Lue keskustelun säännöt.
Isänpäivä on minulle surunpäivä :(
10.11.2013 |
Oma isäni kuoli, kun olin lapsi. En ole osannut nauttia isänpäivistä isäni kuoleman jälkeen ja sänpäivät ovat olleet minun todella vaikeita.
Mieheni ei tunnu tätä asiaa oikein ymmärtävän. Autoin toki lapsia tekemään kortit, mutta muuten en ole juhlatuulella. En vain pysty siihen.
Kommentit (12)
Katso asiaa toiselta kannalta, sinulla on nyt ihanat lapset ja heille isä. Nyt voit nauttia ja olla mukana tässä lapsille ja isille tärkeässä päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö sun harkita terapiaa? onko nyt tarkoitus siirtää tuo trauma seuraavalle sukupolvelle? Lapsesikaan eivät saa iloita isänpäivästä kun ukki kuoli joskus vuonna nakki?
No voi jeesus sentään näitä koko elämän mielensä pahoittajia. Jos et vielä aikuisenakaan ole päässyt tuollaisesta yli, niin hae terapiaa, oikeasti.
Ei sentään tarvitse enää sun lasta sairastuttaa.
Minulle tämä on salaisen tyytyväisyyden päivä.
Saat olla surullinen jos siltä tuntuu, enkä usko että lapsesi siitä mitenkään kärsivät, ei isänpäivää ole pakko mitenkään edes viettää. Höpöhöpö-kommentteja noi "siirrät lapsillesi omat kärsimyksesi". Älä välitä niistä.
Minunkin isäni kuoli kun olin nuori, mutta en koe surua isänpäivänä ja harvoin enää muutenkaan, mutta ymmärrän oikein hyvin että joku voi niin kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 15:20"]
Saat olla surullinen jos siltä tuntuu, enkä usko että lapsesi siitä mitenkään kärsivät, ei isänpäivää ole pakko mitenkään edes viettää. Höpöhöpö-kommentteja noi "siirrät lapsillesi omat kärsimyksesi". Älä välitä niistä.
Minunkin isäni kuoli kun olin nuori, mutta en koe surua isänpäivänä ja harvoin enää muutenkaan, mutta ymmärrän oikein hyvin että joku voi niin kokea.
[/quote]
Jos äiti silminnähden ahdistuu, murjottaa nurkassa, ei iloitse ja on hiljaa, niin kyllähän siinä tyhmempikin lapsi tajuaa ettei sinä päivänä saa olla iloinen saati juhlistaa isää. Koska äitiä niin ahdistaa.
Minunkin isäni kuoli kun olin varhaisteini. Minusta on ihanaa viettää isänpäivää lasten ja mieheni kanssa. Isänpäivä meni vuosia täysin ohi, huomiotta, siis ennen omaa perhettä. Kadehdin joskus aikaisemmin ystäviäni jotka puhuivat isästään. Saat surra jos siltä tuntuu. Meillä ei ole enää kuin yksi isovanhempi jota joskus tavataan, sitä suren välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, muista että tunteiden kokeminen ja etenkin näyttäminen on väärin ja syntiä.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 15:27"]
Joo, muista että tunteiden kokeminen ja etenkin näyttäminen on väärin ja syntiä.
[/quote]
Tuossakin voi kasvaa ja ymmärtää hakea apua ajoissa. Ja ap:n tapauksessa se hyvä aika on mennyt aikoja sitten jos ei aikusena vieläkään pysty iloitsemaan oman lapsensa kanssa isänpäivästä ja onnitella lapsen isää.
Tuollaiset säälivellojat on ihan vitun rasittavia aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs ap:n joulu? Siitäkään ei iloita kun isä ei ollut paikalla lapsuuden jouluissa. Isän kuolinpäivä, syntymäpäivä, nimipäivä? Ap:n oma syntymäpäivä? Onhan näitä päiviä, jolloin isän poissaolo on varmasti jotenkin näkynyt. Onko ne kaikki päivät nyt surun päiviä ap:n elämässä vielä vuosienkin jälkeen? Ja miehen ja lasten on sitten vain sopeuduttava.
Minun isäni kuoli kun olin pieni ja silloin ahdisti kun piti vääntää niitä isäinpäiväkortteja, joita ei kuitenkaan antanut oikealle isälle. Olen juhlatuulella, koska minulla on omia lapsia. Onnellinen ja tyytyväinen heistä muutenkin kuin vain isäinpäivänä.
nyyyyyyyyyh.