Tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavalla päiväkodeissa

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Naisasialiitto Unionin projektissa kuvattiin kolmen päiväkodin arkea ja tarkasteltiin kasvattajien asenteita tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta. Video paljastaa, millaiset tytöt ja pojat saavat aikuisen huomion päiväkodissa

Päiväkodissa askarrellaan. Pöydän ääressä aikuisen kanssa istuvat sanavalmiit ja sosiaaliset lapset Jere ja Iida sekä hiljaisempi Markus (nimet keksitty). Vajaan tunnin aikana kasvattaja kutsuu yhtä lapsista nimeltä 40 kertaa, yhtä 18 kertaa ja yhtä 15 kertaa. Arvaatko, ketä?

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Naisasialiitto Unionin projektissa kuvattiin kolmen päiväkodin arkea ja tarkasteltiin kasvattajien asenteita tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta.

Esimerkkitapauksessa aikuinen huomioi ylivoimaisesti eniten Jereä. Tämä kuvaa hyvin tehtyjä havaintoja, sanoo projektipäällikkö Milla Paumo. Hänen mukaansa oli tyypillistä, että verbaalista poikaa vahvistettiin tällä tavalla, kun taas yhtä sanavalmis tyttö ei saanut vastaavaa huomiota.

Paumo kävi videot läpi yhdessä päiväkodin työntekijöiden kanssa. Hänen mukaansa olennaisia ovat pienet, ohikiitäviltä tuntuvat hetket, joilla tullaan vahvistaneeksi tiettyjä odotuksia.

- Kävi ilmi, että esimerkiksi pukemis- ja riisumistilanteissa poikia autettiin pyyteettömästi huomattavasti enemmän ja tyttöjen odotettiin pukeutuvan itsenäisemmin.

Tytöt huolehtijoina

Poikia ei pyydetty apulaisiksi eri tilanteissa yhtä usein kuin tyttöjä. Ruoka-apulaiset valittiin tasa-arvoisesti, mutta spontaaneissa tilanteissa avuksi pyydettiin useammin tyttöä, Paumo sanoo.

Hänen mukaansa tyttöjen auttamisvuorossa oli tyypillistä, että kasvattaja pyysi muistelemaan vaikkapa, "saiko Kalle jo pastillin". Nämä muistelut liittyivät lähellä oleviin ryhmän poikiin.

- Monitulkintainen asia. Tytöille näin annetulla huomiolla vahvistetaan tyttöä tunnollisen huolehtijan rooliin, kun taas pojat saavat viestin, että heihin ei luoteta.

Päiväkodin pienten ryhmässä Hilma ja Roope (nimet keksitty) vasta opettelevat pukemaan. Ulos mentäessä Hilman annetaan pukea itse, kun taas Roopelle autetaan kenkä jalkaan, vetoketju ohimennen kiinni ja peukalo kintaassa oikeaan kohtaan.

- Oli avartavaa nähdä, kuinka itsekin odotin tytöiltä enemmän omatoimisuutta ja autoin helpommin poikia, sanoo projektiin osallistunut lastentarhanopettaja Liisa Väisänen helsinkiläisestä Tonttulan päiväkodista.

Huomiota myös hiljaisille

Kasvattajat saivat Paumolta kiitosta esimerkiksi siitä, kuinka tyttöjä ja poikia tuettiin leikkimään keskenään.

- Jo lelujen asettelulla voidaan vaikuttaa siihen, ketkä leikkivät keskenään, Paumo sanoo.

Jos yhdessä huoneessa on kotileikki ja toisessa rakennetaan junarataa, tytöt ja pojat kokoontuvat helposti leikkimään erillään toisistaan.

Projektin myötä tasapuolisuuteen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Myös hiljaisemmille lapsille alettiin tietoisesti antaa enemmän tilaa.

- Alettiin esimerkiksi jakaa vuoroja tasapuolisemmin myös niille, jotka eivät ole koko ajan äänessä, sanoo lastenhoitaja Anna Koivunen.

- Tasa-arvo on paljon laajempi kysymys kuin vain sukupuoli. Se on sitä, että jokainen saa olla oma itsensä, hän lisää.

STT