oikeasti uskoo että henkistä väkivaltaa, lyttäävä, mitätöivä terapeutti joka muuttaa mustan valkoiseksi olisi auttamishaluinen. Kuka oikeasti uskoo, että provakaatio jossa ihminen viedään niin pohjalle itsepuolustuksen äärelle - että itsepuolustus herää (eli pahuus, itsekkyys ja jopa väkivalta - missä antaa toisen kuulla kunniansa) olisi kenellekkään hyväksi?

Psykodynaamisen piirissä se on hoitoa - sinulle annetaan itsetuntemus (ei paranneta) - jotta voisit parantaa itsesi. Good luck! Toisilta meni talo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi suurimmista ongelmista terapiassa on se, että terapeutti saattaa tulkita potilaan aivan väärin jo heti alussa, ja pitää kiinni itsepintaisesti omista vääristä käsityksistään. Vaikka potilas huomaisi, että nyt on terapeutilla väärät käsitykset, ei niiden oikaisemiseen ole potilaalla juuri mitään mahdollisuutta. Jos potilas yrittää oikaista väärät luulot, ei terapeutti usko häntä, ja saattaa jopa mennä puolustuskannalle. Terapeutti ei yleensä halua myöntää edes itselleen olleensa väärässä, ja haluaa pitää yllä auktoriteettiasemaansa potilaan edessä. Ehkä väärässä olemisen myöntäminen horjuttaisi terapeutin auktoriteettia ja uskoa omaan ammattitaitoonsa, ja siitä johtuu aggressiivinen puolustuskannalla oleminen.

Käsitteet projisointi ja vastustus antavat kaiken vallan terapeutille. Jos terapiassa eletetään transferenssia, eli symbioottista suhdetta jossa minä ja hän menevät sekaisin, kumpi on minä ja kunpi hän, provosoidaan ja triggeröidään kipupisteitä sekä altistetaan väkivallalle - hups, väkivaltayllykkeille sekä tutkitaan milloin mieli hajoaa tai sietokyky on kasvannut niin, ettei ihminen enään puolustaudu ollaan päästy hyvään vaiheeseen terapiassa, potilas ei enään reagoidu.

Toisaalta väkivaltaankin aina tottuu, tähän on käsite esim. Tukholman syndrooma. Ja sietokyky kasvaa. Jos ei totu, mieli hajoaa dissosiaation keinoin. Dissosiaatio on aina merkki vakavasta uhasta ja traumasta, mutta jos se tapahtuu terapiassa on se merkki ihmisen kyvyttömyydestä ja sietokykyä pitää kasvattaa niin paljon, että potilas saa valmiudet sietää tilabteita niin paljon, ettei enään dissosioidu.

Jos ajaudut terapiassa psykoosin partaalle, mutta jos sinut on tulkittu persoonallisuushäiriöiseksi, niin kyse ei ole psykoosista vaan paranemisesta, jossa ihminen alkaa ottaa vastuuta käytöksestään. Mutta mikä on yerapeutin vastuu väkivallasta, dissosiaatioista ja hämärryrrämisestä ja potilssn voinnin huononemisesta?

Ei mikään. Terapeutin vastuusyta puhutaan paljon, mutta jos psykoterapeutti on väkivaltatriggereiden, provosointi sekä mitätöinti, lyttäämisterapian kannattaja, kyse on vain hoitomenetelmästä, jossa saat terveemmän käsityksen itsestäsi, kun ongelmien purku ja viha estetään, on se tieteellisesti todistettu mekanismi, jolla viha kääntyy sisäänpäin ja saadaan aikaiseksi masennus sekä murhayllykkeet. Kun nämä saadaan herätettyä, voi potilaan hoito ja kannettelu alkaa.

Tällöin potilas vaatii paljon tukea, jotta kestäisi ne tuskat mitä sisällään kantaa (viha joka on käänneety ulkoisesta ympäristöstä sisään itsevihaksi).

Muitakin suuntauksia on, kuin mielen tutkimiseen perustuvat analyyttiset - joita on verrattu pahimmillaan jopaväkivaltakokemukseen tai raiskaukseen.

Voi että. Kiitos viisaista ja valaisevista kirjoituksista. On paljon, mitä en ollut tiennyt terapiasta. Nyt tajuan mitä mulle tapahtui terapiassa ja miksi. Hajosin atomeiksi, ja melkein kaikki edellä kirjoitettu täsmää kokemuksiini. Myönteisistä tapahtumistani en voinut mainita, kun terapeutti närkästyi niistä ja sain narsistin leiman. Lopetin kertomasta, jos olinkin jossain onnistunut. Kritiikkiä ei voinut antaa, koska se oli persoonaltaan häiriintyneen omien ongelmien projisoimista virheettömään terapeuttin. Jäin liian pitkäksi aikaa Tukholma-syndromaan, surkeana riippumaan terapetissa, joka kaivoi minusta huonot puoleni ja liittoutui niiden kanssa. Opin lyttäämään itse itseni ennen kun hän aloitti, mutta siinä me sitten yhdessä haukuimme minua. Kun vihdoinkin uskalsin lopettaa, aloin tervehtyä. Se mitätöinti ja suoranainen ilkeys oli vahingoittanut, olisin voinut haljeta itsehalveksunnasta ja vajota maan rakon häpeästä. 

"Henkilön kykyä kestää terapia arvioi sekä psykiatri, että terapeutti, ennen terapian aloitusta. Ainakin näin kelan korvaamissa psykoterapioissa. Toki virhearviointeja tapahtuu terveyden ammattilaisille, varsinkin mitä tulee mielenterveyteen (ovat kovin hankalia ulkopuolisten arvioida), mutta useimmiten ihminen joka psykiatrin ja terapeutin mielestä kestää terapian, myös kestää sen. Ulkopuoliselle takapakit saattavat näyttää rajuilta, mutta todennäköisesti tämä läheinen nousee sieltä entistä vahvempana takaisin ylös. Kovin heikkoja, ja kykenemättömiä käsittelemään omia ongelmiaan, ei terapiaan siis edes oteta. Ainakin niin pyritään menettelemään.[/quote]"

Kyse on analyyttisistä terapioista, varsinkin psykodynaaminen teoria lähtee siitä että ihminen tylysti muussataan, halveksitaan ja hänelle aivopestään tulkinnnan mukaiset ongelmat. Psykodynaamisia terapioista markkioidaan 1-3 vuotta kestävinä mutta todellisuus on toinen, ihminen puretaan ja palstellaan niin säpäleiksi että ihminen oksentaa tai joutuu jopa psykoosin paetaalle kun ei tiedä mikä on totta ja tarua.

On tutkimuksia, että analyyttiset ja psykodynaamiset eivät toimi tai pahentavat tai tuottavat toisia oireita, noin 50% osallistuvilla. Mutta kuten ylhäällä todetaan virhe on siinätapauksessa siinä, että liian heikkoja on otettu terapiaan.

Vika ei ole koskaan psykodynaamisessa tai analyyttisessä menetelmässä tai terapeutissa. Vika on liian heikossa potilaassa tai tyhmästä, joka ei keksinyt mitä tässä "hoidetaan".. totuus on, ettei siinä hoideta mitään vaan tutkitaan mieltä, provosoidaan ja aiheutetaan tunnereaktioita (henkisellä väkivallalla) ja sitten opetetaan ihminen ymmärtämään miksi reagoi koska reagoi.. eli ihmisen oma vika.

Kun tietää mitä narsismi on, niin koko psykodynaaminen teoria on niin narsistinen kudelma, joka tuottaa sitä mitä olettaa. Koko inhimmillyys ja hyvyys kuolee (koska teorian pohjana on, että ihminen pitää opettaa tuntemaan oma pahuutensa). Tähän pyritään hiillostamalla ja provosoimalla. Samalla lytätään halveksivasti että kuule älä aina provosoidu ja seuraava hetkessä provosoidaan taas. Se on sellaista haastamisen ristiriitatulta, joka vielä oikeuttaa ihmiset pahoinpitelemään toisiaan!

Aikoinaan oli välillä tosi huono olo kun kävin keskusteluissa mutta se oli pintaraapaisua.

Varsinaiset asiat jäi käsittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

minusta silloin ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa kestääkseen terapian, se voi kuormittaa liikaa.

Semmoset terapiat jotka pitää aloittaa terveenä, jotta ne kestäisi pitää poistaa kela terapioiden "työ ja kuntoutuskunnon" tukien listalta. Tällöin valtion subventoimaa rahaa menee ihan väärään paikkaan mielen tutkimusprosesseihin, jossa potilaan "paraneminen" eli sietokyvyn kasvu ja persoonallisuuden muutos on ihan väärää varsinkin kun ihninen kriisin keskellä menee hakemaan apua - eikä tiedä mikä mylly siellä taustalla jauhaa.

Tässä tiivis: https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.ystavy…

Vierailija kirjoitti:

Ehkä usko terapiaan meni kun terapeutti itse paloi loppuun.

Itse ajattelen, että tiettyihin asioihin terapia autaa, mutta jos on masentunut käytännön elämässä olevista asiosita niin terapai ei niitä poista.

Terapeutti joka ei itse ole käsitellyt omia ongelmiaan ja puoskaroi muita voi pahentaa toisen oloa.

Viimeinen kappale on täysin totta. Oli valtava tyhmyys etten tajunnut lopettaa terapiaa tai vaihtaa terapeuttia, vaikka toisen käytös oli eriskummallista ja täysin tilanteeseen sopimatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä usko terapiaan meni kun terapeutti itse paloi loppuun.

Itse ajattelen, että tiettyihin asioihin terapia autaa, mutta jos on masentunut käytännön elämässä olevista asiosita niin terapai ei niitä poista.

Terapeutti joka ei itse ole käsitellyt omia ongelmiaan ja puoskaroi muita voi pahentaa toisen oloa.

Viimeinen kappale on täysin totta. Oli valtava tyhmyys etten tajunnut lopettaa terapiaa tai vaihtaa terapeuttia, vaikka toisen käytös oli eriskummallista ja täysin tilanteeseen sopimatonta.

Terapiassa kaikki on sallittua, mikään ei sopimatonta varsinkaan terapeutin puolelta. Se tapahtuu suljettujen ovien sisällä ja mitään mitä siellä tapahtuu ei välttämättä ole totta vaan ainoastaan potilas kokee niin koska potilas on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä terapia usein viekin jossain vaiheessa huonompaan kuntoon, ihan ilman terapeutin vaihdostakin (mikä on kyllä todella ikävä takapakki, toivottavasti uusi terapeutti on hyvä). Henkilön kykyä kestää terapia arvioi sekä psykiatri, että terapeutti, ennen terapian aloitusta. Ainakin näin kelan korvaamissa psykoterapioissa. Toki virhearviointeja tapahtuu terveyden ammattilaisille, varsinkin mitä tulee mielenterveyteen (ovat kovin hankalia ulkopuolisten arvioida), mutta useimmiten ihminen joka psykiatrin ja terapeutin mielestä kestää terapian, myös kestää sen. Ulkopuoliselle takapakit saattavat näyttää rajuilta, mutta todennäköisesti tämä läheinen nousee sieltä entistä vahvempana takaisin ylös. Kovin heikkoja, ja kykenemättömiä käsittelemään omia ongelmiaan, ei terapiaan siis edes oteta. Ainakin niin pyritään menettelemään.

Hyi hlv.. tämänkaltaisia suuntauksia pitää välttää. Miettikkääs mitä terapeutti tekee, jotta saa ihmiselle takapakit, romahtamisen, dissosiaation jne.

Vierailija kirjoitti:

"Terapeuteissakin on aivan sekaisin olevia tyyppejä, jotka projisoivat potilaisiinsa omia ongelmiaan. Esimerkiksi kuvittelevat, että potilas on narsisti, vaikka annettu diagnoosi olisi ihan muuta. Ei masentuneen tai huonolla itsearvostuksella varustetun tai traumatisoituneen hoito tietenkään ole tai tulisi olla samanlaista kuin esimerkiksi narsistisen potilaan hoidon"

Tämähän on yksi terapiakentän varsinainen ongelma, terapeuteilla ei ole mitään seurantamekansimia ja harvoin edes touteuttavat hoitoa psykiatrin diagnoosin mukaan. He haluavat olla taiteilijoita, ja toimia oman asiantuntemuksensa mukaan. Koska he itse tietävät mitä potilas tarvitsee (analyyttiset) ratkaisukeskeisissä potilas on puolestaan itse oman hoitonsa asiantuntija. Köykäö terapiassa vain psykiatrin seurannassa, tällöin teillä on joku joka auttaa jos terapiassa on ongelma.

Terapia voi sairastuttaa, kela ei maksajana aktiivisesti seuraa terapeuttien toimintaa eikä havannoi välillisiä ja suoria kustannuksia tarapiasuuntauksien tai terapeuttien välillä.

Jos kerrot syyn missä vahinko on tapahtunut, olet persoonallisuushäiriöinen joka tehtailee valituksia. Terapeutti ei vastaa millainen ihminen terapiasta tulee tai tuleeko ihmisestä työkykyinen. Terapeutti vain kulkee matkalla rinnallasi provosoiden tunteitasi, määräten tahdin ja jos haluat mennä toiseen suuntaan, on se vastutustusta joka pitää murtaa. Näin kokemukseni ja tietämyksen pohjalta mitä olen lukiessani saanut analyyttisistä suuntauksista.

Jos tahtisi on sama, haluat mennä terapeutin asettamaan suuntaan ja uskot terapian parantavan, jatka. Jos puolestasi terapeutti on väärällä linjalla jo ensimetreillä, tulee terapia olemaan sinulle pahimmillaan vahingollinen. Se mitä terapeutti sinusta ajattelee, näkyy terapeutista. Jos hön ei halua sinulle hyvää tai hänellä on ihan toinen käsitys sinusta kuin sinulla itselläsi on terapia pahimmillaan sairasta. Voimavarakeskeiset ruokkivat positiivisia puoliasi, analyyttiset niitä piirteitä mistä et itsessäsi pidä tai mitä terapeutti ajattelee sinussa negatiivisten piirteiden olevan, ja integroi ne niin syvälle sinuun että sinusta tulee se paskamainen ihminen mistö et pidä. Heillä on myös keinot saada ihminen ahdistuneeksi (terapian alussa tarkoitus) ja jopa masentuneeksi (kun ihminen ei pääse vuorovaikutukseen, masentaa se kenet tahansa), analyyttisissä terapeutti pidättää itsensä vuorovaikutuksesta ja jättäytyy taustalle lisäksi erään terapeuti materiaalissa lukee, että kommentoimalla jatkuvsasti kuinka terapian vuorovaikutuksessa potilas epöonnistuu, voidaan saada potilas näkemään masentuneisuutensa ja motivoitumaan hoitoon. Toiset psykodynaamiset taas "kouluttavat" terapeutit kommunikoimaan terapiasuhteen ongelmia, jotta potilas yrittää ja yrittää enemmän ja motivoituisi ratkaisemaan itse ongelmansa. Oman kokemukseni mukaan kriisissä olevalle tämmöiset mekanismit ovat pahasti haitallisia. Näin tarve vuosikausia kestävään terapiaan on syntynyt.

"lisäksi erään terapeutin materiaalissa lukee, että kommentoimalla jatkuvasti kuinka terapian vuorovaikutuksessa potilas epäonnistuu, voidaan saada potilas näkemään masentuneisuutensa ja motivoitumaan hoitoon." Tämähän kuulostaa ihan hirveältä! Ohjeena terapeuteilla siis on se, että potilaalle täytyy jatkuvasti kertoa, että hän epäonnistuu vuorovaikutuksessa sen takia, että saataisiin potilas sitoutumaan terapiaan? Ja näin toimitaan, vaikka potilas ei todellisuudessa edes epäonnistuisi vuorovaikutuksessa? Kuulostaa siltä, että terapeutti vie potilaan itsetunnon ja masentaa itse potilaan, jotta saisi potilaan pysymään terapiassa. Toisin sanottuna, terapeutti manipuloi potilasta, jotta saisi itselleen taloudellista hyötyä. Tämähän on jo rikollista toimintaa!

Up

Pitkän psykiatrisessa hoidossa pyörimisen jälkeen alkaa tuntua aika turhalta koko homma. Psykiatrinen hoito on oman kokemukseni mukaan aika pitkälle alistamista ja henkistä väkivaltaa. Psykiatrisessa hoidossa minua on esimerkiksi vähätelty, syyllistetty, halveksittu ja lannistettu. Ihmettelen kyllä, että ovatko hoitajat, lääkärit ja terapeutit oikeasti sitä mieltä, että ihminen paranee henkisellä väkivallalla. Syynä psykiatrisen hoidon huonoon laatuun voi olla myös se, että alaa ei valvota juuri millään tavalla. Minkäänlaista tulosvastuuta ei ole, potilailta ei koskaan kysytä palautetta hoidosta, ja minkäänlaisia hoitovirheitä ei voi muka olla olemassa. Jos potilas menee huonompaan kuntoon hoidon aikana tai sen jälkeen, niin vika ei koskaan ole terapeutissa tai hoitajassa, vaan aina vika on potilaassa. Psykiatrinen hoito on terveydenhuollon työntekijöille siten suojatyöpaikka, jossa saa käyttäytyä potilaita kohtaan ihan miten huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin juuri psykoterapeutti luo draaman keinoin näyttämön missä kaikki historia ja kokemus tulevat kohdistetuksi terapeuttiin. Terapeutti lyttää, mitätöi, haastaa, polkee, harrastaa gaslightingia - kaikkea jotta saisi transferenssimateriaalia, jotta tietäisi millä kulmalla iskisi vielä voimakkaammin, jotta saisi kaiken tuskan esiin. 

Ja tuotetua ne oireet - miksi ihminen on niin sairas - piilotettu skitsofrenia, riippuvuussuhde ongelma, vuorovaikutusongelma - ne kaikki terapeutti aiheuttaa sinulle, jotta ongelmasi tulisi näyttämölle, jotta saisit terveemmän käsityksesi itsestäsi ja jotta ymmärtäisit, että tarvitset pitkää terapiaa, kun nämä ongelmasi tulevat nyt esille - jotka ovat olleet pitkään tiedostamattomasi. Terapeutti valaisi - ja kertoo sinulle, että varhaisen vuorovaikutuksen vuoksi toistat nyt terapiassakin sitä ongelmaa. 

Ja että sinua pitää pahoinpidellä - jotta sietokykysy kasvaisi ja et olisi narsisti, joka syyttäisi muita ongelmistaan. 

Kuulostaa ihan hirveältä. Eli pähkinänkuoressa terapeutti on henkisesti väkivaltainen potilasta kohtaan, mikä aiheuttaa potilaalle huonon olon, josta terapeutti syyttää taas potilaan vanhempia ja potilasta itseään. Tuokin kuulostaa tosi hirveältä, että potilasta pitäisi pahoinpidellä terapeutin mielestä. Täysin moraalitonta toimintaa ja potilaalle haitallista. Terapeutti saa vain omalle egolleen pönkitystä ja vallantunnetta, kun kohtelee kaltoin ja alistaa potilasta. Psykodynaamisesta terapiasta hyötyy vain terapeutti itse, potilas ja yhteiskunta maksaa viulut. Täyttä huijausta, jota yhteiskunta tukee.

Millainen terapeutti on sitten hyvä ja mistä tietää että suhde toimii?

Vierailija kirjoitti:

"mutta useimmiten ihminen joka psykiatrin ja terapeutin mielestä kestää terapian, myös kestää sen. Ulkopuoliselle takapakit saattavat näyttää rajuilta, mutta todennäköisesti tämä läheinen nousee sieltä entistä vahvempana takaisin ylös. Kovin heikkoja, ja kykenemättömiä käsittelemään omia ongelmiaan, ei terapiaan siis edes oteta. Ainakin niin pyritään menettelemään."

Minun kokemukseni on, että traumojen käsittely estettiin. Lopuksi en uskaltanut puhua mistään oikesta ongelmasta terapiassa. Se oli helvettiä. Maanantaina alkoi itku ja ahdistus, kun torstaina piti mennä terapiaan. Menin vain huonompaan kuntoon ja lopuksi istuin vain lamaantuneena, kerroin olevani lamaantunut ja yritin puhua, terapeutti ei antanut puhua loppuun vaan keskeytti puhui päälle, vieritti asian toiseen asiaan mistä en halunnut puhua, oli hiljaa kun kaipasin hänen puhumistaan ja teki terapiasuhteesta samanlaisen helvetin kuin parisuhde. SIinä olisi sitten pitänyt pystyä järkevöitymään. Toiseksiviimeisellä kerralla kerroin, että lopetan tämän. Terapeutti käytti taas alistunutta suhdettaan hyväksi ja kielsi terapian lopettamisen. Sitten kun yritin taas kuvata mitä minussa tapahtuu, lyttäsi taas terapeutti että olet itse täysin vastuussa käytöksestäsi. Olin hädissäni sekaisin, ahdistunut ja analyyttisten teorioiden mukaan terapiassa paranee lisäämällä ahdistusta. 

EI IKINÄ ENÄÄN! En käsitä, miten joku voi parantua tuollaisessa terapiassa. Nyt käyn terapiassa käsitelläkseni edellistä terapiaa. 

Kun ihminen alistetaan, lykätään ja provosoidaan puolustusmekansimien partaalle (jotka puretaan terapiassa, kuten minuus ja ihminen). Ja sen jälkeen syyllistetään provosoinnista aiheutuneesta käytöksestä, on kyse henkisestä väkivallasta eikä terapeuttisesta ihmisen parantumisesta. Koko teoria on sairas.

Todellakin voi. Itse asiassa ei taida olla ensimmäistäkään tieteellisen tarkastelun kestävää tutkimusta, joka todistaisi, että psykoterapiasta on hyötyä, unohtunut tässä terapiatakuuhuumassa moinen pikku detsku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä psykoterapia voi viedä huonompaan suuntaan, joka tarkoittaa sitä että kyse ei ole terapiaprosessiin kuuluvista tunteista, vaan puoskaroinnista. Sellainen on erityisen vakavaa silloin, jos terapiassa kävijä on työkyvytön, eikä hän saa henkistä tukea keltään muultakaan, vaan terapeutti on ainoa, jolle puhua. Tällöin epätoivo kasvaa, joka saattaa ajaa itsemurhaan.

 

Minusta psykoterapian onnistumiseen vaikuttaa moni tekijä. Ei todellakaan ole selvää, että se onnistuisi. Voi vain kysyä, kuinka moni oikeasti on hyötynyt psykoterapiasta? Aina, kun jossain on enemmän juttua mielenterveyshoidosta, esille tulee väite tutkimuksista, joiden mukaan psykoterapia on tehokasta, josta hyötyy suurin osa. Hienoa, jos näin on, mutta silti suhtaudun väitteeseen kriittisesti.

 

Kiinnostaisi tietää kyseisistä tutkimuksista enemmän. Esim. minkä takia henkilö käy terapiassa : onko taustalla lapsuudessa koettua väkivaltaa ja muuta traumaattista, vai jotain helpommin hoidettavaa ongelmaa, lisäksi psyykenlääkkeiden käyttö ja sen hetkinen elämäntilanne vaikuttaa. Itse kävin psykoterapiassa ja käytin psyykenlääkkeitä. Voin sanoa, että psyykenlääkkeillä on vääristävä vaikutus, jolloin ei välttämättä osaa kritisoida saamaansa terapiaa. Puoskariterapeutilla ei taas toimi itsekritiikki, joten tällaisessa tilanteessa potilas on heitteillä.

 

Ja mitä tulee elämäntilanteeseen, on hieman eri asia käykö töissä ja on muutenkin aktiviteetteja sekä sosiaalista elämää, kuin jää sairaslomalle uupumuksen ja masennuksen takia, mutta taustalla vielä lapsena koettua perheväkivaltaa yms. Jos asuu yksin, eikä ole ystäviä ja harrastuksia, on oikeasti todella vaikea nousta tuollaisesta tilanteesta. 

Psykoterapeuttien pitäisi ymmärtää rajansa, eikä luulla että he voivat hoitaa ketä tahansa.

 

Se, miksi suhtaudun kriittisesti väitteisiin psykoterapian tehokkuudesta perustuu myös omiin kokemuksiini. Olen ollut muutaman terapeutin hoidettavana ja muutamassa perhetapaamisissa, en voi kuin ihmetellä uskoivatko nekin terapeutit olevansa hyviä ja ammattitaitoisia? Eivät olleet. Taitamattomuuden lisäksi käytös on usein sopimatonta. Joko se on ilkeää, tylyä, epäkohteliasta tai sitten hymistelyä. Ihmettelen, hyötyykö joku todellakin tuollaisten ammattilaisten hoidosta, vai minäkö ja perheeni vain saimme tuollaista kokea? 

 

Olen tullut siihen tulokseen, että psykoterapia ja muu mielenterveyshoito on tarkoitettu aika helpoille oppikirja/naistenlehtimaisille tapauksille, joilla on lisäksi läheisiä tukemassa. Muille apua on huomattavasti vaikeampi löytää. Toisaalta jos on vielä muutenkin erikoinen kuten minä, on mahdollista ettei sopivaa terapeuttia tai lääkäriä löydy milloinkaan, vaan jää sairauden vangiksi. Tällainen on varsin ikävää, mutta ei enää ihmetytä kun tietää terveydenhoidon tilan ja sen miten tässä maassa suhtaudutaan erilaisuuteen.

 

Olisi muutenkin tärkeää, jos asioita käsiteltäisiin julkisuudessakin laajemmin ja kriittisemmin. Nykyään saa liian yksipuolisen ja harhaanjohtavan kuvan mm. psykoterapiasta. Mutta ehkä ihmiset eivät haluakaan tietää, vaan tuudittautua sivistysvaltion luomaan ihannekuvaan, jossa luuseritkin saavat korkeatasoista palvelua, jos vain sitä hakevat ja sinne pääsevät. Heh heh! :D

 

 

Onko sinulla ollut vaikeuksia hillitä itseäsi, oletko traumatisoinut jonka rajoja on rkkottu ja vastaat rajojesi ylitykseen puolustautumalla. Pidätkö itseäsi väkivaltaisena?

5

Arvostan näitä artikkeleita, joissa on kuvattu hoitotoimenpiteitä: https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/gusta…

Hieno että allekirjoitat juuri sitä millä ihminen traumatusoidaan. Noi schulmanin artikkelit kertovat juuri siitä mekanismista jolla potilas väkivallan avulla saadaan alistuneeksi uhriksi ja tramatisoimaan ja dissoisioimaan. Tuo tuottaa sitä mitä se olettaa hoidoksi ja ihmiseen integroidaan koko maailman pahùus

Jos on huono terapeutti ja väärä terapia, se voi varmasti pahentaa jonkun ihmisen tilaa. Maalaisjärkeä saa käyttää.