Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan käy

On. Minä en käy edellä mainituissa paikoissa.

Minä. En pidä ihmismassoista ja suljetuista tiloista. Museoissa yms sen sijaan tykkään käydä ja katsoa elokuvia kotisohvalta.

Äitini oli sellainen. Kuoli pari vuotta sitten. Ei lähtenyt edes paikkakunnan harrastelujateatterin esitykseen tai minnekään. Ei hän osannut selittää. Varmaan tupakkariippuvuus ja huono itsetunto syynä. Aina mietti mitä muut hänestä ajattelee.

Täällä!

Ai niin, oonkohan mä ihan terve?

Vierailija kirjoitti:

Minä. En pidä ihmismassoista ja suljetuista tiloista. Museoissa yms sen sijaan tykkään käydä ja katsoa elokuvia kotisohvalta.

Minä. En pidä ihmisistä.

Mä käyn harvoin missään tuollaisissa osittain terveyssyistä. Mutta myös sen takia ettei ole rahaa.

Minä

Minä. Mutta en minä kyllä ihan terve olekaan.

Minä. Noista edellä mainituista olen käynyt teatterissa, keikalla tai konsertissa n. 20v sitten, elokuvistakin aikaa ehkä noin 5 vuotta.

En käy koska kaikkiin on niin iso työ se lähteminen, ja matkakustannuksineen tulee kalliiksi.

Jos olen jo valmiiksi esim. Lomalla, eikä enää erikseen tarvitse "lähteä" piipahdan kyllä mielelläni esim. Paikallisessa museossa.

Arjessa kaikki energia mikä työssä käynniltä jää menee kotona palautuessa.

Minä. Ennen kävin keikoilla ja leffassa. Leffalippujen hinnat on nykyään sellaisia että en viitsi periaatteesta maksaa ylihintaa ja kaikki joiden keikoille haluaisin ovat joko kuolleet tai bändit ovat hajonneet.

Elokuvissa satunnaisesti. Ei ole kiinnostusta muihin.

Kävin aiemmin kun oli rahaa käytössä. Nyt ei ole mihinkään ylimääräiseen.

Minä. En tykkää paikoista missä on muita ihmisiä eikä ihmeemmin kiinnosta kulttuuri. Netistä ja telkusta näkee sen verran kun kiinnostaa. Elokuvia oikein inhoan, en katso niitä edes telkkarista kotona. Kaupungin keskustassakin tullut käytyä vissiin yli 10 v sitten, vaikka 8 km päässä asun (Helsingissä).

Kyllä minä käyn "koskaan", mutta väliä voi olla 10 v. Voisin olla käymättäkin.

Minusta kaikki tuollaiset kulttuuririennot ovat kauhean raskaita ja usein kalliitakin. Ei maksa vaivaa. Monet vaativat pitkää paikoillaanistumista, ihan tuskaa.

Kun lapset olivat pieniä, ei käyty koskaan missään aikuisten menoissa, kun lastenhoitajaa ei ollut (täällä ei toimi mikään MLL tms). Siinä meni siis n. 12 v, että pieneimmänkin pystyi jättämään kotiin. Lasten leffassa käytiin pari kertaa. Nyt lapset ovat jo isoja, kerran ollaan käyty supertylsässä kesäteatterissa. Matkoineen tuohon meni puoli päivää. Kauhea aika hukkaan.

En käy uskonnollisen vakaumuksen takia

En kestä tunkua ja ihmislaumoja. En jaksa katsoa kuinka joku esiintyy.

Minä. Ei ole rahaa käydä missään.

Mä käyn kyllä joskus, tyyliin kerran 10. vuodessa teatterissa, kerran tai pari vuodessa leffassa. Keikoilla kävin jonkin verran nuorempana, nyt ei enää kiinnosta, oon 40 v. Oopperassa en ole käynyt ikinä.

Raha ei ole syynä (saan kulttuurilippuja töistä runsaasti) vaan kiinnostuksen puute ja lähtemisen vaiva. Enkä kyllä välitä ihmispaljoudestakaan. Viihdyn ja rentoudun parhaiten kotona, en tarvitse mitään virikkeitä siihen.

Käyn keikoilla ja festareilla, tykkän rockmusiikista ja humaltumisesta.

Teatterissa, baletissa, konsertissa olen käynyt joskus, opperassa en koskaan enkä koskaan omalla rahalla. Eivät ole prioriteetti/mielenkiintolistallani kovin korkealla. Lapsen kanssa pari kertaa lastenteatterissa ja baletissa.

Elokuvissa tuli käytyä nuorena ja lapsen kanssa lastenleffassa, mutta mieluumin katson leffat kotisohvalla kalsareissa.

Eli ei muuta syytä kuin että ei nappaa.

Luennolla? Siis millaisesta aiheesta opiskelujen jälkeen joku lähtisi luennolle?

Elokuvissa en käy koskaan, ei kiinnosta. Katson kotisohvalta elokuvia jos telkkarista tulee joku hyvä. Noissa muissa kyllä kävin muutaman kerran vuodessa ennen koronaa. Nyt koronan takia en käy.