Lue keskustelun säännöt.
Mensan testi -ketjusta ja ylipäänsä älystä kiinnostuneet
07.11.2013 |
Kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia vielä vähän syvemmin aiheesta.
On tätä sivuttukin täällä jo, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, tunnetteko te oman tuloksenne olevan linjassa omien kokemustenne kanssa tai näkyykö älynne testattu taso jotenkin erityisellä tavalla elämässänne.
Mun tulos ei ollut mikään häkellyttävä (121), mutta ihan ok kuitenkin. Toisaalta en koe olevani todellakaan parhaimmillani tuollaisissa kuviopäättelyissä. Kielellisissä asioissa olen mielestäni paljon lahjakkaampi. Tieteen kuvalehden testistä saankin paremmat tulokset (130), joten vaikka en ehkä ihan tuon testin luotettavuudesta vakuutukaan niin on se tavallaan aika hyvin linjassa omien arvioideni kanssa.
Mutta niin. Jos mietin omaa elämääni ja kokemuksiani, niin kyllä testien tulokset jollakin lailla ovat linjassa niiden kanssa. Eli joskus kyllä ihmettelen, että olenko tosiaan näin paljon fiksumpi kuin tietyt ihmiset ympärilläni, toisissa tilanteissa taas saatan tuntea olevani aika tollokin. En siis ole huippunero, jonka on vaikea löytää itseään fiksumpaa seuraa, mutta tietyissä porukoissa kyllä tunnen olevani liian erilainen ja ulkopuolinen, kun koko tapani käsitellä asioita on liian erilainen muuhun porukkaan nähden.
Esimerkkejä:
- oma kaveripiirini on hyvin samanhenkinen kuin itse olen ja viihdyn ystävieni seurassa hyvin. Koen yhdessäolon antoisaksi monin tavoin. Joissakin ei niin läheisissä, "tutun tutuista" koostuvissa porukoissa taas saatan oikeasti saada itseni kiinni siitä etten viihdy, koska koen olevani niin eri levelillä. Ihmiset voivat olla mukavia, mutta on hyvin vähän mitään yhteistä kosketuspintaa. Olen siis kokenut elämäni aika paljon ulkopuolisuuden tunnetta.
- kielellisissä jutuissa mun on joskus vaikea sietää esim. räikeää yhdyssanavirheiden viljelyä ja mua tuskastuttaa se, miten helposti kaikenlaiset kamalat kielivirheet leviävät ihmisten keskuudessa (miksei oikeinkirjoitus leviä yhtä tehokkaasti?!)
- joskus suorastaan vähän ahdistaa, että voiko joillekin olla noin vaikeaa tajuta jokin asia, ja mitä se tarkoittaa maailman tulevaisuuden kannalta (vaikkapa Iltasanomien uutisten kommenttiosioista näitä fiiliksiä saa aika nopeasti). Esim. jos joku ei tunnu kertakaikkiaan tajuavan tilastollisen yleistyksen ja yksittäistapauksen suhdetta/eroa. Siis nämä "haha, tuo tutkimus ei todellakaan pidä paikkaansa koska mun ukki poltti 50 vuotta eikä saanut syöpää" -tyypit, jotka eivät selittämisen jälkeenkään kykene käsittämään, miksi heidän ukkinsa tapaus ei kumoa tutkimustulosta. En tarkoita, että ilman tuon asian tajuamista ei maailmassa voisi toimia rakentavasti, mutta tuon asian ymmärtämättömyys on mun mielestä yksi aika hyvä indikaattori yleisemmästä käsityskyvyn puutteesta, joka todennäköisesti näkyy muutenkin elämässä.
- Koen, että kielellisten asioiden lisäksi älyni näkyy ehkä parhaiten kriittisessä ajattelussa. Tarkemmin ottaen siinä, että olen kriittinen omia ajatuksiani kohtaan ja olen hyvä tunnistamaan sisäiset vaikuttimeni ja esim. sen, onko jokin muistikuva oikeasti aika varma vai värittääkö oma muistini sitä paljonkin. Tämä on yksi asia, jossa koen poikkeavani aika monista. Minusta tuntuu kovin vieraalta joidenkin ihmisten järkkymätön itsevarmuus ja "tietäminen" silloinkin, kun heillä oikeasti olisi aivan väärää tietoa. Toisaalta näillä ihmisillä tuntuu usein olevan terve itsetunto, enkä sano tämän ylikriittisyyteni olevan välttämättä ainakaan omalle henkiselle hyvinvoinnille ja itsevarmuudelle mikään etu. Muutenkin luulen esim. tämän kriittisen ajattelun takana olevan myös henkilöhistoriallisia ja psykologisia tekijöitä enkä ole ollenkaan varma siitä, onko ÄO:lla lopulta paljonkaan tekemistä asian kanssa. Se on kuitenkin ihan oma rönsynsä johon en nyt lähde. Eiköhän tämän tekstin mitta tarpeeksi provosoi jo muutenkin.
- Uskon myös olevani vähän tavallista tarkkanäköisempi huomaamaan ns. kulttuurisia itsestäänselvyyksiä, juttuja joihin aika moni hyppää kyseenalaistamatta mukaan kun muukin lauma niin tekee (esim. sosiaalisen median erilaiset villitykset ja muoti-ilmiöt, tehdään vaan lauman mukana asioita, eikä oikein nähdä mitään metatasoa yhtään missään).
- Edelliseen liittyen: Sen olen huomannut, että jotkut taas eivät pysty ollenkaan käsitellä asioita kulttuurisella tai yleisemmällä tasolla, vaan alkavat vängätä omaa henkilökohtaista mielipidettään. Tarkoitan esim. tilannnetta, jossa minä esitän havainnon, että laihuutta näyttäisi olevan kulttuurisesti hyväksytympää haukkua kuin lihavuutta, koska laihuus on ihannoidumpaa. Tähän aina muutama tulee sanomaan, että "no eikä saa ketään haukkua, sä oot kyllä ihan väärässä!", ja vaikka miten seikkaperäisesti ja maanläheisesti yrittäisin selittää asiaa niin sitä ei ymmärretä. Ei ole siis kyse siitä, että oltaisiin eri mieltä tai tehty eri havainto vaan siitä, ettei edes päästä puhumaan samasta asiasta.
- Edellä kuvattuihin juttuihin liittyy yleisemmin analyyttinen suhtautuminen ja asioiden monitahoinen pohdiskelu, jonka toisinaan huomaan erottavan minut ja jotkut ympäröivät ihmiset. Jotkut saattavat jopa jotenkin turhautua ja suivaantua, jos pohdin ja pyörittelen asioita. Esim. mielenvikaiseksi on tämän taipumuksen vuoksi haukuttu. Minua ei siis kiusaa eikä häiritse se, että maailma ei ole kovin suoraviivainen ja selkeä paikka, eikä minulla ole tarvetta pusertaa käsityksiäni asioista yksioikoisiksi totuuksiksi, joita ei saa pohtia tai kyseenalaistaa. Toki tajuan, etten vaikkapa mekaanisessa työssä jätä työtä tekemättä siksi, että alan pohtia sen filosofisia edellytyksiä :D Osaan siis kyllä mielestäni sijoittaa pohdintani oikeaan aikaan ja paikkaan.
On ehkä monen mielestä provosoivaa kirjoittaa tällaista omakehua ja vieläpä näin pitkästi, mutta olen vasta tulossa siihen miten taas älyni puutekin toisaalta ilmenee monin tavoin:
- Matemaattisesti en ole mikään nero todellakaan. Olen surkea laskemaan päässä (ne Tieteen kuvalehden tehtävät vielä just menee muttei yhtään hankalammat) ja osaan matematiikkaa kohtalaisesti mekaanisessa mielessä, mutta en tajua yhtään mistä siinä on syvemmin kyse. Eli osaan tehdä, mutta minulla ei ole hajuakaan siitä mitä oikeastaan teen.
- Voin myös olla aika blondi välillä. Käyn välillä aika hitaalla (en esim. ikinä osaa vastata nopeasti ja napakasti kuittailuihin vaan möllötän vaan tyhmänä hiljaa). En muutenkaan sanoisi olevani mikään kovin nopea hoksaamaan, noissa ÄO-testeissäkin tuppaa aina tulemaan kiire.
- Tämä on huvittava esimerkki, mutta saatan esim. avata kaapinoven päin omaa naamani :D Ei anna ihan hirveän fiksua kuvaa, apinakin varmaan ymmärtää väistää omaa liikettään... Onkohan tuo nyt sitten jotain kinesteettistä lahjattomuutta ja avaruudellisen hahmotuksen puutetta? Ehkä vähän samaan asiaan liittyy se, miten en uskalla autolla ajaessa sujauttaa itseäni mihinkään kovin pieneen väliin koska koen, etten kertakaikkaan hahmota miten nopeasti minun pitää siihen ehtiä ja missä auton rajat kulkevat.
- Ehkä kaikkien tyhmimmilläni olen suuntien ja eri paikkojen suhteiden hahmottamisessa. Jos olen jossain vähänkin monimutkaisemmassa rakennuksessa sisällä, en hahmota miten rakennus suhteutuu ulkomaailmaan ellen katso ikkunasta ulos. Joudun siis omassa kodissanikin ollessani oikein keskittyä, jos haluan hahmottaa esim. missä suunnassa jokin katu kulkee. Minkäänlaista "kartan tajua" minulla ei ole ja osaankin paikasta toiseen maamerkkien, en suunnan, perusteella.
- ongelmanratkaisuni ei ole tehokasta: esim. saatan vaikka Angry birdsiä pelatessa takoa samalla taktiikalla puoli tuntia hoksaamatta, että kannattaisi kokeilla jotakin muuta jos kerran jo sataan kertaan kokeiltu taktiikka ei toimi
- en ole kovin luova, eli en ole hyvä keksimään uutta. Uusia ajatusmalleja ehkä keksin koska olen kova analysoimaan, mutta missään vähänkään konkreettisemmassa keksimisessä olen tosi, tosi huono. Ahdistun, jos mun käsketään ideoida jotakin uutta. Päässä lyö aina ihan tyhjää.
- Lähimuistini on huono (myös Tieteen kuvalehden testin mukaan muistiosio oli huonoin). Vaikka tiedän, miten esim. kokonaisuuksia tai "tarinaa" luomalla saa painettua yksittäisiä juttuja mieleensä, mä en vaan osaa sitä
- huikeista intrapsyykkisistä kyvyistäni huolimatta mulla on aika huono itseluottamus käytännön asioissa, esim. työtehtävissä. Eli vaikka itsetuntemukseni ja ajatteluni onkin mielestäni lahjakasta, en ole onnistunut kehittämään itsestäni "tehokasta" ja rohkeaa ihmistä, joka hienosti käyttää kapasiteettiaan hyödyksi. Olen siis alisuoriutuja.
Lähinnä mä kai halusin pohtia vaan tätä älyasiaa, ja miettiä, onko noilla ÄO-lukemilla minkään valtakunnan merkitystä oikeasti. Monet noista munkin kertomista asioista on lopulta selitettävissä varmaan muillakin asioilla. Tämä on vaan mielenkiintoinen asia, josta olisi hauska kuulla muidenkin havaintoja.
Kommentit (74)
Ai niin ja se piti vielä sanoa, että tavallaan oman lahjakkuuden testaaminen voi minun mielestäni auttaa hyväksymään erilaisuutta ja sietämään sitä jos joku ei tajua asioita niin kuin "pitäisi", koska se testaaminen konkretisoi sen että minä todella hoksaan juuri tämän jutun keskimääräistä paremmin. Ts siinä toisessa joka ei hoksaa, ei sinällään ole mitään vikaa, vaan minä vaan näen asian omasta perspektiivistäni tuskastuttavana siksi, että poikkean juuri siinä asiassa sen verran keskiverrosta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin aloituksen jo aikaisemmin. Tunnistan itseni tuosta tekstistä lähes joka kohdasta. En kuitenkaan koe olevani erityisen fiksu enkä varsinkaan nopeaälyinen. Minulla on akateeminen koulutus ja olen nykyisin jatko-opiskelija, mutta opinnoissa olen pärjännyt nimenomaan sisukkuuden ansiosta, en älyni. Tuo ap:n kuvailema "mediakriittisyys" on useimmilla koulutuksen tuomaa kykyä arvioida lukemansa. Testiälykkyys on aivan eri asia kuin yleissivistys. Persoonallisuuspiirteissä puhutaan sellaisesta ominaisuudesta kuin "avoimuus uusille asioille": tällaiset ihmiset ovat yleensä motivoituneempia kehittämään itseään. Jos ei koe muiden kanssa olevansa henkisesti samalla tasolla, voi kyse olla ennemminkin liian suuresta koulutuserosta tai eriävistä mielenkiinnonkohteista kuin siitä että keskustelukumppanit olisivat älyllisesti liian kaukana toisistaan.
Minusta tekstisi oli mielenkiintoinen analyysi. En ole tehnyt tuota testiä, aion kyllä tehdä. Kommentoin tuota tekstiäsi, koska löysin sieltä aika lailla yhteneväisyyksiä itseni kanssa.
Erityisesti tuo, että kanssaihmiset eivät tajua keskustelun tasoa. Pitäisi puhua jostain tilastollisesta faktasta ja oman kokemuksen tai mielipiteen perusteella pyritään kumoamaan tämä... Kyse on usein siitä, että tilastotiede on heille ihan hepreaa. Minulla on yksi tuttu, joka on muuten hyvä ystäväni, mutta täysin kykenemätön hahmottamaan sitä, mitkä asiat ovat mielipidekysymyksiä ja niihin voi ottaa kantaa sen oman mielipiteen perusteella ja mitkä eivät. Lisäksi pomoni ei osaa hahmottaa, millä tasolla jostain asioista pitäisi puhua.
Olen itse myös melko hyvä oppimaan mekaanista matematiikan laskemista, mutta muutoin en osaa sitä yhtään. En pysty millään tavallaan soveltamaan matematiikkaa mihinkään. Sen sijaan fysiikka on hyvinkin luonnollista minulle ja monet asiat itsestään selviä.
Olen melko hyvä hahmottamaan kolmiulotteisuutta ja suuntavaistokin on melko hyvä. Olen myös hyvä piirtämään. Sen sijaan olen maailman antimusikaalisin. Liikunnallisesti olen lahjakas, entinen kilpaurheilija.
Itsevarmuuteni on normaali, se on kehittynyt iän myötä, kun havaitsee, ettei ne toisetkaan sen kummempia ole. Koskee nimenomaan työelämää. Joskus olen vähän jälkiviisas, jos en ole ollut ihan tilanteen tasalla. Saan suun auki helposti.
Minulla on hyvä ongelmanratkaisukyky mielestäni ja olen melko nopea-älyinen. Yksi parhaista kavereistani on taas aivan päinvastainen, hänelle saa selittää vitsitkin. Varsinkin vanhemmiten tämä on joskus todella turhauttavaa.. Muuten kyllä erittäin hyvä tyyppi, mutta juttuja selittäessä hän usein tippuu kärryiltä.
Minua kiinnostaa suurten linjojen asiat, en jaksa keskittyä yksityiskohtiin.
Tiedostan, että on muunlaistakin älykkyyttä ja sillä pärjää myös hyvin. Oma tunneälyni ja empaattisuuteni ei ole ollenkaan sitä tasoa, mitä esim siskollani. En välttämättä ole kovin luonteva vieraiden ihmisten kanssa, tosin tämäkin on iän myötä parantunut. Minulla on kyllä hyvä tilannetaju.
Lisäksi myös yhdyssanavirheet ärsyttävät todella paljon. Samoin kuin asiallisissa yhteyksissä hymiöiden käyttö.
Täällä toinen jonkin verran keskitason yläpuolella oleva ja olen huomannut aivan samat ongelmat kuin sinäkin. Satun olemaan myös erittäin vastuullinen henkilö ja haluan muille ihmisille pelkkää hyvää. Sitten kun yritän selittää jollekin hieman yksinkertaisemmalle, että ei, se tupakointi ei ole terveellistä, eikä toinen usko, niin koen valtavaa riittämättömyyden tunnetta. Jos taas en yritä "pelastaa" ihmisiä, niin tunnen syyllisyyttä. Suo siellä vetelä täällä. En siten tiedä miten suhtautua. En ole tainnut koskaan onnistua muuttamaan ketään parempaan suuntaan. Lopetanko pelastamisyritykset ja ajattelen, että luonnonvalinta se tässä toimii niin kuin kuuluukin? Tämä tuntuu väistämättömältä. Kun ei opi, niin ei opi. Silti syöksyn aina saarnaamaan ihmisille jos he ovat mielestäni tekemässä typeryyksiä ja taas joudun myöntämään etten saanut mitään aikaiseksi. Turhauttavaa.
Miten älyä voi oikeastaan verrata ihmisten välillä? Tarkoitan meitä kuitenkin normaaleja ihmisiä, en mitään neroja jotka oikeasti oivaltavat asioita joista puhutaan vielä 500 vuoden päästä. Kaikki testit mihin itse olen törmännyt, ovat aika rajoittuneita ja mittaavat vain jotain tiettyä asiaa, yksittäisiä osia ihmisen ajattelusta. Kriittisyys voi olla joissain tapauksissa osoitus siitä että on ajatellut asiaa muita enemmän, mutta osoittaako se todellista älyä? Mielestäni useimmat ihmiset ovat kriittisiä joitakin asioita tai ilmiöitä kohtaan, ja vähemmän kriittisiä joitakin toisia asioita kohtaan. Luovuus voi olla älyä, mutta luovuuskin voi ilmentyä niin monenlaisina asioina että niitä on vaikeaa rinnastaa. Erilaiset lahjakkuudet kuten matemaattinen, kielellinen, sosiaalinen, musikaalinen tms. voivat olla jonkin henkilön ainoa osoitus minkään sortin älystä. Entäpä ihmiset, joiden älykkyyden mittan on laajojen kokonaisuuksien tajuaminen vs. ihmiset joilla on kyky tarkkojen yksityiskohtien näkemiseen. Voisin jauhaa tästä pitkään, mutta olen tullut siihen tulokseen että ihmisillä voi olla synnynnäisesti olemassa erilaisia osaamisen alueita, jotka ovat kasvuympäristönsä ansiosta kehittyneet tai jääneet kehittymättä (niitä on voimistettu tai oltu voimistamatta, hän on tai ei ole saanut koulutusta hyvältä tai huonolta opettajalta) ja hän käyttää älyään tai ei käytä sitä jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan eniten sellaista älykkyyttä, jonka kuulee heti esimerkiksi henkilön puhe- tai kirjoitustavasta - siis kielellistä lahjakkuutta ja hyvää yleissivistystä. On vain niin mukavaa kuunnella jotakuta, joka argumentoi asiansa johdonmukaisesti ja kriittisesti. Toisaalta vaikkapa välitön muiden mielipiteiden välitön teilaaminen "kriittisyyden" perusteella on äärimmäisen ärsyttävää, sillä todelliseen kriittisyyteen kuuluu mielestäni asioihin perehtyminen ennen kritiikkiä.
Olen monen muun tavoin keskitason yläpuolella Mensan nettitestissä, siinä ÄO oli 127 kun tein sen 10 vuotta sitten 16-vuotiaana. Olen kirjallisesti ja taiteellisesti suuntautunut luova persoona.
Mun tulos oli himpun verran huoinompi kuin sulla 117, mutta löysin kirjoituksestasi jotain yhtäläisyyksiä itseni kanssa, joten ajattelin vastata.
Testin perusteella, ja aiempia testejä tehneenä tulos on aina jotakuinkin tuota samaa luokkaa.Tuntuu ällistyttävältä että yli 80 prosenilla ihmisistä tulos olisi huonompi kuin mulla.
Miten tämä keskimääräistä parempi tulos on sitten näkynyt elämässäni?Koulutusta en ole saanut yrityksistä huolimatta hankittua.Nykyisinkin opiskelen, mutta tuloksen teko takkuaa.Kirjallisissa töissä olen keskimääräistä parempi, käytännön työt ovat ne kompastuskivi.Olenko sitten jälleen hakeutunut käytännönpakosta väärälle alalle?
Ala-asteella olin koulussa seiskan oppilas, silloin tällöin tuli ysejä, joskus kutosia. En panostanut kouluun, ja pidin itseäni tyhmänä.Yläasteella keskiarvo nousi himpun, mutta edelleenkin ongelmana oli se, että koska pidin itseäni tyhmänä, en viitsinyt edes yrittää.Koska olen kuitenkin ollut aina huono käsitöissä ja muissa käytännön aineissa, menin opon vastustuksesta lukioon.Pärjäsin ihan ok, vaikken juuri koulutyöhön panostanut. Lukion jälkeisiä suunnitelmia mulla ei ollut, en ole koskaan ollut intohimoisesti kiinnostunut jostain asiasta niin, että olisi osannut ajatella mitä haluan tehdä työkseni.Lukion jälkeen hakeuduin sitten opiskelemaan terveyteen liittyvää alaa AMK:n.Eihän siitä mitään tullut.
Mulla on paljonkin luovia ideoita, mutta kun yritän näitä huikeita visioita toteuttaa, tulos on jotain todella säälittävää räpellystä, käsityöt jää tästä syystä aina kesken.
Vasta nyt päälle kolmikymppisenä olen opiskellessani ymmärtänyt, mistä nautin.Se on lukeminen, ja sen kautta uuden tiedon oppiminen.Tähän asti olen ajatellut, että ei mun kaltainen voi edes ajatella yliopistotason opintoja, eihän meidän suvussa kukaan mun lisäksi ole edes ylioppilas.Pitäisikö kuitenkin yrittää, en haluaisi hukata elämääni näin.
Tulen ihmisten kanssa pääsääntöisesti hyvin toimeen, mutta konfliktitilanteissa mä jäädyn.En ymmärrä, miten vastapuoli voi niin aukottomasti perustella olevansa oikeassa, kun mun mielestä asiat on ihan erilailla.Tästä syystä jään yleensä ihmeissäni vaan hiljaa ihmettelemään, ja mua pidetään tyhmänä.Onpa yksi ihminen kerran kysynyt, olenko ihan normaali, ymmärränkö puhetta...mitäpä siihen vastaamaan muuta kuin että empä sitten taida ihan normaali olla.
Käsitän siis asiat erilailla kuin ihmiset ympärilläni.Ja vaikka yritän omaa kantaani perustella, mua ei siitä huolimatta yleensä ymmärretä, tai ymmärretään entistä huonommin.Tää on iso ongelma.Kun kohtaan ns. normaaleja ihmisiä,(eli sellaisia, jotka mua ymmärtää) olen onneni kukkuloilla.Eikä tämä tarkoita sitä, että mun kanssa täytyisi olla samaa mieltä, vaan sitä, että kykenee näkemään ja käsittelemään asioita monelta eri kannalta, pohtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan tuontyyppisistä testeistä yleensä 140:n luokkaa olevia tuloksia. Olen matemaattisesti, kielellisesti ja musiikillisesti lahjakas asperger-ihminen. Kaveripiirissä kuljen nimellä kävelevä tietosanakirja, koska luen paljon erilaisista aiheista ja minulla on todella hyvä muisti. Joidenkin abstraktien asioiden hahmottaminen on minulle vaikeaa, ja vaikkapa luonnontieteissä en loista (fysiikan "epätarkkuus", esimerkiksi mittausvirheiden mahdollisuus, hämmentää minua, ja kemiassa puhutaan aivan liian pienistä asioista). Motorisesti olen todella kömpelö. Ihmisten kanssa tulen toimeen keskivertoassia paremmin, koska olen opetellut sosiaalisen kanssakäymisen konventioita. Vieraammassa seurassa pystyn aika hyvin näyttelemään normaalia, tuttujen seurassa voin olla oma itseni ja minut hyväksytään, mutta nuo vaillinaiset ihmissuhdetaidot aiheuttivat etenkin teini-iässä paljon ahdistusta ja ovat tuoneet mutkia matkaan myös parisuhderintamalla.
Noin yleensä ottaen arvostan ihmisissä sellaista asennetta, että on kiinnostunut monista asioista ja halukas ottamaan niistä selvää. En arvioi ihmisiä niinkään yleistiedon määrän vaan nimenomaan tuon asenteen perusteella. Sitä en sitten tiedä, että onko se jonkinlaista älykkyyttä vai ennemmin luonteenpiirre. Tärkeänä pidän myös sitä, että ihminen osaa tuoda asiansa ja mielipiteensä selvästi esille. Se vaatii sekä jonkintasoista kielen hallintaa että loogista ajattelua ja syy-seuraussuhteiden hahmottamista. Niin kuin monet muutkin vastanneet, ärsyynnyn siitä, jos ihminen kokee oman mielipiteensä tai kokemuksensa absoluuttiseksi totuudeksi ja on kykenemätön harkitsemaan mielipiteitä tai ajattelemaan asioita yleisemmällä tasolla. Myös puutteellinen tai virheellinen argumentointi ärsyttää.
Yhdeksikkö, voisiko sinulla olla Asperger? Hämmentynyt käytöksesi muistuttaa tätini käytöstä. Hän ei ymmärrä vitsejä tai ironiaa. Hän suuttuu tilanteesta ja syyttää muita ilkeilystä. Hän ei monesti pysty seuraamaan keskustelua korkeasta koulutuksestaan huolimatta. Hänellä ei ole ystäviä, koska hänen käytöksensä on hämmentävää ja kiusallista. Hän takertuu asioihin ja voi toistaa jotain lausetta useita kertoja. (Kuvioon liittyy myös ääretön saituus, mutta siitä ei nyt ole kysymys.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoisia vastauksia, kiitos!
Se on tosiaan aivan totta, että koko älykkyyden käsite on vähän epämääräinen. Sen voi nähdä tosi suppeasti, tosi laajasti ja siltä väliltä. Nuo perinteiset kuviopäättelytestit ovat kyllä tosi suppeita, vaikka niissä onkin se plussa, että ne ovat melko riippumattomia kulttuurista jne. Toisaalta luulen, että harjoittelemalla voi kyllä kehittyä tuossa kuviopäättelyssäkin jos vaan treenaa, ja on kyllä vähän hassu ajatus että sitten muka koko älykkyys jotenkin hyppäisi korkeammalle.
On muutenkin aika hankala varmaan vetää sitä rajaa, että mikä on opittua ja mikä jotakin kiinteämpää älyä. Lisäksi pelkkä tilanne vaikuttaa aika paljon testien tuloksiin. Mulla ainakin esim. keskittymiskyky vaihtelee tosi paljon vireystilan ja muun fiiliksen mukaan. Testituloksiin vaikuttaa varmasti psykologisetkin tekijät, esim. jos pitää itseään tyhmänä ja se ahdistaa, ja sitten kokeilee tehdä jotain kuviopäättelyä ja vaan ahdistuu ja menee lukkoon, jos tuntuu ettei hoksaa yhtään mistä on kyse. Toisaalta jos pystyisi ns. hallitsemaan mielensä mahdollisimman hyvin, samanaikaisesti relaamaan ja skarppaamaan, niin tulos voisi olla jotain ihan muuta.
ap
Minä en ole tehnyt yhtäkään kuviopäättelytestiä loppuun asti. Ne ovat puuduttavia enkä ole ikinä ollut visuaalisesti vahvimmillani. Olen kuitenkin sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas, muistan erittäin hyvin kuulemani ja lukemani, ja minua on usein kehuttu loogisesta ja analyyttisesta ajattelusta. En usko Mensan testeihin, niillä mitataan vain yhtä taitoa ja havainnointikykyä. Menen jopa niin pitkälle, että väitän, että Mensan testeihin uskominen on osoitus älyllisesti laiskuudesta ja epäkriittisyydestä. Sanalla sanoen tyhmyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh miten pitkän romaanin AP sai kirjoitettua.
Mulla meni Mensan oikea testi paremmin kuin nettitestit. Syynä se että kotona en pysty koskaan täydellisesti keskittymään.
Olen aina tiennyt olevani loogista päättelyä vaativissa tehtävissä parempi kuin monet muut. Siksi uskalsin mennä tuohon oikeaan testiin ja siitä hienosti suoriuduinkin.
On totta että Mensan testeillä mitataan vain loogista päättelykykyä, mutta mitä mensalaisia tunnen on hämmentävää että joukostamme löytyy paljon niitä taiteellisesti lahjakkaitakin ja muilla tavoin kuin matemaattisesti lahjakkaita.
Johonkin on silti vedettävä linja. Jollain tavalla on älykkyyttä mitattava. Jos keksitte paremman mittariston Mensan "pääsykokeeseen", niin kertokaa toki.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:20"]
Minä en ole tehnyt yhtäkään kuviopäättelytestiä loppuun asti. Ne ovat puuduttavia enkä ole ikinä ollut visuaalisesti vahvimmillani. Olen kuitenkin sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas, muistan erittäin hyvin kuulemani ja lukemani, ja minua on usein kehuttu loogisesta ja analyyttisesta ajattelusta. En usko Mensan testeihin, niillä mitataan vain yhtä taitoa ja havainnointikykyä. Menen jopa niin pitkälle, että väitän, että Mensan testeihin uskominen on osoitus älyllisesti laiskuudesta ja epäkriittisyydestä. Sanalla sanoen tyhmyydestä.
[/quote]
Kuulostaa klassiselta esimerkiltä puolustusmekanismista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein testin mutta sen verran myöhään, etten jaksanut enää keskittyä ja miettiä loppuun asti. Sain pisteiksi noin 120.
Olen kyllä huomannut olevani ns. monilahjakkuus mutta matemaattinen ajattelu ei todellakaan ole vahvin puoleni. En esim. osaa tehdä sanallisesta tehtävästä laskua. Toisaalta sitten kielten oppiminen on ollut tosi helppoa. Pystyn muistamaan pitkiä pätkiä vuorosanoja ja musiikissa mulla on tosi tarkka korva. Eli voi olla, että lahjakkuuteni on enempi kielellistä/taiteellista lajia. Joskus löysin kielellistä älykkyyttä mittaavan testin ja siinä tulos oli noin 140, vaikka teinkin testin englanniksi.
Mulle on ongelmallisinta ollut ympäristön suhtautuminen lahjakkuuteen. Mut on jopa haukuttu sitä, että olen osannut vastata ammattiini liittyvään kysymykseen. Kun mun pitäs tajuta se, että saan toiset tuntemaan itsensä tyhmäksi.
Kaveripiiriin on ajautunut ihmisiä, joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Ei mulle ole mitään väliä, paljonka tietävät mistä ja missä heidän lahjakkuutensa makaa. Kunhan vain juttu kulkee ja voi luottaa, niin mä tykkään :)
Tarkennan vielä, että mä en tosiaan olettanutkaan, että luettelemani asiat olisivat varmasti jostain "kiinteästä älykkyydestä" johtuvia, vaan taustalla oli juuri se ajatus älykkyyden määrittelemisen ja mittaamisen hankaluudesta. Sitä voi juuri intuitiivisesti eritellä itsestään piirteitä, jotka voisivat olla merkkejä korkeasta älystä, mutta kuitenkin kyse voi olla ihan opituista, esim. kouluttautuneisuuteen liittyvistä asioista.
Toinen mielenkiintoinen juttu sitten on se, että kertooko kuviopäättelytesti jostakin yleisestä älykkyydestä vai kertooko se lopulta vain siitä, että on hyvä kuviopäättelytesteissä. Siksi juuri on jännää verrata ÄO-tuloksia ja sitä, minkälaisia "fiksuuden ilmentymiä" ihmisillä oikeasti on.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:20"]
Minä en ole tehnyt yhtäkään kuviopäättelytestiä loppuun asti. Ne ovat puuduttavia enkä ole ikinä ollut visuaalisesti vahvimmillani. Olen kuitenkin sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas, muistan erittäin hyvin kuulemani ja lukemani, ja minua on usein kehuttu loogisesta ja analyyttisesta ajattelusta. En usko Mensan testeihin, niillä mitataan vain yhtä taitoa ja havainnointikykyä. Menen jopa niin pitkälle, että väitän, että Mensan testeihin uskominen on osoitus älyllisesti laiskuudesta ja epäkriittisyydestä. Sanalla sanoen tyhmyydestä.
[/quote]
Kuulostaa klassiselta esimerkiltä puolustusmekanismista...
[/quote]
Sinä taas kuulostat klassiselta esimerkiltä auktoriteettiuskoisesta, konventionaalisesti ajattelevasta ihmisestä. Onneksi minä tiedän itse omat kykyni, joihin ei tarvita palikkatestiä eikä jonkun tietyn poppoon jäsenyyttä.
Oikeasti: Mitä arvoa sillä Mensan "älykkyydellä" on silloin, jos se tarkoittaa vain kykyä valita oikea palikka testintekijän mielen mukaan? Minulle on paljon enemmän hyötyä siitä, että kykenen kirjoittamaan analyyttisesti ja loogisesti eteneviä tutkimusraportteja ja oppimaan vieraita kieliä ja matemaattisia kaavoja nopeasti, vaivatta ja pysyvästi.
Tiettävästi osa näistä mensalaisista on koulussa ja työelämässä selkeästi keskitasoa huonommin menestyneitä, mutta lohduttautuvat nyt sitten jollain palikkatestillä. Ei, pelkästään "oikean" kuvion valitseminen ei todellakaan tarkoita sitä, että oikeasti ihminen olisikin voinut menestyä koulussa ja työelämässä paremminkin, jos vain olisi viitsinyt. Älykkyyttä on eri lajeja ja valitettavasti osa mensalaisista on nähtävästi rajoittunut ainoastaan siihen Mensan-testiälykkyyteen, jolla ei yksistään tee oikeassa elämässä yhtään mitään.
Ilmeisesti en ole samanhenkinen ihminen kuin ap ja moni hänelle vastannut, itsensä älykkääksi kokeva ihminen. En nimittäin jaksanut lukea noin syvällistä itsensä analysoimisia. Tekstit olivat aika jäykkiä ja sen oloisia kuin niitä olisi väännetty kieli keskellä suuta, jotta vaikutelma olisi sivistyntyt. En vakuuttunut.
Tein pikatestin huolimattomasti, tuloksella ei ole merkitystä (115). Tieteen kuvalehden testin olen tehnyt ajatuksella, siitä tulos 136. - Viihdyn parhaiten seurassa, jossa ihmiset lukevat paljon, seuraavat maailman asioita ja heillä on laaja yleistietämys. He pohtivat asioita, tuottavat uutta eivätkä vain toista muilta kuultua.
Sen lisäksi hyvässä seurassa on tunneälyä, sosiaalisia taitoja ja vähän lakoninen huumorintaju.
Äly on tärkeä perusedellytys yhteiskunnan kehittämisen kannalta, mutta myös riittämätön. Tarvitaan myös luovuutta, mielikuvitusta, viisautta, valaistumista tai tietysti neroutta + kovaa duunia & päämäärätietoisuutta + sinnikkyyttä ++ systemaattisuutta.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:20"]
Minä en ole tehnyt yhtäkään kuviopäättelytestiä loppuun asti. Ne ovat puuduttavia enkä ole ikinä ollut visuaalisesti vahvimmillani. Olen kuitenkin sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas, muistan erittäin hyvin kuulemani ja lukemani, ja minua on usein kehuttu loogisesta ja analyyttisesta ajattelusta. En usko Mensan testeihin, niillä mitataan vain yhtä taitoa ja havainnointikykyä. Menen jopa niin pitkälle, että väitän, että Mensan testeihin uskominen on osoitus älyllisesti laiskuudesta ja epäkriittisyydestä. Sanalla sanoen tyhmyydestä.
[/quote]
Mun mielestä "testiin uskominen" ja mielenkiinto testiä kohtaan ovat eri asioita. En tiedä viittaatko nyt tämän ketjun ulkopuolelle tuolla testiin uskomisella (ehkä, koska luulisi ketjussa olevan analysoinnin määrästä olevan aika helppo päätellä, että tuskin tässä kukaan mitenkään sokeasti testiin uskoo). Mä ainakin suhtaudun moneen muuhunkin asiaan sillä tavalla avoimesti, että en suoranaisesti "usko" asiaan kyseenalaistamatta, mutta perehdyn kyllä asiaan mielenkiinnolla.
Veikkaan kirjoittajan 15 viitanneen juuri siihen, kun annoit ymmärtää vähän siihen malliin että ei paljon nappaa edes kokeilla koko testiä (se siis varmaan voi monesta kuulostaa puolustusmekanismilta, koska miksipä ei asioista kiinnostunut ihminen voisi heittäytyä kokeilemaan jotakin ihan mielenkiinnosta, riippumatta siitä miten pyyteettömästi "uskoo" testiin.
Mikäli taas koit, että minä tai muut ketjuun kirjoitelleet ovat tässä niitä "Mensan testiin uskojia", niin sitten täytyy kyllä sanoa että minustakin vaikuttat lähinnä defensiiviseltä ja toisaalta siltä, että annat ennakkoluulosi ohjata havaintojasi aika vahvasti (viitaten siihen että näet älykkyyden pohtimisen "testiin uskomisena").
ap
Nostetaan nyt vaikka tiedän, että täytyy olla jo aika kiinnostunut asiasta, että jaksaa tuon aloituksen lukea :)
ap