Äiti käyttää lasta "aseena isää vastaan

Tavallinen tapaus.

Kaikki vosut tekevät niin aina. Ei ne välitä paskaakaan lapsen edusta, vaan haluavat kostaa, kuten femakot haluavat kostaa, koska ovat löyneet päänsä pahasti lasikattoon ja pää on nyt ihan pipi.

Jos ero on ollut katkera ja varsinkin jos siihen liittyy kolmas osapuoli, tuntuu alussa todella nöyryyttävälle ja kamalalle antaa lapsi sinne uuden nyxän luo. Erittäin inhimillistä. Lapset kärsivät kun aikuiset eivät pysy aikuisina. Mutta harvoin äiti on ainut joka ei siihen kykene. Oletteko miehesi kanssa kaikin tavoin osoittaneet äidille hänen arvonsa äitinä, kunnioittaneet häntä ihmisenä jne? Jos äidin on vaikeaa toipua erosta, niin häntä pitää tukea, että hän pääsee jaloilleen. Useinhan siellä nyxän perheessä tämä ei tule edes mieleen.  Jos ero hoidetaan kunnolla loppuun ja se jätettykin osapuoli saa rauhassa toipua ennen uusia puolisoja, harvoin käy noin. En usko että kukaan äiti tahallaan käyttää lasta välikappaleena, jos niin käy, kyseessä on suuri epätoivo ja paljon vaikeita tunteita- joihin myöskään vastapuoli ei kykene reagoimaan viisaasti. katsoppas sinäkin peiliin, ehkä voit itsekin tehdä jotain äidin olon helpottamiseksi?

Nyt pitäisi puhua lapsen oikeudesta kumpaankin vanhempaan eikä äidin oikeudesta käsitellä tunteitaan.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 05:14"]

Nyt pitäisi puhua lapsen oikeudesta kumpaankin vanhempaan eikä äidin oikeudesta käsitellä tunteitaan.

[/quote]

Eivät ne ole toisistaan umpi-irrallisia asioita.

Vaikka äidillä olisikin vaikeaa toipua erosta tai käsitellä tunteitaan, ei lasten käyttämistä aseena toista vanhempaansa kohtaan saa silti hyväksyä.

Vaikka äitillä olisi paha mieli, ei hän silti saa käyttäytyä miten hän haluaa, etenkin jos se ei ole lapsen edun mukaisesti. Ja tässäkin on tajuttava, että lapsen etu ja äitin etu ovat irrallisia ja erillisiä asioita. Ei ole myöskään exän eli miehen ja hänen puolisonsa tehtävä pumpata äidin itsetuntoa äitinä paremmaksi. Jos äidillä on henkisesti vaikeaa, on hänen hakeuduttava ammattilaiselle apua saamaan tunteidensa käsittelyyn. Ei ole exän vastuu huolehtia äidin tunteista eron jälkeen. Exä ja hänen nykyisensä tietysti ovat vastuussa vain omasta aikuismaisesta käyttäytymisestään ja, että toimivat itse oikein.

Äiti ei saa omien tunteiden varjolla toimia lasta kohtaan väärin. Piste.

Harvemmin kai ne etäiskät uusien tyttöystäviensä kanssa näkee omassa toiminnassaan tai ympäristössään mitään vikaa tai parannettavaa...

Kun ihan kaikki on vain sen kamalan hullun exän ja lähiäidin vikaa, katkera kateellinen lehmä, lapsikin olisi niin onnellinen kun saisi vaan olla iskän uuden mahtavan perheen kanssa! itseasiassa sen isälle hyödyttömäksi ja rasitteeksi käyneen lapsen oman äidin vois täysin mustamaalata ja pelata pois koko pelistä, eikö niin :)

Sitä se Eerikankin ihana isä ajoi ensimmäisenä, vain lapsen parasta uudessa ihanassa perheessä, kamalan oman äidin kiusaamana oli raukka muuten.

Tämä on niin kipeä aihe. Olen jo reilu 40kymppinen mutta juurikin tuollainen lapsi joka jätettiin avioerossa kiistakappaleeksi. Voin sanoa lapsen näkökulmasta että se on pahinta mitä ihmislapselle voi tehdä. Olin aivan sekaisin, mitä uskaltaa kertoa kenellekin ja huolehdin muiden surusta ja hyvinvoinnista. Olin vain 9 vuotias mutta lapsuuteni loppui kuin seinään. Vielä tänäkin päivänä kärsin tuosta kovin. Sen kerron teille hyvät äidit ja isät - kun tuo lapsi sitten kasvaa itse äidiksi/isäksi, hän näkee teidät (omat vanhempansa) aivan eri valossa, voi tulla todella isoja ristiriitoja, ehkä haluaa teidät kokonaan pois elämästään. Hoitakaa vanhemmat ristiriitanne keskenänne, mutta lapset täytyy jättää täysin rauhaan tuosta kaikesta. Toisesta vanhemmasta ei saa puhua sanallakaan pahaa, se karahtaa teidän omaan nilkkaanne. Hakekaa apua!

Isän pitää perustaa uusi perhe ja saada lapsia uuden vaimon kanssa. Kyllä se ex-mamma siinä vaiheessa aktivoituu vaatimaan yhtä ja toista omille lapsilleen ja syyttää isää lasten hylkäämisestä, vaikka itse teki kaikkensa vieraannuttakseen lapset isästään.

Meillä erosta aikaa vasta 6kk ja hyvissä väleissä ollaan ex:n kanssa. Yhdessä ollaan huoltajia ja sovitaan tytön asiat. Välimatka 160 km ei estä tätä, onhan puhelimet keksitty. Molemmilla uudet kumppanit.

Lapsi on arkisin meillä ja vkl isällään. Toki 10v. pystyy itse päättämään, jos haluaa osallistua joillekkin synttäreille, peleihin  tms, eikä mennä isälleen. Silloin minä puhun ja sovin lapsen isän kanssa asiasta. Jos isällä on menoja taas sovitaan lapsen vkl-järjestelyistä. Kasvatusasioistakin keskustellaan, samoin isoista hankinnoista. 

Olen tyytyväinen järjestelyyn ja lapselle korostan aina sitä että me isäsi kanssa päätetään asioista yhdessä. Ikinä en puhu pahaa lapsella hänen isästään.

Erosta 6kk ja molemmilla vanhemmilla jo uudet kumppanit, kyllä käy sääliksi lasta, vaikka välit ovatkin näennäisen hyvät...

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 01:12"]

Jos ero on ollut katkera ja varsinkin jos siihen liittyy kolmas osapuoli, tuntuu alussa todella nöyryyttävälle ja kamalalle antaa lapsi sinne uuden nyxän luo. Erittäin inhimillistä. Lapset kärsivät kun aikuiset eivät pysy aikuisina. Mutta harvoin äiti on ainut joka ei siihen kykene. Oletteko miehesi kanssa kaikin tavoin osoittaneet äidille hänen arvonsa äitinä, kunnioittaneet häntä ihmisenä jne? Jos äidin on vaikeaa toipua erosta, niin häntä pitää tukea, että hän pääsee jaloilleen. Useinhan siellä nyxän perheessä tämä ei tule edes mieleen.  Jos ero hoidetaan kunnolla loppuun ja se jätettykin osapuoli saa rauhassa toipua ennen uusia puolisoja, harvoin käy noin. En usko että kukaan äiti tahallaan käyttää lasta välikappaleena, jos niin käy, kyseessä on suuri epätoivo ja paljon vaikeita tunteita- joihin myöskään vastapuoli ei kykene reagoimaan viisaasti. katsoppas sinäkin peiliin, ehkä voit itsekin tehdä jotain äidin olon helpottamiseksi?

[/quote]

Mua kiinnostaa että mikä tässä on alaspäinpeukuttamisen syy? Onko liikaa vaadittu ottaa itse vastuu käytöksestään ja teoistaan, inhottavaa kun ei sitä exää saiskaan käyttää syntipukkina vai mikä?

Eroavia vanhempia pitäisi tukea kaikin tavoin, yhdessä ja erikseen. Kovin usein äiti saa nieltäväksi jos ei valmiiksi pedatun, mutta samantien rakennettavan nyxä-kuvion miehen taholta. harvalla on kuitenkaan sellaisia työkaluja tunteidensa kanssa että pystyisi tuosta vain käsittelemään kaiken. Eroprosessi kestää pitkään, jopa vuosia. Ei ne lasten äidit ole mitään jumalolentoja, jotka kaikesta noin vaan selviää. Mutta tässä onkin sellainen kohta elämässä, mihin pitäisi satsata paljon; mistä ja millaista apua erossa lasten kanssa jäävät äidit tarvitsisivat. Se isä joka perustaa elämää jo uuden kanssa jättää yleensä oman osuutensa hoitamatta ja käsittelemässä ja äidille jää koko arki ja erotyö ja sen lisäksi kaikki se mielipaha minkä tällainen nyxäkuvio aiheuttaa.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 09:32"]

Vaikka äidillä olisikin vaikeaa toipua erosta tai käsitellä tunteitaan, ei lasten käyttämistä aseena toista vanhempaansa kohtaan saa silti hyväksyä.

Vaikka äitillä olisi paha mieli, ei hän silti saa käyttäytyä miten hän haluaa, etenkin jos se ei ole lapsen edun mukaisesti. Ja tässäkin on tajuttava, että lapsen etu ja äitin etu ovat irrallisia ja erillisiä asioita. Ei ole myöskään exän eli miehen ja hänen puolisonsa tehtävä pumpata äidin itsetuntoa äitinä paremmaksi. Jos äidillä on henkisesti vaikeaa, on hänen hakeuduttava ammattilaiselle apua saamaan tunteidensa käsittelyyn. Ei ole exän vastuu huolehtia äidin tunteista eron jälkeen. Exä ja hänen nykyisensä tietysti ovat vastuussa vain omasta aikuismaisesta käyttäytymisestään ja, että toimivat itse oikein.

Äiti ei saa omien tunteiden varjolla toimia lasta kohtaan väärin. Piste.

[/quote]

Näin on. Mutta kun ihmiset ja elämä eivät ole sama kuin oppikirjan ihanteellinen malli. Läheskään kaikilla ei ole taitoja, tietoa siitä mikä se lapsen paras missäkin on, eikä keinoja työstää omia tunteitaan.  Joo eihän sen uusperheen tietenkään tarvitse äitiä hyysätä, vaan KUNNIOITTAA. Kunnioittaa hänen äitiyttään, hänen suruaan, toipumistaan. Se vain on usein liikaa vaadittu omaan napaan tuijottavilta rakastuneilta. Toisen myötätuntoista, inhimillistä kohtelua peräänkuulutan, sehän on se lasten etu. Sitä odotetaan äidiltä, mutta harvoin isältä ja nyxältä. On aika huono isä sellainen joka ei tajua että se miten hän suhtautuu lapsensa äitiin, on suorassa suhteessa siihen, millaisin voimavaroin äiti jaksaa lapsiaan hoitaa. Nyxälle tämä on tietenkin tosi ärsyttävää.....

Täyttä puppua! Millään tavalla estä.Toki mä olenkin erikoinen äiti monessa suhteessa..en tässä erittele sen enempää.

Järkyttävää ja turhan usein käytetty menettelytapa.

Enkä käytä. Mutta lapsi vaan ei halua mennä isälleen...

Pienen lapsen pään saa helposti käännettyä kun tarpeeksi kauan hokee ei ole pakko mennä ja haukutaan isää jatkuvasti, lahjotaan Mäkkärillä ja muulla lapselle mieluisalla.

Aika harva kait pystyy rajoittamaan isällä oloa jos siitä on lastenvalvojan kanssa sovittu. :(

Eiköhän tuo ole sinun ja isän kuvitelmaa!

ei ole paperilla mitään koska äiti ei siihen suostu. Lastenvalvoja kehoittikin vain keskenään sopimaan asiasta.