Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinulla tulee mieleen diagnooseistani?
17.09.2020 |
Minulle on diagnosoitu 23-vuotiaana keskivaikea masennus, paniikkihäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö. 35-vuotiaana psykoosi.
Millaisia mielikuvia nämä asiat herättää?
Kommentit (50)
Oletko kertonut diagnooseistasi esim. ystäville tai sukulaisille koskaan? Miten he on suhtautuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle Ap. Olet paljon kärsinyt 😐
Olen joskus joo kärsinyt, mutta tämä päivänä voin todella hyvin; en käytä lääkkeitä, minulla on vakituinen työ, perhe, ihan hyvät tulot ja omistusasunto.
Tuntuu oudolta, kun muistan että minulle on joskus kirjoitettu nuo diagnoosit. Ylipäänsä mielenterveysongelmiin liittyvä puhe kuulostaa siltä, kuin se ei liittyisi minuun.
Jaa. Tuskin on kuitenkaan lääkärin suositus, ettet käytä lääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle Ap. Olet paljon kärsinyt 😐
Olen joskus joo kärsinyt, mutta tämä päivänä voin todella hyvin; en käytä lääkkeitä, minulla on vakituinen työ, perhe, ihan hyvät tulot ja omistusasunto.
Tuntuu oudolta, kun muistan että minulle on joskus kirjoitettu nuo diagnoosit. Ylipäänsä mielenterveysongelmiin liittyvä puhe kuulostaa siltä, kuin se ei liittyisi minuun.
Jaa. Tuskin on kuitenkaan lääkärin suositus, ettet käytä lääkkeitä?
Meinaatko että kun on kerran ollut mt-ongelma, niin koko loppuelämä pitää vetää lääkkeitä?
-sivusta
"Mutta suurempana lahjana pidän nöyryyttä, joka paranemisen kanssa yhtä matkaa nosti päätään. Häpesin kun tajusin, että olen ollut aivan ylimielinen paska niin monia kohtaan"
Mahtavan upea juttu, että olet kokenut ne vaikeudet joita kerroit ja josta on virinnyt jotain todella arvokasta, nöyryyttä.
Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan.
En muista kuinka kauan elin sumussa ja usvassa mutta paraneminen tapahtui aivan itsekseen.
En ole koskaan kertonut tuosta vaiheesta elämässäni kenellekkään, joten kukaan työ tai tuttava ei sitä tiedä.
Toivotan sinulle ja perheellesi onnea ja menestystä elämässä…
1/13
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata varmaan hirveästi mainostella tuota psykoosia taviksille. Tavisten olettamukset on sitä luokkaa että jos jollain on ollut psykoosi, niin se on siis parantumattomasti vaarallinen psykopaatti joka voi tappaa kenet tahansa yllättäen kadulla.
Tuskinpa sentään suurin osa noin kuvittelee. Se on kylläkin totta, että jos psykoosiin on joutunut kerran, sen uusiminen on mahdollista. Siksikin kummastuttaa hiukan ap:n maininta, ettei käytä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle Ap. Olet paljon kärsinyt 😐
Olen joskus joo kärsinyt, mutta tämä päivänä voin todella hyvin; en käytä lääkkeitä, minulla on vakituinen työ, perhe, ihan hyvät tulot ja omistusasunto.
Tuntuu oudolta, kun muistan että minulle on joskus kirjoitettu nuo diagnoosit. Ylipäänsä mielenterveysongelmiin liittyvä puhe kuulostaa siltä, kuin se ei liittyisi minuun.
Jaa. Tuskin on kuitenkaan lääkärin suositus, ettet käytä lääkkeitä?
Meinaatko että kun on kerran ollut mt-ongelma, niin koko loppuelämä pitää vetää lääkkeitä?
-sivusta
Monessa tapauksessa, kyllä. Psykoosialttius esimerkiksi ei mihinkään häviä. Elämässä voi tulla laukaisevia tekijöitä myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata varmaan hirveästi mainostella tuota psykoosia taviksille. Tavisten olettamukset on sitä luokkaa että jos jollain on ollut psykoosi, niin se on siis parantumattomasti vaarallinen psykopaatti joka voi tappaa kenet tahansa yllättäen kadulla.
Tuskinpa sentään suurin osa noin kuvittelee. Se on kylläkin totta, että jos psykoosiin on joutunut kerran, sen uusiminen on mahdollista. Siksikin kummastuttaa hiukan ap:n maininta, ettei käytä lääkkeitä.
No varmasti siksi ei käytä, että psykoosilääkkeet tuhoaa pikkuhiljaa aivot ja on niillä varmasti myös vaikka mitä muita inhottavia sivuvaikutuksia. Kuka sellaisia mömmöjä haluaa syödä koko loppuelämänsä ja pilata elämänsä siltä varalta että joskus EHKÄ saattaa tulla uusi psykoosi. Tuskin itsekään söisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle Ap. Olet paljon kärsinyt 😐
Olen joskus joo kärsinyt, mutta tämä päivänä voin todella hyvin; en käytä lääkkeitä, minulla on vakituinen työ, perhe, ihan hyvät tulot ja omistusasunto.
Tuntuu oudolta, kun muistan että minulle on joskus kirjoitettu nuo diagnoosit. Ylipäänsä mielenterveysongelmiin liittyvä puhe kuulostaa siltä, kuin se ei liittyisi minuun.
Jaa. Tuskin on kuitenkaan lääkärin suositus, ettet käytä lääkkeitä?
Meinaatko että kun on kerran ollut mt-ongelma, niin koko loppuelämä pitää vetää lääkkeitä?
-sivusta
Monessa tapauksessa, kyllä. Psykoosialttius esimerkiksi ei mihinkään häviä. Elämässä voi tulla laukaisevia tekijöitä myöhemminkin.
Sä taidat kuulua niihin ihmisiin, jotka pelkää että psykoosissa kerran ollut ihminen on sulle jotenkin vaarallinen, jos ei vedä lääkkeitä koko elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin on psykoosidiagnoosi. Puhkesi raskausaikana. Oma psykoosi ilmenee aina sellaisena samana harhana että mulla ois aivoissa tukos. Toinen puoli kehosta aina yhtäkkiä puutuu, vastakkainen puoli päästä tuntuu omituiselta ja näen mustia läikkiä. Kuitenkin palaan aina päivissä normaaliksi eli oikeasti mitään tukosta ei ole. Ennen diagnoosia aivot jopa kuvattiin eikä mistään menneistä tukoksista näkynyt merkkejä.
Muuten olen täysin normaali, myös perheen ja kavereiden ja työkavereiden mielestä. Tuo yksi ja sama harha vain aina ajoittain toistuu. Johtuu kuulemma siitä että raskausaikana olen alkanut huolehtimaan liikaa ja kiinnittämään liikaa huomiota erilaisiin kehon normaaleihin tuntemuksiin.
Öö, sulla on kyllä melko varmasti migreeni. Migreeni puhkea usein murrosiässä tai raskausaikana eikä näy missään aivokuvissa. Tuskin oot edes ainoa migreenikko, joka on luullut ensimmäisiä oireitaan aivoinfarktiksi. Siltähän ne usein vaikuttaa. Kaikella sitä psykoosin diagnoosin nykyään saakin. Onko lääkäreiden taitotaso oikeasti nykyään tällainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoottisuus on mielenherkyyttä harhaisuutena ja psykopatia on mielen järkkymättömyyttä harhattomana. Psykopatian varmin tuntomerkki on psykoottisten eli erraattisten ja omituisten oireiden puute. Nämä ovat toisensa poissulkevia diagnooseja.
Näkyykö sulla ne? Tiiätkö mistä on tullut? Saatko hoitoa niihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kaikille ystäville kertonut, vain sellaisille joita pidän suvaitsevia ja kuvittelin ymmärtävän. Töissä en puhu.
Niistä lääkkeistä tulee hirveä olo. Olen ollut pitkään täysin terve ja oireeton, tuntuisipa aika oudolta alkaa vetämään varmuuden vuoksi psykoosinestolääkettä, jotka aiheuttamat valtavasti monenlaista ikävää. Voimakasta, tunteiden latistumista, väsymystä, lihomista, ummetusta, sumuisuutta, masennusta... En usko että olisin työelämässä jos niitä lääkkeitä söisin.
Psykoosini puhkesi kahden viikon huonon nukkumisen jälkeen. Lopulta en saanut yhtään unta. Kaksi yötä ilman unta laukaisi harhat.
Luulen, että tämä "alttius" voisi löytyä melko monelta, jos kokeilisi.
Kun olin psykoosissa, en halunnut tehdä kenellekään mitään pahaa. Pelkäsin ja itkin vain sängyssä. Menin itse sairaalaan.
Tuli kyllä todella surullinen olo muutamista kommenteista ja asenteista. Paljon on tehtävää näiden asioiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia psykoosioireita sulla oli?
Ihan toisessa maailmassa olin. Kuulin ja näin harhoja muutaman viikon. Se on kuin olisi unessa, josta ei vaan herää. Elämäni pelottavin kokemus. Puoli vuotta kesti toipua. Todella kamala sairaus, jossa ihminen on heikoimmillaan ja täysin toisten avun varassa.
Sinulle on tapahtunut jotain todella traumaattista jossain vaiheessa elämää? Toivottavasti olet saanut terapiassa käytyä asioita läpi. Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoottisuus on mielenherkyyttä harhaisuutena ja psykopatia on mielen järkkymättömyyttä harhattomana. Psykopatian varmin tuntomerkki on psykoottisten eli erraattisten ja omituisten oireiden puute. Nämä ovat toisensa poissulkevia diagnooseja.
Monilla psykoottisilla on kuitenkin osittain narsistinen , itseriittoinen, sivuun lohkottu saareke aivoissaan. Narsismi ja psykoottisuus kulkevat käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia psykoosioireita sulla oli?
Ihan toisessa maailmassa olin. Kuulin ja näin harhoja muutaman viikon. Se on kuin olisi unessa, josta ei vaan herää. Elämäni pelottavin kokemus. Puoli vuotta kesti toipua. Todella kamala sairaus, jossa ihminen on heikoimmillaan ja täysin toisten avun varassa.
Sinulle on tapahtunut jotain todella traumaattista jossain vaiheessa elämää? Toivottavasti olet saanut terapiassa käytyä asioita läpi. Kaikkea hyvää sinulle.
On tapahtunut. Olin 16-vuotias kun kotiini tuli narkomaani pistoolin kanssa. Olin äidin kanssa kahden. Näin tuota pistoolia kädessäni vuosien ajan silloin tällöin. Nuo muistot heräsi unettomina öinä elävästi mieleen. Sitten lähti todellisuudentaju.
Ap
No tää voi olla ehkä vähän erilainen näkökulma ja juu tottakai olet ollut melko nuori kun olet saanut diagnoosisi. Kiinnostaa oletko samaa mieltä ollenkaan vai olenko ihan yksin.
Kaduttaako koskaan, että otit leiman otsaan ja kuinka se on vaikuttanut mahdollisuuksiin noin yleisesti? Kuinka ideaalia apua henkilökohtaisesti koet saaneesi vai pikemminkin "eheytyshoitoa"?
Tiedän, että psykotohtorilta olisin aiemmin saanut itsekin kaikki nuo diagnoosit ja jos olisin tarpeeksi rehellinen niin jotain muutakin, kourallisen lääkkeitä ja mahdollisesti pitkän aukon CV:een. Onneksi olin nähnyt lähisuvussa kuinka mt-leima muuttaa ihmisen mahdollisuuksia ja, sori, hölmöimpien identiteettiä eikä elämästä tule helposti hyvää sen jälkeen.
Huhhuh, onko lääkitys kohillaan? Haluaisitko elää ilman lääkkeitä joskus?
Lähinnä mietin, että oletko saanut huonoa vai todella huonoa hoitoa. Suomessa kun on vain näitä kahta lajia tarjolla. Jos siis saa ollenkaan hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
No tää voi olla ehkä vähän erilainen näkökulma ja juu tottakai olet ollut melko nuori kun olet saanut diagnoosisi. Kiinnostaa oletko samaa mieltä ollenkaan vai olenko ihan yksin.
Kaduttaako koskaan, että otit leiman otsaan ja kuinka se on vaikuttanut mahdollisuuksiin noin yleisesti? Kuinka ideaalia apua henkilökohtaisesti koet saaneesi vai pikemminkin "eheytyshoitoa"?
Tiedän, että psykotohtorilta olisin aiemmin saanut itsekin kaikki nuo diagnoosit ja jos olisin tarpeeksi rehellinen niin jotain muutakin, kourallisen lääkkeitä ja mahdollisesti pitkän aukon CV:een. Onneksi olin nähnyt lähisuvussa kuinka mt-leima muuttaa ihmisen mahdollisuuksia ja, sori, hölmöimpien identiteettiä eikä elämästä tule helposti hyvää sen jälkeen.
En ymmärrä kysymystä. Miten voisin katua sairastumista ja hoitoon menoa? Menin itse sairaalaan. Se oli täysin oikea paikka minulle. Olin turvassa siellä itseltäni.
En koe että minulla olisi leimaa. Kukaan ei ole käyttäytynyt eri tavalla minua kohtaan. Ja olen työelämässä. Ilman hoitoa voisi asiat olla huonommin.
Ap
Se on surullista miten mt-ongelmaisia pidetään pohjasakkana jopa terveydenhuollossa. Jos on mt-ongelma, niin mitään somaattisia sairauksiakaan ei kuulemma hoideta. Vedotaan aina että samaa mt-ongelmaa ne oireet on ja potilas saa tyyliin kuolla syöpään.