Miten tällaista voi nykyaikana sairaalassa tapahtua?!?

Vierailija

11.11.2013 | 10:23

Synnyttäneen naisen pahat, peräaukkoon asti tulleet repeämät ommeltiin ilman puudutusta. Miten tämä on nykypäivän Suomessa mahdollista, että edelleen niin moni nainen kärsii ihan turhaan kipua ja saa elinikäiset traumat synnytyksessä? Ihan kauheaa. Alla oleva ote on sivulta http://synnytysloukkaus.wordpress.com/kertomukset/

"Kysyin kätilöltä tuliko repeämiä. Hän sanoi, ettei hänen mielestään, mutta että hän tarkistaa. Sitten tarkasti ja lähti mitään sanomatta hakemaan lääkäriä. Saan kuulla, että minulla on pahat repeämät ja sulkijalihasta myöden vaurioitunut kaikki (myöhemmin luin, että alle 1% vuodessa saa Suomessa näin pahat repeämät, luin myöhemmin myös, että VKS on kärkipäässä repeämistapauksissa). Sitten se alkaa. Lääkäri pistää minuun paikallispuudutetta ja alkaa ommella. Puudute ei auta yhtään mitään ja huudan tuskasta. Anelen armoa. Anelen lääkäriä pitämään edes pienen tauon. Huudan, meinaan pyörtyä, kiljun ja edelleen anelen lääkäriä lopettamaan. Kysyn toistuvasti, että kestääkö vielä kauan. Lääkäri tiuskii minulle, että kyllä tässä nyt vielä menee aikaa. Loppujen lopuksi toimenpide kesti reilun tunnin. Mieheni on mukana synnytyksessä, mutta hänkään ei osaa tehdä mitään. Luotamme lääkäriin. Luulen, että näin tämän kuuluu mennä ja että se on vain kestettävä. Kätilö roikkuu jaloissani ja pitää niitä paikallaan. Minulle sanotaan, että pakko pysyä paikalla tai operaatio menee pieleen. Tunnen kuinka repeämää levitetään auki ja kuivataan pumpulilla tms. tunnen kuinka instrumentteja tukitaan joka paikkaan, tunnen neulojen pistot, tunnen lankojen kiristykset. Meinaan pyörtyä. Lopulta toimenpide on ohi ja minua kehoitetaan menemään suihkuun virtsaamaan. En pääse pediltä ylös, koska jalat ei kannata. Minut uhataan katetroida, josta panikoidun jälleen. Pakotan mieheni raahaamaan minut suihkuun, jossa saan puolitajuissani virtsattua. Meidät “unohdetaan” huoneeseen moneksi tunniksi.

Lopulta soitamme taas kelloa ja pyydämme päästä osastolle, sillä en enää pysy hereillä. Osastolla kerron tapauksestani ja ihmettelen, miten nykyaikana ei anneta mitään kunnon kivunlievitystä tälläisessä tapauksessa. Kätilö hämmästyy. Hän sanoo ihmetelleensä, että miksi tiedoissani lukee, että “ommellaan poikkeuksellisesti synnytyssalissa, koska potilas niin hyvin puuduttunut”. Kerron, että näin ei ole ollut ja että se ei ole jäänyt keneltäkään epäselväksi. Kätilö osastolla kertoo minulle, että näin pahat repeämät ommellaan leikkaussalissa anestesiassa tai spinaalipuudutuksessa. Pelkolääkäri tulee tapaamaan minua. On pahoillaan tapahtuneesta ja vihainen puolestani, kehottaa tekemään valituksen.

Teen kirjallisen huomautuksen asiasta. Toimenpiteen tehnyt lääkäri ei enää työskentele siinä vaiheessa VKS vaan yksityisellä lääkäriasemalla Vaasassa. Hän ei siis joudu vastaamaan minulle, vaan minulle vastaa gyn. ylilääkäri ja hallintoylilääkäri. Molemmat pahoittelavat tapausta ja myöntävät kivunlievityksessä tapahtuneen virheen. En vie asiaa eteenpäin silloin, harkitsen edelleen vienkö.

Hartain toiveeni oli saada tällä toisella kertaa lapsi heti rinnalle ja saada kokea se tunne, että kipu on ohi, kun synnytys on ohi. Synnytys on niin herkkä ja kaunis ja henkilökohtainen asia, että en ikinä anna anteeksi tapahtunutta. En sitä, että joku omalla sadistisella käytöksellään vei minulta ainutlaatuisen kokemuksen. Jätti jälkeensä trauman, joka tuskin koskaan poistuu. Trauma koskee tällä hetkellä koko sairaalaympäristöä ja myös luottoa lääkäreihin, jonka menetin. Valitin myös kätilöstä, jonka olisi ammattilaisena pitänyt tietää kuinka asiat hoidetaan, eikä roikkua jaloissani kiinni ilman empatiaa. Hän on jälkeenpäin myöntänyt, että minä olin erittäin kivulias.
En koskaan anna anteeksi."

Vastaa

Tapahtumat

Miten tällaista voi nykyaikana sairaalassa tapahtua?!?

Kommentit (119)