raaka tyyppi tuo Supernanny

Mä ajattelen että jos asiat on jo niin pitkällä, että sana ei ei mene perille, täytyy käyttää noinkin kovia keinoja. Tämä siksi, koska alun perin on toimittu päin hittoja, eivätkä lapset tottele kieltoja.

Minä makoilen lasteni vieressä, kunnes he nukahtavat. Se on joskus tosi ärsyttävää, ja jonain hermoheikkoisena hetkenä pinna on katkennutkin. Valtaosa iltaköllimisistä on kuitenkin kaikille tosi rentouttava, suuren läheisyyden kokemus. Olen valinnut tämän tien tasan yhdestä syystä. Minut on pienenä nukutettu niin kauan kun olen sitä halunnut, ja ne hetket ovat jääneet mieleeni yhtenä lapsuuteni ihanimmistä, läheisimmistä, lämpimimmistä hetkistä. Toivon, että onnistun, ja lapseni saavat tuon saman muiston aikuisuuteen, vaikka se välillä vähän hermoja raastavaa onkin. 

Mun tutun tytär (11v), nukkuu vieläkin  äitinsä vieressä. Isä on jo monta vuotta sitten siirtynyt sängystä olohuoneen sohvalle nukkumaan. Oliskohan tuossakin ollut tarvetta supenannylle.

niinno.. Jälkiviisas on helppo olla, mutta taidat vastata itse omaan kysymykseesi tuossa, sanomalla, että vauva ei nukahtanut kuin hytkyviin vaunuihin tai rinnalle. Eli häntä ei opetettu nukahtamaan ilman ohjelmanumeroa. Olen aina ihmetellyt tätä äitien intoa hytkyttää vaunuja, monesti näkee, kuinka se on sellainen automaattinen juttu, esim kaupassa, äiti katselee hyllyjä, vauva _nukkuu_ ja äiti hytkyttää.... Vauvan pystyy opettamaan siihen, että nukkumaanmeno on oma erillinen tapahtumansa, joka ei sisällä mitään hytkymistä tai imemistä, mutta siinä pitää olla hyvin systemaattinen ihan alusta alkaen. Muuten vauva ja myöhemmin pieni lapsi vaatii huomiota aina nukkumaan mennessä, kun on oppinut siihen pienestä pitäen.

Kiva että teillä on noin, se on varmasti helppoa. Kannattaisi kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki lapset ole samasta puusta. Ihan ärsyttää nämä "ei meidän lapsia ole koskaan nukutettu, sinne ne itsekseen nukahtavat". Tervetuloa meille, meillä lapsi saa huutoraivarin joka yltyy hysteeriseksi, jos hänet jättää huoneeseen yksin. Jos käyn välissä peittelemässä niin huuto vain pahenee. En tiedä miten olisin voinut välttää tämän, kun pikkuvauvana lapsi nukahti vain hytkyviin vaunuihin tai rinnalle. Sittemmin sain hänet nukkumaan sänkyyn (nukutin viereen), nykyään hän nukahtaa omaan sänkyyn niin että minä istun vieressä. Ehkä olisi pitänyt jättää se pikkuvauva huutamaan yksin sänkyyn niin meilläkin nukahdettaisiin mainiosti. Jeesus!

[/quote]

25, olisiko mun siis pitänyt jättää vauva huutamaan vaunuihin tai sänkyyn? Oletko oikeasti sitä mieltä? Eipä se rattaisiin laittaminen sen kummempi "ohjelmanumero" ole kuin sänkyyn laittaminen. Vauvan nukkuessa ei meillä enää hytkytelty vaan jätin vaunut kuistille. Kerropa nyt tarkkaan, miten olisin voinut välttää tämän hirveän ohjelmanumeron?

Huh en kestä niitä tampioita joiden kohdalle on sattunut hyvin nukkuva lapsi ja kuvittelevat tämän olevan omaa ansiotaan.

[/quote]

Kiva että teillä on noin, se on varmasti helppoa. Kannattaisi kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki lapset ole samasta puusta. Ihan ärsyttää nämä "ei meidän lapsia ole koskaan nukutettu, sinne ne itsekseen nukahtavat". Tervetuloa meille, meillä lapsi saa huutoraivarin joka yltyy hysteeriseksi, jos hänet jättää huoneeseen yksin. Jos käyn välissä peittelemässä niin huuto vain pahenee. En tiedä miten olisin voinut välttää tämän, kun pikkuvauvana lapsi nukahti vain hytkyviin vaunuihin tai rinnalle. Sittemmin sain hänet nukkumaan sänkyyn (nukutin viereen), nykyään hän nukahtaa omaan sänkyyn niin että minä istun vieressä. Ehkä olisi pitänyt jättää se pikkuvauva huutamaan yksin sänkyyn niin meilläkin nukahdettaisiin mainiosti. Jeesus!

[/quote]

Turha sitä kai on jälkiviisailla miten sen olisi voinut välttää. Olen ohjelmaa seurannut tosi kauan, mutten muista suoralta kädeltä mikä on nuorin mihin tuota tekniikkaa on käytetty, mutta ei vauvoihin minusta koskaan. Se on vähän eri asia vielä ainakin alle vuoden ikäisissä, jotka eivät vielä ymmärrä hyvin oman itsen erillisyyttä äidistä jne. 

Tietysti saat istua lapsesi vieressä ja odottaa nukahtamista, jos siitä ei kenellekään ole mitään ogelmaa. (Ei vie liikaa aikaa, ei ole muilta lapsilta pois, ei vähennä illasta yhteistä aikaa miehen kanssa tms.) Mutta jos se tuntuu ongelmalta, niin soveltaisin vanhemmista jaksoista tekniikkaa, missä asteittain siirryttiin lähemmäs ovea. Eli jos nyt nukahtaa kun olet vieressä, niin siirry ensin kauemmas ja nostat takaisin, jos nousee ylös. Ja sitten siirryt vaikka ovelle. Sitten pois huoneesta. 

Ei sitä huutoakaan kannata pelätä. Et sanonut minkä ikäinen sinun lapsesi on, mutta ohjelmassa tänään lapsi oli 2,5-vuotias - saman ikäinen kuin meidän tyttö - ja sen ikäinen osaa kyllä jo manipuloida huudollaan. Lapsella ei ole hätää. Hän ei ole yksin. Hän huutaa, koska haluaa pitää sinut siinä tietyssä paikassa. Hän ei siis välttämättä tarvitse. Vaan haluaa. (Ja siis ei tarvitse, jos saa muuten tarpeeksi päivän aikana läheisyyttä ja huomiota - koska tietysti lapsi niitä molempia tarvitsee, ei ole vain mitään syytä miksi sen pitäisi olla juuri nukahtaessa.)

28 tarkentaa: siis siirryt lähemmäs ovea, kun kauempana istuminen ei tuota ongelmia ja pois huonessta, kun ovella istuminen ei ole enää ongelmallista jne. 

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:23"]

[/quote]

Kiva että teillä on noin, se on varmasti helppoa. Kannattaisi kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki lapset ole samasta puusta. Ihan ärsyttää nämä "ei meidän lapsia ole koskaan nukutettu, sinne ne itsekseen nukahtavat". Tervetuloa meille, meillä lapsi saa huutoraivarin joka yltyy hysteeriseksi, jos hänet jättää huoneeseen yksin. Jos käyn välissä peittelemässä niin huuto vain pahenee. En tiedä miten olisin voinut välttää tämän, kun pikkuvauvana lapsi nukahti vain hytkyviin vaunuihin tai rinnalle. Sittemmin sain hänet nukkumaan sänkyyn (nukutin viereen), nykyään hän nukahtaa omaan sänkyyn niin että minä istun vieressä. Ehkä olisi pitänyt jättää se pikkuvauva huutamaan yksin sänkyyn niin meilläkin nukahdettaisiin mainiosti. Jeesus!

[/quote]

Turha sitä kai on jälkiviisailla miten sen olisi voinut välttää. Olen ohjelmaa seurannut tosi kauan, mutten muista suoralta kädeltä mikä on nuorin mihin tuota tekniikkaa on käytetty, mutta ei vauvoihin minusta koskaan. Se on vähän eri asia vielä ainakin alle vuoden ikäisissä, jotka eivät vielä ymmärrä hyvin oman itsen erillisyyttä äidistä jne. 

Tietysti saat istua lapsesi vieressä ja odottaa nukahtamista, jos siitä ei kenellekään ole mitään ogelmaa. (Ei vie liikaa aikaa, ei ole muilta lapsilta pois, ei vähennä illasta yhteistä aikaa miehen kanssa tms.) Mutta jos se tuntuu ongelmalta, niin soveltaisin vanhemmista jaksoista tekniikkaa, missä asteittain siirryttiin lähemmäs ovea. Eli jos nyt nukahtaa kun olet vieressä, niin siirry ensin kauemmas ja nostat takaisin, jos nousee ylös. Ja sitten siirryt vaikka ovelle. Sitten pois huoneesta. 

Ei sitä huutoakaan kannata pelätä. Et sanonut minkä ikäinen sinun lapsesi on, mutta ohjelmassa tänään lapsi oli 2,5-vuotias - saman ikäinen kuin meidän tyttö - ja sen ikäinen osaa kyllä jo manipuloida huudollaan. Lapsella ei ole hätää. Hän ei ole yksin. Hän huutaa, koska haluaa pitää sinut siinä tietyssä paikassa. Hän ei siis välttämättä tarvitse. Vaan haluaa. (Ja siis ei tarvitse, jos saa muuten tarpeeksi päivän aikana läheisyyttä ja huomiota - koska tietysti lapsi niitä molempia tarvitsee, ei ole vain mitään syytä miksi sen pitäisi olla juuri nukahtaessa.)

[/quote]

Nojoo, mä säästän pahimmat rääkymiset siihen että meillä on omakotitalo, täällä kerrostalossa jossa on niin ohuet seinät että kuulen kun naapuri aivastaa en viitsi muksua huudattaa. 

Varsinkaan kun on kuitenkin pakko nukkua samassa huoneessa, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole. Mitä järkeä pistää muksuu nukahtamaan yksin, ku vain odottaisin että se nukahtaa ja menisin sitten kuitenkin sänkyyn makaamaan, lukemaan kirjaa ennen kuin itse menen nukkumaan?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 20:41"]

Ei se minusta mitenkään raaka tai kova ole. Tosin se on vähän epäilyttävää, että tuolla Nannyllahan ei käsittääkseni ole omia lapsia lainkaan. Mietin vain, pystyykö lapseton ihminen eläytymään niin hyvin siihen mitä ne tunteet omaa lasta kohtaan on.

[/quote]

Ne "omat tunteet" ovat sitten aiheuttaneet koko sotkun, kun ei osata pitää kuria. Kaikkein paras asiantuntija tuolloin on nimenomaan lapseton ihminen!

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 20:41"]

Ei se minusta mitenkään raaka tai kova ole. Tosin se on vähän epäilyttävää, että tuolla Nannyllahan ei käsittääkseni ole omia lapsia lainkaan. Mietin vain, pystyykö lapseton ihminen eläytymään niin hyvin siihen mitä ne tunteet omaa lasta kohtaan on.

[/quote]

Ne "omat tunteet" ovat sitten aiheuttaneet koko sotkun, kun ei osata pitää kuria. Kaikkein paras asiantuntija tuolloin on nimenomaan lapseton ihminen!

[/quote]

Eikä edes tarvitse olla lapsetonkaan ja silti osaa suhtautua toisten lapsiin objektiivisemmin kuin omiin. Kyllä minäkin ennen omia lapsia tiesin tasan tarkkaan miten lapset säntillisesti saadaan kasvatettua mutta kappas kummaa kun ne omat sitten syntyivät, eipäs se niin yksinkertaista ollutkaan. Ja kuvioita usein sotkee nimenomaan tuo tunnepuoli.

Minusta supernannyn opit ovat loistavia. Ja kyseisessä ohjelmassa perheissä on aina isoja ongelmia, mihin apuja todellakin tarvitaan. Ja ne ongelmat ovat aina lähtöisin nimenomaan vanhemmista.