Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jokaisen turhasta narisijan kannattaa lukea Olavin tarina

Vierailija
03.11.2013 |

 

Pikku-Olavi sai elää vain kaksi vuotta

Lokakuut ovat kuukausista pahimpia. Elimistökin tuntee sen eikä anna unohtaa.

Viime viikolla Emma Koivisto, 33, eli taas vuoden pahimman päivän. Lokakuun 15:nnen, poikansa kuolinpäivän. Olavin kuolemasta tuli kuluneeksi neljä vuotta.

Suru ja ahdistus ovat helpottaneet, mutta kokonaan tuska ei poistu.

- Toipumiseni on muuttunut hirveästi. Olavin kuoleman jälkeen en nähnyt valoa missään ja olin pitkään masentunut. Jaksoin muiden lasteni takia. Aika on parantanut ja tuonut uusia ulottuvuuksia.

Vuosi sitten Koivisto aloitti sairaanhoitajaopinnot. Opiskelu on auttanut toipumisessa.

Kasvu lakkasi

Olavi syntyi terveenä poikana kesäkuussa 2007. Koiviston perheessä oli ennestään 3- ja 4-vuotiaat lapset.

Ensimmäinen puoli vuotta Olavin elämässä oli normaalia aikaa. Vauva kehittyi kuten muut ikäisensä.

Kuusikuukautisneuvolassa tapahtui käänne. Olavi ei ollut kuukauteen kasvanut yhtään.

Vaikka joulunpyhät olivat alkamassa, neuvolalääkäri lähetti perheen heti Hämeenlinnan sairaalaan, josta annettiin lähete Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

- Tampereella huomattiin, että poika on kellastunut. Olavi oli viikkoa aiemmin alkanut syödä soseita, joten ajattelin, että väri johtuu porkkanasta, Emma kertoo.

Olavi oli myös ollut pari viikkoa tavallista väsyneempi.

Laboratoriokokeissa selvisi, ettei Olavin maksa toimi kunnolla. Perhe vietti joulun sairaalassa. 27. joulukuuta vauva siirrettiin Helsinkiin Lastenklinikalle.

- Olavi sai diagnoosiksi akuutin maksan vajaatoiminnan. Hänet laitettiin hätälistalle elinsiirtojonoon. Sinne laitetaan, kun elinaikaa on alle 72 tuntia.

Painajaismaiset tunnit alkoivat.

- Oli paniikki, kun kello kävi eikä mitään kuulunut.

Yhdeksän tunnin jälkeen tuli tieto, että Olaville oli löytynyt uusi maksa. Seuraavana aamuna, uudenvuodenaattona, aloitettiin vaativa 14 tuntia kestänyt maksansiirto.

- Kaikki meni hyvin, ja Olavi pääsi omalle osastolle viikon tehohoitojakson jälkeen. Neljän viikon päästä maksan valtimo meni kuitenkin tukkoon.

Se tarkoitti uutta maksansiirtoa.

Joulu kotona

Lääkärit halusivat odottaa ja antaa Olavin voimistua. Poika ei kuitenkaan kasvanut yhtään sairastelunsa aikana.

Alkukesästä 2008 Olavi lisättiin uudestaan elinsiirtolistalle, tällä kertaa ei-kiireelliselle.

Kesällä hän sai infektioita ja joutui olemaan sairaalassa lähes puoli vuotta. Äiti ajoi päivittäin Forssasta Helsinkiin poikansa luo. Viikonloput perhe vietti Lastenklinikalla.

Toinen maksansiirto tehtiin lokakuussa 2008.

- Se onnistui hyvin. Parin viikon jälkeen alkoi kuitenkin tulla hyljintöjä, jotka vaurioittivat maksaa. Olavi pystyi silti jotenkuten elämään maksan kanssa.

Joulun 2008 koko perhe sai olla yhdessä. Se oli Olavin ensimmäinen joulu kotona.

Vaikka pojan piti käydä sairaalassa tarkastuksissa lähes viikoittain, perhe eli suhteellisen normaalia arkea.

- Kesä 2009 oli hyvä. Me saimme olla paljon kotona. Olavin piti aloittaa elokuussa päiväkoti.

Heinäkuun lopussa tapahtui käänne huonompaan. Olavin kunto heikkeni ja hänen elimistöönsä kertyi nestettä, koska maksa ei toiminut kunnolla.

Kolmatta elinsiirtoa suunniteltiin ja elokuussa Olavi laitettiin siirtolistalle. Syyskuussa Olavi sai sairaalasta vesirokkotartunnan.

- Se vei hänet niin huonoon kuntoon, että hänet piti ottaa pois elinsiirtojonosta. Leikkausta varten pitää olla vastustuskykyä, Emma sanoo.

Perhe odotti Olavin paranemista. Välillä poika pääsi kotiin lomille.

Kohtalokas virus

Lokakuussa tuli viimeinen, kohtalokas niitti.

Olavi sairastui virukseen, joka pesiytyi hänen ruokatorveensa. Poika oksensi verta suuria määriä. Viruksen takia hän joutui lopullisesti pois elinsiirtolistalta.

- Viimeisinä päivinään Olavi jaksoi vielä leikkiä ja istuskella, mutta ei enää seistä. Hän oli siinä vaiheessa todella sairas pieni poika, äiti muistelee.


Olavin hautajaisiin tuotiin vanhempien toivomuksesta kukkien sijasta pehmoleluja. Ne lahjoitettiin Olavin osastolle Lastenklinikalle. (JOHN PALMéN)

14. lokakuuta Olaville tehtiin viimeinen suuri operaatio, jossa katsottiin mistä hän vuotaa verta. Tähystyksessä todettiin, että virus oli katkaissut Olavin ruokatorven.

- Salissa lääkärit päättivät, että korjausleikkausta on turha yrittää, ei ole enää järkeä kiusata pientä.

Lääkäri tuli kertomaan Koivistoille asian, jota yksikään vanhempi ei halua kuulla. Mitään ei ollut enää tehtävissä.

- Se oli elämäni yksi kamalimmista hetkistä. Mieheni oksensi. Minä olin toisaalta myös helpottunut. Olin lähes kaksi vuotta seurannut Olavin taistelua ja elänyt epävarmuudessa toivoen parempaa. Olin helpottunut, että hänen ei enää tarvitsisi kärsiä, Emma kertoo.

Vanhempien syliin

Vanhemmat pyysivät, että Olavi siirrettäisiin teholta omalle osastolle saattohoitoon. Pyyntöön suostuttiin ja Koivistot saivat olla poikansa luona loppuun asti. Olavi oli vielä tajuissaan.

Koko yön ja seuraavan päivän vanhemmat pitelivät poikaansa sylissä vuorotellen.

Lokakuun 15. päivä Olavi nukkui äitinsä sylissä monta tuntia. Pojan hengitys oli raskasta. Hän sai kipulääkkeitä.

- Viimeisinä tunteina toivoin, että Olavi luovuttaisi. Hänestä näki, kuinka hän hiipui. Kerroin hänelle, että me selviämme, voit lakata taistelemasta.

Iltapäivällä äiti siirsi pojan isän syliin. Olavi avasi hetkeksi silmänsä, katsoi vanhempiaan ja hymyili.

- Siihen hän kuoli, isänsä syliin. Pitelimme häntä ja hyvästelimme. Emme olisi halunneet päästää hänestä irti.

Vanhemmat pukivat Olavin ja kuljettivat hänet tämän omilla rattailla Lastenklinikan ruumishuoneelle. Seuraavana päivänä koko perhe tuli hyvästelemään pojan kappeliin.

 - Fast! Owe 

- Kuljetimme Olavin arkussa omalla autollamme Forssaan, jonne hänet haudattiin.

Olavin lyhyen elämän aikana Emma Koivisto eli vain hetken kerrallaan. Jokaisesta päivästä hän toivoi hyvää. Vaikka Olavi selvisi monesta koettelemuksesta ihmeen lailla, hän kuoli kahden vuoden ja neljän kuukauden ikäisenä.

- Ei mene päivääkään, ettenkö ajattelisi häntä, mutta enää en itke kovin usein. Minulla on pojasta hyviä muistoja. Ne rauhoittavat mieltäni.

TIIA PALMÉN
http://static.iltalehti.fi/uutiset/olavi2131102AA_503_uu.jpg
 

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
03.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:48"]

Miten tuo lapsi on voinut saada sen vesirokkotartunnan sairaalasta?

Eikö luulisi olevan eristyksessä, kun on noin sairas ja huono vastustuskyky jo muutenkin?[/quote]

Toisesta Iltalehden artikkelista samaan lapseen liittyen: "Elinsiirtopotilaat pitäisi eristää muista, mutta eristyshuoneita ei ollut. -- Lastenklinikalla ei ole potilaille omia huoneita eikä omia vessoja. Se aiheuttaa tartuntariskejä."

 

[/quote]

 

Tämä se tässä kaikesta kauheinta on, eli Lastenklinikan surkeiden tilojen takia lapsi kuoli! Ehkä olisi muutenkin kuollut, mutta nyt saa omaiset jossitella koko loppuelämänsä, eli jos oli saanut eristyshuoneen, niin....Hemmetti, oikeusjuttuhan tästä olisi pitänyt nostaa, jos vaan omaisilla olisi riittänyt voimavaroja (ei ihme ettei riittänyt, ja sen takia sairaala on saanut olla näinkin pitkään näin huonossa kunnossa kun kukaan ei jaksa enää valittaa).

 

Vierailija
22/25 |
03.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisinaan käy niinkin, että jos on paljon vastoinkäymisiä niin ihmisestä tulee niin katkera, että sitten kaikki pienetkin asiat tuntuvat henkilökohtaisilta loukkauksilta ja sitten vasta valitetaankin. Vähiten mielestäni valittavat onnellisen elämän eläneet ihmiset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
03.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:14"]

Nimenomaan jollekin se finni nenässä voi olla ylitsepääsemätön ongelma, kun samalla aikaa jonkun lapsi kuolee.

Jos ei tuo sulle mene perille, selitä minulle, miksei?

 

[/quote]

 

Sinä itse vähättelet toisten ylitsepääsemättömiä ongelmia. Miksi toisen ihmisen tuska olisi jotenkin vähemmän arvokas kuin tämän lapsensa menettäneen äidin? Minusta on aika epäempaattista alkaa määrittelemään "oikeita" ongelmia. Tai jos tuole linjalle lähdetään, niin sitten tuolle lapsensa menettäneelle öidille voi sanoa, että älä valita turhasta kun tuolla afrikassa on varmaan äitejä jotka ovat menettäneet useita lapsia ja itse ovat kuolemassa aidsiin.

 

[/quote]

Jos jollekkin se finni nenässä on oikeasti iso ongelma, sitä saa minusta ihan aidosti vähätellä. Ei se finniä poista, mutta jollakin tavalla se ihminen on saatava tajuamaan, että se ei kenenkään elämää kaada, paranee jopa yleensä alle viikossa ja jokaiselle niitä tulee. Ihan varmasti kerron sille finnin omistajalle, ettei se estä sua menemästä minnekkään, eikä ihmiset sitä tuijota.

Samaa en sano sille, jonka lapsi on sairaalassa ja tekee kuolemaa.

 

Vierailija
24/25 |
03.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 18:00"]

Toisinaan käy niinkin, että jos on paljon vastoinkäymisiä niin ihmisestä tulee niin katkera, että sitten kaikki pienetkin asiat tuntuvat henkilökohtaisilta loukkauksilta ja sitten vasta valitetaankin. Vähiten mielestäni valittavat onnellisen elämän eläneet ihmiset.

[/quote]

 

Tuollaiset katkeroituneet on varmaan olleet samanlaisia jo ennen ongelmia. Ei ne osaa muuttua.

 

 

 

Vierailija
25/25 |
04.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:35"]

 

Kun minun siskoni kuoli, kyllä se opetti minua ihmisenä. Jos joskus sorrun turhasta valittamiseen, pelkkä ajatus siskosta palauttaa asiat oikeaan arvojärjestykseen.

 

[/quote]

Eli niin vain sinäkin kuvittelet muuttuneesi paremmaksi ihmiseksi, mutta silti valitat välillä turhasta. Muille et kuitenkaan salli samaa sortumista.

 

Typerää tekopyhää keskustelua ja itsensä ylentämistä.