Lue keskustelun säännöt.
Aargh haluan suklaajätskiä!! Olen laiharilla, auttakaa mieliteossa!
08.11.2013 |
tosin tää päivä on menny plörinäks jo muutenkin. Söin mieheni kaappiin jättämiä sipsejä jo ainakin puoli pussia töistä tultuani (+ 600 kcal) sekä miehen kotiinraahaamia isoja suklaamuffinsseja kaksi (n. + 700 kcal). Olen muutenkin mussuttanut tänään aika laveasti, kalorisaldo kokonaisuudessaan tähän mennessä upeat 2900... (!) (tiedän!!)
Nyt vaan väsyttää ja vituttaa ja tekis mieli lohduttaa itteään käväisemällä lähikaupassa hakemassa suurinta herkkuani Aino suklaajätskiä, ja syödä vähintään puoli paketillista.. Tekis mieli palkita ittensä ja rentoutua, on hirvee stressiviikko takana ja jotenkin puhti pois ja vituttaa toi sipsien syöntikin jo.
Huomenna kuitenkin kaduttais, kyllä mä sen tiiän.
Haenko silti vai en?? Jos sanotte että älä hae, niin kirjottakaa nyt jotkut motivoivat perustelut oheen, jotta ne menee jakeluun, tässä heikossa ja väsyneessä mielialassa, erittäin vahvan mieliteon hallitessa!
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 20:39"]
En halua olla röyhkeä, mutta kuulostaa siltä että sulle tuo syömishimo ja tunnesyöminen on vähän niinkuin sallittu juttu, koska sulla on se ollut niin-ja-niin kauan ja sain sen kuvan että sen takia saat epäonnistua. Kuulostaa hieman selittelyltä, vaikka myönnänkin että kyse on ihan oikeasta asiasta ja on varmasti ongelmallinen. Mutta sen taakse ei saisi kuitenkaan piiloutua.
Toivon että pääset asian kanssa eteenpäin, ehkä olisi hyvä mennä juttelemaan ihan ammattilaisen (ravitsemusterapeutti) kanssa aiheesta. Joskus käy niin että omat avut ei kanna maaliin asti, vaan tukea tarvitaan muualtakin.
-15
[/quote]
Niin no olet ehkä oikeilla jäljillä, tätä olen pohtinut itsekin ja luulen että kyse on lähinnä siitä, että koska olen niin monesti (teinistä lähtien) yrittänyt laihduttaa ja tehdä elämäntapamuutoksia, päättänyt monesti että tällä kertaa onnistun (ja muutaman kerran olenkin saanut hyvin kiloja pois) mutta sitten olen kuitenkin joka kerta epäonnistunut ja lihonut uudestaan, ja hiljalleen lihonut aina vielä lisää. Painan nyt enemmän kuin ikinä
.
Jotenkin en ehkä enää täysin jaksa uskoa onnistumiseeni (varsinkaan tällaisina päivinä, kun olen väsynyt), vaikka haluankin tosissani laihtua ja yritän oikeasti onnistua. Kuitenkin takaraivossa taitaa jyskyttää jonkinlainen "miksi nyt muka onnistuisit, kun olet ainakin 100 kertaa aiemmin vain epäonnistunut"-ajatus. Vaikka tämän ajatuksen tiedostankin, sille on silti käytännössä vaikeaa tehdä mitään, varsinkaan siis huonoina päivinä.
Voi olla että tarvitsisin ammattiapua tämän laihdutukseni kanssa. Laihdutusoppaita (ja esim. syömishäiriöoppaita) olen kuitenkin lukenut jo kymmenittäin, olen liittynyt netin vertaistukiryhmiin jne ilman että olen siltikään onnistunut pudottamaan painoani pysyvästi.
Nykyään taitaa myös olla vaikeaa päästä mihinkään kunnalliseen terapiaan tms. koska en kuitenkaan ole vielä sairaalloisesti lihava tms. enkä vielä ainakaan ole sairastunut ylikilojeni vuoksi... Ravitsemusterapeutilla käymisestä en usko hyötyväni mitenkään, uskallan sanoa, että tiedän kaiken mahdollisen oikeasta ravitsemuksesta teoriassa, miten tulisi syödä, mitä ravintoaineita tulisi saada ja missä suhteessa jne. Olen lukenut paljon alan kirjallisuutta.
Tulipas höpistyä nyt tästä laihdutuksen psykologisestakin puolesta. No, sitähän siihen myös kuuluu, ja sitä olen paljon pohdiskellut, kymmenien ellei jopa satojen epäonnistuneiden laihdutusyrityksien jälkeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, tsemppiä! On varmasti vaikeaa muuttaa vuosikausien tottumusta, mut baby steps..
Mitäs jos tekisit jotain muuta mukavaa? Tee itsellesi vaikka käsi- ja/tai jalkahoito? Kasvonaamio ja kiharra hiukset? Jos miehesi olisi sinun tilassasi, miten yrittäisit olla hänen tukenaan ja mitä tekisit hänelle jotta asia olisi helpompi ja tulisi parempi mieli? Tee sitten niin itsellesi.
Ala kutoa lapasia. Saat ajateltavaa ja käsille töitä. Toimii myös tupakanhimoon.
Ota vaikka kaakaojauhetta lusikallinen suoraan suuhun, auttaisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 19:43"]
Ota vaikka kaakaojauhetta lusikallinen suoraan suuhun, auttaisiko?
[/quote]
Pöh. Yök.
ap
Käy ostaa pieni levy tumminta suklaata minkä löydät, siitä voi ottaa pikku palasen päivässä ja suklaanhimo lähtee!
Älä syö suklaajätskiä. Mieti miten huomenna vituttaa jos nyt ostat sitä. Voit nauttia nyt muutaman hassun minuutin siitä suklaajätskin mausta, ja sitten joudut hölkkäämään tuntitolkulla tuhotaksesi ne läskit. Sekunti kielellä, ikuisuus vyötäröllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa saat ottaa jotain ruskeaa suoraan suolesta suuhen terveisin turum poik
Onko sulla oikeasti nälkä? Jos on, niin syö jotain oikeaa ruokaa, jos ei, niin et TARVITSE sitä jätskiä. Lopeta tunnesyöminen! Mieti mihin tunteeseen tuo syöminen liittyy. Lähde kävelylle, tulee parempi fiilis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ihan oikeesti, pari senttiä litran suklaajäätelö-paketista - ei mitenkään kauheesti kaloreita kumminkaan verrattuna sipseihin. Pari sataa kaloria - kaatuuko maailma siihen. Tietysti, olisihan se ollut parempi, että tää suklaajätskin himo olisi tullut ennen sitä sipsinhimoa !!!! :)
Juu, olen tunnesyöjä, mutta ei se auta että tiedän mihin tunteeseen syön. Syön nimittäin kaikkiin tunteisiini. Nyt lähinnä söisin väsymykseen, "itsenipalkitsemistarpeeseen", ja tylsyyteen.
Lähtisin kävelylle, mutta en voi, koska ei ole lastenvahtia ja noiden mukuloiden kanssa en mihinkään pääse, pienin pitäisi kohta laittaa jo unillekin.
Sen sijaan koitan paeta tylsyyttä surffaamalla täällä, ja odotan että pääsen nukkumaan jahka isommatkin lapset menevät.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 19:54"]
Hei ihan oikeesti, pari senttiä litran suklaajäätelö-paketista - ei mitenkään kauheesti kaloreita kumminkaan verrattuna sipseihin. Pari sataa kaloria - kaatuuko maailma siihen. Tietysti, olisihan se ollut parempi, että tää suklaajätskin himo olisi tullut ennen sitä sipsinhimoa !!!! :)
[/quote]
öö.. mä hakisin Aino suklaa-jäätelöä, siinä kun on ihan kunnon suklaatakin jäätelön seassa, kalorit olisivat kyllä ihan toista luokkaa kuin tavissuklaajätskissä. Lisäksi tiedän, että jos sen paketin hakisin, ei syöminen jäisi parin sentin palaan. Söisin ainakin puolet rasiasta (varmaan vähintään 800 kcal edestä).
En mä taida hakea. Tää kirjoittaminen jotenkin havahdutti ajattelemaan asiaa järkevämmin. Keitän kohta itselleni teetä. Sipsien syönti harmittaa edelleen, ja muffinssien, varsinkin kun tarkistin äsken määrät ja kalorit ja laskin uudelleen, päivän kalorisaldoni onkin 3300 eikä 2900!! uhhuh...
no, huomenna on päivä uus...
ap
Hae sitä pingviinin maitokaakao-jädeä, pitäisi olla kevyempää kuin kermajäätelöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla syömishimoon auttoi aina hetkellisesti se, että asetin itselleni tietyn aikarajan minkä jälkeen saisin syödä jotain himoitsemaani jos vielä tekisi mieli. Yleensä himo meni ohi puolessa tunnissa.
Juos lasi vettä ja yritä ajatella jotain muuta (joo tiedän, ei ole helppoa).
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 19:54"]
Hei ihan oikeesti, pari senttiä litran suklaajäätelö-paketista - ei mitenkään kauheesti kaloreita kumminkaan verrattuna sipseihin. Pari sataa kaloria - kaatuuko maailma siihen. Tietysti, olisihan se ollut parempi, että tää suklaajätskin himo olisi tullut ennen sitä sipsinhimoa !!!! :)
[/quote]
No ei, ei se maailma siihen kaadu. Tässä on pelkästään erinomainen esimerkki asenteesta, jolla päätyy läskiksi. "Jätskisiivu sinne tai tänne, kun mun mieli tekee, olen ansainnut sen olenhan nainen ja äiti"
Tästä huomaa hyvin esimerkin miten laihtuminen ja kunnossa oleminen tarkoittaa uutta elämäntapaa. Ap ei sitä selvästikään ole aloittanut.
Hei, jos sä oot jo syönyt sipsejä ja kaks suklaamuffinssia niin miks sun pitäis palkita ittes syömällä vielä jäätelöä? o.O
Ja muuten.. Sä et ole koira, älä siis palkitse itseäsi herkkupaloilla! Tsemppiä laihikseen :)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 20:08"]
Tästä huomaa hyvin esimerkin miten laihtuminen ja kunnossa oleminen tarkoittaa uutta elämäntapaa. Ap ei sitä selvästikään ole aloittanut.
[/quote]
No ehkä en, mutta YRITÄN tässä kovasti!!
Hyvinä päivinä sujuu hyvin, mutta kun on stressaantunut ja väsynyt, ja mies on kantanut kotiin herkkuja, on todella vaikeaa pysyä aisoissa, näin tunnesyöppönä. Tiedostan ongelmani, olen tiedostanut jo mooonta vuotta, laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista tiedän teoriassa kaiken mitä tietää voi.. toteutus vaan tökkii ja pahasti, tällaisina väsyneinä päivinä.
Ja kyllähän mä sen tajuan, että ei ole mitään JÄRKEÄ himoita suklaajäätelöä vielä siinä vaiheessa, kun on jo ensin pupeltanut yli puoli pussia sipsejä ja pari muffinssia päälle ja kalorit huitelee jo yli kolmessatonnissa. Mutta mä tajuan myös sen, että tässä mun syömishimossa ei järjellä ole hirveästi mitään tekemistä. En kai mä olis koskaan lihonutkaan, jos syöminen olis hallinnassa, ja sen kontrolloiminen? Ja tunnesyömistä ei olisikaan? Ei se kuitenkaan sormia napsauttamalla lähde pois. Ei ees kymmenessä vuodessa, ei näköjään viidessätoistakaan. Mä olen kärsinyt tästä teini-ikäisestä saakka.
ap
Hyvä että yrität, ja hienoa että tiedostat omat ongelma-alueesi.
Voisitteko sopia miehen kanssa että ei kantaisi kotiin herkkuja, tai jos ostaa itselleen niin söisi ne myös kokonaan sitten pois? Näin olisi ehkä helpompi hillitä sitä syömishimoa jos kotona ei ole mitään saatavilla. Tottakai sinne kauppaan aina pääsee, mutta helpompi on kiskasta pussi kaapista ja mättää herkut naamaan. Lähtemisen kanssa saattaa onnistua jarruttelemaan.
Kohdistuuko sulla toi syömishimo pelkästään herkkuihin? Tykkäätkö esim. kirsikka-/napostelutomaateista? Ne ovat aika makeita, ja ainakin terveellinen vaihtoehto. Niitä voisi napsia kun tulee pahin tuska. Tai osta sitten pieni pussi kovia hedelmä tai salmiakki karkkeja hätävaraksi, ja jos on mahdoton tuska niin laita yksi suuhun ja imeskele se loppuun ja yritä olla ottamatta enempää.
En halua olla röyhkeä, mutta kuulostaa siltä että sulle tuo syömishimo ja tunnesyöminen on vähän niinkuin sallittu juttu, koska sulla on se ollut niin-ja-niin kauan ja sain sen kuvan että sen takia saat epäonnistua. Kuulostaa hieman selittelyltä, vaikka myönnänkin että kyse on ihan oikeasta asiasta ja on varmasti ongelmallinen. Mutta sen taakse ei saisi kuitenkaan piiloutua.
Toivon että pääset asian kanssa eteenpäin, ehkä olisi hyvä mennä juttelemaan ihan ammattilaisen (ravitsemusterapeutti) kanssa aiheesta. Joskus käy niin että omat avut ei kanna maaliin asti, vaan tukea tarvitaan muualtakin.
-15
Kiellä nyt ensimmäiseksi sitä miestä tuomasta niitä herkkuja kotiin! Jos kotona on vain terveellistä mussutettavaa, niin dieetti pysyy helpommin hallussa.