Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia ihmiselämää että koko ajan on jokin huolenaihe?
13.09.2020 |
Oletteko te muut huolissanne jostain a) joka päivä, b) parin päivän välein, c) kerran viikossa, d) kerran kuussa, e) kerran vuodessa, f) ei koskaan.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo normaalia olla edes joka kuukausi huolissaan. Se on mt-ongelma. Psykiatri auttaa.
En usko. Miten ihmeessä kukaan voi selvitä kuukauden olematta muka mistään huolissaan.
Hyvin. Itse en esimerkiksi ole oikeastaan koskaan huolissaan mistään. En esim. nytkään tästä koronasta, josta aika moni on. Se tulee, jos tulee. Todennäköisesti siihen ei kuole. Jos kuolee, niin sitten kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo normaalia olla edes joka kuukausi huolissaan. Se on mt-ongelma. Psykiatri auttaa.
En usko. Miten ihmeessä kukaan voi selvitä kuukauden olematta muka mistään huolissaan.
Hyvin. Itse en esimerkiksi ole oikeastaan koskaan huolissaan mistään. En esim. nytkään tästä koronasta, josta aika moni on. Se tulee, jos tulee. Todennäköisesti siihen ei kuole. Jos kuolee, niin sitten kuolee.
Onko sinulle koskaan sattunut mitään vakavia terveyshuolia tms?
Ihan normaalia aikuisen ihmisen elämää.
Joka päivä on joku huoli, mutta ei pienien huolien alle kannata nääntyä.
Semmoisista asioista, joihin ei voi vaikuttaa, ei kanna olla huolissaan.
Kannattaa keskittyä yhteen huoleen kerrallaan ja yrittää ratkaista se.
Itse olen kokeillut semmoista konstia, että listaan hoidettavat asiat / huolet. Siis semmoiset, jotka minun pitää hoitaa. En siis ilmastonmuutosta tai itänaapurin politiikkaa.
Sitten yksi kerrallaan keskityn huolrnaiheeseen ja kun on ratkaistu tai postunut muuten, niin veden viivan yli.
Koska huolet ovat paperilla niin niitä ei tarvitse päässään kantaan.
Ei helppoa ole, mutta joskus vähän helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä on joku huoli, mutta ei pienien huolien alle kannata nääntyä.
Semmoisista asioista, joihin ei voi vaikuttaa, ei kanna olla huolissaan.Kannattaa keskittyä yhteen huoleen kerrallaan ja yrittää ratkaista se.
Itse olen kokeillut semmoista konstia, että listaan hoidettavat asiat / huolet. Siis semmoiset, jotka minun pitää hoitaa. En siis ilmastonmuutosta tai itänaapurin politiikkaa.
Sitten yksi kerrallaan keskityn huolrnaiheeseen ja kun on ratkaistu tai postunut muuten, niin veden viivan yli.
Koska huolet ovat paperilla niin niitä ei tarvitse päässään kantaan.
Ei helppoa ole, mutta joskus vähän helpottaa.
Hyvä idea jos huolet on jotenkin hallinnassa mutta minulla tuosta tulisi niin pitkä lista että lamautuisin totaalisesti sen nähdessäni. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossei ole jotain huolta joku kauhuskenaario on vähintään. Kokoajan tunne jos relaa jotain pahaa tapahtuu.
On se ihan normaalia. Suurella osalla aikuisista ihmisistä on lähes aina jotain huolenaiheita, isoja ja pieniä, toiset tulee ja menee ja toiset on pysyvämpiä ongelmia. Riippuu ihmisen temperamentista ja taustasta paljonko murehtii etukäteen ja kuinka voimakkaasti reagoi huoliin. Se ei ole "normaalia" jos on aina ja jatkuvasti niin huolestunut ettei ahdistukseltaan kykene suoriutumaan kunnolla arjesta tai saa nukuttua, ja siihen kannattaa hakea apua. Mutta ei sekään normaalia ole että on niin vähän huolissaan että kaikki jää hoitamatta eikä mitään ennakoida, vaan ajelehditaan lastuna laineilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudelliset huolet painaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo normaalia olla edes joka kuukausi huolissaan. Se on mt-ongelma. Psykiatri auttaa.
En usko. Miten ihmeessä kukaan voi selvitä kuukauden olematta muka mistään huolissaan.
Hyvin. Itse en esimerkiksi ole oikeastaan koskaan huolissaan mistään. En esim. nytkään tästä koronasta, josta aika moni on. Se tulee, jos tulee. Todennäköisesti siihen ei kuole. Jos kuolee, niin sitten kuolee.
Onko sinulle koskaan sattunut mitään vakavia terveyshuolia tms?
On. Mulla on kerran ollut pieni aivoinfarkti, josta kuntouduin kyllä tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä on joku huoli, mutta ei pienien huolien alle kannata nääntyä.
Semmoisista asioista, joihin ei voi vaikuttaa, ei kanna olla huolissaan.Kannattaa keskittyä yhteen huoleen kerrallaan ja yrittää ratkaista se.
Itse olen kokeillut semmoista konstia, että listaan hoidettavat asiat / huolet. Siis semmoiset, jotka minun pitää hoitaa. En siis ilmastonmuutosta tai itänaapurin politiikkaa.
Sitten yksi kerrallaan keskityn huolrnaiheeseen ja kun on ratkaistu tai postunut muuten, niin veden viivan yli.
Koska huolet ovat paperilla niin niitä ei tarvitse päässään kantaan.
Ei helppoa ole, mutta joskus vähän helpottaa.
Murehtija keksii kyllä uusia huolenaiheita joka päivä. Entä jos olen unohtanut tehdä jotain ja huominen työpäivä menee persiilleen. Siis vaikkei olisi mitään suuria huolenaiheita, kuten vaikka terveys- tai rahahuolet, niin aina keksii jotain piempää tilalle.
Epäilen, että jos pääsen aikanaan eläkkeelle edelleen naimissa olevana, varakkaana ja terveenä, niin silti keksin tilalle jonkun muun murheenaiheen, kuten vaikkapa terveyden.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, esimerkki viime viikosta, onko normaalia? Tiistaina oli hammaslääkäri ja ei voi sanoa että se varsinaisesti jännitti, mutta kuitenkin sellainen epämiellyttävä juttu joka vähän painoi mielen päällä. Keskiviikkona kävin lääkärissä ja se kyllä hermostutti ihan pirusti, mutta onneksi kaikki oli hyvin. Sen jälkeen ajatteliin että AAH, pari päivää ilman huolia, jes, ennen kuin seuraavaan deadlineen ehtiminen alkaa jännittää töissä. Torstai-aamuna heräsin kurkku kipeänä ja sai ruveta hermoilemaan onko koronaa, koska tavallisista flunssista poiketen oli kuivaa yskää ja henkitorvi epätavallisen ahtaalla. Nyt oon melkein parantunut eikä tarvi sitä enää hermoilla, seuraavaksi horisontissa häämöttää se deadline mutta tässä olis nyt pari inhimillistä päivää, "jännä" nähdä mitäköhän hermoilen seuraavaksi.
Minun korviini nuo kuullostavat ihan, sanosinko normaalin rajoissa olevilta "hermoilun" aiheilta... Minusta myös pieni tosinaan ehkä "vähän" isompikin hermoilu kuuluu osaksi elämää. Mutta hermoilullakin on rajansa. Esimerkiksi kekenkään ei pitäsi menettää, ainakaan useamman yön unia viikon aikana siksi että hermoilee tai jättää käymättä hammaslääkärissä, koska hermoilee. Tylsintä on, että hermoilun syy(/t) ei ole edes ole aina mitenkään järjellä perusteltavissa.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia. Oma talous huolettaa, parisuhteen tulevaisuus huolettaa. Lasten tulevaisuus huolettaa. Hyvä kun saa yönsä nukuttua, kun heti jo aamusta taas kaikki huolettaa.
Tämä. Just mietin et miksi jatkuvasti täytyy olla jotain mielen päällä. En edes muista milloin olisi ollut huoleton olo. Ei vuosikausiin kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jossei ole jotain huolta joku kauhuskenaario on vähintään. Kokoajan tunne jos relaa jotain pahaa tapahtuu.
Tuo on se pahin. Mistäköhän tuokin oikein tulee. Ehkä siinä on sitäkin että jos uskaltaa relata niin alaspäin putoava hissi mahassa kun jotain tapahtuu on niin inhottava tunne että mieluimmin on koko ajan vähän huolissaan kuin joutuu kokemaan sen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epänormaalimpaa on, jos ei ole mistään huolissaan tässä maailmantilanteessa. Ihmisyyteen kuuluu myös huoli, koska elämä on arvaamatonta ja jokaisen on opeteltava luopumaan monesta asiasta, kuten itselleen rakkaista ihmisistä, terveydestä ja lopulta myös hengestään. On älyllisesti ja emotionaalisesti epärehellistä olla aina hyvillä mielin.
Kyllä mulla on yleensä lähes aina joku asia joka ns. painaa mieltä ja sitten kun ei hetkeen oo niin mieli ikäänkuin etsii sellaista asiaa ja hämmentyy kun ei ole. Onhan se hyvä fiilis kun tajuaa ettei ole mitään sellaista mutta ei se kauaa kestä ennenkuin on taas uusi juttu....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia. Oma talous huolettaa, parisuhteen tulevaisuus huolettaa. Lasten tulevaisuus huolettaa. Hyvä kun saa yönsä nukuttua, kun heti jo aamusta taas kaikki huolettaa.
Tämä. Just mietin et miksi jatkuvasti täytyy olla jotain mielen päällä. En edes muista milloin olisi ollut huoleton olo. Ei vuosikausiin kuitenkaan.
Mä näin pari vuotta sitten unta siitä että olin taas huoleton opiskelijatyttönen bussiretkellä opiskelijakavereiden kanssa. Heräsin siihen ja olin ihan ihmeissäni että vau, miten uni voi palauttaa ihmisen tuolla lailla toiseen paikkaan ja toisen elämän tunnetilaan. Muistin että tuollaista oli tosiaan olla huoleton. Se tuntui niiiiiin hyvältä ettei sitä pysty edes kuvailemaan. Ja ennen kaikkea ajattelin että minun on vielä MAHDOLLISTA olla tuolla lailla huoleton, aivoni pystyvät siihen vielä ainakin unessa. Jos ne pystyvät siihen unessa, niin pystynkö palauttamaan elämän jossa se olisi vielä joskus mahdollista myös hereillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo normaalia olla edes joka kuukausi huolissaan. Se on mt-ongelma. Psykiatri auttaa.
En usko. Miten ihmeessä kukaan voi selvitä kuukauden olematta muka mistään huolissaan.
'
Tajusin juuri, että aiemmin vuosikaudet olen ollut hyvin harvion mistään huolissani. Vaikka olisi ollut vaikeuksiakin.
Nykyään ole paljon enemmän huolissani. Mutta nyt kyllä onkin aika hankaliakin sairauksia :/ ja jotenkin muistakin asioista ottaa enemmän huolta nyt kuin aiemmin. Ennen kuljin elämääni innokkaasti elämään luottaen eteenpäin ja toteutin asioita mitä halusin ja kun vastaan tuli ongelmia, niin ratkoin niitä sitten parhaan kykyni mukaan. Hmm. tätähän pitääkin vähän miettiä, että miksi nykyään on harva se päivä jostain huolissaan...
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, esimerkki viime viikosta, onko normaalia? Tiistaina oli hammaslääkäri ja ei voi sanoa että se varsinaisesti jännitti, mutta kuitenkin sellainen epämiellyttävä juttu joka vähän painoi mielen päällä. Keskiviikkona kävin lääkärissä ja se kyllä hermostutti ihan pirusti, mutta onneksi kaikki oli hyvin. Sen jälkeen ajatteliin että AAH, pari päivää ilman huolia, jes, ennen kuin seuraavaan deadlineen ehtiminen alkaa jännittää töissä. Torstai-aamuna heräsin kurkku kipeänä ja sai ruveta hermoilemaan onko koronaa, koska tavallisista flunssista poiketen oli kuivaa yskää ja henkitorvi epätavallisen ahtaalla. Nyt oon melkein parantunut eikä tarvi sitä enää hermoilla, seuraavaksi horisontissa häämöttää se deadline mutta tässä olis nyt pari inhimillistä päivää, "jännä" nähdä mitäköhän hermoilen seuraavaksi.
Huolissaan oleminen on eri asia kuin pelkääminen/jännittäminen. Varmaan suurin osa ihmisistä jännittää hammaslääkärissä käyntiä, minä ainakin, mutta huolissani en ole erityisesti mistään. Monella on rahaongelmia, ja silloin on varmasti huolissaan, mistä rahat seuraavaan laskuun jne.
Kunpa ei olisi. Vapaus on vain järjettömän kallis lunastaa itselleen tässä elämässä.
Alue: Aihe vapaa
Kun lukee vaikka artikkelin "Kiltti ja ujo perheenisä surmasi vaimonsa ja lapsensa" niin alkaa väkisinkin miettimään että voi ei, mitä jos mun Pertillä napsahtaa päässä ja sekin tekee noin?