Jumissa surkeassa, seksittömässä parisuhteessa. Lähteminen silti pelottaa.

Lähdin seksittömästä liitosta ja olen todella onnellinen. En ole katunut kertaakaan. Elämä muuttui heti paremmaksi monin tavoin. Jostain kun vielä saisi sitä seksiä...

Eroaminen on todella raskasta ja pelottavaa, mutta todellakin sen arvoista. Kun vuosi sitten lähdimme miehen kanssa eri teille, olin kuukausia maassa ja ajattelin, että tämä on kauhea virhe, vaikka suhde olikin jo pitkään ollut ankea. Yksin eläminen melkein 8 vuoden jälkeen tuntui niin oudolta, olimme kuitenkin lähes koko aikuisiän olleet yhdessä. Onneksi pidin pääni, enkä pitänyt exään lähes mitään yhteyttä melkein puoleen vuoteen, että pystyn kunnolla toipumaan (ja edelleen olemme vain vähän yhteydessä).

Vähitellen kuitenkin elämä voittaa ja huomaa, kuinka ihanaa on ilman jatkuvaa huonon parisuhteen tuomaa stressiä ja surua. Vasta nyt olen tajunnut kunnolla, kuka minä olen oikeasti ja mitä haluan. On ollut enemmän energiaa ja uskallusta tehdä omia juttuja ja nähdä ystäviä. Olen myös alkanut tapailla uutta miestä, joka tuntuu niin upealta ja "helpolta" ihmiseltä hankalan exäni jälkeen.

Kunpa olisin itsekin uskonut jo paljon aikaisemmin, kun minua neuvottiin jättämään huono suhde.

Minunkin edellisessä suhteessa pikkuhiljaa huomasin että joulu on useammin. No minähän olin aina se joka teki aloitteet.

Otin opiksi, etten rupea enää suhteeseen jossa ei alusta asti ole intohimoa. Intohimo toista ihmistä kohtaan on todella harvinaista. Kun tapasin nykyisen mieheni, ei ollut epäilystäkään intohimon olemassaolosta.

N29

Vierailija kirjoitti:

Kumpi osapuoli pihtaa, vaimo vai mies? Kuinka pitkään suhde on jatkunut?

Olemme muunsukupuolisia joten asia ei ole aivan yksinkertainen. Suhde on kestänyt joitakin vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähteminen ei ole uroteko. Se on pahimmillaan itsekäs teko joka rikkoo monen elämän.

Jos ei ole lapsia niin kenen elämän se rikkoo? Kumppanin? Anopin? Appiukon? Ja jos se ero rikkoo vaikka sen toisen osapuolen elämän, niin millä perusteella sen lähtijän pitäisi uhrata oma elämänsä sen takia, ettei toiselle tule paha mieli?

Tämä! Minä kiduin viisi vuotta ilman läheisyyttä. No oli toki muitakin ongelmia. Mieluummin olen oikeasti yksin kuin parisuhteessa yksin, se on helvettiä. Sen pitäisi olla parisuhde. Kotona ei ahdista enää, sinne on hyvä ja kiva mennä. Joskus on haikeita hetkiä kun mietin että olen vaan yksin, mutta pärjään silti paremmin nyt kuin huonossa suhteessa. 

Ja mitä tulee tuohon muiden elämän pilaamiseen. Ei ole muiden asia miten elämäni elän. En elä heitä varten. Loppusissaan jokainen meistä on täällä yksin. Kulissipaskaa tuollainen muiden mielen mukaan eläminen. Sukulaisista moni itki kyllä kun kerroin että erotaan, lapsista olivat huolissaan, mun piti heitä lohduttaa ja he kaatoi kaikki omat menneet traumansa ja pelkonsa mun niskaan, itse oli yksikin kestänyt pettämiset ja kaikki jotta perhe pysyy koossa. Omalla kohdalla olisin voinut lapsena jättää väliin esim ne niitä kaikki känniriitdat, anteeksi vain. Ei tapella lasten nähden, jep jep. Se ilmapiiri oli jäätävä. En halunnut toistaa sitä samaa.

Kaikki on paremmin nyt.

Minä olen tehnyt alusta asti selväksi, että jos seksi loppuu, loppuu parisuhdekin. Ei tule sitten yllätyksenä.

Sinun pitää ajatella, että parisuhde kanssasi ei ole mikään perusoikeus vaan erityinen etuoikeus, joka otetaan pois, jos tarpeisiisi ei vastata.

Itsenäisyydestä, jämäkkyydestä ja omanarvontunnosta se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään erotaan aivan liian helposti.

Ei, vaan suhteissa kärvistellään aivan liian kauan.

Parisuhteiden ainoa oikeutus on nyksisin se, että ne vastaavat kummankin emotionaalisiin ja seksuaalisiin tarpeisiin. Kun näin ei ole, suhde on lopetettava.

Mieluummin ero sovussa ja ajoissa kuin pitkin hampain pyristelyä niin pitkään, että kaverit ja sukulaiset ei enää halua viettää aikaa yhdessä jottei joudu kuuntelemaan naljailua, tai jompikumpi pettää. Monet lapset pääsisi paljon vähemmällä, kun ero ei olisi niin karmea tabu että toista pitää sydämestään vihata ennen kuin siihen päädytään.

Miksi ette hoida suhdettamme kuntoon esim. terapeutin avulla? Säälittää nämä pariskunnat, jotka eroavat heti kun kun huono hetki koittaa. Siinä kärsivät sitten viattomat lapset yms.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette hoida suhdettamme kuntoon esim. terapeutin avulla? Säälittää nämä pariskunnat, jotka eroavat heti kun kun huono hetki koittaa. Siinä kärsivät sitten viattomat lapset yms.

Hyvä suhde yhteensopivan kumppanin kanssa ei sisällä tällaisia "huonoja hetkiä".

Kenenkään halut kumppania kohtaan eivät myöskään syty keskustelemalla terapeutin kanssa.

Mitä tekee tyttö- tai poikaystävällä, joka ei halua edes panna sinua? Ei yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Keskustele seksittömyydestä miehesi kanssa. Paneutukaa siihen asiaan yhdessä. Olette kuitenkin joskus nauttineet toisistanne. Jos ei millään leiskahda niin kuuntele vielä hetken aikaa sydäntäsi ja tee mitä se sanoo.

Tätähän me sivusta kommentoijat emme tiedä kuinka paljon seksiä on ollut alkutilanteessa. Sitä on voinut olla jo silloin vähän ja ap on hyväksynyt tilanteen.

Aina kun ihminen sanoo ettei voi erota, se on omaa laiskuutta kun ei eroa. Toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Vakuuttelee jees jees kaikki on hyvin vaikka tietää ettei niin ole. Epärehellistä toimintaa.

Miksi ei nosta kissaa pöydälle ja rupea puhumaan? Mitä menetettävää siinä on? Toimimaton parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Lähdin. Oltiin oltu kymmenen vuotta yhdessä, mutta samalla yksin. Seksikään ei kiinnostanut kumpaakaan.

Muutos pelottaa aina, se on ihan normaalia ja se pelko pitää vain hyväksyä sellaisenaan. Muistan, kun olin ekaa yötä omassa kämpässä enkä saanut unta, kun muuttolaatikoiden keskellä patjalla maaten mietin ainoastaan sitä, että olin tehnyt aivan kauhean virheen. Seuraavana päivänä järjestin tavarat paikoilleen ja nautin kodistani välittömästi. Siitä alkoi elämäni paras aika.

Jos ei se voi mennä huonommaksi, niin sittenhän se paranee. Muuta.

Melkein kuin minun tarinani. Pelotti hitosti, mutta oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Tapasin sattumalta nopeasti sen jälkeen unelmieni kumppanin, jonka kanssa jo 10 v. yhdessä.

Olette 30-vuotiaita nuoria. Itse olen samassa tilanteessa melkein puolet vanhempana ja tosiaan, uskallan vielä lähteä. Joten uskallat ap ja muut lähteä. En kyllä suhdetta enää hae. Kolme vuosien mittaista suhdett takana ja nyt riitti. Odotan vapautta, kyllä pärjään. Niin tekin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tehnyt alusta asti selväksi, että jos seksi loppuu, loppuu parisuhdekin. Ei tule sitten yllätyksenä.

Sinun pitää ajatella, että parisuhde kanssasi ei ole mikään perusoikeus vaan erityinen etuoikeus, joka otetaan pois, jos tarpeisiisi ei vastata.

Itsenäisyydestä, jämäkkyydestä ja omanarvontunnosta se lähtee.

Eli jos kumppanisi ei pysty seksiin sairauden vuoksi, lopetat suhteen?

Miehen lompakolla on lamauttava voima - nainen ei pääse lähtemään. Nainen on uhri.

Miehen rahoilla on lamauttava voima, nainen ei pääse lähtemään eli nainen on uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tehnyt alusta asti selväksi, että jos seksi loppuu, loppuu parisuhdekin. Ei tule sitten yllätyksenä.

Sinun pitää ajatella, että parisuhde kanssasi ei ole mikään perusoikeus vaan erityinen etuoikeus, joka otetaan pois, jos tarpeisiisi ei vastata.

Itsenäisyydestä, jämäkkyydestä ja omanarvontunnosta se lähtee.

Eli jos kumppanisi ei pysty seksiin sairauden vuoksi, lopetat suhteen?

Tuossa tilanteessa suhde avattaisiin tai lopetettaisiin yhteisymmärryksessä sen mukaan, mikä meistä tuntuu järkevältä ratkaisulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tehnyt alusta asti selväksi, että jos seksi loppuu, loppuu parisuhdekin. Ei tule sitten yllätyksenä.

Sinun pitää ajatella, että parisuhde kanssasi ei ole mikään perusoikeus vaan erityinen etuoikeus, joka otetaan pois, jos tarpeisiisi ei vastata.

Itsenäisyydestä, jämäkkyydestä ja omanarvontunnosta se lähtee.

Eli jos kumppanisi ei pysty seksiin sairauden vuoksi, lopetat suhteen?

Höpöhöpön nyt. Tässä ei ole kyse siitä. Jotain realismintajua kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tehnyt alusta asti selväksi, että jos seksi loppuu, loppuu parisuhdekin. Ei tule sitten yllätyksenä.

Sinun pitää ajatella, että parisuhde kanssasi ei ole mikään perusoikeus vaan erityinen etuoikeus, joka otetaan pois, jos tarpeisiisi ei vastata.

Itsenäisyydestä, jämäkkyydestä ja omanarvontunnosta se lähtee.

Eli jos kumppanisi ei pysty seksiin sairauden vuoksi, lopetat suhteen?

Höpöhöpön nyt. Tässä ei ole kyse siitä. Jotain realismintajua kiitos.

En tiedä, miksi seksittömyydestä pitäisi kärsiä sen enempää sairauden kuin haluttomuudenkaan vuoksi. Parisuhde ilman seksiä on vain ystävyyttä, joten miksi ei suosiolla kutsua sitä niin.