Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tällaista voi nykyaikana sairaalassa tapahtua?!?
11.11.2013 |
Synnyttäneen naisen pahat, peräaukkoon asti tulleet repeämät ommeltiin ilman puudutusta. Miten tämä on nykypäivän Suomessa mahdollista, että edelleen niin moni nainen kärsii ihan turhaan kipua ja saa elinikäiset traumat synnytyksessä? Ihan kauheaa. Alla oleva ote on sivulta http://synnytysloukkaus.wordpress.com/kertomukset/
"Kysyin kätilöltä tuliko repeämiä. Hän sanoi, ettei hänen mielestään, mutta että hän tarkistaa. Sitten tarkasti ja lähti mitään sanomatta hakemaan lääkäriä. Saan kuulla, että minulla on pahat repeämät ja sulkijalihasta myöden vaurioitunut kaikki (myöhemmin luin, että alle 1% vuodessa saa Suomessa näin pahat repeämät, luin myöhemmin myös, että VKS on kärkipäässä repeämistapauksissa). Sitten se alkaa. Lääkäri pistää minuun paikallispuudutetta ja alkaa ommella. Puudute ei auta yhtään mitään ja huudan tuskasta. Anelen armoa. Anelen lääkäriä pitämään edes pienen tauon. Huudan, meinaan pyörtyä, kiljun ja edelleen anelen lääkäriä lopettamaan. Kysyn toistuvasti, että kestääkö vielä kauan. Lääkäri tiuskii minulle, että kyllä tässä nyt vielä menee aikaa. Loppujen lopuksi toimenpide kesti reilun tunnin. Mieheni on mukana synnytyksessä, mutta hänkään ei osaa tehdä mitään. Luotamme lääkäriin. Luulen, että näin tämän kuuluu mennä ja että se on vain kestettävä. Kätilö roikkuu jaloissani ja pitää niitä paikallaan. Minulle sanotaan, että pakko pysyä paikalla tai operaatio menee pieleen. Tunnen kuinka repeämää levitetään auki ja kuivataan pumpulilla tms. tunnen kuinka instrumentteja tukitaan joka paikkaan, tunnen neulojen pistot, tunnen lankojen kiristykset. Meinaan pyörtyä. Lopulta toimenpide on ohi ja minua kehoitetaan menemään suihkuun virtsaamaan. En pääse pediltä ylös, koska jalat ei kannata. Minut uhataan katetroida, josta panikoidun jälleen. Pakotan mieheni raahaamaan minut suihkuun, jossa saan puolitajuissani virtsattua. Meidät “unohdetaan” huoneeseen moneksi tunniksi.
Lopulta soitamme taas kelloa ja pyydämme päästä osastolle, sillä en enää pysy hereillä. Osastolla kerron tapauksestani ja ihmettelen, miten nykyaikana ei anneta mitään kunnon kivunlievitystä tälläisessä tapauksessa. Kätilö hämmästyy. Hän sanoo ihmetelleensä, että miksi tiedoissani lukee, että “ommellaan poikkeuksellisesti synnytyssalissa, koska potilas niin hyvin puuduttunut”. Kerron, että näin ei ole ollut ja että se ei ole jäänyt keneltäkään epäselväksi. Kätilö osastolla kertoo minulle, että näin pahat repeämät ommellaan leikkaussalissa anestesiassa tai spinaalipuudutuksessa. Pelkolääkäri tulee tapaamaan minua. On pahoillaan tapahtuneesta ja vihainen puolestani, kehottaa tekemään valituksen.
Teen kirjallisen huomautuksen asiasta. Toimenpiteen tehnyt lääkäri ei enää työskentele siinä vaiheessa VKS vaan yksityisellä lääkäriasemalla Vaasassa. Hän ei siis joudu vastaamaan minulle, vaan minulle vastaa gyn. ylilääkäri ja hallintoylilääkäri. Molemmat pahoittelavat tapausta ja myöntävät kivunlievityksessä tapahtuneen virheen. En vie asiaa eteenpäin silloin, harkitsen edelleen vienkö.
Hartain toiveeni oli saada tällä toisella kertaa lapsi heti rinnalle ja saada kokea se tunne, että kipu on ohi, kun synnytys on ohi. Synnytys on niin herkkä ja kaunis ja henkilökohtainen asia, että en ikinä anna anteeksi tapahtunutta. En sitä, että joku omalla sadistisella käytöksellään vei minulta ainutlaatuisen kokemuksen. Jätti jälkeensä trauman, joka tuskin koskaan poistuu. Trauma koskee tällä hetkellä koko sairaalaympäristöä ja myös luottoa lääkäreihin, jonka menetin. Valitin myös kätilöstä, jonka olisi ammattilaisena pitänyt tietää kuinka asiat hoidetaan, eikä roikkua jaloissani kiinni ilman empatiaa. Hän on jälkeenpäin myöntänyt, että minä olin erittäin kivulias.
En koskaan anna anteeksi."
Kommentit (119)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:16"]
En usko koko juttua. Olen kätilö. Veikkaan, että joku hermoheikko draamakuningatar, jolla on oma blogi on halunnut huomiota. Näitä draamaan taipuvaisia huomiohuoria on synnärit pullollaan. Synnytys sattuu. Tikkaamisen ei tarvitse sattua, mutta joillakin menee puurot ja vellit helposti sekaisin hormoonihuuruissa!
[/quote]
........................./´¯/)
......................,/¯..//
...................../..../ /
............./´¯/'...'/´¯¯`·¸
........../'/.../..../......./¨¯\
........('(...´(..´......,~/'...')
.........\.................\/..../
..........''...\.......... _.·´
............\..............(
..............\.............\
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkään en usko. On ihmisiä, jotka ovat niin kauhean herkkiä, että aina niin kovin tekee kaikki kipeää. Miksei potkaissut jos ei muuten uskonut!?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:26"]
minäkään en usko. On ihmisiä, jotka ovat niin kauhean herkkiä, että aina niin kovin tekee kaikki kipeää. Miksei potkaissut jos ei muuten uskonut!?
[/quote]
Mulla on melkein vastaava kokemus JKL keskussairaalasta. Anelin jo armokuolemaa, mutta sain vaan lisää kidutusta.
En taatusti valittanut turhasta, aivan karmeaa kohtelua.
SH
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:15"]
""Potilas itki ennen toimenpidettä ja toimenpiteeseen vietäessä. Hänen käskettiin mennä leikkauspöydälle ja kun hän kieltäytyi, häneen tartuttiin kiinni ja kaadettiin väkisin leikkauspöydälle.
Hänelle annettiin selkäydinpuudutus vastoin hänen tahtoaan. Tämän jälkeen hän yritti estää alapäähänsä kajoamisen ja piti alushousuistaan kiinni, mutta hänen otteensa irrotettiin."
Tuossa jutussa on varmaankin ollut kyse muistisairaasta, jolle pitänyt tehdä katetrointi, ettei tule pahempia vammoja. Olisiko pitänyt jättää virtsaumpi?
Kuinka tuskallista se olisi ollut?
Nukuttaminen ei aina ole mahdollista tai turvallista.
[/quote]
Jos kertomuksen tuosta tutkimuksesta on kirjoittanut potilas itse, hän ei varmastikaan ollut muistisairas vaan tekstin perusteella ihan täysjärkinen kaikin puolin. Onko se niin vaikea uskoa, että tuollaista oikeasti tapahtuu ihan vain välinpitämättömyyden ja vinksahtaneiden arvojen vuoksi?
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/eoar3000.sh?HAKUSANA=%28paivamaara%3E2007%29%20&uusimmat=21 <- tuolta löytyy tarkempi selvitys asiasta
Minua ärsyttää tämä, kun aina vingutaan ja valitetaan terveydenhuollosta. Sis tiedättekö kuinka monta hoitotoimenoidettä Suomessa tehdään vuosittain. Pakostikin tulee yllättäviä komplikaatioita ja yllättäviä tilanteita, ja joissakin toimitaan vahingossa väärällä tavalla. Ei terveydenhuollon työntekijät ole mitään kaikkivoipia jumalia, jotka poistavat kivun ja joiden ammattitaito venyy ja paukkuu ylittäen kaikkien lääketieteen alueiden rajat. Kaikki ei vaan voi osata kaikkea, ja virheitä sattuu. Niin kauan kuin ihmiset tekevät asioita eivätkä koneet, niin virheitä sattuu. Eikä ilkeydestä. Oikeasti tekisisi mieli sanoa, että olkaa sitten tulematta hoitoon, jos ei hoito kelpaa. Parhaamme teemme, mutta osa ihmisistä katsoo vain oikeudekseen valittaa. Sitten ei itse tiedetä yhtään mitään tapauksesta, joka on sattunut ja tehdään vääriä johtopäätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaasalaisten keskuudessa VKS on kuuluisa lukuisista munauksistaan ja kyvystään lähes tappaa etenkin suomenkieliset potilaansa. Todellakin on yksi Suomen surkeimmista sairaaloista!
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:15"]
Jos ei olisi hoidettu, niin sitten siitä olis juttu lehdessä. Pitäkää vittu tunkkinne, parasta kun lopetaan sairaalat, poliisi ja pelastuslaitos. Jokainen pärjäilköön omillaan ja tehköön kuten parhaaksi näkee.
[/quote]
Kysehän ei ole niinkään siitä hoidetaanko, vaan siitä miten tilanne hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa miehen tapauksessa, joka operoitiin vastoin tahtoansa, mistä tiedät että kyseessä ei ollut vaikka henkilö, joka on psykiatrisessa pakkohoidossa? Tai jolla on edunvalvoja? Mitä mielestäsi sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun ihminen on vakavasti sairas ja jos sairautta ei hoideta, johtaa se vakaviin komplikaatioihin tai mahdollisesti hengenvaaraan-> mutta potilas kieltäytyy hoidosta -> Mitä jos potilas ei ole kykenevä tekemään päätöstä eli on aiemmin todettu, että tarvitsee edunvalvojan tai on juurikin psykiatrisessa pakkohoidossa? -> Potilas kuolee, jos ei hoideta. Jos ei hoidettaisi, niin omaiset aloittaisivat kauhean shown kuoleman jälkeen. -> Jos hoidetaan, potilas tekee itse valituksen päästyään kotiin. Ja voi kyllä, erittäin vakavat mielenterveysongelmaisetkin kirjoittavat ihan hyvin suomea ja pystyvät tekemään valituksia.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:29"]
Minua ärsyttää tämä, kun aina vingutaan ja valitetaan terveydenhuollosta. Sis tiedättekö kuinka monta hoitotoimenoidettä Suomessa tehdään vuosittain. Pakostikin tulee yllättäviä komplikaatioita ja yllättäviä tilanteita, ja joissakin toimitaan vahingossa väärällä tavalla. Ei terveydenhuollon työntekijät ole mitään kaikkivoipia jumalia, jotka poistavat kivun ja joiden ammattitaito venyy ja paukkuu ylittäen kaikkien lääketieteen alueiden rajat. Kaikki ei vaan voi osata kaikkea, ja virheitä sattuu. Niin kauan kuin ihmiset tekevät asioita eivätkä koneet, niin virheitä sattuu. Eikä ilkeydestä. Oikeasti tekisisi mieli sanoa, että olkaa sitten tulematta hoitoon, jos ei hoito kelpaa. Parhaamme teemme, mutta osa ihmisistä katsoo vain oikeudekseen valittaa. Sitten ei itse tiedetä yhtään mitään tapauksesta, joka on sattunut ja tehdään vääriä johtopäätöksiä.
[/quote]
Miten käytännössä se virhe pääsee tapahtumaan, että jos joku kirkuu puhtaasta tuskasta ja pyytää lopettamaan, niin häntä ei uskota vaan jatketaan hommia väkisin? Ymmärrän, että virheitä sattuu, mutta millä tavalla tuollainen sadistinen toiminta menee lokeroon "tekevälle sattuu"? Enkä sitten jaksa kuunnella mitään "en usko että tuollaista on tapahtunut" -selittelyä, se on myös vain yksi tapa vaientaa aiheellinen kritiikki. Jotenkin tuntuu siltä, että kun ihmisestä tulee potilas niin hänen kokemuksillaan, tahdollaan ja kertomuksillaan ei ole mitään painoarvoa, koska potilas on aina potilas, hysterisoiva huomiota hakeva häirikkö joka ei ymmärrä olla nöyrän kiitollinen kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen minkä nautinnolla on saanut kivulla synnyttää. Ja eikö pääasia ole terve vauva?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:39"]
Sen minkä nautinnolla on saanut kivulla synnyttää. Ja eikö pääasia ole terve vauva?
[/quote] Terveisiä vaan peikolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Olen niin täynnä näitä "synnytysvalituksia". Blogit ja av:t täynnä. Jos ette kestä synnyttää kuten luoja on tarkoittanut, älkää synnyttäkö. Vai luuletteko että isoisoisoäitinne synnytti lämpimässä vesialtaassa, hempeän Spotify-listan soidessa, kätilöiden ympäröimänä ja sen jälkeen sitten repeämät ommeltiin täydessä puudutuksessa? Ja sen jälkeen vielä kärrättiin osastolle jossa monta hoitajaa pyöri ympärillä, hoito lasta että äiti saa levätä ja pahoitteli pahaa synnytystä. On se elämä kurjaa!
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:24"]
Onko joku saanut puudutetta kun ommeltu? Mulla oli vain toisen asteen repeämä eikä puuutettu.
[/quote]
On todellakin. En tuntenut kummallakaan kerralla mitään, kun tikattiin. Varmistin, että tuleehan puudutetta, ennen kuin annoin luvan aloittaa. Hoitaja pahoitteli kovasti, kun ensin laitettu spray-puudute kirveli haavalla hetken. Vasta sen jälkeen laitettiin pistoksena puudutteet, jotteivat ne sattuisi. Lisäksi sanottiin, että voi ottaa ilokaasua, jos haluaa. Minulla oli pienet, pinnalliset repeämät. Koen saaneeni erinomaista hoitoa. MUTTA - olen aina varmistanut puudutteen ja sanonut, että olen kipuherkkä ja toimenpidekammoinen. Vastaus on kyllä ollut, että totta kai puudutetaan, aina puudutetaan.
T. 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:36"]
Tuossa miehen tapauksessa, joka operoitiin vastoin tahtoansa, mistä tiedät että kyseessä ei ollut vaikka henkilö, joka on psykiatrisessa pakkohoidossa? Tai jolla on edunvalvoja? Mitä mielestäsi sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun ihminen on vakavasti sairas ja jos sairautta ei hoideta, johtaa se vakaviin komplikaatioihin tai mahdollisesti hengenvaaraan-> mutta potilas kieltäytyy hoidosta -> Mitä jos potilas ei ole kykenevä tekemään päätöstä eli on aiemmin todettu, että tarvitsee edunvalvojan tai on juurikin psykiatrisessa pakkohoidossa? -> Potilas kuolee, jos ei hoideta. Jos ei hoidettaisi, niin omaiset aloittaisivat kauhean shown kuoleman jälkeen. -> Jos hoidetaan, potilas tekee itse valituksen päästyään kotiin. Ja voi kyllä, erittäin vakavat mielenterveysongelmaisetkin kirjoittavat ihan hyvin suomea ja pystyvät tekemään valituksia.
[/quote]
Sitähän me emme tiedä, mutta kovin mielellään sitä ollaan lyömässä lukkoon että potilasta saikin hoitaa väkisin. Miksi muuten oletat, että kyseessä on mies? Kertomuksesta päätellen on aika todennäköisesti nainen. Ei sillä, että tuolla olisi väliä mutta häiritsee se miten juttuun kovasti otaksutaan asioita joita ei ole sanottu.
Ja olisiko tosiaan oikeusasiamies tuon kantansa ottanut, jos tilanne oli se että henkilö ei ollut täysissä järjissään ja olisi kuollut ilman operaatiota?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:16"]
En usko koko juttua. Olen kätilö. Veikkaan, että joku hermoheikko draamakuningatar, jolla on oma blogi on halunnut huomiota. Näitä draamaan taipuvaisia huomiohuoria on synnärit pullollaan. Synnytys sattuu. Tikkaamisen ei tarvitse sattua, mutta joillakin menee puurot ja vellit helposti sekaisin hormoonihuuruissa!
[/quote]
Vaikka tämä on kieltämättä hiukan överiksi vedetty kertomus osittain, niin nämä ovat käsittääkseni nimenomaan kätilöopiskelijoiden johonkin projektiin keräämiä synnytyskokemuksia. Joten ainakin tulevilla kätilöillä tuntuu olevan lähtökohtaisesti vähän asiakaslähtöisempi ote ammattiinsa kuin sinulla, haluavat ainakin siis oppia tulemaan toimeen myös näiden "huomiohuorien" kanssa työssään.
Tutustuin itse tähän sivustoon, kun makailin itse tuskissani toista viikkoa kotona repeämien takia, ja halusin löytää jotain toivoa siitä, että kipu joskus vähän hellittäisi. Googletus valitettavasti vei ensimmäisenä sitten tälle sivulle, joka ei niin kauhean lohdullista luettavaa ollut.
Siksi haluankin tästä säikähtäneille kertoa, että oman, syvän toisen asteen repeämäni tikkaus - kuten koko synnytys muutenkin - hoidettiin Kätilöopistolla äärettömän asiallisesti. Heti repeämän paljastuttua synnytyksen hoitanut kätilö totesi tilanteen ja kertoi asiallisesti, etten sitten tule ainakaan laitoksella istumaan. Tämä oli ainoa kerta, kun minua mitenkään valmistettiin sairaalassa tulevaan, viikkoja kestäneeseen kipuun, joten olen tästä suoruudesta erittäin kiitollinen. Haavaa ei tikattu synnytyshuoneessa, vaan leikkaussalissa. Sain jo synnytyshuoneessa annettujen puudutusten lisäksi vielä alavartalon puudutuksen ennen tikkausta. Juttelin ja melkeinpä vitsailinkin tikkauksen aikana leikkaussalihenkilökunnan kanssa. Heräämössä itse asiassa nukahdin, koska synnytys ja operaatiot olivat kestäneet kaikkineen melkein 30 tuntia. Katetroinnistakin osasin olla jopa kiitollinen, sillä minulle on tehty aiemmin operaatio täysnukutuksessa, ja ymmärsin kyllä jo tuossa vaiheessa, etten ihan heti pääsisi omin jaloin vessaan.
Jos jossain mielestäni olisi Suomessa todella kehittämistä, niin sitten se on repeämien ja episiotomiahaavojen kotihoidon ohjeistus. Osastolla en saanut tähän oikeastaan muuta ohjetta kuin sen runsaan suihkuttelun, ilmakylvyt ja että särkylääkkeitä kannattaa ottaa maksimiannokset niin kauan, kun kipuja on. Päivystykseen soitosta oli apua oikeastaan vasta kolmannella ja neljännellä soitolla. Ensimmäisellä minut otettiin osastolle tulehdusmahdollisuuden eliminoimiseksi, toisella kerralla sain erittäin hyvää jo arpeutuvan haavan hoitoon liittyvää infoa (haavaa siis kannattaa rasvata arpikudoksen pehmittämiseksi).
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:42"]
Huoh. Olen niin täynnä näitä "synnytysvalituksia". Blogit ja av:t täynnä. Jos ette kestä synnyttää kuten luoja on tarkoittanut, älkää synnyttäkö. Vai luuletteko että isoisoisoäitinne synnytti lämpimässä vesialtaassa, hempeän Spotify-listan soidessa, kätilöiden ympäröimänä ja sen jälkeen sitten repeämät ommeltiin täydessä puudutuksessa? Ja sen jälkeen vielä kärrättiin osastolle jossa monta hoitajaa pyöri ympärillä, hoito lasta että äiti saa levätä ja pahoitteli pahaa synnytystä. On se elämä kurjaa!
[/quote]
Silloin, kun synnytettiin "kuten luoja on tarkoittanut", näitä keskusteluja harvemmin käytiin, koska esim. repeämistä aiheutunut verenhukka tai tulehdukset johtivat sen traumaattisen synnytyksen kokeneen äidin kuolemaan. Ja äidin kuoltua myös lapsi yleensä kuoli ravinnon puutteeseen. Oma isoisoäitini kuoli vielä 1900-luvun puolella kymmenenteen synnytykseensä. Lapsen, yli 90-vuotiaaksi eläneen isotätini, selviämistä pidettiin suoranaisena ihmeenä - hänen vanhapiikatätinsä, joka oli tavanmukaan kutsuttu paikalle hoitamaan talon työt emännän lapsivuodeaikana, osasi sekoittaa lehmänmaidosta ja sokerista alkeellista äidinmaidonkorviketta. Hiukan köyhemmissä taloissa tuokin olisi jäänyt tekemättä, koska lehmät olisivat olleet alkukeväästä ummessa ja sokeriin ei olisi ollut varaa.
Isoäitini, joka olisi ollut isoisoäidin miniä, aikana neuvolatoiminta oli jo kehittynyt sen verran, että isoäiti saatiin raskausmyrkytyksen ilmettyä kiireesti junalla maalta Helsinkin synnyttämään. Mutta eipä isoäitinikään sieltä lapsivuoteelta pompannut tuon jälkeen lypsämään lehmiä, vaan oli ensin pari viikkoa sairaalassa, ja sitten kotona siskonsa hoivattavana. Esikoisen syntymän jälkeisissä synnytyksessä ajan mieheksi valistunut isoisä huolehti isoäidin hyvissä ajoin sairaalaan ja palkkasi ulkopuolista kodin- ja lastenhoitoapua.
Että näin silloin vanhoina, hyvinä aikoina.
Ai synnyttää pitäisi kuten sata vuotta sitten, viis siitä että eletään nykyaikaa. Miksi hammaslääkärissäkään käytetään puudutuksia tai leikkaussalissa nukutusta? Ennenkin on selvitty ilman. Hevoskärryllä kuljettiin, mihin tarvitaan autoja? Miksi kuoleva tarvitsee morfiinia, ei ennenkään tarvittu. Ihan luonnollista kaikki.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:36"]
Mitä mielestäsi sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, kun ihminen on vakavasti sairas ja jos sairautta ei hoideta, johtaa se vakaviin komplikaatioihin tai mahdollisesti hengenvaaraan-> mutta potilas kieltäytyy hoidosta
[/quote]
Oikeusasiamiehes toteaa lausunnossaan:
"Korostan sitä, että oikeusjärjestykseemme ei sisälly
mitään sellaista yleistä oikeutusta henkilön itsemääräämisoikeuden sivuuttamiseen sillä perusteella, että puuttumista hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa voidaan objektiivisesti
tai lääketieteellisesi arvioiden pitää hänen etujensa mukaisena."
Ihmisellä on oikeus kieltäytyä hoidosta silläkin uhalla että hoitamatta jättäminen uhkaa hänen henkeään tai terveyttään.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:22"]
En ymmärrä, miksi toimenpidettä ei ole keskeytetty, kun on selvinnyt tuhojen laajuus. Miksi ihmiset eivät puolusta itseään, miksi mies ei tehnyt mitään - heittänyt vaikka lääkäriä pihalle ja vaatinut toista paikalle?? Toki kaameaa, jos puolustuskyvyttömiä kohdellaa noin tilaisuuden tullen, mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin kykeneviä avaamaan suunsa.
[/quote]
Syy tuohon puolustuskyvyttömien kohteluun lienee juuri siinä, mitä näemme tässäkin ketjussa. Kaikki on niin kovin helppoa kääntää aina tavalla tai toisella potilaan syyksi. Jos sadistisesti kohdeltu potilas menee paniikkiin, niin hän on vain hysteerinen draamakuningatar jne. Miten näppärää.