Auli Viitalan blogi yllätti: kaikki pitää maksaa mulle

Kun jättää kaljapullon ostamatta saa kulmaviivaimen

Ennen aktiiviset vanhemmat mahdollistivat koulun retkitoiminnan, nyt aktiiviset vanhemmat tekevät koulun retkitoiminnasta mahdotonta.

Tässä pointtina on vissiin se, että lakiin on kirjattu maksuton perusopetus. Silloin kouluvälineiden ja opetuksen retkineen kaikkineen pitäisi olla ilmaista. Tässä olen Viitalan kanssa samaa mieltä, että kouluvälineiden tulisikin olla ehdottomasti ilmaisia. Samalla ajattelen kuitenkin, että koulujen järjestämät kulttuuritempaukset ovat monille perheille ihan omaa laatuaan. Hyvin harva lapsi pääsee ilman koulun tarjoamaa mahdollisuutta käydä muutaman euron maksulla teatterissa, milloin ilman tätä mahdollisuutta vaan se 15% lapsista pääsee koskaan teatteriin. Kun koulun järjestämät, maksulliset mutta edulliset reissut otetaan mukaan, aukeaa tämä mahdollisuus 85% lapsista. Toki sen voi nähdä niinkin, ettei 85% tunne oloaan niin köyhiksi, mikäli vain se 15% pääsee teatteriin verrattuna tilanteeseen, missä prosentit ovat toisinpäin. Mene ja tiedä.

En ymmärrä, miten lapsen oma jäätelöraha ilmaisella retkellä on retken rahoittamista. Eihän siinä rahoiteta retkeä, vaan oman lapsen jäätelöä.

En tykännyt tuosta jutusta. Onhan hän oikeassa, mutta pienituloisenakin mieluummin haen sen kulmaviivaimen kuin rupean siitä mekastamaan tarkoituksellisesti. Poika selvisi koulusta ilman traumoja vaikkei kalliimpia kamoja saanutkaan, eipä olleet toisetkaan juuri varakkaampia.

Aulilla alkoi mopo keulia: "Suivaannuin geokolmiosta niin perusteellisesti, että ensin sanoin lapsille, että soitan poliisit kouluun, koska siellä rikotaan lakia noin törkeästi ja avoimesti."

Tuli sitten järkiinsä ja päätyi kirjoittamaan kolumnin. Kolumnin keskeinen sisältö on, että kun yhdellä ei ole rahaa, pitää kaikkien jäädä ilman. Tätä on suomalainen tasa-arvo. Aulikin haluaa, ettei kukaan voi opiskella geometriassa kulmaviivaimen käyttöä (koska koululla ei ole varaa ostaa välineitä), koska on olemassa muutama perhe, jolla ei ole varaa ostaa kulmaviivainta (hinta Suomalaisessa 2,95 euroa). 

Kirjoittaja ei ole varmaan nähnyt koulun retkieväitä, kun omien eväiden ottaminen pitäisi tasapäisyyden nimissä kieltää. Olen ollut itsekin köyhä, mutta hyvällä suunnittelulla olisi 25 senttiä omenaan löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Aulilla alkoi mopo keulia: "Suivaannuin geokolmiosta niin perusteellisesti, että ensin sanoin lapsille, että soitan poliisit kouluun, koska siellä rikotaan lakia noin törkeästi ja avoimesti."

Tuli sitten järkiinsä ja päätyi kirjoittamaan kolumnin. Kolumnin keskeinen sisältö on, että kun yhdellä ei ole rahaa, pitää kaikkien jäädä ilman. Tätä on suomalainen tasa-arvo. Aulikin haluaa, ettei kukaan voi opiskella geometriassa kulmaviivaimen käyttöä (koska koululla ei ole varaa ostaa välineitä), koska on olemassa muutama perhe, jolla ei ole varaa ostaa kulmaviivainta (hinta Suomalaisessa 2,95 euroa). 

Tämä on näkökulma mikä minuakin jäi mietityttämään. Mikäli verorahoin ja maalaisjärkeä käyttäen saataisiin luotua tilanne, missä oppimismahdollisuudet voitaisiin taata 5 prosentin sijaan 97 prosentille väestöstä, pitää kaikki toiminta lopettaa ja palata siihen 5% malliin, koska 3 prosenttia väestöstä tippuisi muuten kyydistä pois. Onko tämä tilanne oikeasti se toivotumpi malli? 

Miksi pitää tehdä lapsia, jos ei ole varaa kulmaviivaimeen tai teatteriin?

Tuo kulmaviivain on ainoa mistä on oikeasti aihetta valittaa. Karkkiraha ei ole kenellekkään pakollinen kuten ei myöskään retket.

Lasten tekeminen pitäisi olla luvanvaraista ja yksi ehto luvan saamiselle olisi se, että on varaa ostaa kulmaviivain ja on muutenkin varaa kasvattaa lapsensa.

Juu näitä riittää nykyään. Olen ollut 25 vuotta opettajana ja tein kaksi vuotta sitten päätöksen, että en järjestä mitään retkiä enää. Päätös on osoittautunut oikeaksi taas kerran. Ei näiden kanssa jaksa kukaan vääntää.

Oletan että Auli Viitala pyrkii räväkällä tyylillään politiikkaan. Viitala on kaunainen ja katkera. Mistä?Olen samaa mieltä että tasa arvoon pitää pyrkiä mutta pitääkö Aulin lasten takia paremmin pärjäävien perheiden muuttaa tapojaan.

Muistan kouluajoiltani monta kymmentä vuotta sitten kun eräs luokkatoverini, joka kertoi olevansa huonoista oloista, raapi pitkillä kynsillään erään lääkärin kauniin tyttären kasvot verihaavoille koska ei kestänyt että muilla menee niin hyvin ja he ovat kauniita ja koulu menee hyvin. Itseasiassa lääkärinperheessä oli suuria ongelmia joita tuo verilleraapija ei tiennyt (olen lääkärin serkku). kateus vie lehdetkin puista.

Vaikka AP:n mielestä teatterireissut olisivatkin turhia, pitää muistaa että koulussa tapahtuu paljon sellaista mitä ei varsinaisesti ole selviämisen kannalta mitenkään välttämätöntä. On pelkkää lisää, että tasavertainen koulutussysteemi tarjoaa jokaiselle edes yhden lapsuudenmuiston nukketeatterissa. Harva meistä osaa enää lukea nuottejakaan, mutta koulun musiikkitunnit periaatteessa tarjosivat tähän kaikille mahdollisuuden ja sinänsä avasivat ovet edes raolleen niille, keiden sydän olisi halajanut musiikkia. 

Kai te ymmärrätte mitä maksuton koulutus tarkoittaa...?

Minun alakoululuokkani 2000-luvulla keräsi luokkaretkirahat vanhempien kukkarosta. Jälkikäteen olen miettinyt, että olihan se satasien (!) nyhtäminen epäreilua köyhempiä perheitä kohtaan - vai olisitko ite halunnut jäädä pois luokkaretkeltä, koska sun vanhemmilla ei ole varaa maksuihin? Vanhempiaan ei voi valita eikä 11v pääse töihin.

Vierailija kirjoitti:

Lasten tekeminen pitäisi olla luvanvaraista ja yksi ehto luvan saamiselle olisi se, että on varaa ostaa kulmaviivain ja on muutenkin varaa kasvattaa lapsensa.

Jutussa oli kyllä kulmaviivaimesta toinenkin tärkeä pointti: kokevatko vanhemmat sen tärkeäksi hankkia. Hyvät vanhemmat ostavat, ne joilla menee heikommin, eivät välttämättä.

Eikö arvot määritetä niiksi mihin aikansa ja rahansa laittaa? Meillä töissä (yliopisto) viisas laitoksen johtaja arvotti investointitoiveita sillä haluavatko projektit panostaa hankintoihin edes vähän. Jos halua ei löytynyt ei se investointihankinta kovin tärkeä tutkimusryhmälle ollut.

Jos oikeasti ei halua kulmaviivainta ostaa lapselleen voi pohtia onko lapsen koulutus omissa arvoissa kovinkaan korkealla? Isäni kävi silloin kalliin lukion ja yliopiston äitinsä maksamana - äitinsä oli pyykkäri ja piika isommissa taloissa, isoäidilleni kunnia-asia ettei lainaa tarvinnut ottaa. Nykyäiti marisee viivaimesta, on pois perheen muusta rahankäytöstä. Mikähän se lapsen koulua tärkämpi asia on? Minusta tämä ei ole tasa-arvokysymys, on arvokysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aulilla alkoi mopo keulia: "Suivaannuin geokolmiosta niin perusteellisesti, että ensin sanoin lapsille, että soitan poliisit kouluun, koska siellä rikotaan lakia noin törkeästi ja avoimesti."

Tuli sitten järkiinsä ja päätyi kirjoittamaan kolumnin. Kolumnin keskeinen sisältö on, että kun yhdellä ei ole rahaa, pitää kaikkien jäädä ilman. Tätä on suomalainen tasa-arvo. Aulikin haluaa, ettei kukaan voi opiskella geometriassa kulmaviivaimen käyttöä (koska koululla ei ole varaa ostaa välineitä), koska on olemassa muutama perhe, jolla ei ole varaa ostaa kulmaviivainta (hinta Suomalaisessa 2,95 euroa). 

Tämä on näkökulma mikä minuakin jäi mietityttämään. Mikäli verorahoin ja maalaisjärkeä käyttäen saataisiin luotua tilanne, missä oppimismahdollisuudet voitaisiin taata 5 prosentin sijaan 97 prosentille väestöstä, pitää kaikki toiminta lopettaa ja palata siihen 5% malliin, koska 3 prosenttia väestöstä tippuisi muuten kyydistä pois. Onko tämä tilanne oikeasti se toivotumpi malli? 

Suomessa katsotaan, että maksullinen perusopetus olisi epätasa-arvoista. Kun rahat ei riitä kustantamaan opetusta ja välineitä maksutta kaikille, on parempi olla tarjoamatta mitään kenellekään. Tasa-arvo saavutetaan, kun kaikki jäävät ilman.

Oikeassa elämässä kuitenkin on aina se koulutettu hyvinvoiva (ylempi) keskiluokka, joka vie lapsensa teatteriin, hankkii kulmaviivaimen ja opettaa sen käytön. Tämä näkyy tutkimuksissa hyväosaisuuden ja koulutustason periytymisenä. Vasemman laidan poliitikot tekevät kaikkensa, jotta näiltäkin lapsilta voitaisiin tasa-arvon nimissä viedä sekä kulmaviivaimet että teatteriretket.

Meidän kuudeluokkalaisilta puuttui 3,80€/oppilas että olisivat päässeet särkänniemeen.

Rahaa pyydettiin jokaiselta perheeltä mitta oli myös mahdollisuus kieltäytyä jolloin vanhempainyhdistys olisi maksanut puuttuvan osan.

Eräs äiti nosti tästä hirveän metelin. Ei saa pyytää maksua, eikä hän halua olla se joka erikseen kieltäytyy. Ihan koululautakuntaan ja paikallislehteen kirjoitti asiasta.

Retki peruttiin, tiedän että ainakin yksi oppimas, joka on asunut lastekodissa ekaluokasta asti tuli todella surulliseksi. Ei ole kuulemma koskaan päässyt kavereiden kanssa mihinkään.

Seuraavalla viikolla tämän valittaja äidin kersa ylisti koulussa kuinka kivaa oli ollut särkänniemessä.

Joitakin asioita mä en vain käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aulilla alkoi mopo keulia: "Suivaannuin geokolmiosta niin perusteellisesti, että ensin sanoin lapsille, että soitan poliisit kouluun, koska siellä rikotaan lakia noin törkeästi ja avoimesti."

Tuli sitten järkiinsä ja päätyi kirjoittamaan kolumnin. Kolumnin keskeinen sisältö on, että kun yhdellä ei ole rahaa, pitää kaikkien jäädä ilman. Tätä on suomalainen tasa-arvo. Aulikin haluaa, ettei kukaan voi opiskella geometriassa kulmaviivaimen käyttöä (koska koululla ei ole varaa ostaa välineitä), koska on olemassa muutama perhe, jolla ei ole varaa ostaa kulmaviivainta (hinta Suomalaisessa 2,95 euroa). 

Tämä on näkökulma mikä minuakin jäi mietityttämään. Mikäli verorahoin ja maalaisjärkeä käyttäen saataisiin luotua tilanne, missä oppimismahdollisuudet voitaisiin taata 5 prosentin sijaan 97 prosentille väestöstä, pitää kaikki toiminta lopettaa ja palata siihen 5% malliin, koska 3 prosenttia väestöstä tippuisi muuten kyydistä pois. Onko tämä tilanne oikeasti se toivotumpi malli? 

Suomessa katsotaan, että maksullinen perusopetus olisi epätasa-arvoista. Kun rahat ei riitä kustantamaan opetusta ja välineitä maksutta kaikille, on parempi olla tarjoamatta mitään kenellekään. Tasa-arvo saavutetaan, kun kaikki jäävät ilman.

Oikeassa elämässä kuitenkin on aina se koulutettu hyvinvoiva (ylempi) keskiluokka, joka vie lapsensa teatteriin, hankkii kulmaviivaimen ja opettaa sen käytön. Tämä näkyy tutkimuksissa hyväosaisuuden ja koulutustason periytymisenä. Vasemman laidan poliitikot tekevät kaikkensa, jotta näiltäkin lapsilta voitaisiin tasa-arvon nimissä viedä sekä kulmaviivaimet että teatteriretket.

"Tasa-arvo saavutetaan, kun kaikki jäävät ilman.". Tämä on kammottavaa, mutta niin totta! Monelta vähäosaiseltakin katkeaa mahdollisuus ottaa maksuttomasta perusopetuksesta ja koulutuksesta kaikki irti omien vanhempien asennevamman takia.