Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia ihmiselämää että koko ajan on jokin huolenaihe?
13.09.2020 |
Oletteko te muut huolissanne jostain a) joka päivä, b) parin päivän välein, c) kerran viikossa, d) kerran kuussa, e) kerran vuodessa, f) ei koskaan.
Kommentit (42)
Kannattaa oppia tajuamaan, että huolissaan oleminen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo normaalia olla edes joka kuukausi huolissaan. Se on mt-ongelma. Psykiatri auttaa.
Olen huolissani jatkuvasti jostain, mutta minulla on traumatausta, ja murehtiminen on oire siitä.
Mulla yleinen ahdistuneisuushäiriö ja siinä kyllä ollaan ahdistuneita ja huolissaan koko ajan jostain.. Onneksi lääkitys ja terapia auttavat vaikkei kokonaan oireita poista..
Vierailija kirjoitti:
Ei oo normaalia olla edes joka kuukausi huolissaan. Se on mt-ongelma. Psykiatri auttaa.
En usko. Miten ihmeessä kukaan voi selvitä kuukauden olematta muka mistään huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei joka kuukausi, mutta aina tarpeen tullen.
Jatkuvasti. Joskus jostain isommaasta, joskus pienemmästä asiasta. Ei se kuitenkaan juuri vaikuta elämääni. 99%:sti murheeni ovat aivan turhia, koska asioilla on tapana järjestyä. En vain voi perusluonteelleni mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu huolenaiheista ja siitä miten huolissaan on. Aina on jotain pientä, mutta ei välttämättä isoja huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen lapsettomana miehenä, että välillä hyvinkin pieni ja tosinaan suurempikin lähes päivittäinen huolissan olo kuuluu jokaisen pienen ja vähän isommankin lapsen vanhemman saamiin luontoisetuihin. Mutta ei sinkkuna ja lapsettomana oleminen vapauta tai poista huolissaan oloa. Yhtä kaikki jatkuva ja yhtenään huolissaan oleminen ei kuullosta terveeltä. Se (huolisssan olo) on hyvin paljon energiaa syövä tila, joka siten rasittaa hyvin montaa muuta -yksinekertaistaen -toimea.
Voimia ja jaksamista toivottaen
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia. Tuo liittyy omakuvaan. Kannattaa lukea alan kirjallisuutta päästäksesi vapauteen.
Mä olen koko aika huolissani / ahdistunut jostain asiasta, ja se voi olla joko iso asia tai sit ihan mitättömän pieniki asia. Ja en koe, että tämä olisi normaalia, kun koen tarvetta juoda alkoholia että saisin edes hetkellisen helpotuksen tähän. Pitäisi varmaan kävästä lääkärillä mutta olen ahdistunut siitäkin, että mitä jos lääkäri vaan vähättelee ja sanoo että ihan normaalia tollanen, ei voi tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla siis ihan OCD tyyppistä ahdistunutta pakkomielteistä katastrofi-skenaarioiden päänsisäistä viljelemistä mikä tekee musta ihan kyvyttömän nauttimaan elämästä.
Ainakin minulle se on normaalia.
Aina on jotakin mikä mieltä painaa. Näin on ollut ainakin täysi-ikäisyydestä lähtien.
On ihan normaalia. Oma talous huolettaa, parisuhteen tulevaisuus huolettaa. Lasten tulevaisuus huolettaa. Hyvä kun saa yönsä nukuttua, kun heti jo aamusta taas kaikki huolettaa.
Ap tässä, esimerkki viime viikosta, onko normaalia? Tiistaina oli hammaslääkäri ja ei voi sanoa että se varsinaisesti jännitti, mutta kuitenkin sellainen epämiellyttävä juttu joka vähän painoi mielen päällä. Keskiviikkona kävin lääkärissä ja se kyllä hermostutti ihan pirusti, mutta onneksi kaikki oli hyvin. Sen jälkeen ajatteliin että AAH, pari päivää ilman huolia, jes, ennen kuin seuraavaan deadlineen ehtiminen alkaa jännittää töissä. Torstai-aamuna heräsin kurkku kipeänä ja sai ruveta hermoilemaan onko koronaa, koska tavallisista flunssista poiketen oli kuivaa yskää ja henkitorvi epätavallisen ahtaalla. Nyt oon melkein parantunut eikä tarvi sitä enää hermoilla, seuraavaksi horisontissa häämöttää se deadline mutta tässä olis nyt pari inhimillistä päivää, "jännä" nähdä mitäköhän hermoilen seuraavaksi.
Minä olen aina huolissani monestakin eri asiasta. En edes koe tätä mitenkään epänormaalina, koska tämä on päivittäistä. Mielestäni tämä on myös luonnollista. Miksi en olisi huolissani esim. urastani, kun ura on minulle tärkeää, mutta en pääse etenemään riippuen ulkoisista asioista? Olen yrittänyt niin paljon kuin vain ikinä on ollut mahdollista. Olen myös kokenut todella rankkoja asioita johtuen siitä, että tietyt toiset henkilöt ovat olleet huolehtijatyyppien vastakohtia. Muut ihmiset ovat tästä sitten joutuneet kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo normaalia olla edes joka kuukausi huolissaan. Se on mt-ongelma. Psykiatri auttaa.
En usko. Miten ihmeessä kukaan voi selvitä kuukauden olematta muka mistään huolissaan.
Uutisvirran seuraaminen seis. Vähenee huolenaiheet 95%
Mutta kun uutiset ovat niin koukuttavia. Niinhän ne ovatkin koska ovat nykyään vain suunniteltu keräämään klikkejä.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole.