Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset tekee lapsia miesten kanssa, joista urputtavat?
01.11.2013 |
Ihminen ei muutu. Miksi täällä palstalla niin kovin moni aloitus kertoo surullisen tarinan naisesta, jonka elämä on hankalaa miehen kanssa, mutta lähteäkään ei voi, kun on lapsia?
On rahaongelmia: erilliset tilit, yllätyksenä tulleet miehen ulosottolaskut, mies ei anna rahaa lasten vaatteisiin (wtf?), miehellä aina rahaa, itsellä loppu ja silti pitäisi maksaa koko perheen ruokaostokset.
On siisteysongelmia: mies sotkee, mies ei siivoa, mies ei vie edes omia vaatteita pyykkikoriin, mies ei auta vaikka pyytäisi.
On lastenkasvatusongelmia: mies ei osallistu, ei auta lasten kanssa, ei tee mitään oma-aloitteisesti lasten kanssa, mies kurittaa lapsia väärin.
On terveysongelmia: mies juo liikaa, mies tupakoi, mies ei liiku, mies ostaa kaupasta vaan eineksiä ja syöttää niitä myös lapsille.
On parisuhdeongelmia: mies ei kuuntele, mies ei koskaan järjestä teille ohjelmaa ihan vaan kahdestaan, mies ei huomio, ei muista merkkipäiviä, mies on narsisti tai väkivaltainen, haukkuu ja huutaa.
Lista on loputon. Ettekö te hyvät naiset SEURUSTELE ja ASU YHDESSÄ näitten jurmujenne kanssa edes muutamaa vuotta, ennen kuin alatte vääntämään kersoja? Olen itse asunut puoli vuotta narsistisia piirteitä omaavan sottapytyn kanssa, josta nämä puolet selvisi nimenomaan yhdessä asumalla. Kun asioiden laita alkoi selkeytyä, minun ratkaisuni oli etsiä itselleni oma kämppä, ei suinkaan lisääntyä.
Seuraavan miehen kanssa seurustelin vuoden, muutimme yhteen ja asuimme yhdessä 2 vuotta ennen kihlautumista, josta 2 vuoden päästä menimme naimisiin, ostimme omakotitalon ja nyt kuuden yhteisen vuoden päästä odotamme lasta (olen 32). Minä tiedän, ettei hän ole narsistinen, eikä sellaiseksi yön yli muutu. Meillä on yhteiset rahat ja täysin selkeä käsitys siitä, miten niitä käytetään. Kotimme siisteys on meille molemmille kunnia-asia, molemmat tekevät kotitöistä tasa-puolisesti osuutensa, enkä osaa kuvitella, että mieheni kaltaisesta aktiivisesta siisteysfriikistä kuoriutuisi ikimaailmassa sohvalla makaavaa porsasta. Hän huomio merkkipäiväni ja minä hänen, jouluna ostamme yhdessä meille molemmille jotain. Muun yhteisen harrastamisen lisäksi käymme treffeillä kerran kuussa, joiden ideoinnista ja järjestelystä vastaamme vuorotellen. Olemme puhuneet paljon ajatuksistamme lasten kasvatuksen suhteen ja olemme päässeet 'harjoittelemaan' vanhempana oloa sukulaisten lasten kanssa.
Edelleen: ihminen ei muutu. Miten niin moni voi olla niin sokea, että tekee lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa nämä ja monet muut elämän suuret yhteiset kysymykset jätetään täysin käsittelemättä? Ja sitten ihmetellään, kun tilanteesta ei näy ulospääsyä.
Kommentit (43)
Jos sulla on menneet asiat elämässä edes suht putkeen, voi olla vaikea ymmärtää, että jollain ne valinnat joihin heillä on elämässään ollut mahdollisuus, eivät ole valintoja hyvän ja huonon vaan huonon ja vielä huonomman välillä.
Ihmiset tekevät oman elämänsä suhteen tasan niin mielekkäitä valintoja, kuin mihin heidän lähtökohtansa antavat myöten. Toisilla ne lähtökohdat ovat jo alunperin vähän huonommat kuin toisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:04"]
Aloituksen aihe ei varsinaisesti koske minua, mutta kyllä minullekin tuli siitä aikamoinen besserwisser- vaikutelma. Omahyväinen ja yllättävän naivi, ottaen huomioon, että aloittaja on yli kolmenkymmenen.
Veikkaanpa, että ap on juuri niitä ihmisiä, joilla on kaikki elämässä mennyt kuin oppikirjan mukaan. Aina lapsuudesta lähtien.
Tekisi melkein mieleni sanoa, että älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Älä liikaa tuuduttaudu tuohon keskiluokkaiseen turvallisuuden tunteeseesi. Voi nimittäin olla, että elämä vielä sinuakin opettaa.
[/quote]
Onneksi sinäkin tiedät minun elämäntarinani yhden foorumiviestin perusteella. Tässä klassinen esimerkki edelliseen viestiini viitaten: ihmistä ei edes aihe kiinnosta/kosketa, mutta henkilökohtaisuuksiin menevää vittuilua kyllä jaksaa tulla tänne kirjoittamaan. En ymmärrä, mistä tämä kaikki paha olo ihmisten nettikirjoitteluun kumpuaa ja millaista tyydytystä aikuiset ihmiset saavat toisten mollaamisesta.
Itse avasin keskustelun, koska ihmettelen, miksi monet tämän palstan naisista tuntuvat yllättyvän elämäntilanteesta, johon ovat päätyneet, vaikka samaan aikaan kertovat viesteissään, että piirteet tähän on ollut jo nähtävissä kauan ennen lapsia. Halusin näkökulmia siitä, mistä tämä johtuu ja katsonko kenties itse asiaa poikkeuksellisesta näkökulmasta. Sen sijaan olen nyt saanut kuulla kuvittelevani olevan parempi ihminen kuin muut, syntynyt kultalusikka suussa, olevani omahyväinen jne.
kiitos kuitenkin niille, jotka ovat ottaneet kantaa asiallisesti, niistä viesteistä on jäänyt jotain käteenkin.
ap
[/quote]
Tiedän sinun elämäntarinasi ihan yhtä hyvin, kuin sinä kuvittelet tietäväsi niiden joita aloituksessasi arvostelet. Sinua nyt näyttää kovasti harmittavan, ettet saanut pelkkää peesailua ja oman hyvyyden nostatusta. Keskusteluun kun kuuluu myös se, että muut voivat esittää omia näkemyksiään vaikkeivat ne sinua miellyttäisikään. Ilmeisesti kaipasit sitä, että yhdessä täällä haukutaan ja päivitellään kuinka epäonnistuneita ne muut nyt ovatkaan. Vaikka kovasti yritätkin perustella aloitustasi asialliseksi.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:36"]
Luuletko ap todellakin tietäväsi millainen miehesi on isänä sen perusteella, että olette sukulaislapsilla vähän "harjotelleet"? Tai millainen sinusta tulee lapsen saatuasi? Olet nyt kyllä hieman turhan itsevarmalla asenteella liikenteessä, voit pudota aika korkealta ja kovaa. Se, että tunnet ihmisiä joilla on lapsia, ei vastaa oikeaa kokemusta.
[/quote]
en todellakaan luule, siksi mm. pyörin täällä vauva-forumilla imemässä ihmisten kokemuksia erilaisista asioista. En vain ymmärrä, miksi sinunkin piti tämä sinänsä hyvä mielipiteesi tähän sävyyn esittää?
Älkäö nyt jääkö jankkaamaan ja kilpailemaan kenellä on ollut raskain elämä ja missä määrin vaikeudet ovat itse aiheutettuja. Tämä on mielenkiintoinen aihe.
Minä haluaisin tietää, miksi naiset tekevät TOISEN lapsen kelvottoman miehen kanssa. Tiedän itse tapauksen, jossa lapsen mummo oli pakko kutsua apuun toiselta paikkakunnalta, kun isä ei kyennyt huolehtimaan lapsesta äidin puolen tunnin menon ajan. Lopun arvaattekin, nainen odottaa nyt toista lasta, ikäeroksi tulee alle kaksi vuotta.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 18:02"]
Ihminen ei muutu. Miksi täällä palstalla niin kovin moni aloitus kertoo surullisen tarinan naisesta, jonka elämä on hankalaa miehen kanssa, mutta lähteäkään ei voi, kun on lapsia?
On rahaongelmia: erilliset tilit, yllätyksenä tulleet miehen ulosottolaskut, mies ei anna rahaa lasten vaatteisiin (wtf?), miehellä aina rahaa, itsellä loppu ja silti pitäisi maksaa koko perheen ruokaostokset.
On siisteysongelmia: mies sotkee, mies ei siivoa, mies ei vie edes omia vaatteita pyykkikoriin, mies ei auta vaikka pyytäisi.
On lastenkasvatusongelmia: mies ei osallistu, ei auta lasten kanssa, ei tee mitään oma-aloitteisesti lasten kanssa, mies kurittaa lapsia väärin.
On terveysongelmia: mies juo liikaa, mies tupakoi, mies ei liiku, mies ostaa kaupasta vaan eineksiä ja syöttää niitä myös lapsille.
On parisuhdeongelmia: mies ei kuuntele, mies ei koskaan järjestä teille ohjelmaa ihan vaan kahdestaan, mies ei huomio, ei muista merkkipäiviä, mies on narsisti tai väkivaltainen, haukkuu ja huutaa.
Lista on loputon. Ettekö te hyvät naiset SEURUSTELE ja ASU YHDESSÄ näitten jurmujenne kanssa edes muutamaa vuotta, ennen kuin alatte vääntämään kersoja? Olen itse asunut puoli vuotta narsistisia piirteitä omaavan sottapytyn kanssa, josta nämä puolet selvisi nimenomaan yhdessä asumalla. Kun asioiden laita alkoi selkeytyä, minun ratkaisuni oli etsiä itselleni oma kämppä, ei suinkaan lisääntyä.
Seuraavan miehen kanssa seurustelin vuoden, muutimme yhteen ja asuimme yhdessä 2 vuotta ennen kihlautumista, josta 2 vuoden päästä menimme naimisiin, ostimme omakotitalon ja nyt kuuden yhteisen vuoden päästä odotamme lasta (olen 32). Minä tiedän, ettei hän ole narsistinen, eikä sellaiseksi yön yli muutu. Meillä on yhteiset rahat ja täysin selkeä käsitys siitä, miten niitä käytetään. Kotimme siisteys on meille molemmille kunnia-asia, molemmat tekevät kotitöistä tasa-puolisesti osuutensa, enkä osaa kuvitella, että mieheni kaltaisesta aktiivisesta siisteysfriikistä kuoriutuisi ikimaailmassa sohvalla makaavaa porsasta. Hän huomio merkkipäiväni ja minä hänen, jouluna ostamme yhdessä meille molemmille jotain. Muun yhteisen harrastamisen lisäksi käymme treffeillä kerran kuussa, joiden ideoinnista ja järjestelystä vastaamme vuorotellen. Olemme puhuneet paljon ajatuksistamme lasten kasvatuksen suhteen ja olemme päässeet 'harjoittelemaan' vanhempana oloa sukulaisten lasten kanssa.
Edelleen: ihminen ei muutu. Miten niin moni voi olla niin sokea, että tekee lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa nämä ja monet muut elämän suuret yhteiset kysymykset jätetään täysin käsittelemättä? Ja sitten ihmetellään, kun tilanteesta ei näy ulospääsyä.
[/quote]
Niinhän sinä nyt kuvittelet kaiken menevän hienosti elämässäsi. Katsellaanpa asiaa vaikka 5 vuoden päästä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:42"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:04"]
Aloituksen aihe ei varsinaisesti koske minua, mutta kyllä minullekin tuli siitä aikamoinen besserwisser- vaikutelma. Omahyväinen ja yllättävän naivi, ottaen huomioon, että aloittaja on yli kolmenkymmenen.
Veikkaanpa, että ap on juuri niitä ihmisiä, joilla on kaikki elämässä mennyt kuin oppikirjan mukaan. Aina lapsuudesta lähtien.
Tekisi melkein mieleni sanoa, että älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Älä liikaa tuuduttaudu tuohon keskiluokkaiseen turvallisuuden tunteeseesi. Voi nimittäin olla, että elämä vielä sinuakin opettaa.
[/quote]
Onneksi sinäkin tiedät minun elämäntarinani yhden foorumiviestin perusteella. Tässä klassinen esimerkki edelliseen viestiini viitaten: ihmistä ei edes aihe kiinnosta/kosketa, mutta henkilökohtaisuuksiin menevää vittuilua kyllä jaksaa tulla tänne kirjoittamaan. En ymmärrä, mistä tämä kaikki paha olo ihmisten nettikirjoitteluun kumpuaa ja millaista tyydytystä aikuiset ihmiset saavat toisten mollaamisesta.
Itse avasin keskustelun, koska ihmettelen, miksi monet tämän palstan naisista tuntuvat yllättyvän elämäntilanteesta, johon ovat päätyneet, vaikka samaan aikaan kertovat viesteissään, että piirteet tähän on ollut jo nähtävissä kauan ennen lapsia. Halusin näkökulmia siitä, mistä tämä johtuu ja katsonko kenties itse asiaa poikkeuksellisesta näkökulmasta. Sen sijaan olen nyt saanut kuulla kuvittelevani olevan parempi ihminen kuin muut, syntynyt kultalusikka suussa, olevani omahyväinen jne.
kiitos kuitenkin niille, jotka ovat ottaneet kantaa asiallisesti, niistä viesteistä on jäänyt jotain käteenkin.
ap
[/quote]
Tiedän sinun elämäntarinasi ihan yhtä hyvin, kuin sinä kuvittelet tietäväsi niiden joita aloituksessasi arvostelet. Sinua nyt näyttää kovasti harmittavan, ettet saanut pelkkää peesailua ja oman hyvyyden nostatusta. Keskusteluun kun kuuluu myös se, että muut voivat esittää omia näkemyksiään vaikkeivat ne sinua miellyttäisikään. Ilmeisesti kaipasit sitä, että yhdessä täällä haukutaan ja päivitellään kuinka epäonnistuneita ne muut nyt ovatkaan. Vaikka kovasti yritätkin perustella aloitustasi asialliseksi.
[/quote]
Olet oikeassa. Avasin tämän ketjun vain haukkuakseni muita ja saadakseni itselleni paremman mielen. Kuvittelin ihan oikeasti, että täällä, av-palstan tavan mukaisesti, kaikki olisivat kanssani samaa mieltä ja saamani viestit nostattaisivat itsetuntoani (josta en kyllä ole ihan varma, miksi sitä pitäisi nostattaa, kun kuitenkin olen jo nyt parempi ihminen, kuin kaikki muut palstalla kirjoittelevat, mutta se varmasti kohta selviää).
ap
Kysyt ap muiden kirjoittajien sävystä. Luepa nuo omat kirjoituksesi, niin löydät vastauksen sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni typerä aloitus ihmiseltä, joka on vasta lähdössä tähän lapsi-"seikkailuun" mukaan. No, Siperia tulee opettamaan ja asiat eivät tule sujumaan kuten kuvittelet.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:46"]
Älkäö nyt jääkö jankkaamaan ja kilpailemaan kenellä on ollut raskain elämä ja missä määrin vaikeudet ovat itse aiheutettuja. Tämä on mielenkiintoinen aihe.
Minä haluaisin tietää, miksi naiset tekevät TOISEN lapsen kelvottoman miehen kanssa. Tiedän itse tapauksen, jossa lapsen mummo oli pakko kutsua apuun toiselta paikkakunnalta, kun isä ei kyennyt huolehtimaan lapsesta äidin puolen tunnin menon ajan. Lopun arvaattekin, nainen odottaa nyt toista lasta, ikäeroksi tulee alle kaksi vuotta.
[/quote]
Haluavat lapselle biologisen sisaren? Haluavat ylipäänsä toisen lapsen, mutteivat lapsia eri miehille (joten ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin se huonoksi osoittautunut mies)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 18:02"]
Ihminen ei muutu. Miksi täällä palstalla niin kovin moni aloitus kertoo surullisen tarinan naisesta, jonka elämä on hankalaa miehen kanssa, mutta lähteäkään ei voi, kun on lapsia?
On rahaongelmia: erilliset tilit, yllätyksenä tulleet miehen ulosottolaskut, mies ei anna rahaa lasten vaatteisiin (wtf?), miehellä aina rahaa, itsellä loppu ja silti pitäisi maksaa koko perheen ruokaostokset.
On siisteysongelmia: mies sotkee, mies ei siivoa, mies ei vie edes omia vaatteita pyykkikoriin, mies ei auta vaikka pyytäisi.
On lastenkasvatusongelmia: mies ei osallistu, ei auta lasten kanssa, ei tee mitään oma-aloitteisesti lasten kanssa, mies kurittaa lapsia väärin.
On terveysongelmia: mies juo liikaa, mies tupakoi, mies ei liiku, mies ostaa kaupasta vaan eineksiä ja syöttää niitä myös lapsille.
On parisuhdeongelmia: mies ei kuuntele, mies ei koskaan järjestä teille ohjelmaa ihan vaan kahdestaan, mies ei huomio, ei muista merkkipäiviä, mies on narsisti tai väkivaltainen, haukkuu ja huutaa.
Lista on loputon. Ettekö te hyvät naiset SEURUSTELE ja ASU YHDESSÄ näitten jurmujenne kanssa edes muutamaa vuotta, ennen kuin alatte vääntämään kersoja? Olen itse asunut puoli vuotta narsistisia piirteitä omaavan sottapytyn kanssa, josta nämä puolet selvisi nimenomaan yhdessä asumalla. Kun asioiden laita alkoi selkeytyä, minun ratkaisuni oli etsiä itselleni oma kämppä, ei suinkaan lisääntyä.
Seuraavan miehen kanssa seurustelin vuoden, muutimme yhteen ja asuimme yhdessä 2 vuotta ennen kihlautumista, josta 2 vuoden päästä menimme naimisiin, ostimme omakotitalon ja nyt kuuden yhteisen vuoden päästä odotamme lasta (olen 32). Minä tiedän, ettei hän ole narsistinen, eikä sellaiseksi yön yli muutu. Meillä on yhteiset rahat ja täysin selkeä käsitys siitä, miten niitä käytetään. Kotimme siisteys on meille molemmille kunnia-asia, molemmat tekevät kotitöistä tasa-puolisesti osuutensa, enkä osaa kuvitella, että mieheni kaltaisesta aktiivisesta siisteysfriikistä kuoriutuisi ikimaailmassa sohvalla makaavaa porsasta. Hän huomio merkkipäiväni ja minä hänen, jouluna ostamme yhdessä meille molemmille jotain. Muun yhteisen harrastamisen lisäksi käymme treffeillä kerran kuussa, joiden ideoinnista ja järjestelystä vastaamme vuorotellen. Olemme puhuneet paljon ajatuksistamme lasten kasvatuksen suhteen ja olemme päässeet 'harjoittelemaan' vanhempana oloa sukulaisten lasten kanssa.
Edelleen: ihminen ei muutu. Miten niin moni voi olla niin sokea, että tekee lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa nämä ja monet muut elämän suuret yhteiset kysymykset jätetään täysin käsittelemättä? Ja sitten ihmetellään, kun tilanteesta ei näy ulospääsyä.
[/quote]
Niinhän sinä nyt kuvittelet kaiken menevän hienosti elämässäsi. Katsellaanpa asiaa vaikka 5 vuoden päästä :).
[/quote]
En ole ap, mutta ap on ainakin tehnyt sen mitä voi, valinnut ja pysynyt suhteessa, jossa asioista voidaan keskustella ja sopia, vastuuta suhteesta ja kotitöistä jakaa ja kumpikin huomioi toisensa. Jos mies muuttuu kokonaan toisenlaiseksi lapsen synnyttyä, niin sille ei sitten voi mitään. Mutta miten nämä, joilla jo ennen lapsia miehet eivät huomioi, parisuhteeseen panostaminen tuntuu olevan ainoastaan naisen vastuulla ja kotityöt jäävät naisen hoidettavaksi?
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:25"]
Lueppa ap tuo viestisi vaikka vuoden kahden päästä.
[/quote]
Eli pitäiskö tästä, ja muutamasta muusta vastaavasta 'odotahan vaan' viestistä päätellä, että:
a) KAIKKIEN elämä tulee olemaan paskaa kun lapset ovat syntyneet
vai
b) ne, joiden elämä on paskaa, notkuvat urputtamassa siitä vauvapalstalla ja ne, joilla menee hyvin, nauttivat siitä elämäänsä ilman tätä palstaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:46"]
Älkäö nyt jääkö jankkaamaan ja kilpailemaan kenellä on ollut raskain elämä ja missä määrin vaikeudet ovat itse aiheutettuja. Tämä on mielenkiintoinen aihe.
Minä haluaisin tietää, miksi naiset tekevät TOISEN lapsen kelvottoman miehen kanssa. Tiedän itse tapauksen, jossa lapsen mummo oli pakko kutsua apuun toiselta paikkakunnalta, kun isä ei kyennyt huolehtimaan lapsesta äidin puolen tunnin menon ajan. Lopun arvaattekin, nainen odottaa nyt toista lasta, ikäeroksi tulee alle kaksi vuotta.
[/quote]
Haluavat lapselle biologisen sisaren? Haluavat ylipäänsä toisen lapsen, mutteivat lapsia eri miehille (joten ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin se huonoksi osoittautunut mies)?
[/quote]
Jos tilanne on tämä, niin ei siinä mitään. Mutta miksi sitten se valitus? Itsehän ovat päättäneet, että biologisen sisaruksen saaminen jo olemassa olevalle lapselle painaa vaakakupissa enemmän kuin se, että joutuu tekemään kaiken yksin.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 18:02"]
Ihminen ei muutu. Miksi täällä palstalla niin kovin moni aloitus kertoo surullisen tarinan naisesta, jonka elämä on hankalaa miehen kanssa, mutta lähteäkään ei voi, kun on lapsia?
On rahaongelmia: erilliset tilit, yllätyksenä tulleet miehen ulosottolaskut, mies ei anna rahaa lasten vaatteisiin (wtf?), miehellä aina rahaa, itsellä loppu ja silti pitäisi maksaa koko perheen ruokaostokset.
On siisteysongelmia: mies sotkee, mies ei siivoa, mies ei vie edes omia vaatteita pyykkikoriin, mies ei auta vaikka pyytäisi.
On lastenkasvatusongelmia: mies ei osallistu, ei auta lasten kanssa, ei tee mitään oma-aloitteisesti lasten kanssa, mies kurittaa lapsia väärin.
On terveysongelmia: mies juo liikaa, mies tupakoi, mies ei liiku, mies ostaa kaupasta vaan eineksiä ja syöttää niitä myös lapsille.
On parisuhdeongelmia: mies ei kuuntele, mies ei koskaan järjestä teille ohjelmaa ihan vaan kahdestaan, mies ei huomio, ei muista merkkipäiviä, mies on narsisti tai väkivaltainen, haukkuu ja huutaa.
Lista on loputon. Ettekö te hyvät naiset SEURUSTELE ja ASU YHDESSÄ näitten jurmujenne kanssa edes muutamaa vuotta, ennen kuin alatte vääntämään kersoja? Olen itse asunut puoli vuotta narsistisia piirteitä omaavan sottapytyn kanssa, josta nämä puolet selvisi nimenomaan yhdessä asumalla. Kun asioiden laita alkoi selkeytyä, minun ratkaisuni oli etsiä itselleni oma kämppä, ei suinkaan lisääntyä.
Seuraavan miehen kanssa seurustelin vuoden, muutimme yhteen ja asuimme yhdessä 2 vuotta ennen kihlautumista, josta 2 vuoden päästä menimme naimisiin, ostimme omakotitalon ja nyt kuuden yhteisen vuoden päästä odotamme lasta (olen 32). Minä tiedän, ettei hän ole narsistinen, eikä sellaiseksi yön yli muutu. Meillä on yhteiset rahat ja täysin selkeä käsitys siitä, miten niitä käytetään. Kotimme siisteys on meille molemmille kunnia-asia, molemmat tekevät kotitöistä tasa-puolisesti osuutensa, enkä osaa kuvitella, että mieheni kaltaisesta aktiivisesta siisteysfriikistä kuoriutuisi ikimaailmassa sohvalla makaavaa porsasta. Hän huomio merkkipäiväni ja minä hänen, jouluna ostamme yhdessä meille molemmille jotain. Muun yhteisen harrastamisen lisäksi käymme treffeillä kerran kuussa, joiden ideoinnista ja järjestelystä vastaamme vuorotellen. Olemme puhuneet paljon ajatuksistamme lasten kasvatuksen suhteen ja olemme päässeet 'harjoittelemaan' vanhempana oloa sukulaisten lasten kanssa.
Edelleen: ihminen ei muutu. Miten niin moni voi olla niin sokea, että tekee lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa nämä ja monet muut elämän suuret yhteiset kysymykset jätetään täysin käsittelemättä? Ja sitten ihmetellään, kun tilanteesta ei näy ulospääsyä.
[/quote]
Niinhän sinä nyt kuvittelet kaiken menevän hienosti elämässäsi. Katsellaanpa asiaa vaikka 5 vuoden päästä :).
[/quote]
En ole ap, mutta ap on ainakin tehnyt sen mitä voi, valinnut ja pysynyt suhteessa, jossa asioista voidaan keskustella ja sopia, vastuuta suhteesta ja kotitöistä jakaa ja kumpikin huomioi toisensa. Jos mies muuttuu kokonaan toisenlaiseksi lapsen synnyttyä, niin sille ei sitten voi mitään. Mutta miten nämä, joilla jo ennen lapsia miehet eivät huomioi, parisuhteeseen panostaminen tuntuu olevan ainoastaan naisen vastuulla ja kotityöt jäävät naisen hoidettavaksi?
[/quote]
No jos jo ennen lapsien tuloa huomaa tällaista niin lasten tekoa kannattaa siirtää ja alkaa kattelemaan uutta miestä.
Lasten teon jälkeen se on aika turha enää murista ja mies ja nainen voivat muuttua, kun työkuorma alkaa olemaan ihan toisenlainen ja ennen helpot päivittäiset rutiiniasiat muuttuvat hiukan haastavimmiksi.
Eli melkoista viisastelua on ap:n aloitus tässä vaiheessa :)... tuli mieleen joku teinityttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
En ymmärrä ollenkaan sellaisia naisia, jotka hankkiutuvat raskaaksi yhden illan jutun seurauksena tai sitten lyhyen seurustelun. Joo, mutta kun minulla on vauvakuume. Sitten surraan, kun lapsen "isi" ei halua olla lapsen kanssa tekemissä. Oikeasti, jokaisen lapsen pitäisi saada syntyä kummankin vanhemman haluamana.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:25"]
Lueppa ap tuo viestisi vaikka vuoden kahden päästä.
[/quote]
Eli pitäiskö tästä, ja muutamasta muusta vastaavasta 'odotahan vaan' viestistä päätellä, että:
a) KAIKKIEN elämä tulee olemaan paskaa kun lapset ovat syntyneet
vai
b) ne, joiden elämä on paskaa, notkuvat urputtamassa siitä vauvapalstalla ja ne, joilla menee hyvin, nauttivat siitä elämäänsä ilman tätä palstaa?
ap
[/quote]
Ei vaan elämästäsi voi tulla PASKAA.
Et voi tietää mitä tapahtuu tulevaisuudessa; voihan olla, että miehesi tapaa kaupan kassalla ensirakkautensa ja hurahtuu siihen, siirtää kamansa muualle ja siinä olet sitten yh-muijana. Toivotaan ettei näin tapahdu.
Maailmassa on kuule näitä "ihannemiehiä" ollut paljon.
t. mies
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:46"]
Älkäö nyt jääkö jankkaamaan ja kilpailemaan kenellä on ollut raskain elämä ja missä määrin vaikeudet ovat itse aiheutettuja. Tämä on mielenkiintoinen aihe.
Minä haluaisin tietää, miksi naiset tekevät TOISEN lapsen kelvottoman miehen kanssa. Tiedän itse tapauksen, jossa lapsen mummo oli pakko kutsua apuun toiselta paikkakunnalta, kun isä ei kyennyt huolehtimaan lapsesta äidin puolen tunnin menon ajan. Lopun arvaattekin, nainen odottaa nyt toista lasta, ikäeroksi tulee alle kaksi vuotta.
[/quote]
Haluavat lapselle biologisen sisaren? Haluavat ylipäänsä toisen lapsen, mutteivat lapsia eri miehille (joten ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin se huonoksi osoittautunut mies)?
[/quote]
Jos tilanne on tämä, niin ei siinä mitään. Mutta miksi sitten se valitus? Itsehän ovat päättäneet, että biologisen sisaruksen saaminen jo olemassa olevalle lapselle painaa vaakakupissa enemmän kuin se, että joutuu tekemään kaiken yksin.
[/quote]
No kyllähän se tilanne varmaan vituttaa ja väsyttää vaikka miten olisi oma valinta ja tiennyt mitä saa. Tekee mieli sitä tilanteen raskautta jakaa jonkun kanssa, että olisi helpompi sitä kestää tai ehkä saada jopa vinkkejä sen muuttamiseksi.
Kyllä mäkin valitan varmaan joka maanantai ettei huvittaisi herätä aikaisin töihin, vaikka ihan itse sinne hain ja työsopimuksen allekirjoitin aikanaan sen sijaan että olisin jäänyt liiton rahoilla makaamaan kotiin. Valitan myös säästä ja ruoan kalleudesta, vaikka ihan oma valinta asua Suomessa. Epäonnistuneesta kampauksestakin valitan, vaikka ihan itte leikkasin, ja kipeistä lihaksista, vaikka ihan itte menin salille. Tällä hetkellä vituttaa lähteä koiran kanssa tuonne kylmään sateeseen, vaikka ihan oma valinta oli tuo otus tänne ottaa asumaan.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 20:01"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 18:02"]
Ihminen ei muutu. Miksi täällä palstalla niin kovin moni aloitus kertoo surullisen tarinan naisesta, jonka elämä on hankalaa miehen kanssa, mutta lähteäkään ei voi, kun on lapsia?
On rahaongelmia: erilliset tilit, yllätyksenä tulleet miehen ulosottolaskut, mies ei anna rahaa lasten vaatteisiin (wtf?), miehellä aina rahaa, itsellä loppu ja silti pitäisi maksaa koko perheen ruokaostokset.
On siisteysongelmia: mies sotkee, mies ei siivoa, mies ei vie edes omia vaatteita pyykkikoriin, mies ei auta vaikka pyytäisi.
On lastenkasvatusongelmia: mies ei osallistu, ei auta lasten kanssa, ei tee mitään oma-aloitteisesti lasten kanssa, mies kurittaa lapsia väärin.
On terveysongelmia: mies juo liikaa, mies tupakoi, mies ei liiku, mies ostaa kaupasta vaan eineksiä ja syöttää niitä myös lapsille.
On parisuhdeongelmia: mies ei kuuntele, mies ei koskaan järjestä teille ohjelmaa ihan vaan kahdestaan, mies ei huomio, ei muista merkkipäiviä, mies on narsisti tai väkivaltainen, haukkuu ja huutaa.
Lista on loputon. Ettekö te hyvät naiset SEURUSTELE ja ASU YHDESSÄ näitten jurmujenne kanssa edes muutamaa vuotta, ennen kuin alatte vääntämään kersoja? Olen itse asunut puoli vuotta narsistisia piirteitä omaavan sottapytyn kanssa, josta nämä puolet selvisi nimenomaan yhdessä asumalla. Kun asioiden laita alkoi selkeytyä, minun ratkaisuni oli etsiä itselleni oma kämppä, ei suinkaan lisääntyä.
Seuraavan miehen kanssa seurustelin vuoden, muutimme yhteen ja asuimme yhdessä 2 vuotta ennen kihlautumista, josta 2 vuoden päästä menimme naimisiin, ostimme omakotitalon ja nyt kuuden yhteisen vuoden päästä odotamme lasta (olen 32). Minä tiedän, ettei hän ole narsistinen, eikä sellaiseksi yön yli muutu. Meillä on yhteiset rahat ja täysin selkeä käsitys siitä, miten niitä käytetään. Kotimme siisteys on meille molemmille kunnia-asia, molemmat tekevät kotitöistä tasa-puolisesti osuutensa, enkä osaa kuvitella, että mieheni kaltaisesta aktiivisesta siisteysfriikistä kuoriutuisi ikimaailmassa sohvalla makaavaa porsasta. Hän huomio merkkipäiväni ja minä hänen, jouluna ostamme yhdessä meille molemmille jotain. Muun yhteisen harrastamisen lisäksi käymme treffeillä kerran kuussa, joiden ideoinnista ja järjestelystä vastaamme vuorotellen. Olemme puhuneet paljon ajatuksistamme lasten kasvatuksen suhteen ja olemme päässeet 'harjoittelemaan' vanhempana oloa sukulaisten lasten kanssa.
Edelleen: ihminen ei muutu. Miten niin moni voi olla niin sokea, että tekee lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa nämä ja monet muut elämän suuret yhteiset kysymykset jätetään täysin käsittelemättä? Ja sitten ihmetellään, kun tilanteesta ei näy ulospääsyä.
[/quote]
Niinhän sinä nyt kuvittelet kaiken menevän hienosti elämässäsi. Katsellaanpa asiaa vaikka 5 vuoden päästä :).
[/quote]
En ole ap, mutta ap on ainakin tehnyt sen mitä voi, valinnut ja pysynyt suhteessa, jossa asioista voidaan keskustella ja sopia, vastuuta suhteesta ja kotitöistä jakaa ja kumpikin huomioi toisensa. Jos mies muuttuu kokonaan toisenlaiseksi lapsen synnyttyä, niin sille ei sitten voi mitään. Mutta miten nämä, joilla jo ennen lapsia miehet eivät huomioi, parisuhteeseen panostaminen tuntuu olevan ainoastaan naisen vastuulla ja kotityöt jäävät naisen hoidettavaksi?
[/quote]
No jos jo ennen lapsien tuloa huomaa tällaista niin lasten tekoa kannattaa siirtää ja alkaa kattelemaan uutta miestä.
Lasten teon jälkeen se on aika turha enää murista ja mies ja nainen voivat muuttua, kun työkuorma alkaa olemaan ihan toisenlainen ja ennen helpot päivittäiset rutiiniasiat muuttuvat hiukan haastavimmiksi.
Eli melkoista viisastelua on ap:n aloitus tässä vaiheessa :)... tuli mieleen joku teinityttö.
[/quote]
No mutta eikö ap juuri tätä aja takaa? Ihmistä ei voi muuttaa, jos ihminen itse sitä muutosta ei itse halua. Eli jos ennen lasta suhteessa ei pystytä sopimaan ja keskustelemaan asioista, jakamaan vastuuta niin suhteen hyvinvoinnista kuin kotitöistä jne, niin miten tämä asia muuttuisi yhtäkkiä paremmaksi lapsen synnyttyä?
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:25"]
Lueppa ap tuo viestisi vaikka vuoden kahden päästä.
[/quote]
Eli pitäiskö tästä, ja muutamasta muusta vastaavasta 'odotahan vaan' viestistä päätellä, että:
a) KAIKKIEN elämä tulee olemaan paskaa kun lapset ovat syntyneet
vai
b) ne, joiden elämä on paskaa, notkuvat urputtamassa siitä vauvapalstalla ja ne, joilla menee hyvin, nauttivat siitä elämäänsä ilman tätä palstaa?
ap
[/quote]
Ei vaan c) monia vastaajia vaan ärsyttää sinun omahyväinen besserwisser-asenteesi.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 19:25"]
Lueppa ap tuo viestisi vaikka vuoden kahden päästä.
[/quote]
Eli pitäiskö tästä, ja muutamasta muusta vastaavasta 'odotahan vaan' viestistä päätellä, että:
a) KAIKKIEN elämä tulee olemaan paskaa kun lapset ovat syntyneet
vai
b) ne, joiden elämä on paskaa, notkuvat urputtamassa siitä vauvapalstalla ja ne, joilla menee hyvin, nauttivat siitä elämäänsä ilman tätä palstaa?
ap
[/quote]
Ei vaan c) monia vastaajia vaan ärsyttää sinun omahyväinen besserwisser-asenteesi.
[/quote]
Ja d) kuvitelma, että on tehnyt itse asiat oikein ja vielä "harjoitellut" sukulaisten lapsilla! Haah hah hah hhhahhhaaaa.... miten ruusun punaista unelmaa!
Täällä on nytkin yksi ketju, jossa aloittaja valittaa sitä, että joutuu tekemään kaikki kotityöt ja hoitamaan lapset, koska mies ei osallistu. Mutta eipä mies ole osallistunut ennen lapsiakaan muuhun kuin ruuanlaittoon. Ymmärsin, että tämän aloituksen kirjoittaja ihemttelee näitä tapauksia, ei niitä joilla mies muuttuu lasten jälkeen tasapuolisesti osallistuvasta kumppanista vapaamatkustajaksi. Kuinka monella mies todella on muuttunut näin radikaalisti, eli siis ennen lapsia on oma-aloitteisesti osallistunut kotitöihin ilman jatkuvaa vaatimista ja pyyntöjä ja sitten lasten jälkeen ei enää tee yhtään mitään, vaikka kauniisti pyytäisi?