Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan käy

Minä. En ole terve sillä sairastan astmaa.

Liian paska tarjonta ilman koronaakin. Pitäisi muuttaa ulkomaille, niin viitsisi käydäkin.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvissa en käy koskaan, ei kiinnosta. Katson kotisohvalta elokuvia jos telkkarista tulee joku hyvä. Noissa muissa kyllä kävin muutaman kerran vuodessa ennen koronaa. Nyt koronan takia en käy. 

Lisäys: En käy myöskään luennoilla (enää, kun opiskelut ohi), enkä oopperassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä. En tykkää paikoista missä on muita ihmisiä eikä ihmeemmin kiinnosta kulttuuri. Netistä ja telkusta näkee sen verran kun kiinnostaa. Elokuvia oikein inhoan, en katso niitä edes telkkarista kotona. Kaupungin keskustassakin tullut käytyä vissiin yli 10 v sitten, vaikka 8 km päässä asun (Helsingissä).

Kiinnostavaa. Miksi inhoat leffoja? Millaisista asioista sitten nautit?

Muutaman vuoden välein tulee käytyä, mutta eihän siellä kivaa ole ja lähdenkin aika nopeasti pois.

Minä. Lisäksi en käy edes ravintoloissa, baareissa, museoissa, kirjastoissa, uimahalleissa, kuntosaleilla.

Vierailija kirjoitti:

Käyn keikoilla ja festareilla, tykkän rockmusiikista ja humaltumisesta.

Teatterissa, baletissa, konsertissa olen käynyt joskus, opperassa en koskaan enkä koskaan omalla rahalla. Eivät ole prioriteetti/mielenkiintolistallani kovin korkealla. Lapsen kanssa pari kertaa lastenteatterissa ja baletissa.

Elokuvissa tuli käytyä nuorena ja lapsen kanssa lastenleffassa, mutta mieluumin katson leffat kotisohvalla kalsareissa.

Eli ei muuta syytä kuin että ei nappaa.

Luennolla? Siis millaisesta aiheesta opiskelujen jälkeen joku lähtisi luennolle?

Onhan esim. työväenopistoilla ja yliopistoilla avoimia yleisöluentoja vaikka mistä aiheista, historiasta, kirjallisuudesta, avaruudesta, musiikista...

On niitä. Heillä on muita harrastuksia kuten pilkillä istuminen, toton peluu ja penkkiurheilu kptisohvalla istuewn. Ja näitä on kuule Suomessa paljon.

Ai niin, kotisohva voi sijaita myös lähipubissa.

Minä en käy edes ruokakaupassa.

teatterissa

- En tykkää yhtään, muutaman kerran elämän aikana ollut "pakko" käydä, ja on ihan kidutusta.

konserteissa, keikoilla

- en tykkää livemusiikista enkä ihmisjoukoista. Kuulostaa paljon paremmalta kotona. En osaa ollenkaan fanittaa, joten jonkun artistin näkeminen livenä on ihan yhdentekevää.

luennoilla

- missä ihmeen luennoilla? Minulla on 2 maisterintutkintoa, ihan tarpeeksi olen luennoilla istunut. Kaiken tiedon löytää netistä paljon nopeammin.

oopperassa

- tätä voisi kerran joskus kokeilla, mutta en usko että tykkään.

tai edes elokuvissa?

- kotona on videotykki ja hyvät kaiuttimet. En näe mitään lisäarvoa maksaa jostakin, jossa pitää sietää muiden ihmisen metelöintiä, hajuja, katsoa mainoksia, ja ei edes vessaan pääse kun haluaa. Lisäksi 99% teatteriin tulevista elokuvista on massahuttua.

Itse en taas oikein ymmärrä, miksi kukaan haluaa noita asioita tehdä, kun ne voi tehdä itsekseen paljon mukavammin. Esim musiikki kuulostaa hyvistä kotikaiutttimista paljon paremmalta kuin livenä!

On.

Duunikaveri ei käy koskaan missään, ei lapsensa kanssa edes leikkipuistossa.

Kerran sain puhuttua mukaan, että voidaan tulla sinne teidän lähellä olevaan leikkipuistoon. Meiltä sinne on seitsemisen kilsaa, heiltä 200 metriä. Hän oli aivan ymmyrkäisenä, että missä on leikkipuistossa?! Ei ollut koskaan käynyt ja seitsemän vuotta kyseisessä paikassa asunut. Ei myöskään tiennyt, että heiltä lähin uimaranta on puolen kilsan päässä. yms.

Niin säälittää se muksu välillä. Joutuu pienessä kaksiossa kykkimään vanhempiensa kanssa, jotka istuu parvekkeella 24/7 ja röökaa. Viikonloput menee dokatessa.

Ainoastaan museoissa käyn. Inhoan liian kovalla soitettua musiikkia ja ihmistungosta. Muutenkin viihdyn kotona tai mökillä kissojeni kanssa. Siitä en saa tarpeekseni.

Joskus kavereiden mieliksi suostuin käymään konserteissa ja elokuvissa, mutta inhosin joka hetkeä. Odotin vaan koska pääsen kotiin omaan hiljaiseen rauhan tyyssiaani.

Olen tietääkseni ihan terve.

En käy missään noista, paitsi joskus elokuvissa, jos on sellainen elokuva, jossa paljon erikoistehosteita ym., esimerkiksi Avatar. Katson aina elokuvat kotona, ja elokuvat ovat harrastukseni ja lukeminen myös. Olen käynyt kerran elämässäni konsertissa, ja nautin siitä todella, koska olosuhteet olivat hyvin järjestetty. Ei tungosta, vaan omat paikat. Tykkään myös käydä museoissa jossakin määrin, esim taidemuseoissa ja luonnontieteellisissä. Luonnossa liikkuminen on minulle erittäin tärkeää, paljon tärkeämpää kuin konsertit tai teatterit. Oopperaa ja balettia olen katsonut televisiosta ja nauttinut niistä. Ravintoloissa tykkään käydä syömässä lähes päivittäin, mutta nyt korona-aikana on ollut rajoituksia, eikä itsekään tee mieli ottaa riskejä.

No ette te ihmiset sitten kyllä käy ihan täysillä:^)

Ei nyt voi käydä missään.

En välitä ihmisjoukoista enkä kummemmin kulttuuristakaan. Olen kokeillut balettia, ok, teatteria inhoan, oopperaan saakka en ole päässyt. Leffassa ehkä kerran vuoteen, yleensä elokuvat katsotaan kotisohvalla. Ravintola on liian usein pettymys. Harrastukset liittyvät luontoon ja ruokaan, yksin tai yhdessä puolison kanssa.

Kertokaa te, teatteria inhoavat, miksi inhoatte. Tosi hassua minun mielestä.

Teatterissa tykkäisin käydä, mutta en tykkää pukeutua erityisen siististi ja teatteri on sellaista ylhäistön hupia, niin en kehtaa mennä sinne täysin tyylitajuttomana, joten olen ilman tätä viihdettä sitten.

Tykkäisin teatterista ihan tosi TOSI paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa te, teatteria inhoavat, miksi inhoatte. Tosi hassua minun mielestä.

Mun teatterikokemukset ovat kaikki työpaikan tarjoamia korruptioteattereita, pikkujouluja yms. Edelleen ne ihmiset, ahtaus, ja inhoan syvästi kaikenlaista suurieleistä draamaa (teatteri jos mikä on suurieleistä). 36

Vierailija kirjoitti:

On.

Duunikaveri ei käy koskaan missään, ei lapsensa kanssa edes leikkipuistossa.

Kerran sain puhuttua mukaan, että voidaan tulla sinne teidän lähellä olevaan leikkipuistoon. Meiltä sinne on seitsemisen kilsaa, heiltä 200 metriä. Hän oli aivan ymmyrkäisenä, että missä on leikkipuistossa?! Ei ollut koskaan käynyt ja seitsemän vuotta kyseisessä paikassa asunut. Ei myöskään tiennyt, että heiltä lähin uimaranta on puolen kilsan päässä. yms.

Niin säälittää se muksu välillä. Joutuu pienessä kaksiossa kykkimään vanhempiensa kanssa, jotka istuu parvekkeella 24/7 ja röökaa. Viikonloput menee dokatessa.

Tyyppiesimerkki siitä, miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on todella TODELLA tärkeä asia, jotta voidaan taata lasten tasapuolinen kehitys ja varhaiskasvatus. Jos joku ei vielä tiennyt, niin just TÄMÄN takia, vanhempien törppöys ja syrjäytyneisyys EI saa kaatua viattoman lapsen niskaan, vaikka kuinka meistä tuntuisi, että vanhempien pitäisi hoitaa lapsensa kunnolla, kaikki ei sitä kuitenkaan tee, joten valtio puuttuu asiaan.