Abortti vai unelmien työpaikka? Siis apua!
En olisi koskaan uskonut joutuvani tähän tilanteeseen. Olen siis kouluttautunut (osin ulkomailla) erittäin miesvaltaiselle alalle ja nyt pitkän väännön jälkeen minulle tarjottiin unelmien työpaikkaa Suomesta. Hommat alkaisivat maaliskuussa. Olen ollut ihan onneni kukkuloilla ja olemme valmistelleet miehen kanssa muuttoa Suomeen (olen täällä nytkin hoitamassa asioita).
Tein eilen raskaustestin, joka oli positiivinen.
Nyt en tiedä mitä tehdä. En voi ottaa paikkaa pienessä asiantuntijaprojektitiimissä vastaan, ja sitten yllättäen ilmoittaa jääväni mammalomalle. Se olisi täysi mahdottomuus. Tällaisia työtarjouksia ei kuitenkaan montaa tule elämässä vastaan. Ei varsinkaan naisille.
En myöskään tässä iässä (yli 30 v) haluaisi luopua lapsesta, joka ei ollut suunniteltu juttu, mutta ei kuitenkaan ei-toivottu.
Miehelleni en ole vielä kertonut mitään (hän on ulkomailla), mutta nyt istun täällä vanhempieni luona ja pohdin mitä teen.
Kommentit (75)
jos tosissasi pohdit tuollaista niin ehkä parempi jos annat äitiyden odottaa
Kun ei onnistu, koska on projektityöstä kyse (vaikka vakityö). Tätä on vähän vaikea selittää avaamatta liikaa työnkuvaa, mutta kyseisessä työssä kehitetään uusia tuotteita markkinoille, ja minut on headhuntattu tuohon nimenomaan erikoisosaamiseni vuoksi. Äitisylomalle jääminen heti alkuun olisi uralleni täydellinen loppu. Kyse ei siis ole suomalaisesta yrityksestä, vaikka Suomessa toimiikin. Vähän eri suhtautuminen asioihin, ja olisin vielä tiimin ainoa nainen...
Ota työ vastaan ja pidä vauva. Voittehan myös harkita sellaista järjestelyä, että sinä pitäisit vain sen pakollisen äitiysloman (n. 3 kk) ja mies jäisi sen jälkeen vauvan kanssa kotiin vanhempainvapaalle?
Mieti, kumpi on sinulle tärkeämpää. Jos lapsi, niin kerrot työnantajalle suoraan mistä on kyse. He varmaankin arvostavat rehellisyyttäsi ja ehkä palkkaavat sinut myöhemmin. Jos taas työ, niin sitten ei sinulla varmaan muita vaihtoehtoja ole kuin abortti.
Näin se vain menee.Tsemppiä vaikeaan päätökseen!
Mies ei valitettavasti voi jäädä hoitamaan lasta, kun joutuu työnsä vuoksi matkustelemaan helposti toista sataa päivää vuodessa...
Mieti kumman menettäminen sinua vanhempana ahdistaisi enemmän: lapsettomuus vai urattomuus. Voit saada kumpaankin uuden mahdollisuuden myöhemminkin, mutta koska varmuutta ei ole, valitse se kumpaa ilman et halua elää.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 14:04"]
Kun ei onnistu, koska on projektityöstä kyse (vaikka vakityö). Tätä on vähän vaikea selittää avaamatta liikaa työnkuvaa, mutta kyseisessä työssä kehitetään uusia tuotteita markkinoille, ja minut on headhuntattu tuohon nimenomaan erikoisosaamiseni vuoksi. Äitisylomalle jääminen heti alkuun olisi uralleni täydellinen loppu. Kyse ei siis ole suomalaisesta yrityksestä, vaikka Suomessa toimiikin. Vähän eri suhtautuminen asioihin, ja olisin vielä tiimin ainoa nainen...
[/quote]
Kuule niitä projekteja tulee ja menee koko ajan. Kun tuo projekti päättyy, alka uusi. Jos alat projektien mukaan suunnittelemaan perhettäsi, ei sopivaa aikaa ole koskaan.
Vaikka sut on hedhantattu ja olet varmasti pätevä, et varmasti kuitenkaan ole korvaamaton. On olemassa joku, joka voi tehdä sun osuuden äitiysloman ajan ja sä jatkat sitten siitä. Suomessa on ihan laki siitä, että äitiyslomalta palaavalla on oiekus palata samaan tai samantasoiseen työhön.
Työntekijän sitoutuminen on hvyä asia, mutta omaa elämää ei voi suunnitella firman tarpeiden mukaan. Sulla on vielä ainakin 35 vuotta työelämää jäljellä, ehdit kyllä tehdä niitä projekteja tämänkin jälkeen.
Tämä tuli sulle ehkä yllättäin, mutta vedä henkeä ja rauhoitu. Et ole ensimmäinen nainen siinä firmassa, joka saa lapsen. Etkä viimeinen. Vaikka olisi ulkomaalainen firma, niin kyllä ne ulkomaalaisetkin saa lapsia.
Kaikki kyllä lutviutuu.
Huh, jotenkin tuntuu, että tulet katumaan, tekisitpä kumman valinnan tahansa :/ Onpa hankala tilanne kaiken kaikkiaan! Toisaalta ajattelisin niin (vaikken tietenkään tiedä tilannetta alallasi), että hyviä työtarjouksia saattaisi silti vielä tulla tulevaisuudessa, mutta raskaaksi et välttämättä tulisi enää uudestaan, mikäli lykkäisit lapsen tekoa nyt liian pitkään.
Kerro työnantajalle, että olet raskaana, mutta voivat silti palkata sinut ja tulet mielelläsi äitiysloman (ja hoitovapaan) jälkeen täysillä töihin.
Onko sulla jo työsopimus tehty? Jos ei, huolehdi, että se tehdään nyt. Työnantajalle ei tarvitse kertoa äitiyslomasta ennen kuin 2 kk ennen sen aloittamista, monilla tosin raskaus jo ennen sitä näkyy päällepäin.
ehdottomasti olisin rehellinen työnantajalle. koska sinuun on otettu yhteyttä, olet hyvä työntekijä ja sinut halutaan.
Ex-pomoni myös headhuntattiin nykyiseen työhönsä, koska meidän työpaikka teki konkurssin. Pomoni tuli töihin tunnesyistä ja ei halunnut jättää uppoavaa laivaa. On hyvä työssään, tiesi että saa aina töitä, miten kävikin. Konkurssi tuli, mies palkattiin puhelimessa, sanottiin projekti alkaa vuoden päästä, mutta maksamme sinulle x summan joka kuukausi ja sitten työt alkavat tiettynä päivänä. Meni sinne ja on ollut siellä jo yli 10 v töissä.
edelliselle kommenttina: olen ainoa nainen ko. alalla Suomessa, ja koko maailmassakin on vain kourallinen. Kyse on siis erittäin pienistä piireistä. Kyseessä olisi massiivinen projekti, ja olen varma siitä, ettei vastaavaa mahdollisuutta kohdalleni enää tule, jos tämän annan mennä sivu suun.
Toisaalta, mitä enemmän mietin tätä lasta, jota ilmeisesti sisälläni kannan, sitä vaikeampi minun olisi luopua siitä. Pelkään vain, että minusta tulee jollain tavalla katkera lapselle, jos luovun unelmieni työstä hänen takia. En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta juuri nyt maailmani tuntuu hyvin omituiselta paikalta.
Olin vuosi sitten vähän vastaavassa tilanteessa, en tosin ole yhtä "korvaamaton" työssäni. Onneksi sain työpaikan, vaikka kerroin olevani raskaana. Ehdin työskennellä pari kuukautta ja olin töissä lähes laskettuun aikaan saakka. Äitiyslomalla olen ollut tavoitettavissa sekä sähköpostitse että puhelimitse. Olen saanut joitain työtehtäviä edistettyä myös äitiyslomalla. Jos päätät saada kaiken, voithan palata töihin jo muutaman kuukauden poissaolon jälkeen, kuten yllä on mainittu. Onhan lapsella myös isä, joka on varmasti yhtä hyvä hoitaja kuin äitikin.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 14:07"]
Mies ei valitettavasti voi jäädä hoitamaan lasta, kun joutuu työnsä vuoksi matkustelemaan helposti toista sataa päivää vuodessa...
[/quote]
Onko tämä aivan 100% varma? Onhan miehellä samanlainen oikeus jäädä vanhempainvapaalle kuin äidilläkin - vai onko mies siis ulkomaalaisessa firmassa töissä?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 14:16"]
Onko sulla jo työsopimus tehty? Jos ei, huolehdi, että se tehdään nyt. Työnantajalle ei tarvitse kertoa äitiyslomasta ennen kuin 2 kk ennen sen aloittamista, monilla tosin raskaus jo ennen sitä näkyy päällepäin.
[/quote]
toi varmaan toimii jos olet kaupan kassa tai toimistosihteeri, mutta jos APn työ on oikeasti noin hieno kuin antaa ymmärtää, niin toi on viiminen temppu joka kannattaa tehdä. Ellei sitten halua fuckupata koko uraansa...
Hatunnosto korkeasta moraalistasi. Kasi tiivisti oleellisimman, pohdi asiaa sen kautta. Muista, että se on sinun elämäsi ja saat elää sitä täysin oman ideologiasi mukaan. Älä anna ratkaisuun vaikuttaa, miten sinun "pitäisi" toimia kenenkään muun mielestä. Tiedät itse vastauksen kaikkein parhaiten.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 14:16"]
edelliselle kommenttina: olen ainoa nainen ko. alalla Suomessa, ja koko maailmassakin on vain kourallinen. Kyse on siis erittäin pienistä piireistä.
[/quote]
Mikä on tällainen ala? Ootko sä astronautti vai mäkihyppääjä?
Missän nimessä en voi tehdä tuollaista työnantajalleni (siis ottaa työtä vastaan ja jättää kertomatta raskaudesta). Koko projekti menisi tuolloin minun takia puihin, enkä varmasti saisi yhtä ainutta työpaikkaa alaltani enää ikinä.
Mies on japanilaisessa firmassa töissä. Hieman eri käsitys isyysvapaan pituudesta (ennemminkin pidetään töistä lintsaamisena jos osallistuu synnytykseen :)
Sä voit ottaa työn vastaan ja jäädä sitten äitiyslomalle ja palata sen jälkeen töihin. Ei siinä sen kummempaa.