Lue keskustelun säännöt.
Mies töni ja haukkui huoraksi lasten nähden
07.11.2013 |
Paiskoi tavaroitani rikki ja heitti kaikki vaatteeni kaapista eteisen lattialle. Huusi kuin mielipuoli käyttäen erilaisia nimikkeitä ja uhkauksia. Kaikki tämä 4v. ja 1v. nähden. Lienee sanomattakin selvää, että lapset pelkäsivät ja itkivät.
Tarina alusta, väsyneet työssäkäyvät vanhemmat ja lapset päiväkodissa. Tulin itse lasten kanssa illalla kaupasta kotiin ja löysin miehen nukkumasta vaikka koira oli käyttämättä kuin myös tavarat levällään pitkin poikin sisällä. Suoraan sanoen vitutti, mätkätin ja paiskoin ovia hetken, sitten siirryimme lasten kanssa iltapalalle. Lapsetkin väsyneinä kiukuttelivat kunnes alkoi miehen riehunta, tässä vaiheessa olin jo itse unohtanut oman vitutukseni koirasta ja sotkuista. Sitten päästiikin huoritteluun ja muuhun oheistoimintaan josta alussa kirjoitin.
Kysymykseni kuuluukin, mitä helvettiä mä teen?
Kommentit (92)
No helvettiäkö olet kiristänyt elämän tuollaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No helvettiäkö olet kiristänyt elämän tuollaiseksi.
No helvettiäkö olet kiristänyt elämän tuollaiseksi.
Minkälaisia juntteja täällä oikein kirjoittelee??!! Ei siinä nyt mitään jos se rakas siippa vähän tönii ja huorittelee lasten nähden, sillä on niin rankkaa töissä..Ja oma vika kun paiskasit oven. Oikeasti, jos miehesi on vasta ensimmäisen kerran huoritellut ja töninyt, niin jotain todella ihmeellistä on meneillään (aivokasvain, toinen nainen, pelivelat yms).Yleensä nämä "alfaurokset" aloittavat huorittelemalla ja väheksymällä, sitten tulee töniminen ja kovempi huorittelu ja lopuksi sitten nyrkistä. Näin 98% tapauksista.
Lastesi tähden, pakkaa lapset, koira ja tärkeimmät tavarat ja lähde HETI. Kohta voi olla liian myöhäistä.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:21"]
Käyttäydytte kun wt. Vaikka mies onkin väsynyt niin et saavuta itsesi, koiran, lasten, kodin siisteyden eikä koko perheen puolesta yhtään mitään kitisemällä ja huutamalla. Minäkin nukahdan joskus päivällä rankan työpäivän jälkeen ja haluan pyhittää viikonloput lepäämiseen.
[/quote]
Korjaan väärinymmärryksen, en ole itse huutanut. Motkottamisella tarkoitan mäkättämistä, sen olisi saanut vaimennettua helpommallakin kuin aloituksessa mainitulla tavalla.
Heräämisistäni ja kotitöistäni kerroin siksi ettei täällä alettaisi minua syyttämään miehen liiasta väsyttämisestä. Pähkinänkuoressa, hänen vastuullaan on käydä töissä ja minun vastuullani on omat työni, lapset ja koti sekä ilmeisesti viime päivistä päätellen myös eläimet. Tiedän hänen olevan väsynyt, olenhan sitä itsekin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:25"]
Ei tietenkään ole oikeus käyttäytyä tollasella tavalla. Mutta tuskin kovin hepposista syistä kannattaa eroakaan heti hakea. Ihme tyyppejä täällä, kun heti pitää varautua ottamaan seuraavan kerran nyrkistä. Meillä mä teen aina kans "kaiken" ja mies ei eeskäy yötöissä. Se on vaa semmosta. Kyllä se sit helpottaa kun aikaa vähän kuluu. Mitä se ukko nyt sitte tekee? pyysikö anteeksi? Onko siinä huoraks haukkumisessa kenties jotain perää? oletko esim pettänyt?
[/quote]
Ei pyytänyt anteeksi, paineli takaisin nukkumaan samalla suutaan soittaen. Ja en todellakaan ole pettänyt! En ole tehnyt yhtään mitään mikä oikeuttaa tuollaisen nimittelyn/ käytöksen!
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:26"]
Minkälaisia juntteja täällä oikein kirjoittelee??!! Ei siinä nyt mitään jos se rakas siippa vähän tönii ja huorittelee lasten nähden, sillä on niin rankkaa töissä..Ja oma vika kun paiskasit oven. Oikeasti, jos miehesi on vasta ensimmäisen kerran huoritellut ja töninyt, niin jotain todella ihmeellistä on meneillään (aivokasvain, toinen nainen, pelivelat yms).Yleensä nämä "alfaurokset" aloittavat huorittelemalla ja väheksymällä, sitten tulee töniminen ja kovempi huorittelu ja lopuksi sitten nyrkistä. Näin 98% tapauksista.
Lastesi tähden, pakkaa lapset, koira ja tärkeimmät tavarat ja lähde HETI. Kohta voi olla liian myöhäistä.
[/quote]
Niimpä. En nyt ymmärrä sitä, että miksi ap vastailee näihin kirjoituksiin kokoajan, kun sillä samalla energialla voisi mennä ja pelastaa LAPSENSA tuolta hullulta. Turha enää itkeä, kerran kun on huoraksi sanottu, siitä tuskin päästään enää mihinkään luottamussuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:08"]
Saamaton luuseri? Mieshän on vaan väsynyt yötöistään! Pitää vähän ymmärtää miehenkin kannalta asioita. Tuskin hän kovin ylpeä on käytöksestään, mutta myös liian väsynyt näkemään/auttamaan äitiä rankkassa arjessa. Tarviitte lepoa ja apua ja yhteistä aikaa.
[/quote]
No ohooh. Mä oon tehnyt tosi pitkään yövuoroa, eikä todellakaan väsyttänyt sen enempää kuin päivävuorossakaan. Ei se, että tekee jotain vuoroa oikeuta sikamaiseen käytökseen.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:26"]
Minkälaisia juntteja täällä oikein kirjoittelee??!! Ei siinä nyt mitään jos se rakas siippa vähän tönii ja huorittelee lasten nähden, sillä on niin rankkaa töissä..Ja oma vika kun paiskasit oven. Oikeasti, jos miehesi on vasta ensimmäisen kerran huoritellut ja töninyt, niin jotain todella ihmeellistä on meneillään (aivokasvain, toinen nainen, pelivelat yms).Yleensä nämä "alfaurokset" aloittavat huorittelemalla ja väheksymällä, sitten tulee töniminen ja kovempi huorittelu ja lopuksi sitten nyrkistä. Näin 98% tapauksista.
Lastesi tähden, pakkaa lapset, koira ja tärkeimmät tavarat ja lähde HETI. Kohta voi olla liian myöhäistä.
[/quote]
Niimpä. En nyt ymmärrä sitä, että miksi ap vastailee näihin kirjoituksiin kokoajan, kun sillä samalla energialla voisi mennä ja pelastaa LAPSENSA tuolta hullulta. Turha enää itkeä, kerran kun on huoraksi sanottu, siitä tuskin päästään enää mihinkään luottamussuhteeseen?
[/quote]
Tässähän mulla on aikaa kuule itkeä ja valittaa Vauva-palstalla kun ne lapsukaiset on nukkumassa jo. En ihan viitsinyt nukkumaanmenoa lykytä ja lähteä päämäärättömästi ajelemaan autolla kun samalla vaivalla saan lapset nukkumaan oikeaan aikaan. En halua tähän hätään enempää heitä kiusata, huominen on uusi päivä ja sitten nähdään kannattaako lasten kanssa edes päiväkodistä tulla kotiin, muuta kuin pakkaamaan nuo tavarat mitkä ovat rikki tai tuossa eteisen lattialla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:12"]
Vuorotyö on raskasta.
[/quote]
ei ole vaan se on vaan miten sen ottaa.
minusta miehesi on nyt väärässä ja ei ole ansainnut rinnalleen hyvää vaimoa. Tulet kotiin väsyneenä ja miehesi nukkuu, kimmastut ja annat palautetta... Miehesi ei pysty hillitsemään raivoaan, vaan on väkivaltainen ja syyttelee sinua huoraksi. Minusta sinun käytös on vielä normaalia, olet väsynyt, koet hoitavasi kaiken yksin mutta miehesi vain makaa. Jos et lähde parisuhteesta niin voisin väittää, että olet vakavasti läheisriippuvainen. Sinun tulee arvostaa itseäsi ja miettiä omia voimavarojasi... Jos kerran et muutenkaan saa mieheltäsi mitään tukea niin yh-elämä ei siitä paljon parane.
Jos itse uskot vahvasti, että miehesi muuttuu niin menkää terapiaan ja kokeilkaa uudestaan mutta älkää jääkö ennalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi käytös muuttunut, vai onko ollut aina tuollainen, jolta hihat palaa aika ajoin? Onko koskaan osallistunut kotitöihin? Pystyykö mies keskustelemaan näistä ongelmista? Onko teillä välillä perheenä mukavaa, vai kommunikoitteko toistenne kanssa vain sättimällä ja huutamalla? Onko teillä seksielämää? Rankalta kuulostaa, toivottavasti saatte ulkopuolista apua.
Ei kukaan varmaan tarkoittanut että sinun ja lasten pitäisi yön selkään lähteä. En tarkoita millään pahalla, mutta vaikutat siltä että haluat asettua uhrin asemaan, kiukuttelet, mökötät ja martyyrimaisesti teet kaikki kotityöt ja hoidat lapset ja eläimet. Ja kun mies ei huomioi niin paiskot ovia. Toivottavasti se aiempi kirjoituksesi oli sarkasmia. Se missä sanoit, että et viitsi enempää miestä kiusata kun mies paineli nukkumaan lapsi kainalossa.
Miehesi vaikuttaa todella yksinkertaiselta, arvaamattomalta ja väkivaltaiselta alistajalta. Mielestäni tuossa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi huoh... mistähän alkaisin.. Meidänkin perheessä on muutama isompi riita ollut ja niiden jälkeen olo on aina tosi kamala. Tiedän kuitenkin itseni ja mieheni - a koko perheemme. Että meillä on hyvä ja onnellinen koti lasten kasvaa. Nämä riidat ovat erittäin harvinaisia. Oma mieheni kuuluu myös kategoriaan "hissukka-miehet", ja ei millään tavoin ole pelottava/uhkaava. Välillä vaan on myös meillä arki käynyt liian raskaaksi pienten lasten kanssa, miehen kolmivuorotyön ja tooodella pitkien työvuorojen vuoksi. On ollut taloudellisesti tiukkaa, koliikkia, uhmaa, väsymystä, siitä aiheutunutta masennusta.. Mutta ne ovat erittäin yleisiä lapsiperheissä. Tänä päivänä perheet ovat aika kovassa puristuksessa. En lähtisi heti eroamaan, se on selvää että tuommoinen ei voi olla "normi", varsinkaan perheessä, jossa pieniä lapsia. Näen kuitenkin niin meidän perheen tuossa teidän tilanteessanne ja en sen vuoksi osaa kauhistella tai olla hysteerinen. KUKAAN ihminen ei jaksa, jo työn määrä kasvaa liaan suureksi ja unen määrä jää vähäiseksi. Yötyö on monelle ihmiselle psyykkisesti ja fyysisesti erittäin rankkaa (ja on aivan turha kuunnella sellaisia, joiden biologisseen rytmiin se ei tuo mitään ongelmia). Kehottaisin nyt ottamaan aikalisän ja toivon, että mies itse ottaa asian myös puheeksi ja ilmaisee sen, että kiehahti yli ja että tekee kaikkensa, jottei tilanne kärjisty enää. Yksi vaihtoehtohan on ottaa neuvolaan yhteyttä tai perheneuvolaan ja käydä siellä keskustelemassa. Uskokaa pois, tuo on tavallisin syy miksi perheet niihin ottavat yhteyttä. Ja se on äärimmäisen tärkeää, että itse suhtaudutte ongelmaan vakavasti ja haluatte tehdä asoiden parantamiseksi jotain. Paljon tsemppiä ja voimia. Voin lohdutukseksi sanoa, että lapset eivät mene rikki kovin helposti. Ne ongelmat missä lapset joutuvat todenteolla kärsimään ovat jo niin vakavia ja säännöllisiä, että niistä ei enää netin keskustelupalstoilla puhuta. Mutta käykää toki tilanne ja anteeksipyytämiset puolin ja toisin läpi lasten kanssa ja kertokaa, että isä ja äiti korjaa tilanteen. Se helpottaa lasten mieltä. Ja hakekaa oikeasti keskusteluapua. Se on pieni juttu - mutta apu on yleensä suuri ja kierre saadaan katkaistua. Ette ole yksin! Voimia ja virtuaalihalaus!
Aihe on tabu ja hyvin harva uskaltaa ääneen kertoa riidoista perheessä, mutta muistan aina kun luin jostain lehdestä Roosa Meriläisen haastattelun ja hän kertoi siinä, että heillä riidellään niin että astiat lentää ja se oli niin huojentavaa. Aika monissa perheissä riidellään - joskus rajustikin,mutta niistä päästään yli ja riitely ei joka kerta tarkoita sitä että turpaan on tulossa. Itse tulisena ihmisenä suutun herkästi, mutta se on vaan tunne - en minä koskaan mitään oikeasti pahaa menisi kenellekään tekemään. Lastenkin on mielestäni parempi nähdä riitoja, kuin elää ahdistuneessa ja tukahdutetussa ilmapiirissä vuosikaudet. Tää on niin suomalaista, että kaikki tunteet pidetään sisällä ja sitten kun on tarpeeks kauan padonnut kaikki sisäänsä, niin jossain vaiheessa vaan räjähtää. Siksi sanonkin, että tuulettakaa tunteitanne säännöllisesti, niin vältytään katastrofeilta! Ja ap, älä ota turhan raskaasti. Mielestäni riita on aina parempi, kuin pitkään jatkuva puhumattomuus ja tunteiden panttaaminen, mistä jo aiemmin mainitsin. Myrskyn jälkeen on myös usein poutasää. :)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:18"]
Voi huoh... mistähän alkaisin.. Meidänkin perheessä on muutama isompi riita ollut ja niiden jälkeen olo on aina tosi kamala. Tiedän kuitenkin itseni ja mieheni - a koko perheemme. Että meillä on hyvä ja onnellinen koti lasten kasvaa. Nämä riidat ovat erittäin harvinaisia. Oma mieheni kuuluu myös kategoriaan "hissukka-miehet", ja ei millään tavoin ole pelottava/uhkaava. Välillä vaan on myös meillä arki käynyt liian raskaaksi pienten lasten kanssa, miehen kolmivuorotyön ja tooodella pitkien työvuorojen vuoksi. On ollut taloudellisesti tiukkaa, koliikkia, uhmaa, väsymystä, siitä aiheutunutta masennusta.. Mutta ne ovat erittäin yleisiä lapsiperheissä. Tänä päivänä perheet ovat aika kovassa puristuksessa. En lähtisi heti eroamaan, se on selvää että tuommoinen ei voi olla "normi", varsinkaan perheessä, jossa pieniä lapsia. Näen kuitenkin niin meidän perheen tuossa teidän tilanteessanne ja en sen vuoksi osaa kauhistella tai olla hysteerinen. KUKAAN ihminen ei jaksa, jo työn määrä kasvaa liaan suureksi ja unen määrä jää vähäiseksi. Yötyö on monelle ihmiselle psyykkisesti ja fyysisesti erittäin rankkaa (ja on aivan turha kuunnella sellaisia, joiden biologisseen rytmiin se ei tuo mitään ongelmia). Kehottaisin nyt ottamaan aikalisän ja toivon, että mies itse ottaa asian myös puheeksi ja ilmaisee sen, että kiehahti yli ja että tekee kaikkensa, jottei tilanne kärjisty enää. Yksi vaihtoehtohan on ottaa neuvolaan yhteyttä tai perheneuvolaan ja käydä siellä keskustelemassa. Uskokaa pois, tuo on tavallisin syy miksi perheet niihin ottavat yhteyttä. Ja se on äärimmäisen tärkeää, että itse suhtaudutte ongelmaan vakavasti ja haluatte tehdä asoiden parantamiseksi jotain. Paljon tsemppiä ja voimia. Voin lohdutukseksi sanoa, että lapset eivät mene rikki kovin helposti. Ne ongelmat missä lapset joutuvat todenteolla kärsimään ovat jo niin vakavia ja säännöllisiä, että niistä ei enää netin keskustelupalstoilla puhuta. Mutta käykää toki tilanne ja anteeksipyytämiset puolin ja toisin läpi lasten kanssa ja kertokaa, että isä ja äiti korjaa tilanteen. Se helpottaa lasten mieltä. Ja hakekaa oikeasti keskusteluapua. Se on pieni juttu - mutta apu on yleensä suuri ja kierre saadaan katkaistua. Ette ole yksin! Voimia ja virtuaalihalaus!
[/quote]
Olen eri mieltä. Ap itse kertoi tekevänsä kaikki kotityöt ja hoitavansa lapset, myös viikonloppuisin kuin mies vetelee 11h yöunia ja päivällä päikkäreitä eikä silti jaksa. Terveen aikuisen pitäisi kyllä jaksaa edes hieman tsempata kotitöissä vaikka olisikin yöt töissä.
Riitoja varmasti on kaikilla mutta huorittelu on jotakin niin alentavaa ja kuuluu lähinnä teinien kielelenkäyttöön. Ap:n mies vaikuttaa juuri siltä tyypiltä jota ei todellakaan saa mihinkään neuvolaan keskutelemaan, tuskin edes tajuaa mitään väärin tehneensä. Mutta ehkäpä Ap:n ja nro 54 perheissä on ihan normaalia että isä huutaa vitun huoraa ja paiskoo tavaroita kun vähän väsyttää.
Jep, tärkeintä mielestäni kans on se, miten mies suhtautuu riitaan kun tilanne on rauhoittunut. Onko katuvainen, pyytääkö anteeks jne.. Jos ei kykene tulemaan sen vertaa vastaan ja ottamaan vastuuta käyttäytymisestään, niin sitten on tilanne jo vakavampi. Yleensä jos haluaa tehdä kaikkensa perheensä vuoksi, niin haluaa myös tehdä kaikkensa että perhe pysyisi kasassa ja kaikilla olisi hyvä olla. Jotenkin tämä nyt ei soittanut hälytyskelloja ja kuten sanoit, että mies ei ole ennen noin rajusti suuttunut. Mutta hakekaa tosiaan apua, uskon että mieskin on sen kannalla.
En jaksa lukea koko ketjua mutta joko jätät miehen tai tappelet takaisin. Ei tuollaisissa asioissa ole kuin kaksi vaihtoehtoa.
Voi, ei ole normaalia. Niin kuin myös ap sanoi. Ja huoraksi mua ei olla sanottu ikinä. (vaikken siitäkään nyt osais hysteerinen olla, jos joskus olisi lipsahtanutkin) Yleensä se olen minä, joka sivallan sanallisesti. Ja sen tarkoitushan on vaan loukata toista mahdollisimman syvästi, joten en nyt alkaisi mitään pyhimystä esittämään tämänkään suhteen. Niin kuin en elämämme suhteen muutenkaan. Mut me ei eletäkään, haavemaailmassa tai kiiltokuvissa. Sitäpaisti ap tuskin ensimmäisenä on eroamassa, kun perheessä on ekaa kertaa iso riita. Olen sen verran paljon tätä elämää nähnyt, etten vaan osaa nyt olla ihan noin dramaattinen. Mutta kun näihin ketjuihin vastaavatkin aina ne, jotka osaavat käyttäytyä aina ja jokatilanteessa hienosti ja olla kärsivällisiä. Haluavat tulla vaan kääntämään veistä haavassa ja kiillottamaan omaa sädekehäänsä.
-54
Ei tietenkään ole oikeus käyttäytyä tollasella tavalla. Mutta tuskin kovin hepposista syistä kannattaa eroakaan heti hakea. Ihme tyyppejä täällä, kun heti pitää varautua ottamaan seuraavan kerran nyrkistä. Meillä mä teen aina kans "kaiken" ja mies ei eeskäy yötöissä. Se on vaa semmosta. Kyllä se sit helpottaa kun aikaa vähän kuluu. Mitä se ukko nyt sitte tekee? pyysikö anteeksi? Onko siinä huoraks haukkumisessa kenties jotain perää? oletko esim pettänyt?