Lue keskustelun säännöt.
Vela kysyy: Ettekö pelkää sitä, että...
03.11.2013 |
Miten uskallatte hankkia lapsia? Ettekö pelkää sitä, että lapsi on persoonallisuudeltaan samanlainen kuin joku henkilö jota nyt inhoatte?
Joutuisitte olemaan tekemisissä 18 vuotta jonkun kanssa joka silittää teitä joka päivä vastakarvaan. Jonkun jonka ajattelua, että ymmärrä. Jonkun jolla on aivan eri arvot kuin teillä. Jonkun jota voitte pitää vain ali-ihmisenä?
Kommentit (29)
No en pelkää. Jos lapseni, oma rakas, viaton, täysin avuton pieni lapseni muistuttaisi ihmistä jota vihaisin (en tosin vihaa ketään) mun pitäisi vaan avata sen verran perspektiiviä että muistaisin että myös tämä vihaamani ihminen on joskus ollut samanlainen pieni ihminen, täysin riippuvainen muista ja täysin vailla pahuutta. Sen jälkeen on tapahtunut jotain, mikä on muuttanut hänet, ja on tärkeää ymmärtää, että mitä tapahtui. Voi myös olla, että olen nähnyt tämän ihmisen vain omasta näkökulmastani, miettimättä kriittisesti omaa käsitystäni hänestä, maailmasta ja arvoista. Enköhän mä aikuisena ihmisenä nippa nappa selviäisi tästä prosessista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsi ole verrattavissa johonkuhun, jota tavataan satunnaisesti, vaan sen lapsen persoonallisuuden syntyminen on asia, jonka vanhempi saa todistaa. Varmasti monissa kehitysvaiheissa on piirteitä, jotka saavat helposti vanhemmat raivoihinsa, ja uskon, että jotkut erityislasten vanhemmat saattavat tuntea itsensä välillä epätoivoiseksi lapsen käytöksen edessä, mutta kuitenkin vanhemman suhde lapseen on jotain aivan erilaista kuin suhde muihin ihmisiin.
Omana mielipiteenäni lisäisin vielä sen, että läheisyyden puute esim. vanhemman jatkuvien poissaolojen tai vaikkapa eron takia ovat omiaan lyömään kiilaa lapsen ja vanhemman välille. Tällaisia asioita olen valitettavasti joutunut todistamaan lähipiirissäni.
Muita ihmisiä harvoin vihaa sen takia, että he ovat persoonina täysin karmeita, vaan sen takia, ettei ymmärrä heidän vaikutteitaan, pontimiaan ja syitä heidän käytökselleen.
Oma lapsi on perheenjäsen, hänet tuntee, hänestä tietää, miksi hän on sellainen kuin on. Ei nyt kaikessa ja 100% mutta riittävästi, ettei pelkkä persoona saa yökkimään. Loput on itsestä ja lapsesta kiinni, voin katsoa vain peiliin, jos sukset aivan ristiin menisi. Ja mun on silloin syytä katsoa peiliin, enkä halua pelätä sen verran kasvun paikkaa itsessäni. Jos siis näin kävisi.
Ei, en ole pelännyt tuollaista. Uskon perheen ja kasvatuksen vaikuttavan paljon persoonallisuuteen, ja yleensäkin pidän ihmisistä. Pidän myös lapsistani, sen lisäksi, että rakastan heitä. Jokaine heistä on persoonallisuudeltaan erilainen, ja juuri siksi perhe-elämä onkin niin kiinnostavaa. :)
En pelkää. Onko tuo (naurettava) pelko ap sinun syysi lapsettomuudelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:01"]
En pelkää. Onko tuo (naurettava) pelko ap sinun syysi lapsettomuudelle?
[/quote]
Ei. Syy on se, että lisääntymisviettiä ei ole. Siksi en varmaan ymmärräkään miksi joku haluaisi ottaa valtavan riskin tai minusta se näyttää riskin ottamiselle.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:57"]
Muita ihmisiä harvoin vihaa sen takia, että he ovat persoonina täysin karmeita, vaan sen takia, ettei ymmärrä heidän vaikutteitaan, pontimiaan ja syitä heidän käytökselleen.
[/quote]
Voi olla mutta tunnen myös sellaisia ihmisiä joille ei ole tietääkseni ole tapahtunut mitään traagista lapsuudessa ja silti heiltä tuntuu puuttuvan joku palikka päästä. Juuri näitä "Ajoin sun koiran yli. LOL!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 19:26"]
Lapselle on tarkoitus opettaa ne omat arvot[/quote]
Hahahahaha.
Tai entä jos siitä lapsesta tulee vaikka kouluampuja, raiskaaja, narsisti tai sadisti? Hankala sellaista olisi rakastaa ja ymmärtää. Tuo vain tuli siitä mieleen, kun sanotaan, että äidinrakkaus on aina ehdotonta. Itselle ainakin nuo ylläolevat asiat ovat sellaisia jotka sen saisivat horjumaan. Vaikea olisi rakastaa vaikkapa väkivaltaista raiskaajapedofiilia vaikka se kuinka olisi omaa verta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Totta kai hän voi olla luonteeltaan toisenlainen, mutta arvot ovat pitkälti yhtenevät, koska lapsi oppii ne kotoaan. Aikuisena tilanne voi toki olla jo toinen, mutta aikuinen lapsi elää muutenkin erillistä elämää, eikä silloin haittaa, vaikka hän olisikin esim. poliittisilta kannoiltaan eri linjoilla.
Mutta rasistia tuosta ei varmaan tule koskaan, kun olen hänet koulinut pienestä pitäen arvostamaan erilaisuutta ja eri kulttuureja. Eikä varmaan kovin julmaa ihmistä, koska empatiaakin on lapselle itselleen osoitettu aina ja opetettu tuntemaan sitä toisia kohtaan. Ja sivistyksen arvostuksenkin hän on oppinut kotoa.
Pikkuasioissa voi sitten olla eri mieltäkin.
Joka tapauksessa; lastaan rakastaa niin syvästi, että rakkaus antaa anteeksi todella isojakin asioita.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:57"]
Muita ihmisiä harvoin vihaa sen takia, että he ovat persoonina täysin karmeita, vaan sen takia, ettei ymmärrä heidän vaikutteitaan, pontimiaan ja syitä heidän käytökselleen.
[/quote]
Voi olla mutta tunnen myös sellaisia ihmisiä joille ei ole tietääkseni ole tapahtunut mitään traagista lapsuudessa ja silti heiltä tuntuu puuttuvan joku palikka päästä. Juuri näitä "Ajoin sun koiran yli. LOL!"
[/quote]
No juuri tästähän mä puhuin. Kun et ymmärrä hänen vaikuttimiaan, niin et tule toimeen henkilön kanssa.
Onko esimerkkisi tilanne todella tapahtunut, että joku ajoi koirasi päälle (autolla vai millä?) ja sanoi noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset kysymykset kuvaa hyvin sitä miksi vela on vela, kysymys on syvemminkin ihmispelkoon liittyvä. Nimimerkillä itsekin nuoruudessa vela, pohjimmiltssn juuri tuosta syystä.
Eikä ap pelkää että työpaikalla esimieheksi osuu kamala narsisti? Varmuudeksi on varmaan parempi olla hakematta minnekään töihin ja pysyä kotona. Ei varmaan kannata tehdä oikeastaan mitään muutakaan, kun eihän koskaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:13"]
Tai entä jos siitä lapsesta tulee vaikka kouluampuja, raiskaaja, narsisti tai sadisti? Hankala sellaista olisi rakastaa ja ymmärtää. Tuo vain tuli siitä mieleen, kun sanotaan, että äidinrakkaus on aina ehdotonta. Itselle ainakin nuo ylläolevat asiat ovat sellaisia jotka sen saisivat horjumaan. Vaikea olisi rakastaa vaikkapa väkivaltaista raiskaajapedofiilia vaikka se kuinka olisi omaa verta.
[/quote]
Onneksi kuitenkin suurin osa ihmisistä EI kuulu yllä mainittuihin ryhmiin. Joskus on pakko ottaa riskejä, se kuuluu elämään.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:22"]
En. Ja yleensä vanhemmat ja lapset ovat tekemisissä toistensa kanssa suunnilleen siihen asti, kun vanhempi kuolee.
[/quote]
Saattavat lapset kuolla ensin, esimerkiksi vaikeisiin sairauksiin tai onnettomuuksien uhreina. Ei ole mitään takeita, että lapset kauemmin eläisivät kuin vanhempansa.
Pelkäsin ennen raskautta mutta se pelko katosi. Lapsi on niiiin peili vanhempiensa käytöksestä. Tosin jos on itsessä paljon vihaa niin senkin voi lapseen kasvattaa.
Omia geenejäänhän siinä saa syyttää, jos lapsi on typerys. Tai sitten puolison geenejä.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:57"]
Muita ihmisiä harvoin vihaa sen takia, että he ovat persoonina täysin karmeita, vaan sen takia, ettei ymmärrä heidän vaikutteitaan, pontimiaan ja syitä heidän käytökselleen.
[/quote]
Voi olla mutta tunnen myös sellaisia ihmisiä joille ei ole tietääkseni ole tapahtunut mitään traagista lapsuudessa ja silti heiltä tuntuu puuttuvan joku palikka päästä. Juuri näitä "Ajoin sun koiran yli. LOL!"
[/quote]
No juuri tästähän mä puhuin. Kun et ymmärrä hänen vaikuttimiaan, niin et tule toimeen henkilön kanssa.
[/quote]
Enpä nyt tiedä onko se noin yksioikoista. Voi olla, että hyvinkin ymmärrän joidenkin ihmisten vaikuttimet ja ne ovat puhtaan itsekkäät. Voinhan ajatella, että se itsekkyys johtuu siitä, että se lapsuudessa joutui kokemaan sitä ja tätä MUTTA tämä henkilö itse tietää minua paremmin mitkä hänen vaikuttimensa ovat ja silti on itsekäs. Hän siis haluaa olla itsekäs. Tähän voi tietysti sitten taas sanoa, että se vaan johtuu siitä, että jne. mutta tämä tarkoittaisi sitä ettei meillä todellisuudessa ole vapaata tahtoa. Olemme täysin ympäristömme tuotteita. Mikä saattaa tietysti olla totta. Aika lohdutonta.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:22"]
En. Ja yleensä vanhemmat ja lapset ovat tekemisissä toistensa kanssa suunnilleen siihen asti, kun vanhempi kuolee.
[/quote]
Saattavat lapset kuolla ensin, esimerkiksi vaikeisiin sairauksiin tai onnettomuuksien uhreina. Ei ole mitään takeita, että lapset kauemmin eläisivät kuin vanhempansa.
[/quote]
Siksi kirjoitinkin YLEENSÄ. Eiväthän kaikki lapset ja vanhemmat ole tekemisissä sen jälkeen, kun lapsi muuttaa kotoa, mutta YLEENSÄ ovat.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:20"]
Miten uskallatte hankkia lapsia? Ettekö pelkää sitä, että lapsi on persoonallisuudeltaan samanlainen kuin joku henkilö jota nyt inhoatte?
Joutuisitte olemaan tekemisissä 18 vuotta jonkun kanssa joka silittää teitä joka päivä vastakarvaan. Jonkun jonka ajattelua, että ymmärrä. Jonkun jolla on aivan eri arvot kuin teillä. Jonkun jota voitte pitää vain ali-ihmisenä?
[/quote]
Omaa lastaan ei pidä ikinä minään ali-ihmisenä jos on normaali. Usko pois, velana et opi ikinä tietämään tätä. Jos persoonallisuudet sattuisivat olemaan täysin erilaiset vanhempi muokkaa lopulta itseään, koska rakastaa.
Ainoa asia mikä pelottaa on se, että lapselle tapahtuu jotain. En selviäisi siitä ikinä.