En ole "uskovainen" mutta jotenkin sain Jumalalta jotain yllättävää.

Viime yönä menin nukkumaan samoihin aikoihin kun mies kävi vessassa ja oli siten hetken hereillä aamuyöstä kanssani. Minä puhuin siinä sitten miehelleni miten olin yksin valvoessa miettinyt että kukaan ei soita minulle enää juuri koskaan kysyäkseen mitä minulle kuuluu. Tuli mieleen, että minulla ei ole oikein läheisiä ystäviä ollut kuin yksi elämäni aikana, ja hänen kanssaan ei enää pidetä juuri ollenkaan yhteyttä, muut kaveritkaan ei soittele, facebookissa näkee toistensa kuulumiset, mitä kukakin siellä jakaa, ei mitään syvällisiä koskaan. Säälin siinä itseäni alkaessani nukkumaan. Ja kun päivällä heräsin (mies oli lasten kanssa aamulla) soi puhelin, ja siellä soitti eräs naispappi, ja kysyi minulta mitä minulle kuuluu, kuinka olen voinut. Pyysi minua taas osallistumaan lasteni kanssa seurakunnan naisten tapaamiseen jossa olen aina muistaessani käynyt, nyt en ollut edes tiennyt että se olisi ollut eilen, yleensä on vain kerran kuussa vähän epäsäännöllisesti. Kerroin papille siinä paikassa että en ole voinut fyysisesti hyvin vuosiin, että olen todella uupunut, ja pappi kiitti että olin kertonut, ja sanoi rukoilevansa minun ja perheeni puolesta.

Pappi sanoi että oli nähnyt minut joskus kaupassa, mutta ei ollut muistanut minun nimeäni, eikä ollut viitsinyt alkaa huudella perään, oli sitten toiselta ryhmän vetäjältä kysynyt mikä minun nimeni ja puhelinnumeroni on, että hän sai soitettua.

Parin tunnin päästä tästä, isäni sisko soitti, ja sanoi että ajattelin soittaa että mitä kuuluu, hän kyllä soittelee aina silloin tällöin, mutta sekin oli sattumaa että soitti juuri nyt eikä vaikka kuukauden päästä.

Juuri kun valitin miehelleni, että minulle ei soittele kuin puhelinmyyjät.

Mietin kyllä että jotain tässä on. Minulle on ennenkin Jumala tavallaan vastannut tiukoissa paikoissa, ja niitä on ollut oikeastaan koko aikuiselämäni ajan ja jo lapsenakin, on tullut väännettyä muutakin kuin kampea. Olen kova kiroilemaan ym. enkä käy kirkossa edes jouluna. Edellispäivänä kyllä omalla tavallani yritin auttaa yhtä uskovaa ystävätärtä, ja hän puhui minulle moneen kertaan että Jumala on johdattanut hänelle hyvää, ja pitää huolta vastakin.

Olisiko Jumala osoittanut minulle nyt omalla esimerkillä että ystävätär oli oikeassa?