Ystävän ilkeä isoisä menehtyi, enkä oikein ymmärrä miksi ystävä itkee
Lapsuudesta muistan että tämä pappa oli kiltti meille ja ystävä oli pienenä ns. papan tyttö. Kuitenkin vanhemmiten tämä pappa muuttui ilkeäksi ja naljaili ystävälleni mm. hänen painostaan ja lyhyestä tukasta sekä pukeutumistavasta. En ihan ymmärrä miksi suree tuollaisen ihmisen kuolemaa? Kolmikymppisiä olemme molemmat nyt jos sillä on jotain merkitystä.
Kommentit (8)
Pieninkin mahdollisuus siihen, että ystävälläsi olisi hyvä ja arvostava suhde isovanhempaansa on ikuisesti menetetty.
Ehkä ajatteli sen johtuvan sairaudesta? Sinänsä en minäkään ilkeää ihmistä surisi.
Varmaan itkee sitä mitä olisi voinut olla. Ehkä myös kaipaa sitä lapsuudessa tuntemaa mukavaa ukkia josta on jäänyt hyvät muistot.
Ei minullakaan ollut kovin hyviä välejä isääni kun tämä kuoli, surinkin sitä ettei välejä saatu korjattua eikä se enää koskaan ole mahdollista.
Harvempi ihminen on täysin hyvä tai täysin paha... eiköhän ystäväsi ikävöi noita isoisänsä hyviä puolia.
Jos ukki oli ilkeä vanhuudessa ja mukava aiemmin, niin pitää tajuta että persoonan muutos johtuu usein sairauksista ja yleensä jostakin dementiasta. Dementian alta löytyy monia sairauksia jotka muuttavat persoonaa.
En ihmettele lainkaan suremista.
Itkee sitä, että kaikki on niin turhaa. Isoisä olisi voinut olla kiva, mutta ei ollut, miksi. Ja nyt se on liian myöhäistä. Elämä on joskus tosi kurjas.
Otapa selvää surusta ihan ite