Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: vaikka korona leviää, se ei enää tapa, enkä jaksa pelätä
13.09.2020 |
Juu juu tiedän, että takeita viruksen mutaatiosta vähemmän tappavaksi ei ole.
Silti jotakin on nyt Euroopassa ainakin toisin, kun tartuntaluvut vastaavat kevään huippulukuja mutta ruumisrekkoja ja tehohoidon kaaosta ei näy missään.
Ehkä korona leviää nyt nuorempien keskuudessa, ehkä sitä osataan hoitaa paremmin ja varhaisemmassa vaiheessa, ehkä jotain muuta.
Mutta ihan rehellisesti puhuen en jaksa itse enää elää koronan pelossa, kun alkaa näyttää todennäköisemmältä että jään auton alle kuin että vammautuisin tai menehtyisin koronaan.
Pesen käsiä ja pysyn sairaana kotona (plus käyn testeissä), mutta siihen se saa nyt jäädä. Missään baareissa tms. nyt en käy muutenkaan, niin niitä ei tarvitse pelätäkään.
Alkaa olla omalle (mielen)terveydelle enemmän haitallista vältellä vaikka uimahallia, kirjastoa, kavereiden näkemistä, ravintolaillallisia tai teatterissa käymistä, kun elämä on samaa harmaata yksin nyhjäämistä päivästä toiseen. Kevät meni vielä ihan helposti, mutta miksi nyt pitäisi jatkaa?
Ja kyllä, olen riskiryhmäläinen mutta olenkin jo kauan sitten tehnyt sovinnon sairauteni kanssa ja ymmärtänyt, että elämä on tässä ja nyt ja huomenna kaikki voi olla toisin, joten jokaisesta päivästä pitäisi nauttia kuin se olisi viimeinen.
Kommentit (128)
Koronaan on sairastunut koko maailmassa liki 29 miljoonaa ihmistä ja kuolleita on nyt 920 000, joka lienee alakanttiin.
Suomessa kuolleisuus on ollut alhaalla, mutta tauti on hidas. Ensin nousevat tartuntaluvut, sitten sairaalassa sairastavien määrä ja vasta sitten kuolleisuusluvut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on helppo sanoa mutta sitten kun istuu pari päivää hengenahdistuksen kourissa niin kuin minä rupeaa kaduttamaan erinnäiset "uhkarohkeat" jutut mitä tuli tehtyä, mm. yleisötapahtumaan osallistuminen viime viikonloppuna. Luojan kiitos nyt tuntuu vähän paremmalta mutta koronan tietäen tämä voi vaan olla suvantovaihe ennen sairaalakeikkaa. Joka tapauksessa aion jatkossa varoa enemmän, oli tämä korona tai ei. Todella inhottavat kaksi päivää takana ja minun hengenahdistus ja kuiva yskä oli sentään aika lievää vielä.
Tänään Ylen sivuilla Irja Askolan kokemus Koronan sairastumisesta. Ei nyt miltään huvilta vaikuta.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. En jaksa enää pelätä, koska se on hirveän kuormittavaa omalle mielelle. En ota turhia riskejä - välttelen isoja ihmisjoukkoja, huolehdin käsihygieniasta ja tuntemattomien kanssa turvaväleistä, pysyn sairaana kotona. Muuten yritän jatkaa elämää eteenpäin normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavassa tilanteessa yksi psykologinen selviytymiskeino on tosiasioiden kieltäminen ja vähättely. Joidenkin ihmisten on vaikea hyväksyä ja kestää vallitsevaa tilannetta, joten kaikki keinot otetaan käyttöön.
Ei pidä paikkaansa minun kohdalla. Olen yrittänyt mässäillä mielessäni tällä koronalla ja saada itseni pelkäämään sitä. Mutta ei, en pelkää.
Minun psyyke vain kestää tällaisen ihmiskunnan "uhan". Ehkä tämä on sitä tervettä maalaisjärkeä.
Eiköhän siitäkin voisi sanoa että on mielenterveysongelma jos ei tunne pelkoa vaarallisessa tilanteessa eikä ymmärrä riskejä.
Itsekään en pelkää vaan nautin elämästäni näin, yksin tapaamatta muita. Jonkun mielestä olen hysteerinen mutta en itse tunne oloani hysteeriseksi vaan ihan rauhalliseksi ja haluan ottaa varman päälle. Minun psyyke kestää yksinolon, sinun ei, turha kai tässä on alkaa miettimään että jompikumpi meistä on mielenvikainen tai epävakaa vaikka omasta mielestäni on todella heikkoa ja epävakaata jos ei kestä muutamaa vuotta elää hissukseen ilman teattereita ja sosialisointeja.
Olen sairastellut vakavia tauteja mm. syövän ja olen silloinkin ollut vuosia yksin niin ei tämä edes tunnu pahalle eristäytyä kun voi kuitenkin tehdä kaikkea kun on suht hyväkuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo sanoa mutta sitten kun istuu pari päivää hengenahdistuksen kourissa niin kuin minä rupeaa kaduttamaan erinnäiset "uhkarohkeat" jutut mitä tuli tehtyä, mm. yleisötapahtumaan osallistuminen viime viikonloppuna. Luojan kiitos nyt tuntuu vähän paremmalta mutta koronan tietäen tämä voi vaan olla suvantovaihe ennen sairaalakeikkaa. Joka tapauksessa aion jatkossa varoa enemmän, oli tämä korona tai ei. Todella inhottavat kaksi päivää takana ja minun hengenahdistus ja kuiva yskä oli sentään aika lievää vielä.
Hengenahdistus on kamalaa. Sitten menee ehkä vähän paniikkiin ja hyperventiloi sitä pahemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, ettei koronalla ole nuorille vakavia pitkäaikaisvaikutuksia?
Kukaan ei malta toipua kunnolla. Hirveä haloo kun ei toivukaan kahdessa viikossa niin kuin tavallisesti. Minulla meni 3kk aikaa ennen kuin saatoin määritellä itseni terveeksi. Alkakaa huolestua vasta 4kk taudin jälkeen tai 6kk, mutta todellakaan täällä ei ole kukaan ollut vielä niin pitkään toipilas että voisi sanoa mitään.
Jos normaalitaudista menee 2 viikkoa parantua, niin jotain on pahasti vialla. 2 päivää on keskivertoihmiselle normaalia (tai toki vähemmänkin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin viihtyvän mielestä ihmisten seuraa kaipaavalla on mielenterveysongelmia ja toisinpäin. Olette te hassuja.
Vierailija kirjoitti:
Yksin viihtyvän mielestä ihmisten seuraa kaipaavalla on mielenterveysongelmia ja toisinpäin. Olette te hassuja.
Kyllä se on normaalia osata olla yksinkin. Läheisriippuvuus on raskas mielenterveysongelma ja aiheuttaa ikäviä tilanteita. Kannattaa totutella yksinoloon, ei sitä aina tarvitse olla mikään herranterttu joka ei kestä mitään epämukavaa hetkeäkään. Nykyään kaikki pyörii sairaaloisesti oman minän viihdyttämisen ja oman nautinnon ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin viihtyvän mielestä ihmisten seuraa kaipaavalla on mielenterveysongelmia ja toisinpäin. Olette te hassuja.
Juuri näin! Viihdyn hyvin kotona, mutta silti ymmärrän, että kaikki eivät ole samanlaisia. Mulla on esim kaikki harrastukseni kotona ja jollain toisella taas kaikki harrastukset ovat kodin ulkopuolella. On aika erilaista, jos menettää kaikki harrastuksensa tai ei menetä yhtäkään harrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Pelottavassa tilanteessa yksi psykologinen selviytymiskeino on tosiasioiden kieltäminen ja vähättely. Joidenkin ihmisten on vaikea hyväksyä ja kestää vallitsevaa tilannetta, joten kaikki keinot otetaan käyttöön.
No voi!
Kumminko päin tuon ymmärtäisi.
Koronaan kuolleiden keski-ikä on suurempi, kuin kuolleiden yleensä.
Kokonaiskuolleisuus kasvaa, koska sairaalat ovat tyhjänä. Odottavat koronapotilaita, joita ei näyttäisi tulevan.
Stressi tappaa ihmisiä myös. Ja tämä koronapaniikki ei ainakaan pienennä stressiä niiltä, jotka panikoi muutoinkin kaikesta mahdollisesta.
En ole pelännyt koronaa. Olen pitänyt selvyytenä, että sairastun siihen, jos se niin kovin herkästi tarttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin viihtyvän mielestä ihmisten seuraa kaipaavalla on mielenterveysongelmia ja toisinpäin. Olette te hassuja.
Kyllä se on normaalia osata olla yksinkin. Läheisriippuvuus on raskas mielenterveysongelma ja aiheuttaa ikäviä tilanteita. Kannattaa totutella yksinoloon, ei sitä aina tarvitse olla mikään herranterttu joka ei kestä mitään epämukavaa hetkeäkään. Nykyään kaikki pyörii sairaaloisesti oman minän viihdyttämisen ja oman nautinnon ympärillä.
Väärin. Ihminen on luonnostaan "läheisriippuvainen" ja koko ihmiskunta perustuu yhteisöissä asumiselle. On erittäin luonnollista kaivata ihmisiä ympärilleen siinä missä on yhtä lailla normaalia kaivata yksinoloa.
Ja millähän nolla-asiantuntemuksella aloittaja tuonkin päätelmän mahtoi tehdä? Ne jotka oikeasti tietää jotain virustaudeista ja pandemioista rajoittaa elämäänsä eri tavoin ja suojaa itseään. Kannattaisiko ottaa esimerkkiä itseään viisaammilta vai anonyymeiltä netti-idiooteilta joita sattuu ärsyttämään maskinkäyttö ja nuo luulevat että solvaamalla niitä jotka käyttää siitä pääsee eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoilla linjoilla. Juuri viime viikonloppuna olin baarissa. Tanssilattialla ja tiskillä ei kyllä turvaväleistä huolehdittu. Yhtä täyttä oli kuin ennen koronaa. Elokuussa olin Viron risteilyllä. Muutenkin liikun työn puolesta ihmisten parissa joten tuntuisi hassulta elää vapaa-ajalla eristyksissä. Julkisissa käytän maskia kun kerran suositus on. Mutta asenteeni on lähinnä se, että tulisi jo se korona niin voisi sairastaa alta pois.
Korona ei tule olemaan kohtuuttoman tappava kunhan keski-ikäisten ja sitä vanhempien samaan aikaan sairastavien määrä pysyy pienenä. Heistä moni kuitenkin kaipaa jonkinlaista sairaalahoitoa selviytyäkseen. Tilanne pysyy siedettävänä sairaaloiden kapasiteetin riittäessä, kapasiteetin loppuessa kuolleisuus nousee nopeasti ja jyrkästi Italian kevään tapahtumien malliin. Tätä puolta ei pitäisi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavassa tilanteessa yksi psykologinen selviytymiskeino on tosiasioiden kieltäminen ja vähättely. Joidenkin ihmisten on vaikea hyväksyä ja kestää vallitsevaa tilannetta, joten kaikki keinot otetaan käyttöön.
Ei pidä paikkaansa minun kohdalla. Olen yrittänyt mässäillä mielessäni tällä koronalla ja saada itseni pelkäämään sitä. Mutta ei, en pelkää.
Minun psyyke vain kestää tällaisen ihmiskunnan "uhan". Ehkä tämä on sitä tervettä maalaisjärkeä.
Eiköhän siitäkin voisi sanoa että on mielenterveysongelma jos ei tunne pelkoa vaarallisessa tilanteessa eikä ymmärrä riskejä.
Itsekään en pelkää vaan nautin elämästäni näin, yksin tapaamatta muita. Jonkun mielestä olen hysteerinen mutta en itse tunne oloani hysteeriseksi vaan ihan rauhalliseksi ja haluan ottaa varman päälle. Minun psyyke kestää yksinolon, sinun ei, turha kai tässä on alkaa miettimään että jompikumpi meistä on mielenvikainen tai epävakaa vaikka omasta mielestäni on todella heikkoa ja epävakaata jos ei kestä muutamaa vuotta elää hissukseen ilman teattereita ja sosialisointeja.
Olen sairastellut vakavia tauteja mm. syövän ja olen silloinkin ollut vuosia yksin niin ei tämä edes tunnu pahalle eristäytyä kun voi kuitenkin tehdä kaikkea kun on suht hyväkuntoinen.
On tuokin tapa asettaa itsensä jalustalle.
Itse rakastan elämää ja elämäni ihmisiä. "Pari vuotta yksin hissukseen" olisi paljon koronaa pahempi painajainen. Täällä eletään vain kerran ja kyllä siitä pitää ottaa kaikki irti.
Vierailija kirjoitti:
Ja millähän nolla-asiantuntemuksella aloittaja tuonkin päätelmän mahtoi tehdä? Ne jotka oikeasti tietää jotain virustaudeista ja pandemioista rajoittaa elämäänsä eri tavoin ja suojaa itseään. Kannattaisiko ottaa esimerkkiä itseään viisaammilta vai anonyymeiltä netti-idiooteilta joita sattuu ärsyttämään maskinkäyttö ja nuo luulevat että solvaamalla niitä jotka käyttää siitä pääsee eroon.
Sinun kaltaiset netin epidemia-asiantuntijat ne vasta p*rseestä ovatkin. Vaikka netti pursuaa tietoa ja "tietoa" koronasta, asiantuntijatkin ovat monesta asiasta erimielisiä. Lisäksi lääketieteen näkökulmasta on helppo vaatia viruksen torjuntaa rajuillakin toimenpiteillä, koska ei joudu miettimään rajoitustoimien yhteiskunnallisia, taloudellisia ja inhimillisiä seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Noin ajattelevat melkeinpä kaikki muutkin Vauvan ulkopuolella. Tänne on pesiytyneet kaikki hullut, joiden elämän ainoa sisältö on tammikuusta saakka ollut pandemian seuraaminen.
Tai sitten vaan niin fiksut että käsityskykysi pitää heitä outoina hulluina, terminator elokuvassa psykologi piti sitä tulevaisuudesta tullutta tyyppiä, seinähulluna. Vaan kuinkas sitten kävikään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin viihtyvän mielestä ihmisten seuraa kaipaavalla on mielenterveysongelmia ja toisinpäin. Olette te hassuja.
Kyllä se on normaalia osata olla yksinkin. Läheisriippuvuus on raskas mielenterveysongelma ja aiheuttaa ikäviä tilanteita. Kannattaa totutella yksinoloon, ei sitä aina tarvitse olla mikään herranterttu joka ei kestä mitään epämukavaa hetkeäkään. Nykyään kaikki pyörii sairaaloisesti oman minän viihdyttämisen ja oman nautinnon ympärillä.
Väärin. Ihminen on luonnostaan "läheisriippuvainen" ja koko ihmiskunta perustuu yhteisöissä asumiselle. On erittäin luonnollista kaivata ihmisiä ympärilleen siinä missä on yhtä lailla normaalia kaivata yksinoloa.
Siltikin elämässä tulee eteen tilanteita joissa pitää pärjätä yksin ilman että kokee mielenterveytensä järkkyvän tai että jopa on valmis henkensä ja muidenkin hengen tai terveyden uhraamaan. Itseään voi kouluttaa.
Ei se tapa. Ja vanhukset kuolee muutenkin.