Mies töni ja haukkui huoraksi lasten nähden

huorittelu ja töniminen ei enää ole normaalia riitelyä.

Kiitos asiallisista vastauksista. Tulin takaisin lueskelemaan kun uni ei tule.

Kyllä meillä on aina riidelty mutta ei ihan tällä tasolla. Itsekin olen ns helposti syttyvää tyyppiä mutta osaan kyllä laittaa rajan kun alkaa menemään mauttomaksi. Ja lasten edessä en tuollaista suvaitse.

 Mutta pahoin pelkään, tuleeko anteeksipyyntöä. Itse en siihen sorru, mikään kynnysmatto en sentään suostu olemaan. Tänään mietin jo aiemmin, että olisi ehkä hyvä käydä jossain jutustelemassa mutta mies ei siihen ikinä suostuisi, edes tämäniltaisen draaman jälkeen. Valitettavasti. Taidan itse soittaa huomenna lastenvalvojalle ja kysellä mitä mieltä ovat.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:43"]

Voi, ei ole normaalia. Niin kuin myös ap sanoi. Ja huoraksi mua ei olla sanottu ikinä. (vaikken siitäkään nyt osais hysteerinen olla, jos joskus olisi lipsahtanutkin) Yleensä se olen minä, joka sivallan sanallisesti. Ja sen tarkoitushan on vaan loukata toista mahdollisimman syvästi, joten en nyt alkaisi mitään pyhimystä esittämään tämänkään suhteen. Niin kuin en elämämme suhteen muutenkaan. Mut me ei eletäkään, haavemaailmassa tai kiiltokuvissa. Sitäpaisti ap tuskin ensimmäisenä on eroamassa, kun perheessä on ekaa kertaa iso riita. Olen sen verran paljon tätä elämää nähnyt, etten vaan osaa nyt olla ihan noin dramaattinen. Mutta kun näihin ketjuihin vastaavatkin aina ne, jotka osaavat käyttäytyä aina ja jokatilanteessa hienosti ja olla kärsivällisiä. Haluavat tulla vaan kääntämään veistä haavassa ja kiillottamaan omaa sädekehäänsä. 

-54

[/quote]

Mielestäni Ap on sanut vain erilaisia neuvoja, ei täällä kukaan sadekehäänsä kiillottele. Osa ihmisistä osaa riidellä "sivistyneesti", ei ole tarvetta sivaltaa tahalllaan sanoilla ikävästi tai huoritella. Saatikka käyttää väkivaltaa. Paljon olen nähnyt ja konenut minäkin, ja silti mielestäni Ap:llä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:12"]

Ei kukaan varmaan tarkoittanut että sinun ja lasten pitäisi yön selkään lähteä. En tarkoita millään pahalla, mutta vaikutat siltä että haluat asettua uhrin asemaan, kiukuttelet, mökötät ja martyyrimaisesti teet kaikki kotityöt ja hoidat lapset ja eläimet. Ja kun mies ei huomioi niin paiskot ovia. Toivottavasti se aiempi kirjoituksesi oli sarkasmia. Se missä sanoit, että et viitsi enempää miestä kiusata kun mies paineli nukkumaan lapsi kainalossa.

Miehesi vaikuttaa todella yksinkertaiselta, arvaamattomalta ja väkivaltaiselta alistajalta. Mielestäni tuossa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.

[/quote]

Tarkoitin etten viitsi lapsia enää kiusata kiikuttamalla heitä autoon ja ajamaan esim hotelliin! 

Sen verran olen päättänyt katsoa, että mitä tapahtuu a. yöllä kun mies lähtee töihin, millä tavalla aikoo herättää minut kun olen sohvalla? b. tuleeko kukkia, anteeksipyyntöä, sovittelua? c. aikooko jatkaa tuota käytöstä ja odottaa minun pyytävän anteeksi?

Ap

Teillä nyt taitavat kaikki olla vähän väsyneitä. Ennen kuin soittelet lastenvalvojalle, laita asioita vähän järjestykseen. Ensinnäkin: ajankäyttö. Luovu eläimistä. Hanki lastenhoitoapua. Siivooja 2xkuussa. Lyhennetty työaika sinulle? Kahdenkeskinen aika? Milloin olette olleet yhdessä jossain kaksin miehen kanssa?

Ota huomenna puheeksi, jos tuntuu ettei mies itse oma-aloitteisesti pyydä anteeksi/tule juttelemaan. Jos on edelleen suutuksissaan ja ei halua lähteä yhdessä mihinkään keskustelemaan, niin varaat ajan itsellesi. Ammatti-ihmiset osaavat kyllä neuvoa sinua, miten jatkaa. Mutta olisi todella hyvä saada mies mukaan. He ovat puolueettomia ja siellä mieskin saattaisi "avautua"  kun tuntemattomille se on usein helpompaa, kuin omalle kumppanille j(ota kohtaan kenties tuntee vihaa, suuttumusta, raivoa). Siellä pystyy yleensä fiksusti juttelemaan asioista, kun on ns. valvovan silmän alla ja keskustelu ei täten riistäydy käsistä. Toivottavasti mies suostuis lähtemään. Mutta jos ei, niin mene yksin. 

Siinä mielessä meillä on erilainen tilanne, että mun mies heti pyytää anteeksi ja on oikeasti pahoillaan ja haluaa ettei tilanne enää toistu. Ollaan yhdessä käyty perheneuvolassa esikoisen vauva-aikana yms.. Vaikea kommentoida, kun en tilannettanne tunne. Sinä olet se, joka parhaiten tietää tilanteenne ja osaat varmasti tehdä oikeita päätöksiä, kuulostat fiksulta ihmiseltä, joka ei riskeeraa mitään. Tosiaan, soitapas huomenna johonkin auttavaan tahoon. Koita saada nukuttua!

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 20:25"]

Onneks ei oo lapsia, tai koiraa! Vain minä ja mies, hyvin menee! ei mee elämä piloille ku saa kakaroiden peräs juosta, ja sitten teininä ovat kauheita koulukiusaajia ja vievät vanhempien rahat kun pitää ostaa elektroniikkaa! Parempi elämä näin nyt, ja on vapautta ja aikaa parisuhteelle :) Ei käy kateeks, turha kommentoida sitä!

[/quote]

Ketä tää palvelee? Sua varmaan. Joka ketjuun ilmestyy näitä.

Huorittelu, töniminen tai muukaan asiaton käytös ei ole koirien eikä lasten syytä. Lapset eivät pilaa elämää vaan aikuiset pilaavat asiat.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:44"]

huorittelu ja töniminen ei enää ole normaalia riitelyä.

[/quote]

Arkipäiväistä se kyllä on. 

ja 65 oli tosiaan 54.. joka painuu nyt nukkumaan. Hyvää ja rauhallista yötä!

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 23:01"]

Teillä nyt taitavat kaikki olla vähän väsyneitä. Ennen kuin soittelet lastenvalvojalle, laita asioita vähän järjestykseen. Ensinnäkin: ajankäyttö. Luovu eläimistä. Hanki lastenhoitoapua. Siivooja 2xkuussa. Lyhennetty työaika sinulle? Kahdenkeskinen aika? Milloin olette olleet yhdessä jossain kaksin miehen kanssa?

[/quote]

miksei miehelle lyhennetty työaika? hänhän se on joka ei kestä normaalia arkea.

Aikalisä. Huomenna voi olla jo rauhallisemmat mielet teillä. Te ootte väsyneitä ja nyt tarttisi keinoja arjen helpottamiseksi. Lastenhoitoapu olisi varmaan se ihan ensimmäinen, kun teidän molempien pitäisi saada omia iltoja joskus, tai yhteinen ilta. Itsestä pitää pitää huolta, sekä sinun että miehen!

Tavarat lentelee, ovet paukkuu ja huudetaan kun ihmiselle tulee liikaa stressiä, lähes kaikilla. Osa ihmisistä sietää painetta pitempään, ja osa osaa ennakoida ja järjestellä stressinaiheuttajat paremmin ja estää ne ennakolta. Mutta harvalla meistä on hermot rautaa, vaikka toki näin on 90 % av-mammojen perheistä.

Huorittelu ja töniminen on tosi väärin ja siitä teidän pitäisi puhua, kun ootte rauhoittuneet... Mutta ei se välttämättä tarkoita kuitenkaan, että seuraavaksi saisit turpaasi.

MLL:n lastenhoitajat olisivat ratkaisu edullisemmasta päästä? Esim. kerran/kaksi viikossa pari tuntia jolloin lähdette omille menoillenne. Uskoisin että ehkä jostain päästä säästämällä teillä työssäkäyvinä olisi varaa sellaiseen? Ei niille tarvitse mitään perhekuvioita selittää, sanotte vaan että lähdette vaikka jouluostoksille. Siis jos tuntuu vaikealta tai hävettää hakea apua. Mutta MLL:n nuoret on ihan palkkatyössä liksaa ansaitsemassa lastenvahteina, ja tulevat ihan mihin vaan tavalliseen perheeseenkin.

Lastenhoitoapu on pieni raha siitä, jos se pelastaa teidän perheen!

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 23:01"]

Teillä nyt taitavat kaikki olla vähän väsyneitä. Ennen kuin soittelet lastenvalvojalle, laita asioita vähän järjestykseen. Ensinnäkin: ajankäyttö. Luovu eläimistä. Hanki lastenhoitoapua. Siivooja 2xkuussa. Lyhennetty työaika sinulle? Kahdenkeskinen aika? Milloin olette olleet yhdessä jossain kaksin miehen kanssa?

[/quote]

Olen ehkä todella kyyninen ihminen, mutta en usko että eläimistä luopuminen, siivoja tai lyhennetty työaika auttaisivat. Miehen tulisi tajuta ihan itse, että jos kerran on lapset tehty ja eläimiä hankittu ne myös hoidetaan pääsääntöisesti itse. Miksi naisen taas tulisi joustaa ja lyhentää omaa työaikaansa? Pitäisikö miehen kenties harkita siirtymistä päivävuoroon jos yötyöt aiheuttavat kuvatunlaista käytöstä? Onko miehen yötyön varjolla tilanne siis päässyt tuohon pisteeseen, että vastuu arjen pyörittämisestä, lapsista ja eläimistä on jäänyt kokonaan ap:lle? Miksi ap ei ole aikaisemmin vaatinut miestä tekemään osaansa? 

Voi kamala, älä anna lasten nähdä tuollaista! Jättää sinuunkin arvet, jos annat tuon jatkua. Voisit toisaalta miettiä käytöstäsi kun paiskot ovia, totta kai se ärsyttää muitakin. Mutta painotan, että miehes teki todella väärin. Kannattaa keskustella asiasta ihan rauhallisesti.

Itse katselin vastaavaa (rajumpaakin) koko lapsuusaikani ja musta on tullut todella herkkä ja haavoittuvainen. En uskalla riidellä, oon heti varpaillani jos siihen suuntaan meno kääntyy. Onneksi mulla on kiltti, ihana mies joka tietää menneisyydestäni, eikä meillä kinata..

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 20:19"]

Paiskoi tavaroitani rikki ja heitti kaikki vaatteeni kaapista eteisen lattialle. Huusi kuin mielipuoli käyttäen erilaisia nimikkeitä ja uhkauksia. Kaikki tämä 4v. ja 1v. nähden. Lienee sanomattakin selvää, että lapset pelkäsivät ja itkivät.

Tarina alusta, väsyneet työssäkäyvät vanhemmat ja lapset päiväkodissa. Tulin itse lasten kanssa illalla kaupasta kotiin ja löysin miehen nukkumasta vaikka koira oli käyttämättä kuin myös tavarat levällään pitkin poikin sisällä. Suoraan sanoen vitutti, mätkätin ja paiskoin ovia hetken, sitten siirryimme lasten kanssa iltapalalle. Lapsetkin väsyneinä kiukuttelivat kunnes alkoi miehen riehunta, tässä vaiheessa olin jo itse unohtanut oman vitutukseni koirasta ja sotkuista. Sitten päästiikin huoritteluun ja muuhun oheistoimintaan josta alussa kirjoitin.

Kysymykseni kuuluukin, mitä helvettiä mä teen?

[/quote]

No kuule, puhutte asiat halki ja mietitte miten jaksatte paremmin. jos ei onnistu niin kyllähän se on sanomattakin selvää etti lapsia kasvateta talossa missä on huoritteleva tönijä.

Perheväkivalta ei ala lyönneillä, vaan juuri jollain pienemmällä, kuten tönimisellä. Myös huorittelu ja uhkailut kuuluvat kuvioon. Jos haluat vielä yrittää miehen kanssa, tarvitsette ehdottomasti ulkopuolisen apua. Ota yhteyttä perheneuvolaan. Olisi hyvä, että kävisitte jonkun kanssa juttelemassa yhdessä.

Lapsillenne tuo on ihan hirveää, sanoi täällä kuka mitä hyvänsä. Ihmiset monesti puolustelevat näissä vastauksissa omia perheolojaan tai omaa lapsuuttaan, ts. eivät uskalla kohdata oman elämänsä kauheuksia. He siis yrittävät vakuuttaa ap:n tilanteen normaaliksi, koska elävät itse samanlaisessa tilanteessa tai ovat eläneet eivätkä haluaisi kohdata totuutta.

Mitä halusit keryoa sisääntulolla? Olisitko voinut tehdä sen toisin? Millainen päivä miehelläsi oli, entä sinulla? Omaan käytökseesi voit sinä vaikuttaa ja miehesi omaansa. Keskustelun paikka.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 20:46"]

Kumpikaan ei ole tainnut tehdä gradua? Ettei ole edes tekeillä?

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 20:19"]

mätkätin ja paiskoin ovia hetken

(...)

Lapsetkin väsyneinä kiukuttelivat

[/quote]

[/quote]

Täällä on taas joku todella välkky !

Jospa siippasi kertoi vain totyyden ...

Ei lastenvalvoja ole oikea osoite, siellä sovitaan lasten elatuksista, jos niistä ei päästä sopuun muuten. Perheneuvola on matalan kynnyken paikka, ja sinne voit mennä ilman miestäkin. Soita nyt sinne jokatapauksessa, kun olette ensin itse jutelleet. Käyttäydyit itse ikävästi ja provosoivasti, mutta miehen käytös oi karseaa jtp. Pikkulapsiaika on rankkaa, ero ei silti ole ainoa ratkaisu.

Jaahas. Mietipä omaa käytöstäsi. Tulet kotiin ja alat jäkättämään ja ovia paiskomaan. Ei taida väsyneille hermoille olla kovinkaan mukavaa kuunneltavaa. Mä en edes naisena jaksaisi kuunnella monien naisten jäkätystä.

Kysymys? Kuka sen koiran on taloon halunnut? Jos sinä, niin sitten ulkoilutat sen mukisematta. Yksi ärsyttävimmistä asioista on alkaa väsyneenä ulkoiluttamaan koiraa jos ei sitä ensinkään ole halunnut. Lemmikin ottamisen pitää AINA olla yhteinen päätös tai sitten hoitaa sen täysin itse.