Jännitys pilaa työhaastattelun

Kaipaan jotain vinkkejä miten käyttäytyä ja sanoa että haastattelu vaikuttaisi ikään kuin neuvottelulta enkä olisi niin altavastaajan roolissa ja tyyliin rukoilen olemuksellani, että ottakaa minut pliis. Ap

up

Kun jännitys nousee liikaa, tiedosta se, hengitä syvään ja hidasta. Monesti noissa tilanteissa tulee panikoitua ja tehtyä liian nopeita hätäratkaisuja, puhuttua ohi suunsa. Opettele joku rentoutustekniikka, muista olla tietoisesti läsnä, keskity kuuntelemaan haastattelijaa, ota rauhassa aikaa vastauksillesi ja esitä itsevarmaa. Niin, ja muista hymyillä :)

Ai juu. Ja sen jännityksen voi ihan tunnustaakin. Osoittaa vain sen, että tilanne on sinulle tärkeä, kyllä ne rekrytoijat ymmärtää!

Vierailija kirjoitti:

Kun jännitys nousee liikaa, tiedosta se, hengitä syvään ja hidasta. Monesti noissa tilanteissa tulee panikoitua ja tehtyä liian nopeita hätäratkaisuja, puhuttua ohi suunsa. Opettele joku rentoutustekniikka, muista olla tietoisesti läsnä, keskity kuuntelemaan haastattelijaa, ota rauhassa aikaa vastauksillesi ja esitä itsevarmaa. Niin, ja muista hymyillä :)

Ai juu. Ja sen jännityksen voi ihan tunnustaakin. Osoittaa vain sen, että tilanne on sinulle tärkeä, kyllä ne rekrytoijat ymmärtää!

Kiitos! Tällaista hengittelya ja rauhoittumista olen tehnyt. Suurin ongelmani on se, että annan itsestäni epätoivoisen ja epävarman kuvan. Varsinkin näissä skype ja teams haastatteluissa. Paremmin olen edukseni live haastatteluissa. Miten te jotka olette onnistuneet niin teette sen? Miten tehdä haastattelusta ikään kuin keskustelu eikä niin, että minä olen jossain piinapenkissä? Joskus olen onnistunut olemaan kuitenkin itsevarma kerta paikkoja olen saanut, mutta viimeisemmassa työtehtävässä tuntui että tekemistäni ei arvostettu ja jäänyt päälle tämä epävarmuus nyt haastatteluissa. Mikä neuvoksi :(Ap

Up

Osaavan rekrytoijan pitäisi osata luoda oikea tunnelma.

Ajatteletko että et ole vielä valmis ihmisenä?

Etkö ajattele että nyt tällä hetkellä sinä olet voimakkain sinä ja paras sinä?

Ajatteletko että kasvat vielä ja tulet paremmaksi?

Siinä tapauksessa voi olla että joskus myöhemmin, vuosia myöhemmin sinä koet olosi itsevarmaksi työhaastattelussa ja otat haastattelun haltuusi kuten shown isäntä tekee.

Et ole vielä valmis. Pidät itseäsi poikana tai tyttönä.

Oletko nyt aikuinen ja täysikasvuinen ihmislajin edustaja?

Kysele itseltäsi oletko kuningas tai kuningatar?

Jos olet, niin sinun ei tarvitse pelätä elämässäsi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Tällaista hengittelya ja rauhoittumista olen tehnyt. Suurin ongelmani on se, että annan itsestäni epätoivoisen ja epävarman kuvan. Varsinkin näissä skype ja teams haastatteluissa. Paremmin olen edukseni live haastatteluissa. Miten te jotka olette onnistuneet niin teette sen? Miten tehdä haastattelusta ikään kuin keskustelu eikä niin, että minä olen jossain piinapenkissä? Joskus olen onnistunut olemaan kuitenkin itsevarma kerta paikkoja olen saanut, mutta viimeisemmassa työtehtävässä tuntui että tekemistäni ei arvostettu ja jäänyt päälle tämä epävarmuus nyt haastatteluissa. Mikä neuvoksi :(Ap

Ei se paikkojen saaminen aina itsevarmuudestakaan kiinni ole. Itsehän panikoin haastattelun ja sain paikan silti :D Oletko varma, että se epätoivo ja epävarmuus näkyy ulospäin..? Pieni hermostuneisuus ja jännitys saa näkyäkin, ei se oikeasti haittaa (ellet nyt sitten hae johonkin paikkaan, jossa pitää olla rautaiset hermot kaikissa tilanteissa). Olet ihminen ja välität työllistymisestäsi, haluat antaa hyvän kuvan itsestäsi. Miten tuo voi olla huono asia? Inhimillisistä ihmisistä tykätään enemmän kuin täydellisistä suorittajista.

Vaikea sanoa, miten haastattelusta saisi keskustelun. Ehkä voit kehittää myönteisempää ja hyväksyvämpää asennetta sitä haastattelumaista tilannetta kohtaan? Ainahan se opettaa ja kehittää eteenpäin, vaikkei juuri nyt tärppäisi. Onnistut sitäkin paremmin seuraavalla kerralla, kun on enemmän kokemusta.

Ja tuo viimeisin työtehtävä - hyvä kun pääsit pois! Säästä vaan suosiolla ne parhaat antisi paikkaan, jossa panostasi arvostetaan. Tottakai se tuntuu ymmärrettävästi pahalta, kun ei olekaan jonkun mieleen, mutta se paikka ei ollut sinua varten. Pää pystyyn, keskity vahvuuksiin ja osaamiseen, tsemppaa eteenpäin ja pyydä vaikka läheisiltä arvioita parhaista puolistasi niin saat nostetta fiilikseen. Onnistut vielä! 

Propralia vaan, muttei liikaa ettei sinussa tili flegu

minusta tuli kuningas kirjoitti:

Ajatteletko että et ole vielä valmis ihmisenä?

Etkö ajattele että nyt tällä hetkellä sinä olet voimakkain sinä ja paras sinä?

Ajatteletko että kasvat vielä ja tulet paremmaksi?

Siinä tapauksessa voi olla että joskus myöhemmin, vuosia myöhemmin sinä koet olosi itsevarmaksi työhaastattelussa ja otat haastattelun haltuusi kuten shown isäntä tekee.

Et ole vielä valmis. Pidät itseäsi poikana tai tyttönä.

Oletko nyt aikuinen ja täysikasvuinen ihmislajin edustaja?

Kysele itseltäsi oletko kuningas tai kuningatar?

Jos olet, niin sinun ei tarvitse pelätä elämässäsi yhtään mitään.

Haluan samoja sieniä.

Ota hieman huikkaa. Mut älä liikaa, sillei sopivasti, et hilpee olo päällä. Sitten vaikka esim.sisu pastilleja pureskelet haastattelussa.

Kirjassa karisma myytti on hyviä harjoituksia jännittämisen vähentämiseksi. Kannattaa tutustua.

Sano suoraan että sinua jännittää tämä tilanne. Se myös rauhoittaa sinua ja heitä.

Rehellisyys yleensä palkitaan näissä tilanteissa.

Mikä siinä enää jännittää, jos jo odotat että pieleen menee?

Silloinhan tulos on vähintään odotettu, jollei jopa parempi.

Itselläni toimi viime työhaastattelussa asenteeseen satsaaminen. Tiesin kyllä jo kaikki mitä tarvitsee tietää, joten matkalla haastatteluun kuuntelin sitä musiikkia mikä tuo itselleni sellaisen olon, että oon voittamaton, päihitän kaikki, olen paras! Sitten niillä fiiliksillä menin sisään työhuoneeseen, jossa haastattelu pidettiin. Katsoin haastattelijoita silmiin ja menin kättelemään, sanoin "Hauska viimeinkin tavata teidät."

Olihan siinä haastattelussa kohtia, jotka olis voineet mennä paremmin, mutta sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Osaavan rekrytoijan pitäisi osata luoda oikea tunnelma.

Joo. Olen ollut muutamassa ”esi”työhaastattelussa ammattirekrytoijalla ennen varsinaista työhaastattelua firman pomolla. Ne ammattirekryjen haastattelut on olleet ihan miellyttäviä kokemuksia. Vaikuttivat aidosti kiinnostuneilta, olivat ystävällisiä jne.

Mäki jännitän ihan sikana mut se kuuluu mun kuvioihin joten jos ne palkkaa mut vaikka oon semmonen ku oon ni todennäköisemmin se on ok paikka olla töissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Tällaista hengittelya ja rauhoittumista olen tehnyt. Suurin ongelmani on se, että annan itsestäni epätoivoisen ja epävarman kuvan. Varsinkin näissä skype ja teams haastatteluissa. Paremmin olen edukseni live haastatteluissa. Miten te jotka olette onnistuneet niin teette sen? Miten tehdä haastattelusta ikään kuin keskustelu eikä niin, että minä olen jossain piinapenkissä? Joskus olen onnistunut olemaan kuitenkin itsevarma kerta paikkoja olen saanut, mutta viimeisemmassa työtehtävässä tuntui että tekemistäni ei arvostettu ja jäänyt päälle tämä epävarmuus nyt haastatteluissa. Mikä neuvoksi :(Ap

Ei se paikkojen saaminen aina itsevarmuudestakaan kiinni ole. Itsehän panikoin haastattelun ja sain paikan silti :D Oletko varma, että se epätoivo ja epävarmuus näkyy ulospäin..? Pieni hermostuneisuus ja jännitys saa näkyäkin, ei se oikeasti haittaa (ellet nyt sitten hae johonkin paikkaan, jossa pitää olla rautaiset hermot kaikissa tilanteissa). Olet ihminen ja välität työllistymisestäsi, haluat antaa hyvän kuvan itsestäsi. Miten tuo voi olla huono asia? Inhimillisistä ihmisistä tykätään enemmän kuin täydellisistä suorittajista.

Vaikea sanoa, miten haastattelusta saisi keskustelun. Ehkä voit kehittää myönteisempää ja hyväksyvämpää asennetta sitä haastattelumaista tilannetta kohtaan? Ainahan se opettaa ja kehittää eteenpäin, vaikkei juuri nyt tärppäisi. Onnistut sitäkin paremmin seuraavalla kerralla, kun on enemmän kokemusta.

Ja tuo viimeisin työtehtävä - hyvä kun pääsit pois! Säästä vaan suosiolla ne parhaat antisi paikkaan, jossa panostasi arvostetaan. Tottakai se tuntuu ymmärrettävästi pahalta, kun ei olekaan jonkun mieleen, mutta se paikka ei ollut sinua varten. Pää pystyyn, keskity vahvuuksiin ja osaamiseen, tsemppaa eteenpäin ja pyydä vaikka läheisiltä arvioita parhaista puolistasi niin saat nostetta fiilikseen. Onnistut vielä! 

Ihanan tsemppaava ja piristävä viesti. Inhimillisyys rokkaa. Kiitos sinulle tästä ja kaikkea hyvää. ❤️Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihanan tsemppaava ja piristävä viesti. Inhimillisyys rokkaa. Kiitos sinulle tästä ja kaikkea hyvää. ❤️Ap

Sitäpä samaa sinulle ❤️ :)

Suosittelen Propralia. Itse olen todella paha jännittäjä. Vasta yliopistossa löysin avun beetasalpaajista ja pystyin esiintymään ongelmitta. Uskoisin auttavan myös työpaikkahaastatteluissa.