Lue keskustelun säännöt.
Täällä kehutaan kotirouvana/äitinä oloa
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla oikein maksatte elämisenne, jos ette saa palkkaa mistään? Kotihoidontuella ja lapsilisillä ei mitään vuokria maksella.
Minä olen aina ollut säästeliäs (en käy kampaajalla ikinä, enkä ostele vaatteita kuin tarpeisiin ja sisustamistakaan ei tarvitse "harrastaa") ja ne rahat olen laittanut poikimaan. Sijoituksilla siis elelen ja lisäksi välitän netissä tuotteita ja se on hyvä lisä tuloihin. Ei vie paljoakaan aikaa ja vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on suhteellista. Itselle työ pakollinen elämän mahdollistava paha ja ellei taloudelliset syyt pakottaisi jäisin mieluusti "eläkkeelle" touhuamaan omiani. Kotiherrana toki ottaa taloudelliset riskit, jos suhde loppuukin ja pitäisi loppuelämä jotenkin rahoittaa. Koti-isänä pitäisi tykätä vauvoista tai taaperoista.
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin olla kotiherrana. Ei vaan ole olemassa sellaista naista, joka elättäisi miestä. Naisia elättäviä miehiä löytyy suomesta satoja tuhansia.
On niitä. Et vain ole löytänyt sellaista ja et varmaan löydäkään asenteellasi. Meillä mies oli muutaman vuoden kotiherrana ja minä elätin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotona, ja hänelle oli katkera paikka huomata lähemmäs nelikymppisenä ettei hän ollut saanut elämässään vielä mitään aikaan. Lasten kaitseminen ja kotityöt kun eivät oikein riitä elämän sisällöksi, etenkään kun ikätoverit ovat jo edenneet hyviin asemiin työelämässä ja osalla on oma yritys.
Kotiäiteilyn jälkeen hän oli pudonnut urakelkasta täysin, ja paluu työelämään tapahtui kassalla istumisen ja erilaisten pienipalkkaisten asiakaspalvelutöiden kautta.
Nykyään hän on matalapalkka-alalla kaupungilla ja etenemismahdollisuuksia ei ole.
Bonuksena voidaan mainita, että tuleva eläke on hyvin pieni eikä isä ole vieläkään oppinut tekemään osaansa kotitöistä.Minulle on kovaa vauhtia käymässä näin. En kai silti kadu kuitenkaan. En olisi kyennyt laittamaan ihan pieniä lapsia päiväkotiin, ja painamaan pitkää päivää uraputkessa. Sitä olisin katunut enemmän.
Kerron oman kokemukseni jotta tiedät että noin ei välttämättä käy. Mä lähdin 37 vuotiaana opiskelemaan, pistin 2.5 ja 4.5 vuotiaat lapseni päiväkotiin. Jo ekalla opiskeluviikolla sain alalta työpaikan. Vuosi opintojen aloittamisesta vaihdoin parempaan työpaikkaan, jonne saan jäädä valmistumisen jälkeenkin.
Aina voi siis lähteä opiskelemaan jos ei muuten meinaa kivaa työtä saada. Varmaan teillä on varaa siihen jos olet pysynyt kotiäitinäkin olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksan vuotta kotona kolmen lapsemme kanssa ja se oli ihanaa, mutta riitti. Opiskelin silloin uuden ammatin ja uuteen työhön meno oli silloin ihan parasta ja olen todella innoissani työstä vieläkin, 11 vuotta myöhemmin.
Lapset ovat jo isoja teinejä, koti on siisti omakotitalo isolla pihalla ja kotona ei olisi mitään minua innostavaa tekemistä lasten ollessa koulussa ja miehen töissä. Olen myös sen verran tekeväinen ihminen, että saisin jo muutamassa viikossa tylsistymishepulin täällä kotona. Jos ainoat tekemiseni olisivat siivous ja järjestely, ruokakaupassa käyminen ja ruuanlaitto, pihatyöt ja perheen koiran kanssa kävely, niin se ei vain riittäisi tekemiseksi. Eläkkeellä ehdin sitten hidastelemaan ja katselemaan seiniä, nyt nelikymppisenä se ei ole kiinnostavaa.
Et vissiin harrasta mitään tai omaa yhtään mielikuvitusta? Jos olisit miljonääri niin jatkaisitko silti työssäsi? Varmaan tulee tylsät eläkepäivät niitä seiniä katsellessa.
Tiedätkös, että minun ei tarvitsisi käydä töissä ja mieheni on jättäytymässä pois työelämästä tämän syksyn aikana, vaikka on vasta viisikymppinen. Hän saattaa ehkä ottaa jotakin keikkaluonteisia töitä, mutta vain jos ne ovat kiinnostavan tuntuisia.
Olemme jutelleet asiasta hyvin paljon ja ajattelin kotirouvaksi heittäytymistä vakavasti noin puoli minuuttia kunnes hylkäsin ajatuksen. Työni on oikeastaan rakas harrastukseni ja saan siltä todella paljon. Eli kyllä, jatkan ehdottomasti työssäni, vaikka olemmekin hyvin pärjääviä.
Eläkepäivistä en tiedä vielä, elän tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin olla kotona ilman lapsiakin. Ja kyllä keksisin tekemistä. Ihan riittää kun katsoo ympärilleen niin jo pihapiirissä olisi täysillä työpäivillä tekemistä vuodeksi.
Lastenhoito on konstikas juttu:
Jos hoidat itse lapsesi kotona, olet monen mielestä luuseri, mutta kun viet lapsesi hoitoon, niin hoitajat tekevät työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli elämäni ihaninta aikaa.
Kiva mies, kivat lapset. Itsenäinen työ ja tasa-arvo perheen aikuisten kesken.
Kyllä olin hämmästynyt siirryttyäni työelämään ja tutustuttuani aikuisten naisten väliseen nokkimisjärjestykseen, epäsosiaalisuuteen ja epätasa-arvoisuuteen naisvaltaisella alalla.
- No, tästä on nyt pari vuosikymmentä aikaa ja työpaikallakin tasa-arvokysymykset ovat muuttuneet todella paljon ja hyvään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla kotona ilman lapsiakin. Ja kyllä keksisin tekemistä. Ihan riittää kun katsoo ympärilleen niin jo pihapiirissä olisi täysillä työpäivillä tekemistä vuodeksi.
Minkälainen hoitamaton ruteikko teillä sitten on ympärillä, jos sieltä löytyisi sinulle töitä vuodeksi? Meillä piha on siisti ja hoidettu, vaikka töissä olemmekin. Eihän ala ole tietenkään kovin iso, vain noin 3500m2, mutta aika sopiva meille, kun se rajautuu metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen unelmaduunissani mutta valitettavasti se on niin huonosti palkattua että me oltaisiin oltu taloudellisesti miinuksella jos olisin palannut töihin lasten jälkeen. Joten jäin käytännön syistä kotiin ja viihdyin yllättävän hyvin. Nyt lapset on jo koulussa ja minä töissä osa-aikaisesti. Emme siis asu Suomessa ja täällä tarha olisi maksanut 1500-2000 per kk/lapsi. Työmatkat parisataa kuussa.
Ura tuskin tokenee enää ikinä mutten silti valitsisi toisin.
Olin äitiysloman jälkeen heti töissä, kolme lasta on hyvin kasvaneet fiksuiksi tyypeiksi. Päiväni on täynnä mielenkiintoisia asioita ja muutakin in miehelle illalla kerrottavaa kun kakkavaipan sisältö. Saan aikanaan ison kunnon eläkkeen ja olen omillani pärjäävä esimerkki tyttärille.
Olisin varmaan tullut seinähulluksi kotirouvana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla kotona ilman lapsiakin. Ja kyllä keksisin tekemistä. Ihan riittää kun katsoo ympärilleen niin jo pihapiirissä olisi täysillä työpäivillä tekemistä vuodeksi.
Minkälainen hoitamaton ruteikko teillä sitten on ympärillä, jos sieltä löytyisi sinulle töitä vuodeksi? Meillä piha on siisti ja hoidettu, vaikka töissä olemmekin. Eihän ala ole tietenkään kovin iso, vain noin 3500m2, mutta aika sopiva meille, kun se rajautuu metsään.
Ollaan asuttu tässä vasta vuoden alusta ja piha on edelliseltä jäänyt vähemmälle huomiolle. Ei tuo nyt täysin hoitamaton ole mutta töitä teettää.
Myönnän myös ihan reilusti että töiden jälkeen kun viimein on kotona niin ei ole piha-eikä kotityöt enää se ykkösprioriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen unelmaduunissani mutta valitettavasti se on niin huonosti palkattua että me oltaisiin oltu taloudellisesti miinuksella jos olisin palannut töihin lasten jälkeen. Joten jäin käytännön syistä kotiin ja viihdyin yllättävän hyvin. Nyt lapset on jo koulussa ja minä töissä osa-aikaisesti. Emme siis asu Suomessa ja täällä tarha olisi maksanut 1500-2000 per kk/lapsi. Työmatkat parisataa kuussa.
Ura tuskin tokenee enää ikinä mutten silti valitsisi toisin.
No pitääkö ne lapset laittaa siihen kaikkein kalleimpaan yksityiseen päiväkotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen unelmaduunissani mutta valitettavasti se on niin huonosti palkattua että me oltaisiin oltu taloudellisesti miinuksella jos olisin palannut töihin lasten jälkeen. Joten jäin käytännön syistä kotiin ja viihdyin yllättävän hyvin. Nyt lapset on jo koulussa ja minä töissä osa-aikaisesti. Emme siis asu Suomessa ja täällä tarha olisi maksanut 1500-2000 per kk/lapsi. Työmatkat parisataa kuussa.
Ura tuskin tokenee enää ikinä mutten silti valitsisi toisin.
No pitääkö ne lapset laittaa siihen kaikkein kalleimpaan yksityiseen päiväkotiin?
Ei vaan kyseessä on ihan kunnallinen päivähoito.
Aha, en olekaan ymmärtänyt että elämässä tärkeintä on se miten muut ihmiset arvostavat sinua, viis omasta onnellisuudesta. Hyvä että tuli nyt selväksi.