Onko yliopistokoulutus amistaustaiselle turn off?

Kun rakkautta on niin kaikki onnistuu. Rakkaudella on tapana saada asiat järjestymään.

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä tuli vastaan N joka ensiviestittelyissä ilmoitti ettei hän deittaile amiksia, hän oli käynyt ihan lukion. Pääsin kyllä helpommalla, kun näytti heti todellisen karvansa. Korkeammin koulutetut vaikuttavat olevan valikoivampia statuksen suhteen, en edes lähde kokeilemaan, amiksena. Joten vastauksena kysymykseen, amikset saattavat hyvinkin vältellä korkeammin koulutettuja kun tietävät että mahikset ovat alhaiset, järkevämpi vain käyttää aikansa oman "tasoisiin". Jos sillä nyt mitään merkitystä on, niin kyseinen tinderöijä oli pullero, eikä edes niitä hehkeimpiä.

Tämähän se, yleensä nämä amis/lukio syynääjät ovat elämässään sinne 18v aikoihin jumittuneita, ja siksi arvottavat itsensä ja muut sen perusteella mitä aikuisuuden kynnyksellä tehnyt. Sitten kolmeakymppiä lähestyttäessä ollaan pullukoita ja fyysinen viehättävyys laskenut selkeästi, joten ainoa mihin tarttua on se koulutus.

No ei, hupsu. Normaali ihminen ei ajattele lapsien amis/lukio -tavalla. Sitäpaitsi monessa duunariammatissa on akateemisia, kiitos pätkätöiden.

Se mikä on todellinen ärsyke ja saa mut ainakin ajattelemaan toisesta kielteisesti on tuo turnoff sana. Luulisi, että akateeminen nainen ymmärtää sen olevan aika kusenkeltainen tapa ilmaista itseään. Vähän kuin kysyisi, että onko hillomunkki aina sweet. Tai että onko järvi wet.

No, kukin tavallaan, mutta peruskoulun käyneenä ja sieltä suoraan töihin menneenä yksilönä en osaisi arvostaa akateemisesti koulutettua naista, joka käyttää 12 vuotiaiden demipalstalaisten kieltä. Onko niin haastavaa kirjoittaa suomeksi. Ei kysymerkkiä, se oli toteamus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä tuli vastaan N joka ensiviestittelyissä ilmoitti ettei hän deittaile amiksia, hän oli käynyt ihan lukion. Pääsin kyllä helpommalla, kun näytti heti todellisen karvansa. Korkeammin koulutetut vaikuttavat olevan valikoivampia statuksen suhteen, en edes lähde kokeilemaan, amiksena. Joten vastauksena kysymykseen, amikset saattavat hyvinkin vältellä korkeammin koulutettuja kun tietävät että mahikset ovat alhaiset, järkevämpi vain käyttää aikansa oman "tasoisiin". Jos sillä nyt mitään merkitystä on, niin kyseinen tinderöijä oli pullero, eikä edes niitä hehkeimpiä.

Tämähän se, yleensä nämä amis/lukio syynääjät ovat elämässään sinne 18v aikoihin jumittuneita, ja siksi arvottavat itsensä ja muut sen perusteella mitä aikuisuuden kynnyksellä tehnyt. Sitten kolmeakymppiä lähestyttäessä ollaan pullukoita ja fyysinen viehättävyys laskenut selkeästi, joten ainoa mihin tarttua on se koulutus.

Se oli muistaakseni n.20v, itse n.25, vaikutti kuvittelevansa olevan parempi ihminen kuin "perusamikset", semmonen ylimielinen, vähättelevä sävy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, paitsi jos on huono itsetunto, monella ei ole.

Just näin.

Minun mieheni vaikutti deittailun alussa hyvin itsevarmalta. On amis-TJ ja tienaa ihan hyvin. Itse olin lukiotaustainen kaupan kassa. Seurustelimme, muutimme yhteen, eli peruskaava. Kaikki meni hyvin. Mutta sitten lähdin opiskelemaan yliopistoon.

”Ai, susta tulee sitten korkeammin koulutettu kuin musta.!?”

En osannut vastata mitään. :D

Miehellä ottaa muutenkin huonolle itsetunnolle se, että lähdin akateemiselle polulle. Hän joskus vitsailee ikävästi ”yliopistolaisista” ja sitä rataa. Hänelle on minun opintoni kova pala.

Miksi olen tässä? No, mulla on hyvä olla. En tarvitse mitään itsevarmaa jnnmiestä. Olkoot millainen on.

Turvallinen olo. Toki joskus keljuttaa, että miehen aivot ovat off-asennossa.

Onko sinusta itsevarmalla jännämiehellä hyvä itsetunto? Nehän juuri on niitä, jotka eivät kestä itseään paremmin koulutettua puolisoa 🙄

Terve itsetunto on jotain ihan muuta kuin jänmäilyä.

Itse olen akateeminen nainen ja mieheni ovat aina olleet amistaustaisia. Eli ei ole kokemusta akateemisista miehistä. Omalla kohdalla koulutus ei ole ollut ongelma kumpaankaan suuntaan. Suhteet ovat kariutuneet muista syistä. Tosin olen sellainen luonne, että en piittaa rahasta ja statuksesta. Olen usein se paremmin tienaava osapuoli, mutta sekään ei ole ongelma. Parisuhteessa on yhteiset rahat jos yhdessä asutaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse amistaustainen joka valitsi myös yliopistopolun. Ei ole turn off mikään koulutukseen liittyvä, persoona, kyky keskustella sekä itseä viehättävä ulkonäkö ratkaisevat. Tämä koulutuksen kyttääminen on jotenkin junttia, ja kertoo että yritätään plnkittää sitä omaa asemaa. Olemme kuitenkin Suomessa, jossa siivoojan lapsesta voi tulla vaikka professori, tai siivoojasta itsestään ministeri.

Tämä. Ihmettelen todella paljon näitä ketjuja. Kun laitetaan n 10 v sen koulutuksen hankkimisen jälkeen elämää ei tutkinnoilla taida olla paljoakaan merkitystä. Se papereistaan ylpeä maisteri on voinut jumahtaa tekemään sijaisuuksia lastentarhoissa tai peruskoulussa, amissähkömies jatkaa AMKissa, ja edetä jonkun alan firman johtopaikoille kolme kertaa suuremmalle palkalle kuin LTO. Kiinnostukset, arvot ym eivät paljoakaan kiinni koulutustasosta Suomessa, paljon enemmän persoonasta.

Olen akateeminen ja mun ex-puoliso oli palomies.. ei se juttu kyllä siihen kaatunut vaan muihin asioihin. Ne vuodet mitkä oltiin yhdessä, oli pääasiassa onnellisia. Kasvettiin vain erillemme, klassisesti.

Jaa, onneksi oo ei ittellä haitannu, ainakaan 25 vuotta sitten, kun mieheni oli yliopisto-opiskelija ja tavatessamme kyllä kerroin, etten ole käynyt päivääkään lukioltakaan, eli ihanamispohjalla mennään.

N52