Lue keskustelun säännöt.
Pariutuminen kasarilla ja 70-luvulla vs nykypäivänä
14.09.2020 |
Ennen vanhaan vaatimattomatkin miehet kelpasi. Nainen hoiti kodin ja lapset, saattoi käydä töissäkin, yleensä jotain pienituloista hommaa. Perheen perustamista pidettiin täysin itsestäänselvänä ja vaimo löytyi maksimissaan naapurikylästä. Ei ollut valtavaa ulkomaalaisten miesten poolia kilpailemassa samoista kaloista.
Noh nykypäivänä on valtava yksin asuvien miesten joukko. Sellaisten miesten, jotka eivät ole koskaan elämässään kokeneet seurustelusuhdetta ja monella tuskin on edes kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Miten tämä asia on n. 30.sä vuodessa muuttunut näin paljon? Ennen vanhaan oli toki nuorilla korkea kynnys lähteä töihin isompiin kaupunkeihin, kaikki kylänpahasetkin oli vireitä paikkoja, joissa oli nuoria perheitä paljon ja se puoliso löytyi melkein samasta kylästä. Olihan Suomi toki kasarilla ja 70-luvulla ahdasmielinen, sulkeutunut valtio, jossa ei paljoa ulkomaalaisia näkynyt.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan ok jos en saa naista, mutta en sitten käy töissäkään kun ei ole mitään syytä rakentaa pesää pelkästään itselle. Kolikolla on aina kaksi puolta.
Eiköhän tänä päivänäkin ole tarjolla kotirouvaksi haluavia naisia. Töissä pitää kuitenkin olla ennen treffeille menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Höpö höpö. Iät ja ajat noin kymmennys ihmisistä on mennyt seksuaalisesti kokemattomana hautaan. Ihan turha kuvitella, että pariutuminen oli helpompaa ennen nettideittejä ja Tinderiä.
Ennen jos oli miehenä käynyt kouluja, oli käytännössä aina naisten ja työnantajien silmissä kysytty. Kokemattomat olivat koulupudokkaita, kylähulluja ja muita reppanoita. Nyt kokematon voi olla vaikka tekniikan tohtori.
Kasariaikaan ne tulevat tekniikan tohtoritkin tapasivat tyttöjä, kunhan vain edes kävivät opiskelijakapakassa olusilla saati osallistuivat kiltaelämään.
Juuri näin. Ja ainakin Otaniemen opiskelijapojat järjestivät bileitä, johon kutsuivat sairaanhoito-opiston tytöt mukaan. Itsekin olin muutamissa tällaisissa bileissä.
Nykyään hoitajaopiskelijat eivät halua bilettää teekkareiden kanssa. Mikähän tässä on muuttunut?
9
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan ok jos en saa naista, mutta en sitten käy töissäkään kun ei ole mitään syytä rakentaa pesää pelkästään itselle. Kolikolla on aina kaksi puolta.
Heh, ja ketä muuta luulet sen haittaavan, jos teet niin?
Hyvämuistinen kirjoitti:
Höpö höpö. Iät ja ajat noin kymmennys ihmisistä on mennyt seksuaalisesti kokemattomana hautaan. Ihan turha kuvitella, että pariutuminen oli helpompaa ennen nettideittejä ja Tinderiä.
Mitä on seksuaalisesti kokematon ja missä seksuaalinen kokemattomuus on tilastoitu?
Jos sitä olisikin tilastoitu, kymmenys taitaa olla lähellä sitä lukua joita ei kiinnosta oma sukupuoli.
Sinällään samaa mieltä, ei ennen ollut yhtään helpompi vaan päinvastoin. Nettisovellukset on tuonut tutustumiseen yhden tai varmaan useamman työkalun lisää, ei ne ole poistaneet vanhoja keinoja. Jos joku itkee yksin tinderille, joku toinen sillä aikaa tekee jotain sille, ettei löydä netistä ketään.
Sen tosiaan huomaa ,että siellä takahikiällä on totuttu lisääntymään aina sen naapuritalon jälkikasvun kanssa. Ei tarvitse ihmetellä miksi suomalaisten älykkyys ja koulumenestys on ollut laskussa. Siitä sukurutsauksesta kun ei pidemmän päälle hyvää seuraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle tiedoksi, että kasarilla myös vaatimattomammilla tytöillä oli vientiä. Hiukset föönattiin, laitettiin ripsiväriä, kajalia ja huulipunaa ja eiku menoksi. Ei tarvinnut näyttää missiltä saadakseen seuraa. Ei tarvinnut muokata kehoaan eikä kasvojaan. Pushup-rintaliivitkin tulivat vasta 1990-luvulla. Eikä ollut vielä erilaisia filttereitä ja kuvankäsittelyohjelmia, joilla muokata valokuvastaan parempi.
Ennen vanhaan jos halusi pildeä, sitä oli mentävä kyliltä hakemaan.
Toimii vielä tänäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei ollut pariutumisessa ongelmaa oikeastaan sen vuoksi, että ihmiset tapasivat toisiaan livenä. Aika usein jossain tanssiravintolassa tai discossa. Vaatimattomampikin kaveri saattoi hurmata naisen erinomaisella tanssitaidollaan. Nykyisin selataan Tinderiä kuin ennen vanhaan Elloksen tai Anttilan postimyyntiluetteloa ja etsitään sieltä itseä miellyttävä tyyppi. Tavatessa sitten usein huomaakin, ettei katalogin tuotekuvaus vastannutkaan todellisuutta.
Ja kohtahan on niin, että livenä ei saa enää lähestyä ja kehitellä parisuhteita, koska Tinderissä ne pitää sellaset hoitaa.
Niin, enää ei ole sellaisia paikkoja, joissa olisi tarkoitus lähestyä toista ihmistä livenä. Tanssiravintolat olivat juuri tätä tarkoitusta varten eli toista ihmistä oli ihan soveliasta mennä hakemaan tanssimaan.
Et ole baareista kuullut? Niitä oli ennen ja niitä on nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei ollut pariutumisessa ongelmaa oikeastaan sen vuoksi, että ihmiset tapasivat toisiaan livenä. Aika usein jossain tanssiravintolassa tai discossa. Vaatimattomampikin kaveri saattoi hurmata naisen erinomaisella tanssitaidollaan. Nykyisin selataan Tinderiä kuin ennen vanhaan Elloksen tai Anttilan postimyyntiluetteloa ja etsitään sieltä itseä miellyttävä tyyppi. Tavatessa sitten usein huomaakin, ettei katalogin tuotekuvaus vastannutkaan todellisuutta.
Mä valkkasin naisia Anttilan luettelosta jo 80-luvulla ja vaihtui ne tiheään silloinkin - viimeistään sivujen liimauduttua yhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nainen saattoi käydä töissäkin". Kyllä suurin osa naisista kävi töissä, itse olen 70-luvun nuori enkä tiennyt koko lapsuuden ja nuoruuden aikana kuin yhden naisen joka oli kotona muuten kuin lyhyet äitiyslomat.
Asuitko kaupungissa? Minä maalla ja luokassani oli viisi oppilasta. Yhden meistä äiti kävi ulkopuolisella töissä, muut olivat maatilan töissä kotona.
No totta kai se maatalon rouva teki kotona töitä, jos heillä maatila oli, mutta eihän hän siinä tapauksessa mikään kotirouva ollut vaan maatatalon emäntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Höpö höpö. Iät ja ajat noin kymmennys ihmisistä on mennyt seksuaalisesti kokemattomana hautaan. Ihan turha kuvitella, että pariutuminen oli helpompaa ennen nettideittejä ja Tinderiä.
Ennen jos oli miehenä käynyt kouluja, oli käytännössä aina naisten ja työnantajien silmissä kysytty. Kokemattomat olivat koulupudokkaita, kylähulluja ja muita reppanoita. Nyt kokematon voi olla vaikka tekniikan tohtori.
Kasariaikaan ne tulevat tekniikan tohtoritkin tapasivat tyttöjä, kunhan vain edes kävivät opiskelijakapakassa olusilla saati osallistuivat kiltaelämään.
Juuri näin. Ja ainakin Otaniemen opiskelijapojat järjestivät bileitä, johon kutsuivat sairaanhoito-opiston tytöt mukaan. Itsekin olin muutamissa tällaisissa bileissä.
Nykyään hoitajaopiskelijat eivät halua bilettää teekkareiden kanssa. Mikähän tässä on muuttunut?
9
Ei niin mikään. 90-luvullakin eri oppilaitosten välillä oli vaikea saada onnistumaan yhteisiä juhlia. Tiedänpä sellaisetkin bileet siltä ajalta, jossa järjestäjä mainosti teekkareille paikalla olevan mallitoimiston väkeä ja oli vienyt mallitoimiston kahvioon ilmaislippuja tapahtumaan. Sieltä huhujen mukaan joku oli toimittanut ilmaisliput tutulle teekkarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Höpö höpö. Iät ja ajat noin kymmennys ihmisistä on mennyt seksuaalisesti kokemattomana hautaan. Ihan turha kuvitella, että pariutuminen oli helpompaa ennen nettideittejä ja Tinderiä.
Ennen jos oli miehenä käynyt kouluja, oli käytännössä aina naisten ja työnantajien silmissä kysytty. Kokemattomat olivat koulupudokkaita, kylähulluja ja muita reppanoita. Nyt kokematon voi olla vaikka tekniikan tohtori.
Kasariaikaan ne tulevat tekniikan tohtoritkin tapasivat tyttöjä, kunhan vain edes kävivät opiskelijakapakassa olusilla saati osallistuivat kiltaelämään.
Juuri näin. Ja ainakin Otaniemen opiskelijapojat järjestivät bileitä, johon kutsuivat sairaanhoito-opiston tytöt mukaan. Itsekin olin muutamissa tällaisissa bileissä.
Nykyään hoitajaopiskelijat eivät halua bilettää teekkareiden kanssa. Mikähän tässä on muuttunut?
9
Sitä en osaa sanoa. Tai voisiko olla niin, että teekkarin stereotyyppi on tietokoneen ääressä viihtyvä nörtti, josta ei juurikaan juttuseuraa saa? Eli siis ennakkoluulo, että teekkaripojat ovat tylsiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei ollut pariutumisessa ongelmaa oikeastaan sen vuoksi, että ihmiset tapasivat toisiaan livenä. Aika usein jossain tanssiravintolassa tai discossa. Vaatimattomampikin kaveri saattoi hurmata naisen erinomaisella tanssitaidollaan. Nykyisin selataan Tinderiä kuin ennen vanhaan Elloksen tai Anttilan postimyyntiluetteloa ja etsitään sieltä itseä miellyttävä tyyppi. Tavatessa sitten usein huomaakin, ettei katalogin tuotekuvaus vastannutkaan todellisuutta.
Ja kohtahan on niin, että livenä ei saa enää lähestyä ja kehitellä parisuhteita, koska Tinderissä ne pitää sellaset hoitaa.
Niin, enää ei ole sellaisia paikkoja, joissa olisi tarkoitus lähestyä toista ihmistä livenä. Tanssiravintolat olivat juuri tätä tarkoitusta varten eli toista ihmistä oli ihan soveliasta mennä hakemaan tanssimaan.
Tätä olen miettinyt paljon noita Tinder-kauhutarinoita lukiessa. Vielä 70 ja 80-luvulla todella tavattiin ihan kasvokkain tanssiravintoloissa ja lavoilla. Siellä pääsi mies kuin mies lähikontaktiin naisen kanssa jos vain osasi auttavasti tanssia ja rohkeus riitti mennä pokkaamaan. Kaksi tanssia vedettiin aina saman partnerin kanssa ja mies saattoi niitten päätteeksi naisen takaisin pöytäänsä/penkkiin. Siinä ajassa ehti ihan hyvin jutustella jotain kevyttä ja saada tuntumaa siihen onko kiinnostusta tutustua paremmin.
Hyviin tapoihin kuului että nainen ei kieltäytynyt tanssiinpyynnöstä jos mies vain oli hyvätapainen ja suhteellisen selvä, joten pakkien saaminen oli aika harvinaista, ja noloa lähinnä vain sille naiselle joka kieltäytyi. Ja koska monet kävivät tanssimassa myös pelkän tanssimisen ilosta, niissä tansseissa ei ollut niin lihatiskimäinen olo. Siellä oli niin sinkkuja kuin pariskuntia ja pikkupaikkakunnilla yleensä paljon tuttuja. Hyvän tanssitaidon omaavat miehet olivat haluttuja partnereita, sen näki heti kun tuli naisten haku - ne hyvät tanssijat vietiin käsistä. Ulkomuodolla ei ollut siinä juuri väliä.
Harmi että tuo tanssipaikkakulttuuri on lähes tyystin kadonnut Suomesta. Kesäisin on vielä ulkolavoja siellä täällä mutta ne ovat usein tanssia harrastavien pariskuntien näytöstanssiestradeja. Tavikset jää siellä jalkoihin, eikä tuntemattomia haeta lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei ollut pariutumisessa ongelmaa oikeastaan sen vuoksi, että ihmiset tapasivat toisiaan livenä. Aika usein jossain tanssiravintolassa tai discossa. Vaatimattomampikin kaveri saattoi hurmata naisen erinomaisella tanssitaidollaan. Nykyisin selataan Tinderiä kuin ennen vanhaan Elloksen tai Anttilan postimyyntiluetteloa ja etsitään sieltä itseä miellyttävä tyyppi. Tavatessa sitten usein huomaakin, ettei katalogin tuotekuvaus vastannutkaan todellisuutta.
Ja kohtahan on niin, että livenä ei saa enää lähestyä ja kehitellä parisuhteita, koska Tinderissä ne pitää sellaset hoitaa.
Niin, enää ei ole sellaisia paikkoja, joissa olisi tarkoitus lähestyä toista ihmistä livenä. Tanssiravintolat olivat juuri tätä tarkoitusta varten eli toista ihmistä oli ihan soveliasta mennä hakemaan tanssimaan.
Et ole baareista kuullut? Niitä oli ennen ja niitä on nykyäänkin.
Joo, mutta niihin mennään nykyään kaveriporukalla ja niissä ollaan just sen oman porukan kanssa eikä liueta jonnekin juttelemaan tuntemattomien kanssa. Eli syy mennä baariin on nykyisin eri kuin mennä tanssiravintolaan kasarilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Höpö höpö. Iät ja ajat noin kymmennys ihmisistä on mennyt seksuaalisesti kokemattomana hautaan. Ihan turha kuvitella, että pariutuminen oli helpompaa ennen nettideittejä ja Tinderiä.
Ennen jos oli miehenä käynyt kouluja, oli käytännössä aina naisten ja työnantajien silmissä kysytty. Kokemattomat olivat koulupudokkaita, kylähulluja ja muita reppanoita. Nyt kokematon voi olla vaikka tekniikan tohtori.
Kasariaikaan ne tulevat tekniikan tohtoritkin tapasivat tyttöjä, kunhan vain edes kävivät opiskelijakapakassa olusilla saati osallistuivat kiltaelämään.
Juuri näin. Ja ainakin Otaniemen opiskelijapojat järjestivät bileitä, johon kutsuivat sairaanhoito-opiston tytöt mukaan. Itsekin olin muutamissa tällaisissa bileissä.
Nykyään hoitajaopiskelijat eivät halua bilettää teekkareiden kanssa. Mikähän tässä on muuttunut?
9
Sitä en osaa sanoa. Tai voisiko olla niin, että teekkarin stereotyyppi on tietokoneen ääressä viihtyvä nörtti, josta ei juurikaan juttuseuraa saa? Eli siis ennakkoluulo, että teekkaripojat ovat tylsiä?
Niinpä, pitää olla kadettikoulun komea alfauros.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Höpö höpö. Iät ja ajat noin kymmennys ihmisistä on mennyt seksuaalisesti kokemattomana hautaan. Ihan turha kuvitella, että pariutuminen oli helpompaa ennen nettideittejä ja Tinderiä.
Ennen jos oli miehenä käynyt kouluja, oli käytännössä aina naisten ja työnantajien silmissä kysytty. Kokemattomat olivat koulupudokkaita, kylähulluja ja muita reppanoita. Nyt kokematon voi olla vaikka tekniikan tohtori.
Kasariaikaan ne tulevat tekniikan tohtoritkin tapasivat tyttöjä, kunhan vain edes kävivät opiskelijakapakassa olusilla saati osallistuivat kiltaelämään.
Juuri näin. Ja ainakin Otaniemen opiskelijapojat järjestivät bileitä, johon kutsuivat sairaanhoito-opiston tytöt mukaan. Itsekin olin muutamissa tällaisissa bileissä.
Nykyään hoitajaopiskelijat eivät halua bilettää teekkareiden kanssa. Mikähän tässä on muuttunut?
9
Sitä en osaa sanoa. Tai voisiko olla niin, että teekkarin stereotyyppi on tietokoneen ääressä viihtyvä nörtti, josta ei juurikaan juttuseuraa saa? Eli siis ennakkoluulo, että teekkaripojat ovat tylsiä?
Niinpä, pitää olla kadettikoulun komea alfauros.
KasarillaKAAN ei kadettikouluun päässyt ulkonäön perusteella.
Mitä tiedän niin mun vanhemmat tapasivat tansseissa, mun täti ja sen mies tapasivat tansseissa, heidän vanhempansa eli mun isovanhemmat tapasivat tansseissa. jne...
Silloin tanssittiin paritansseja, joissa idea oli että miehet hakevat naisia tanssimaan. Paritanssiaikana miehiltä vaadittiin kaikenlaista, piti olla jotakuinkin selvä, siisti olemus, piti olla itseluottamusta ja käytöstavat, keskustelutaitoa, jne.
Kun itse kasvoin, kaikki oli vain rokkia ja diskoa, jossa mentiin vaan tyttöporukassa tanssimaan, laitettiin käsilaukut keskelle ja tanssittiin siinä ympärillä. Pojat eivät tietenkään tanssineet. Kun ilta alkoi olla myöhäinen ja miehet juoneet tarpeeksi viinaa, heitä alkoi horjua tanssilattialla naisporukoitten liepeillä kyttäämässä naisia. Kun illan lopussa alkoi ns. hitaat, nuo miehet yrittivät äkkiä saada jonkun naisen kanssaan tanssimaan. Jos siihen suostui, mies alkoi käpälöidä ja pyrki itsestään selvästi viedä naisen sen jälkeen mukanaan "hommailemaan". Useimpia naisia ei yhtään kiinnostanut.
Siinä varmaan alkoi "kilttimiesten" tarina.
Minä ja mun samanikäisistä tyttökavereista suurin osa onkin avioitunut ulkomailla tapaamansa miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Nainen saattoi käydä töissäkin". Kyllä suurin osa naisista kävi töissä, itse olen 70-luvun nuori enkä tiennyt koko lapsuuden ja nuoruuden aikana kuin yhden naisen joka oli kotona muuten kuin lyhyet äitiyslomat.
Siihen aikaan oli seimiä, jonne sai dumpattua puolivuotiaan lapsen hoitoon. Todellakin suurin osa äideistä kävi töissä.
En tiedä mistä ihmeen vuosikymmenestä aloittaja oikein puhuu, mutta itse vuonna 1960 syntyneenä ja siis 70-80- luvun eläneenä en kyllä tunnista aloittajan impivaaraa omasta nuoruudestani lainkaan. Itse pikkukaupungissa kasvaneena ei se 70-80 luku sentään mitään 30-lukua ollut. Me muutimme 1960-luvun puolivälissä uudelle omakotialueelle omaan aravalainoitettuun omakotitaloomme ja kyseisellä alueella ainoastaan yksi äiti oli kotirouva ja hänkin meni sitten myöhemmin töihin, kun lapset olivat varttuneet.
Tuskin ne pariutumisen haasteet ovat kovin paljoa niistä ajoista muuttuneet, vaikka paria nykyään pääasiassa netistä haetaankin. Ei se pariutuminen mikään automaatio ollut kaikille silloinkaan.
M59
Tuosta kirjoittajasta en tiedä, mutta mä asuin pienellä kirkonkylällä. Yhdenkään kaverin äiti ei ollut kotona. Aika vähän oli maanviljelijäperheitä, yhden luokkalaisen isä viljeli maata ja oli muuten yh-isä, äiti muuttanut kaupunkiin.