Pieniä asioita joita et saanut vaikka halusit lapsena?
Muistan kun halusin sitruunapuun. Se oli minusta kiehtovinta mitä ikinä olin kuullut, ja kinuin sitä hyvin pitkällisesti ilman tulosta.
Jälkikäteen tuo on mallkesimerkki siitä, kuinka vanhempani eivät olleet millään tavalla kiinnostuneita minusta. Sokea Reetakin olisi ymmärtänyt, että minulle luontoasiat/kasvit/eläimet olivat todella tärkeitä. Myöhempi ammattinikin liittyy siihen.
Samalla sisarukseni saivat kalliita harrastuksiin liittyviä asioita. Opiskellessa harmitti kun kaikilla muilla oli esim partiotaustaa,
itse en tiennyt mikä partio edes on.
Kommentit (40)
Ystäviä. Itseä kiinnostavan harrastuksen. Viikkorahaa. Karkkipäivä. Onhan näitä mitä luetella vaikka kuinka paljon...
Vierailija kirjoitti:
Sain kaiken muun paitsi koiran, sisaruksia ja asua kaksikerroksisessa talossa.
Hyi epäreiluja vanhempiasi :( tuollaisia pikkuasioita!
Vanhempie/Vanhempien rakkautta. Esn saanut vaikka sitä pyysin. Sain kasvaa kylmien vanhempien kasvattamana jotka vain riitelivät keskenään ja haukkuivat minua.
Nukke kotia. Sellainen oli vanhempien mielestä liian kallis. Silti jaksoin toivoa sitä joka syntymäpäivä ja joulu vaikka en koskaan sitä saanut.
M24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain kaiken muun paitsi koiran, sisaruksia ja asua kaksikerroksisessa talossa.
Hyi epäreiluja vanhempiasi :( tuollaisia pikkuasioita!
Ei ne olekaan pieniä asioita. Harmitti että sain kaikki pienet, mutta en tuollaisia joita olisin eniten halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempie/Vanhempien rakkautta. Esn saanut vaikka sitä pyysin. Sain kasvaa kylmien vanhempien kasvattamana jotka vain riitelivät keskenään ja haukkuivat minua.
😢
Mutta tässä kysyttiin pieniä asioita.
Barbin hevosta toivoin monta vuotta, mutta en saanut.
Meikkauspää ja Jonnan lp-levy (Minttu sekä Ville -Jonna)
Mä halusin vuosia sellaista pitkähiuksista nukkea joka oli puettu hienoon viktoriaaniseen mekkoon. Mun äiti sanoi etten osaa leikkiä sellaisella enkä ikinä sitä saanut.
He-Man ja linna. Toivoin sitä useasti, mutta kun se oli poikien lelu, niin en saanut.
Sitruunapuu olisi tarvinnut talvella viileän, n. 15c, ja valoisan tilan, tai se olisi ollut pian entinen sitruunapuu.
En saanut tarhassa kahta lasillista maitoa.
Kunnon ruokaa.
Meillä syötiin puuroa, eineshampurilaisia ja -hodareita ja paistettuja kananmunia.
Lasu napsahti, kun terkkari sai tietää.
Häntähattu. Autorata. Tonttupuku.
Joulukuvastosta lelun. Saimme lahjoja vain tarpeeseen, sukkia, kerraston jne. Meille ei ostettu suklaata koska se lihottaa. Meille ei ostettu pelejä, koska ne nappulat menee hukkaan. Vanhemmat olivat syntyneet 30-luvulla, olimme työläisperhe. Onneksi oli kirjasto!
Moni (joilla on ollut paremmin) ajattelee että materiasta kinastelu vaikka sisarusten kanssa on pikkumaista ahneutta.
Mutta mulle se tarkoittaa sitä, että minua on ajateltu, tarpeitani on otettu huomioon ja minua on haluttu ilahduttaa. Että nämä asiat ovat jakautuneet epätasaisesti, ei se materia. Eihän lapset tällaista osaa sanoittaa, joten tuloksena on vaan hankala käytös. Joka ennestään vie vanhemman halua osoittaa lapselleen olevansa kiinnostunut hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Kavereita. :( M25
😢
(Tässä kysyttiin kyllä pieniä asioita.)
Pelata jalkapalloa. Sain kyllä harrastaa tanssia mut jalkapallo oli kuulemma vaa poikien laji.
Muroja! Nukkekoti, jota toivoin ja odotin isoksi asti, kunnes menetin toivoni.
Sain kaiken muun paitsi koiran, sisaruksia ja asua kaksikerroksisessa talossa.