Mitä tekisit, jos olisit yli 30 etkä olisi koskaan ollut missään töissä?

Vierailija kirjoitti:

Mä valmistuin alempaan korkeakoulututkintoon 32-vuotiaana. Ei niistä työpaikoista sitä ennen ollut käytänössä mitään hyötyä työllistymisessä. Ja siis alani työllistää hyvin.

Olin sitä ennen ollut töissä torilla, kaupungilla ja joo, opiskeluaikana omalla alallani apulaisena, mutta tiedän, että olisin ilman näitäkin saanut töitä varsin helposti.

Eli vastauksena aloitukseen; en tekisi yhtään mitään.

Siis erilailla, kuin siinäkään, että olin ollut töissä.

Olisin varmasti onnellisempi.

T. koko ikänsä työpaikkakiusaamisesta kärsinyt ja oravanpyörän loppuunkuluttama 32v.

Hakisin opiskelemaan ja sitä kautta työharjoitteluun ja töihin.

Tekisin kuten Sofia Belorf ,mutta en ole nätti, joten oli pakko hankkia ammatti ja työ.

Pätkätöillä vauhtia.

Koittaisin jollain ilveellä saada töitä. Ei auta muu. Ajan myötä kun olet saanut työkokemusta, mitä toivottavasti saat, ei tuo pitkä poissaolo työelämästä edes tule enää ilmi kun haet uusiin työtehtäviin. CV:n tarvitsee usein laittaa vain haetun työtehtävän kannalta olennainen työkokemus tai työkokemus viimeiseltä viideltä vuodelta.

Menisin töihin.

Jos hankkii vaikka laitoshuoltajan tutkinnon niin siivoomaan pääsee ihan varmasti.  Sinne pitää olla vaan kokemusta TAI tutkinto, molempia ei vaadita.

Myös henkilökohtaiseksi avustajaksi pääsee kuka tahansa, ei tarvita yhtään mitään kokemusta eikä koulutusta.

No minä menin kouluun, opiskelin ammatin ja menin töihin.

Mulla oli käytännössä tuo tilanne. Sain 29-vuotiaana jotain roska-asiakaspalveluduunia ja pääsin sen kautta samassa talossa eteenpäin. Siitä se ura pikkuhiljaa urkeni. Olen sen jälkeen hakenut neljä erillistä kertaa töitä ja työnhaku muuttuu helpommaksi ja nopeammaksi, kun kokemusta jo on. Saan nykyään samanlaisia paikkoja kuin ne, joilla työkokemusta 2-3x enemmän kuin mulla.

Mikäs siinä jos rahaa löytyy riittävästi. Voisin hyvin elää tekemättä töitä koko elämäni ajan. Tarttis vaan ne rikkaat vanhemmat tai edes iso perintö jostain saada.

elääkelle vaan

Tuttava oli tuollainen. Opiskeli yhtä maisterintutkintoa 15 vuotta ja lopulta puhui (tai pikemminkin huusi) itselleen työkyvyttömyyslausunnon lääkäriltä, kun oli ensin saanut riittävän monta huumepsykoosia. Nyt se vetää kaiket päivät huumeita kaikessa rauhassa. Ei sitä kukaan työelämään kyllä kaivannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä valmistuin alempaan korkeakoulututkintoon 32-vuotiaana. Ei niistä työpaikoista sitä ennen ollut käytänössä mitään hyötyä työllistymisessä. Ja siis alani työllistää hyvin.

Olin sitä ennen ollut töissä torilla, kaupungilla ja joo, opiskeluaikana omalla alallani apulaisena, mutta tiedän, että olisin ilman näitäkin saanut töitä varsin helposti.

Miksi luulet että olisit päässyt töihin ilman mitään työkokemusta 32-vuotiaana? Ei kai kukaan uskalla palkata sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Hakisin töitä jos työkkäri käskee. Eihän se nyt minun ongelmani ole jos en kelpaisi.

Alapeukuttajat eivät ilmeisesti hakisi töitä vaikka osoitus tulisi. Ei tälläisille tule osoituksia muualle (jos näihinkään) kuin joksikin pakkajaaksi jne joihin ei kokemusta tai koulutusta tarvita. Jos työpaikkailmoituksessa on kriteerinä työkokemusta alle 1v niin silloin sinne pitää kelvata myös vanhempikin ilman työkokemusta oleva hakija.

En ole ollut. Sain eläkkeen parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on hirvittävän romanttiset kuvat että työharjoittelun kautta pääsisi töihin. Kyllä ne suurinosa kierrättää uusia ja uusia harjoittelijoita ilman pienintäkään aikomusta palkata ketään.

Osittain varmasti näinkin, mutta itse olen kyllä näissä työkokeilu ja harjoittelupaikoissa nähnyt monenlaista onnetonta juoppoa ja muuta toivotonta tapausta joilla ei mitään mahdollisuuksia tulla oikeasti palkatuksi jatkossa. Ja muutaman loistoyksilön, jotka oikeasti ovat vakuuttaneet ja saaneetkin jatkosopimuksia ihan oikeasti palkattuina työntekijöinä. Eli se harjoittelu pitää ottaa ihan tosissaan ja näyttää kykynsä, eikä sillä asenteella että ei kiinnosta kun ei tästä mitään maksetakaan. Jos tulee töihin silloin kun huvittaa, haisten viinalle, jättää työtehtävät suorittamatta jne, niin turha kuvitella että siitä mitään positiivista seuraisi.

Henki pois.

Perustaisin ehkä yrityksen. Ehkä jonkinlainen konsulttifirma liittyen aloihin, joita on opiskellut. Mitä aloja ne ovat? Tai sitten ihan sellainen "rekry"firma, joka välittää työttömiä firmoihin ja vetää rahat välistä.