G: Mitä asiasi koski, kun viimeksi soitit anopillesi?

En ole koskaan puhunut anoppikokelaani kanssa puhelimessa. En tiedä edes numeroaan. Oho... tässä kuitenkin on tullut oltua miesystävän kanssa yhdessä muutama vuosia ja hänen äitinsäkin kanssa tekemisissä :O

Eikö teistä kukaa koskaan soita anopilleen mistään? Kamala, sama kohtalo on sitten aikanaan, kun omat lapsenne perustavat perheen. Ulkopuolelle jäätte.

En soita anopilleni yleensä koskaan; viime kerrasta on jo useampi vuosi. Viikko sitten käytiin hänen luonaan perheen voimin ja pari päivää sitä aiemmin olin piipahtanut yksikseni ohikulkumatkalla. Ollaan anopin kanssa tekemisissä harvakseltaan noin yleensäkin.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 01:35"]

MInä kysyin mistä löytäisin tärkkiä virkkuutöiden tärkkäämiseen. Kävin puhelimessa keskustelua perunajauhoista, sokerista, liimaseoksesta jne.

[/quote]

Muutostamme toiselta puolen Suomea samaan kaupunkiin kuin anoppi ja appi,

Naimissa 15 v. En ole koskaan soittanut anopille. Mies soittanut äidilleen ehkä 3-4 kertaa tänä aikana. Anoppi soittanut kaksi kertaa pojalleen, silloin kun appi sairastunut. Minulla ei ole ollut asiaa, näemme  ehkä kerran kuussa - se riittää kuulumisten vaihtoon

Minä en soita anopille, mutta hän soitti ja väitti minun varastaneen kauan sitten kadonneet valokuvansa. Siis kuvat, jotka ovat kadonneet jo ennen kuin minusta tuli miniä. :(

En muista. Varmaan koski kesälomareissua yli 10 vuotta sitten, sen koomin ei ole tavattu tai puhuttu.

En minäkään soittele anopilleni, vaikka on mulla hänen puhelinnumeronsa ja hän toisinaan soittelee mulle. Tekstareita kyllä vaihdellaan useastikin. Mies saa soittaa ihan itse äidilleen, hänen äitinsähän se on. Ei mieskään soitellut mun äitini kanssa, tai mun isäni kanssa. Miksi se tarkoittaisi, että anoppi tai appiukko olisi jotenkin ulkopuolinen? Tai miksi hänen kuuluisi olla erityisen sisäpiiriläinen? Tämä on mun ja mieheni perhe, ja anopilla on siinä mummon rooli - osallinen, mutta kuitenkin vieras. Voi olla, että tilanne muuttuu, kun anoppi muuttaa samaan kaupunkiin kuin me ensi vuonna, mutta kyllä hän on tähän asti tuntunut itsekin ajattelevan asiaa niin, että hän on mukana meidän elämässämme kuulumatta silti ydinperheeseemme.

En ole koskaan 10 vuodenaikana soittanut anopille, en edes tiedä hänen numeroaan. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä, joten eipä sitä juurikaan mitään juteltavaa ole. Eipä ole miehenikään soittanut minun äidille.

Anoppi on ollut haudassa lähes 12v joten en todellakaan enää muista.

En ole koskaan anopille soittanut, mutta hän soitti viimeksi kysyäkseen, halutaanko tulla miehen kanssa syömään heille.

Soitin kuukausi sitten ja kiitin rahalahjasta, minkä antoi lapsen syntymäpäivälahjaksi.

Sitä ennen soitin keväällä ja kiitin verhoista, jotka oli pannut poikansa matkaan minulle. Hyvät verhot oli.

Olemme anopin kanssa hyvissä väleissä. Mutta muutenkin olen sellainen ihminen, että tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, joten mitään häikkää ei ole. En ole ns. hankala ihminen, joka vänkyttää joka asiasta.

Siksi varmaan avioliittommekin on kestänyt hyvänä jo 27 vuotta

Viimeksi taisin soittaa anopille kun sovittiin hänen autonsa huollosta.

Nykyään soitan anopille pari kertaa viikossa. Kerron mitä meille voi leipoa (anoppi rakastaa leipomista) jos haluaa, kyselen voinnit ja kuulumiset, kyselen tarviiko anoppi johonkin asiaan apua jne.

Tuossa aikaisemmin kun anoppi sairasteli niin soitin hänen pyynnöstään joka päivä hänelle. Nyt kun minulla on vähemmän aikaa ja anoppi taas jalkeilla niin soittelemiset on tosiaan vähentyneet.

t. ilmeisesti keskimääräistä enemmän anopilleen soitteleva miniä

Olen varmaan soittanut jostain kaupasta, missä on ollut anopin toivomaa tuotetta myynnissä, ja kysynyt kuinka paljon/mitä väriä tms. ostan. En ole nyt ihan varma oliko viimeksi kyseessä sukkalanka, tulppaanin sipulit vai pähkinät, koska näitä olen viime aikoina ostanut.

En ole ikinä soittanut anopilleni, puhelimen vaihdon myötä mulla ei ole edes numeroaan. Miehen kanssa oltu 4 vuotta yhdessä. Ei mieskään usein soittele, itse asiassa anoppi asuu 100 metrin päässä ja on käynyt meillä kahdesti. :D Me käydään siellä ehkä joka toinen kuukausi... Ovat tällaista hyvin erakkomaista sakkia, tosin niin olen itsekin eli hyvä että tämä järjestely sopii kaikille eikä kenenkään tarvitse loukkaantua. Pidän anopistani kyllä kovasti ja uskon tunteen olevan molemminpuolinen. Jos oma äitini asuisi noin lähellä, haluaisin kyllä nähdä useammin. Tai ehkä helppo sanoa näin, kun hän EI asu lähellä... :)

Pari päivää sitten soitin ja juteltiin kuulumisia. Varmaan soittelen taas viikonlopun aikana.

Mukava ja rakastava nainen, jolla on paljon annettavaa meille nuoremmille.

Noin kolme viikkoa sitten soitin että milloin voidaan tulla lasten kanssa käymään. Miehen ja mun perheet asuu toisella puolen Suomea ja olin käymässä kotonani ja samalla käytiin anopin luona.

Minä asun anopin kanssa samassa pihapiirissä ja soiteltua tulee silloin, kun pitää sopia jotain käytännön asioita eikä jompi kumpi ole paikalla. Muut asiat jutellaan sitten päivän mittaan. Nyt olen lapsen kanssa sairaalassa ja soitin eilen illalla ja kerroin kuulumiset.

Soitin ja kysyin voiko ottaa lapset yökylään yhtenä viikonloppuna marraskuussa ja toisena joulukuussa. Tarvitsen omaa aikaa ja on pikkujoulut. Lisäksi kyselin muutamaa iltaa voiko tulla hoitaa ensi viikolla, että pääsen jumppaan (mies töissä). Hoitaa mielellään ja lapset viihtyy mummin kanssa.

En ole vielä tarvinnut soittaa. Miehen kanssa yhdessä kohta 10v. Ei mula ole puhelimessa myöskään miehen sisarusten numeroita, en keksi miksi heillekään pitäisi soittaa.