Mitä tekisit, jos olisit yli 30 etkä olisi koskaan ollut missään töissä?

Pätkätöitä pätkätöiden perään, pari kertaa ollut vakituisessa työsuhteessa mutta pian heitetty pihalle yt-neuvotteluiden jälkeen. Syyt: olet viimeisin taloon tullut henkilö. Koko työelämäni aikana kaikki on aina ollut epävarmaa ja turvatonta. En koskaan saa edes tilaisuutta pitää työpaikkaa, kun aina vain pitää suojella niitä kermaperseitä jotka ovat olleet talossa 30 vuotta ja heillä palkka tuplasti enemmän kuin minulla.

En jaksa tätä enää. En jaksa jatkuvasti tsempata, joustaa ja antaa enemmän itsestäni firmalle kuin muut.

Harkitsen vakavasti työkyvyttömyyseläkkeen hakemista.

Nainen, 36v., maisteri, 2 lasta.

Jos henkilöllä on eri maista useampi yliopistotutkinto, niin henkistä pääomaa pitäisi olla merkittävästi. Palkkasuhteissa ongelmana lienee siis vain työkokemuksen puute. Tuo on Suomessa hankala yhtälö. Henkilö voisi olla mitä erinomaisin yöntekijä, mutta ei saa mahdollisuutta, koska ei ole aiemmin saanut mahdollisuutta.

Henkilöllä on ilmeisesti myös kielitaitoa. Voisiko hän toimia tulkkina tai opastajana? Kenties saada työkkäristä töitä opastaakseen muita? Tai koulutusalalta. Yrityksen perustaminen on yksi vaihtoehto, mutta toki myös rikialtis. 

Lähtisin ulkomaille. Valehtelisin CV:ssä työkokemuksesta, jotta saisin jotain hommaa. Sitten kerryttäisin kokemusta ja palaisin Suomeen, jos haluaisin.

No minä olin tuossa tilanteessa. Olin liki 14 vuotta lasten kanssa kotona, sitä ennen lähinnä vain haahuillut tietämättä mitä sitä oikein tekisi. 34-vuotiaana hain kouluun, valmistuin vartijaksi ja pääsin saman tien töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on hirvittävän romanttiset kuvat että työharjoittelun kautta pääsisi töihin. Kyllä ne suurinosa kierrättää uusia ja uusia harjoittelijoita ilman pienintäkään aikomusta palkata ketään.

No höh :( tää työharjoittelu strategia oli varmaan mun ainut oljenkorsi.

Minä olen tuollainen.

Olen 31-vuotias enkä koskaan ole tehnyt mitään töitä (ei lasketa yhden kesän kesätyötä eräässä eurooppalaisessa huvipuistossa, sitä paitsi sen täyttämä yksinäinen rivi saa CV:n näyttämään vaan entistä typerämmältä).

Päätin vuosi sitten lähteä opiskelemaan. Tulen valmistumaan aineenopettajaksi 35-vuotiaana, jos hyvin menee.

Typerä ja naiivi suunnitelma, mutta tähän nyt päädyin. Opiskelu sentään virkistää mieltä. Töihin en pääse IKINÄ, me kaikki tiedämme syyt, mutta onpahan edes tutkinto kun töitä ei ole.

Opintojen jälkeen suuntaan varmaan työkokeiluun tai muuhun. En näihin ole kauheasti perehtynyt. Työkkärin ovea koputtelen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on hirvittävän romanttiset kuvat että työharjoittelun kautta pääsisi töihin. Kyllä ne suurinosa kierrättää uusia ja uusia harjoittelijoita ilman pienintäkään aikomusta palkata ketään.

No höh :( tää työharjoittelu strategia oli varmaan mun ainut oljenkorsi.

Työharjoittelupaikoista sinänsä on lähes mahdotonta saada pysyvää työpaikkaa. Ainoat jotka saa työharjoittelupaikkojen kautta suoraan vakituisen työn, on yleensä niitä samoja verkostoitujaketkuja ja pomon parhaita kavereita, joilla ei ole osaamista yhtään mutta ovat hyviä etenemään suhteilla ja pelaamaan narsistisesti.

Sen sijaan, keräämällä parista-kolmesta harjoittelupaikasta työkokemusta ja kärsimällä sen paskan, voi sen jälkeen alkaa paremmin hakea varsinaisia pysyviä töitä, tai ainakin kunnolla palkattuja pätkätöitä.

t. eri, alaa aikuisiällä vaihtanut ja töitä harjoittelujen kautta kertyneen kokemuksen perusteella saanut

Nykyään on työllistyminen monesti kiinni. Kannattaa hieman miettiä, mitä alaa voisi opiskella ja millaiset työnäkymät yleisesti kyseisellä alalla - onko hihhulitouhua - liian hauskaa tms. harrastuspuolen opintoja. Läheskään kaikki AMK - yloipistokoulutuksen pääainevalinnat eivät takaa varmaan tai hyväpalkkaista työtä, mutta tietyillä aloilla tilanne on pääösin hyvä (IT-ala yleisesti, osa DI koulutuksen käyneistä, opetus- ja kasvatus, laki, lääketiede yms.). 

Sitten on myös merkitystä ja paljon... missä sinä oikein asut???? Oletko valmis muuttamaan työn perässä? Etätyö on tietty nykypäivää , mutta kyllä kertakaikkiaan on helpompi työllistyä Tampere-Helsinki akselilla kuin itäisessä Suomessa yms.

Nähtävästi en ainakaan töitä.

safsadf kirjoitti:

Nykyään on työllistyminen monesti kiinni. Kannattaa hieman miettiä, mitä alaa voisi opiskella ja millaiset työnäkymät yleisesti kyseisellä alalla - onko hihhulitouhua - liian hauskaa tms. harrastuspuolen opintoja. Läheskään kaikki AMK - yloipistokoulutuksen pääainevalinnat eivät takaa varmaan tai hyväpalkkaista työtä, mutta tietyillä aloilla tilanne on pääösin hyvä (IT-ala yleisesti, osa DI koulutuksen käyneistä, opetus- ja kasvatus, laki, lääketiede yms.). 

Sitten on myös merkitystä ja paljon... missä sinä oikein asut???? Oletko valmis muuttamaan työn perässä? Etätyö on tietty nykypäivää , mutta kyllä kertakaikkiaan on helpompi työllistyä Tampere-Helsinki akselilla kuin itäisessä Suomessa yms.

Lääketiede ja sote-ala ovat varmimmat. Töitä saa oli sitten millainen tahansa, vaikka ojasta nostettu spurgu, jos on läpäissyt koulutuksen.

IT-ala on eri juttu, voin alalla työskentelevänä kertoa. Jos ei lasketa niitä suhteilla eteneviä huijareita, jotka työskentelevät lähinnä myynnissä ja projektipäällikköinä yms, niin IT-alalla täytyy osata. Ja siihen osaamiseen ei riitä koulutus, vaan niitä taitoja täytyy jaksaa ja pystyä hinkkaamaan itse. Muuten ei saa töitä. IT-alalla ei ole vielä kertaakaan ollut työvoimapulaa, vaan ainoastaan pulaa senioritason huippuosaajista. Muu on työnantajien valehtelua.

Vaikea kuvitella. Olen ollut 17 vuotiaasta asti töissä. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku voi vaan oleskella kaiket päivät. Mutta kai sellaiseenkin sitten tottuu. Joutuuhan siihen itsekin sitten joskus eläkkeellä tottumaan.

Mutta silloin onkin jo vanha. Nuorena en kyllä olisi kestänyt vaan oleskella ilman mitään käyttörahaa. Olin valmis tekemään mitä vain aputöitä ja olinkin monenlaisissa töissä. Kaikista jälkeenpäin ajateltuna hyvät ja hyödylliset muistot, joten olen tyytyväinen etten turhia nirsoillut.

Menisin kouluun esim lähihoitaja, laitoshuoltaja ja sitä kautta töihin. Töitä riittää varmasti.

Jotain vikaa kyllä on jos on oikeasti vaan makoillut kolmekymppiseksi asti. Ei sellainen ihminen enää pääse mihinkään lääkikseen kun ei ole tottunut tekemään mitään. Eri asia jos on opinnot venyny jostain syystä, pitänyt välivuosia, matkaillut yms. Mutta jos on vaan oleskellut jossain tuppukylässä eikä ole uskaltanut lähteä edes lähimpään kaupunkiin työnhakuun niin sellainen ihminen on kyllä aika raukka ja kasvatuksessa mennyt jotain pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen.

Olen 31-vuotias enkä koskaan ole tehnyt mitään töitä (ei lasketa yhden kesän kesätyötä eräässä eurooppalaisessa huvipuistossa, sitä paitsi sen täyttämä yksinäinen rivi saa CV:n näyttämään vaan entistä typerämmältä).

Päätin vuosi sitten lähteä opiskelemaan. Tulen valmistumaan aineenopettajaksi 35-vuotiaana, jos hyvin menee.

Typerä ja naiivi suunnitelma, mutta tähän nyt päädyin. Opiskelu sentään virkistää mieltä. Töihin en pääse IKINÄ, me kaikki tiedämme syyt, mutta onpahan edes tutkinto kun töitä ei ole.

Opintojen jälkeen suuntaan varmaan työkokeiluun tai muuhun. En näihin ole kauheasti perehtynyt. Työkkärin ovea koputtelen kuitenkin.

Ei tilanteesi noin kehno tule olemaan, luultavasti. Riippuu siitäkin, mikä on opiskelemasi ala. Esim. matikan opettajista on ollut varmaan aina pulaa. Toisaalta mm. historian, biologian, käsityön opettajista on tainnut aina olla ylitarjontaa. Kielten opettajat voivat opettaa myös aikuisoppilaitoksissa, kuten työväenopistoissa. Opettaja voi varmaan työllistyä myös päiväkotiin. Tosin lasten määrä pienenee, joten päiväkodeissakaan ei kohta ole nykyisenlainen työvoimapula. Opettaja voi myös antaa yksityistunteja. Jne. Ja tietysti opettaja voi tehdä paljon muutakin, kuten pyrkiä töihin valtiolle, esim. ministeriöihin jne. 

Ja nopeasti olet suunnitellut tutkinnon tulevan valmiiksi. Hienoa! Tai ehkä sinulla on takana keskenjääneet opinnot. 

Kolmevitonen on vielä nuori ihminen! Työllistyminen vaikeutuu yli viiskymppisenä.

Mikä siinä toisen lukuun työskentelyssä on niin hohdokasta. Pääsääntöisesti se on typerysten hommaa. Toki muutamia poikkeuksiakin on.

Perusta firma, niin voit työskennellä omaan lukuusi etkä muiden alaisena.

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa kyllä on jos on oikeasti vaan makoillut kolmekymppiseksi asti. Ei sellainen ihminen enää pääse mihinkään lääkikseen kun ei ole tottunut tekemään mitään. Eri asia jos on opinnot venyny jostain syystä, pitänyt välivuosia, matkaillut yms. Mutta jos on vaan oleskellut jossain tuppukylässä eikä ole uskaltanut lähteä edes lähimpään kaupunkiin työnhakuun niin sellainen ihminen on kyllä aika raukka ja kasvatuksessa mennyt jotain pieleen.

Kyllä aina löytyy se 10% joka ei mene tilastojen mukaan. Sen puoleen ei pidä sanoa kellekään ettei voi onnistua. Mutta vaikeampaa se tietenkin on kuin jos olisi elänyt järkevämmin.

Itse olen 31 ja rottaillut koko ikäni.

Aikomustakaan ei ole mennä töihin, ei nyt eikä koskaan.

Ulosotto veisi puolet palkasta ja saan enemmän rahaa kotona oleskelemalla kuin työssä.

Harrastuksia tosin löytyy ja elämä on varsin miellekästä.

Pienen taajaman keskustassa on kiva asustella kelan piikkiin eikä työkkäri tässä kylässä kiusaa kouluttamatonta töihin.

Ps. En tajua lampaita jotka luulevat työttömän elämän olevan vain sohvalla makoilua. Itse taas en tajua miten joku tarvitsee ohjattua päivätoimintaa (työ) pysyäkseen järjissään. Huono mielikuvitus?

Kyllä minä tekisin henkilökohtaisen ratkaisun kuten vaikkapa

Tony Halme, ei tuossa muuta voisi.

Jotain pikakoulutusta alalle missä on kovasti pulaa tekijöistä. Semmoista pitäisi kai itsekin harkita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tekisin henkilökohtaisen ratkaisun kuten vaikkapa

Tony Halme, ei tuossa muuta voisi.

Surullista, että ihmisellä tuollaiset vaihtoehdot; työ tai kuolema :D