Vela kysyy: Ettekö pelkää sitä, että...
Miten uskallatte hankkia lapsia? Ettekö pelkää sitä, että lapsi on persoonallisuudeltaan samanlainen kuin joku henkilö jota nyt inhoatte?
Joutuisitte olemaan tekemisissä 18 vuotta jonkun kanssa joka silittää teitä joka päivä vastakarvaan. Jonkun jonka ajattelua, että ymmärrä. Jonkun jolla on aivan eri arvot kuin teillä. Jonkun jota voitte pitää vain ali-ihmisenä?
Kommentit (29)
Parhaimmillaan omien lasten persoonallisuuden kehittymisen seuraaminen opettaa suhtautumaan ymmärryksellä niihinkin ihmisiin joista ei välttämättä niin kauheasti muuten pitäisikään.
Ainut pelko mikä minulla on, että lapselle tapahtuisi jotain.
Kyllä olen pelännyt. Pelko saattaa olla aiheellinenkin siksi, että miehen lapsi hänen aiemmasta liitostaan on todella, todella hankala, itsepäinen, kehityksessä jäljessä ja kaikkea mahdollista. En kestä ajatusta että omasta lapsesta (nyt 1v) tulee samanlainen. Tuskin tulee koska miehen lapsi on kokenut kaikenlaista, mikä luultavasti on häneen vaikuttanut, mutta kuitenkin.
Toisaalta tässä on se ero, että omaa lasta rakastaa vaikka mikä olisi.
En usko, että kukaan on vastenmielinen synnynnäisen temperamenttinsa puolesta, ja kaikkeen muuhun voi vanhempana vaikuttaa.
Mä olin muuten varma, että esikoisestani tulee juuri mulle täydellinen lapsi, ja kumma kyllä, niinhän siinä kävi :)
Ihmeellisiä ajatuksia ap-velalla, ehkä ihan hyväkin, ettei niitä pelättyjä jälkeläisiä ole hankkimassa.
Lapselle on tarkoitus opettaa ne omat arvot ja sen jälkeen kun lapsi on aikuistunut, hänestä päästetään irti ja katsotaan miten siivet kantavat.
En. Ja yleensä vanhemmat ja lapset ovat tekemisissä toistensa kanssa suunnilleen siihen asti, kun vanhempi kuolee.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:22"]
En. Ja yleensä vanhemmat ja lapset ovat tekemisissä toistensa kanssa suunnilleen siihen asti, kun vanhempi kuolee.
[/quote]
Häh? Miten tuo viimeinen nyt mihinkään liittyi?
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 15:22"]
En. Ja yleensä vanhemmat ja lapset ovat tekemisissä toistensa kanssa suunnilleen siihen asti, kun vanhempi kuolee.
[/quote]
Häh? Miten tuo viimeinen nyt mihinkään liittyi?
[/quote]
No vaikka siten, että ap ehdotti tekstissään lapsen ja vanhempien olevan tekemisissä 18 vuotta.
Itselle ei ole onneksi käynyt niin mutta erään tuttavan lapsi on niin tehokkaasti aivopesty etävanhemman toimesta, että alkaa olla aika hankala tapaus. Että kyllä näin voi käydäkin, mitä ap pelkää.