Voisitko seurustella ihmisen kanssa, joka ei usko Jumalaan?
Mies paljasti 2 vuoden seurustelun jälkeen, että ei usko Jumalaan. Olen aivan poissa tolaltani, enkä tiedä mitä tehdä.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisin, jos asiasta ei sen enmpää puhuttaisi. Muuten voisi emnä hankalaksi, sillä olen kirkon töissä ja uskossa.
En ymmärrä sinua. Parisuhde on niin läheinen ihmissuhde, että kyllä siihen vaikuttaa toisen intiimi jumalsuhde - ja vice versa: uskovan läheinen suhde Jumalaan ei voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen, ja siihen kumppaniin.
Ymmärtäisin kommenttisi, jos sanoisit olevasi vain kirkon töissä. Mutta jos olet uskossa, en käsitä.
Itse uskovana en voisi juuri em. syystä seukata ei-uskovan kanssa. Eihän meillä olisi lainkaan sama lähestymistapa elämään ja sen tapahtumiin. Jumalan rakkaus on uskovan elämän perusta ja kaikkein tärkein. Tätä ei taida ei-uskova sulattaa. Kahdelle uskovalle se on sen sijaan heidän parisuhteensa perusta.
En ole tuo jolle vastasit, mutta minulla on oikein hyvä, pitkäkestoinen liitto uskovaisen miehen kanssa. Itse olen ateisti. Meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia uskontoasioiden kanssa. Ei edes lasten kastaminen tuottanut ongelmia, koska annoin kastaa lapset siksi, että se oli miehelle tärkeää. Minulle se ei ollut mikään kynnyskysymys, koska lapset voivat erota kirkosta milloin haluavat. Lapsista tyttö on uskovainen, ollut aina. Poika oli noin viisivuotiaaksi kahden vaiheilla, siitä lähtien ollut ateisti, nyt on teini-iässä. Kyllä me voimme miehen kanssa keskustella syvällisesti ja elää onnellisina, vaikkei uskonto yhdistäkään.
Kun en itsekään usko niin voisin, ja mieluumminkin kuin ihmisen joka uskoo.
Mutta voisin uskovankin kanssa, jos sille ois ok että minä en usko, ja ei yrittäis tuputtaa uskoaan, ja jonka elämässä ei joka käänteessä ois se jumala päällimmäisenä. Eli kiihkouskovan kanssa en voisi, mutta eipä nekään varmasti mielellään ei-uskovan kanssa seurustelisi.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Mistä ateisti saa moraalinsa? Niinpä.
Toiset osaa sen homman ihan itse luonnostaan. Toiset tarvii jonkun kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Niinpä.
Voisin, kunhan ei ole vakaumustaan aina ja kaikkialla paasaava ateisti. Sellainen on yhtä ikävä kuin käännyttävä uskovainen.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Mistä ateisti saa moraalinsa? Niinpä.
Jotensakin kauhea ajatus että joiltakin ei löydy moraalia muuten kuin pari tuhatta vuotta vanhasta kirjasta katsomalla.
Hahahahahaha. Olen ikuinen ja kuolematon.
Itse uskon Jumalaan ja olisi hankala olla ihmisen kanssa joka ei usko.
Haluan miehen jolla samat arvot eli uskoo Jumalaan.
Olen naimisissa miehen kanssa joka ei usko jumalaan. En tosin usko minäkään.
Jos nainen on julkipakana kuten minä, niin se on vain myönteistä. Ei ihmisen luotettavuus ole sidoksissa mihinkään uskontoon eikä minulla ole mitään harhakuvitelmia mistään tuonpuoleisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisin. Moni ateisti kääntyy jossakin vaiheessa ja alkaa epäillä olevansa väärässä. Sen joka uskoo pitää antaa paljon anteeksi ja rakastaa paljon.
No eihän käänny. Luitko tuon jostain pamfletista? Vai valehtelitko jeesuksen nimeen?
Minulla ei ole onneksi tuota ongelmaa, mies rukoilee aina Ahtia kun on kalassa
Tutustuessa huomasin että arvomme kohtaavat. Moraali-, kasvatus- ym asioissa olemme samoilla linjoilla ja puolisoni on selkeästi hyvä ihminen. Kumpikaan meistä ei enää ole kirkon jäsen mutta emme toisaalta ole jumalankieltäjiä. Mietimme usein kaikkeutta, voisi sanoa että kosmologiaa. Kieltämättä tulee usein luettua Raamattua mutta kirkossa en enää käy. Jos kirkko heivaa ääriuskovaisten vihaopit ja siirtyy nykyaikaan, liityn takaisin.
Sama juttu täällä. En mitenkään haluaisi/kykenisi seurustelemaan jonkun uskovaisen kanssa.