Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni haluaisi kolmannen lapsen, mutta
04.11.2013 |
minua kovasti mietityttää. Nykyiset lapsemme ovat 4 ja 2 ja vihdoin tuntuu siltä että jaksamisen kannalta alkaa helpottaa. Ikääkin meillä alkaa olla (38v.) ja vakituisia työpaikkoja ei ole, ainoastaan pätkä- ja osapäivätöitä. Asuntokin menisi auttamatta vaihtoon.
Haluaisin antaa kaikille lapsille tarpeeksi huomiota ja kolmas, varsinkin vauvana, veisi sitä muilta pois. Kuitenkin kolmesta lapsesta olimme alunperin sopineet jo ennen naimisiinmenoa ja aika iän puolesta alkaa loppua (ellei ole jo loppunut). En halua kuitenkaan katua että sitä lasta ei tehty ja että lapsikuku jää vajaaksi jonkun tilapäisen rahatilanteen takia. Kyllä me tullaan pärjäämään tulevaisuudessa mutta tiedän että seuraavat ainakin kolme vuotta tulisivat olemaan vaikeita sekä henkisesti että taloudellisesti.
Tekisittekö tai oletteko tehneet vastaavaan tilanteesen tarkotuksella tai vahingossa kolmannen lapsen. Ja jos teitte, kuinka kävi?
Kommentit (22)
itse en tekisi kolmatta jos tuntuu että jaksaminen just nyt helpottaa... tuskin sä sitä 45:na itket ettei ole kolmea, vaan nautit niistä kahdesta. kaksi on kuitenkin ihan eri asia kuin yksi. joten jos sulla ei ole kovaa kuumetta niin vaikka toki kolmatta (ja neljättä, ja viidettä) rakastaisitkin jos sellainen pullahtais niin ei ole mikään pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ota se lupaus kirjallisena...ja jos mies ei nyt osallistu lasten hoitoon,niin jätät sitä mahdollisimman paljon hoitamaan lapsia. Meillä meni aikanaan niin, että mä lypsin pulloon ja mies syötti, kävin kaupungilla 4-6 tuntia shoppailemassa ja mies hoiti sillä välin. Mies meillä alunperin niitä lapsia halusi, ja sanoin silloin, että jos haluaa, niin siihen pakettiin kuuluu myös paskavaippojen vaihto ja yövalvomista.
Meillä mies jäi molemmista kotiin, minä menin töihin kun olivat vuoden ikäisiä, ja se on ollut hyvä juttu, sen näkee näin jälkeenpäinkin lasten ja isän väleistä. Mulla on työ, joka vie välillä 11-12 tuntisia päiviä, ja on hyvä, kun voi luottaa, että lasten isä hoitaa homman.
Joskus pitää uskaltaa, varsinkin kun muistaa, että elämää ei voi lopulta kovin paljon suunnitella. Vauva tulee, jos luonto antaa, tai menee kesken tai ei tärppää ollenkaan. Mun mielestäni 2-3 vuotta on erinomainen ikäero, mitä tulee lasten keskenään leikkimiseen ja keskinäisiin väleihin. Kunhan vaan vanhemmat muistaa olla tasapuolisia. Kyllä se vauva sylissä voi ottaa sen 3 veenkin kainaloon ja lukea satua ja sanoa, että rakastaa. Raha ei tee onnelliseksi. Ei matkatkaan kuin hetkeksi. Lapsen märkä pusu tekee ja "minä lakattan tinua". Kyllä tiedät sen.
t nro 5