Miten tällaista voi nykyaikana sairaalassa tapahtua?!?
Synnyttäneen naisen pahat, peräaukkoon asti tulleet repeämät ommeltiin ilman puudutusta. Miten tämä on nykypäivän Suomessa mahdollista, että edelleen niin moni nainen kärsii ihan turhaan kipua ja saa elinikäiset traumat synnytyksessä? Ihan kauheaa. Alla oleva ote on sivulta http://synnytysloukkaus.wordpress.com/kertomukset/
"Kysyin kätilöltä tuliko repeämiä. Hän sanoi, ettei hänen mielestään, mutta että hän tarkistaa. Sitten tarkasti ja lähti mitään sanomatta hakemaan lääkäriä. Saan kuulla, että minulla on pahat repeämät ja sulkijalihasta myöden vaurioitunut kaikki (myöhemmin luin, että alle 1% vuodessa saa Suomessa näin pahat repeämät, luin myöhemmin myös, että VKS on kärkipäässä repeämistapauksissa). Sitten se alkaa. Lääkäri pistää minuun paikallispuudutetta ja alkaa ommella. Puudute ei auta yhtään mitään ja huudan tuskasta. Anelen armoa. Anelen lääkäriä pitämään edes pienen tauon. Huudan, meinaan pyörtyä, kiljun ja edelleen anelen lääkäriä lopettamaan. Kysyn toistuvasti, että kestääkö vielä kauan. Lääkäri tiuskii minulle, että kyllä tässä nyt vielä menee aikaa. Loppujen lopuksi toimenpide kesti reilun tunnin. Mieheni on mukana synnytyksessä, mutta hänkään ei osaa tehdä mitään. Luotamme lääkäriin. Luulen, että näin tämän kuuluu mennä ja että se on vain kestettävä. Kätilö roikkuu jaloissani ja pitää niitä paikallaan. Minulle sanotaan, että pakko pysyä paikalla tai operaatio menee pieleen. Tunnen kuinka repeämää levitetään auki ja kuivataan pumpulilla tms. tunnen kuinka instrumentteja tukitaan joka paikkaan, tunnen neulojen pistot, tunnen lankojen kiristykset. Meinaan pyörtyä. Lopulta toimenpide on ohi ja minua kehoitetaan menemään suihkuun virtsaamaan. En pääse pediltä ylös, koska jalat ei kannata. Minut uhataan katetroida, josta panikoidun jälleen. Pakotan mieheni raahaamaan minut suihkuun, jossa saan puolitajuissani virtsattua. Meidät “unohdetaan” huoneeseen moneksi tunniksi.
Lopulta soitamme taas kelloa ja pyydämme päästä osastolle, sillä en enää pysy hereillä. Osastolla kerron tapauksestani ja ihmettelen, miten nykyaikana ei anneta mitään kunnon kivunlievitystä tälläisessä tapauksessa. Kätilö hämmästyy. Hän sanoo ihmetelleensä, että miksi tiedoissani lukee, että “ommellaan poikkeuksellisesti synnytyssalissa, koska potilas niin hyvin puuduttunut”. Kerron, että näin ei ole ollut ja että se ei ole jäänyt keneltäkään epäselväksi. Kätilö osastolla kertoo minulle, että näin pahat repeämät ommellaan leikkaussalissa anestesiassa tai spinaalipuudutuksessa. Pelkolääkäri tulee tapaamaan minua. On pahoillaan tapahtuneesta ja vihainen puolestani, kehottaa tekemään valituksen.
Teen kirjallisen huomautuksen asiasta. Toimenpiteen tehnyt lääkäri ei enää työskentele siinä vaiheessa VKS vaan yksityisellä lääkäriasemalla Vaasassa. Hän ei siis joudu vastaamaan minulle, vaan minulle vastaa gyn. ylilääkäri ja hallintoylilääkäri. Molemmat pahoittelavat tapausta ja myöntävät kivunlievityksessä tapahtuneen virheen. En vie asiaa eteenpäin silloin, harkitsen edelleen vienkö.
Hartain toiveeni oli saada tällä toisella kertaa lapsi heti rinnalle ja saada kokea se tunne, että kipu on ohi, kun synnytys on ohi. Synnytys on niin herkkä ja kaunis ja henkilökohtainen asia, että en ikinä anna anteeksi tapahtunutta. En sitä, että joku omalla sadistisella käytöksellään vei minulta ainutlaatuisen kokemuksen. Jätti jälkeensä trauman, joka tuskin koskaan poistuu. Trauma koskee tällä hetkellä koko sairaalaympäristöä ja myös luottoa lääkäreihin, jonka menetin. Valitin myös kätilöstä, jonka olisi ammattilaisena pitänyt tietää kuinka asiat hoidetaan, eikä roikkua jaloissani kiinni ilman empatiaa. Hän on jälkeenpäin myöntänyt, että minä olin erittäin kivulias.
En koskaan anna anteeksi."
Kommentit (119)
Olisihan siinä ollut sekin vaihtoehto, että olisi nukutettu ja kun anestesiaan kuolee muutama prosentti vuodessa, niin vauvaasi hoitelisi nyt joku toinen.
Repeytyteet ja vuotavat paikat eivät vaan puudu.
Lääkäri katsonut varmaan pienemmän riskin kohdallasi.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:56"]
83, puudutus ei lisää sulkijalihasten vaurioita ponnistusvaiheessa, kysy vaikka gynekologiltasi jos et usko. Puudutuksia ei anneta yleensä ponnistusvaiheessa, koska se voi viedä ponnistustarpeen.
[/quote]
En ole tuo, jolle vastasit, mutta vaikka mulle ei annettukaan puudutusta ponnistusvaiheessa, olin niin puutunut, etten tuntenut supistuksia, enkä osannut ajoittaa ponnistuksia. Mulla oli niin huonosti supistuksia, että ponnistusta todella piti ajoittaa tarkasti, mutta se ei ole kovin helppoa tehdä jonkun käskystä, kun ei itse tunne mitään.
Toivottavasti seuraava synnytys menisi ilman epiduraalia. Mulla ei siitä ihan kauheasti hyvää sanottavaa ole omalta kohdaltani.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 19:09"]
Olisihan siinä ollut sekin vaihtoehto, että olisi nukutettu ja kun anestesiaan kuolee muutama prosentti vuodessa, niin vauvaasi hoitelisi nyt joku toinen.
Repeytyteet ja vuotavat paikat eivät vaan puudu.
Lääkäri katsonut varmaan pienemmän riskin kohdallasi.
[/quote]
Ja se lääkäri oli sitten mykkä kun ei pystynyt sanomaan, että sori meidän on viisainta tehdä näin, yritä kestää?
Anestesiaan ei kuole muutama prosentti, sitä paitsi ompeleet voidaan ommella leikkaussalissa spinaali/epiduraalipuudutuksessa, se kyllä yleensä riittää, riittäähän se sektiossakin.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 19:09"]
Olisihan siinä ollut sekin vaihtoehto, että olisi nukutettu ja kun anestesiaan kuolee muutama prosentti vuodessa, niin vauvaasi hoitelisi nyt joku toinen.
Repeytyteet ja vuotavat paikat eivät vaan puudu.
Lääkäri katsonut varmaan pienemmän riskin kohdallasi.
[/quote] Jos olisin vaarassa joutua suomalaiseen sairaalaan niin pitaisin aina mukana 11/2 litran pulloa Kentucky Sipping Whiskya. Sillahan sita ennenvanhaankin potilaat puudutettiin.
En jaksanut lukea kaikkia kommenntteja joten en tiedä onko tätä aikasemmin mainittu, mutta käsitykseni on, että jos repeämät ovat peräaukossa asti niin korjaustoimenpiteen tekee kirurgi ja toimenpide tehdään leikkaussalissa ja nukutuksessa! Näin ainakin OYS:ssa.
Herää kyllä kysymys, että minkälaista jälkeä tuollaisesta kursimisesta yleensäkkään tulee, jos on haavat peräsuoleen asti ja pitäisi korjata ihan suolenkin toimintaan vaikuttavia vaurioita. Eihän niitä edes pysty korjaamaan, jos potilas on siinä tilassa että toisen pitää pidellä väkisin kiinni. Tuo nainen kärsii todennäköisesti edelleen ihan fyysisesti tuosta toimenpiteestä.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 10:52"]
Aika sairaalta kuulosti tuo kokemus VKS:stä. Itselläni on myös kokemus tyksistä v. 2007. Synnytin ilman kivunlievitystä ja lopussa käytetyn imukupin seurauksena sain toisen asteen repeämät. Sulkijalihaksia ei siis katkennut, mutta nopean ulosvedon seurauksena repeämä ulottui poikkeuksellisen syvälle emättimeen. Tikkaus tehtiin siinä salissa puudutteita. Olin "liian kiltti" potilas: en kiljunut, karjunut enkä kiroillut sen enempää tikkauksen aikana kuin synnytyksen aikana muutenkaan. Tikkauksen ajan vauva oli rinnallani ja jälkeenpäin ajatellen tajunnan tasoni ei tainnut olla kovin korkea. Kysyin kauanko vielä ja paljonko niitä tikkejä oikein tarvitaan, vastaus oli vain "tässä ei määrää nyt lasketa vaan katsotaan että tulevat oikeisiin paikkoihin". Kesti puoli vuotta ennenkuin pystyin tekemään tunnin kävelylenkin ilman että alapää kipeytyi ja särki jälkikäteen. Kiputrauma jäi ompelusta, ei itse synnytyksestä jonka koin positiivisen tavoitteellisena kokemuksena.
Toisen lapsen synnytin niin ikään ilman kivunlievitystä, mutta jo sairaalaan tullessa tein erittäin selväksi, että lukevat aiemman epikriisini ja yhtäkään tikkiä minuun ei laiteta ilman puudutusta. Repeämäkin jäi toisella kertaa pieneksi ja pinnalliseksi ja muutamat tarvitut tikit laitettiin paikallispuudutuksessa. Jo pelkän puudutuspiikin laittamista varten puudutettiin suihkeella.
Yhteenvetona siis todettakoon, että en koe lääkärin ensimmäiselläkään kertaa toimineen epäinhimillisesti: en itse vaatinut puudutusta vaan purin hammasta. Toki järjellä ajatellen jokaisen luulisi tajuavan, että kipeää se teki.
[/quote]
Kättärillä sanoivat, että jos imukuppia käytetään niin silloin tehdään aina välilihan leikkaus juuri tuon takia että imukupin kanssa repeämät voivat muuten olla todella vakavia.
Miten ihmeessä käytännöt voivat näin vaihdella eri sairaaloissa? Järkyttävää! Tätä pitäisi oikeasti jo tutkia kunnolla ja laatia valtakunnallinen malli ja ohjeistus.
Omassa synnytyksessäni siis myös avustettiin imukupilla, tehtiin episiotomia oikealle ja sen lisäksi tuli aivan mitätön naarmu toiselle puolelle. Ja tietenkin tikattiin puudutuksessa.
Miksi naiset hyväksyvät tämän? Jos kaikki Suomen naiset vaatisivat synntyskäytäntöjen muuttumista niin se myös muuttuisi. Miehet eivät hyväksyisi tuollaista oman elimensä kiduttamista.
Nouskaa vastarintaan!
Tämän ketjun "kätilö" taitaa itse olla (huomio)huora!!!
Tuo ensimmäinen kertomus jossa ihmisen piti ponnistaa kätilön sormia vastaan kuulostaa tutulta. Minun piti ponnistaa lääkärin sormia vastaan jokaisella supistuksella lähes tunnin ajan, koska kohdunsuu turposi tai jotain sellaista, joku "reuna" sieltä piti työntää toiselle puolelle. Kivunlievityksenä oli vain ilokaasua josta ei ollut mitään apua ja kipu oli kuin puukkoa olisi tungettu.
Imukuppi irtosi monta kertaa ja episiotomia ommeltiin ilman puudutetta. Muistelen että kätilö kysyi, haluanko että puudutetaan. Synnytys oli itsessään ollut käsittämättömän kivulias joten arvelin että ei se ompelu voi sattua siihen verrattuna juurikaan, koska imukupin laittaminenkin oli pikku juttu kaikkeen siihen asti koettuun nähden. Eikä se ompelu sattunut juuri ollenkaan. Olen aina sen jälkeen jotenkin ajatellut että naisilla jotka valittavat normaaline episiotoimian ompelun sattumisesta ei ole ollut varmaankaan kovin voimakkaat synnytyskivut.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:16"]
En usko koko juttua. Olen kätilö. Veikkaan, että joku hermoheikko draamakuningatar, jolla on oma blogi on halunnut huomiota. Näitä draamaan taipuvaisia huomiohuoria on synnärit pullollaan. Synnytys sattuu. Tikkaamisen ei tarvitse sattua, mutta joillakin menee puurot ja vellit helposti sekaisin hormoonihuuruissa!
[/quote]
Jos noin epäempaatttinen ja tyhmä ihminen on kätilö, niin minä haluan sektion.
Aina kannattaa ottaa joku jämäkkä ihminen mukaan. Potilas voi kieltäytyä toimenpiteestä, ja tämä ihminen voi kieltää sitä tekemästä ja vaatia paikalle ylemmässä asemassa olevan tai muun luotettavan, joka ei jätä asiaa sikseen.
Minusta sen mokalekurin nimen voi tässä hyvin paljastaa, onhan hänen tekonsa jo myönnetty sairaalankin puolesta, ja tuskin hän itsekään siitä kunnianloukkaussyytettä nostaa, koska sittenhän asiaa alettaisiin varmasti käsitellä, ja sitä hän ei tahdo. Boikotoikaa noita.
Herranjestas O_O Sain itse 3 asteen repeämän synnytyksessä, heti vietiin tikattavaksi ja nukutettiin. Tikkauksen suoritti joku asiaan vihkiytynyt lääkäri, kysyttiin saako kokeilla jotain uudempaa tekniikkaa mihin suostuin. Mitään vaivoja tai traumoja ei jäänyt.
Kiitos Kätilöopiston henkilökunnalle!
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:24"]
Onko joku saanut puudutetta kun ommeltu? Mulla oli vain toisen asteen repeämä eikä puuutettu.
[/quote]
On todellakin. En tuntenut kummallakaan kerralla mitään, kun tikattiin. Varmistin, että tuleehan puudutetta, ennen kuin annoin luvan aloittaa. Hoitaja pahoitteli kovasti, kun ensin laitettu spray-puudute kirveli haavalla hetken. Vasta sen jälkeen laitettiin pistoksena puudutteet, jotteivat ne sattuisi. Lisäksi sanottiin, että voi ottaa ilokaasua, jos haluaa. Minulla oli pienet, pinnalliset repeämät. Koen saaneeni erinomaista hoitoa. MUTTA - olen aina varmistanut puudutteen ja sanonut, että olen kipuherkkä ja toimenpidekammoinen. Vastaus on kyllä ollut, että totta kai puudutetaan, aina puudutetaan.
T. 23
[/quote]
Kuin minun näppikseltä! Kätilöopistolla näin.
Mutta tässähän kätilö on toiminut Kätilöliiton ihanteiden mukaisesti ja tarjonnut synnyttäjälle ainutlaatuisen tilaisuuden "kokeilla rajojaan".
Miksi pitäisi puuduttaa? Naisen kuuluu kärsiä!
Milloin Suomessa joku "viitsii" tai "jaksaa" nostaa naista jutuista sellaisen haloon etta asioihin tulee parannus? Kaikki vaan karsivat tuskissaan ja korkeintaan kirjoittavat av:lle.
USAssa saisit miljoonakovaukset, eihan sekaan tuota kokemusta poista mutta antaa ainakin vahan salvaa haavoihin.
korvaukset - leivanmuruja nappainten alla ;)
83, puudutus ei lisää sulkijalihasten vaurioita ponnistusvaiheessa, kysy vaikka gynekologiltasi jos et usko. Puudutuksia ei anneta yleensä ponnistusvaiheessa, koska se voi viedä ponnistustarpeen.